Tunnille vaikka väkisin. Läksin töistä ihmisten aikoihin, hommaa olisi kyllä piisannut mutta ei se sieltä mihinkään karkaa tai häviä. Prkl.
Dojolle tultaessa sensei veti edelleen junnuryhmää ja yritti saada loppuleikin aikana vekarat kuuntelemaan. Pääpaino taisi kuitenkin olla leikissä ja oli naurussa pitelemistä, hi hii. Junnutunti loppui hieman myöhemmin mitä aikataulu sanoo joten omalle tunnille päästiin hiukka myöhässä.
Illan kohokohta: katselin kun eturivissä yksi seiskavuotias yritti näyttää vuotta nuoremmalleen miten seisotaan naore-kommenosta heiko dachin jälkeen fudo dachissa. Super cute!

Kata-viikko - tämänkin vuoksi edes yritin tulla mukaan, kun siitä eniten tykkään. Tunnin alkuosan, eli kihonin jälkeen käytiin kataa läpi vyöarvoittain, vihreävöisillä tehtävänä Gekisai Dai. Oli taas vähän sekava tunti, etenkin kun kata-harjoittelun aikana sensei pysäytti meidät ja kertoi pitkän pätkän lähtien Gekisai Dain nimestä ja päättyen Kyokushin kanji-merkistön historiaan. Tunnin lopetuksen eli lattian siivouksen jälkeen sensei istutti meidät alas ja halusi puhua "hetken" meneillään olevasta dan-kokeesta. Reilu puoli tuntia myöhemmin hän päästi meidät lähtemään, puhuttuaan dan-kokeen historiasta Australiassa Seidon osalta sekä tulossa olevasta kansallisesta turnauksesta jne. Äh. Väsytti ja otti jollain tapaa päähän.
Itsellä ei ollut aikomusta jäädä välitunnille (jota ei loppujen lopuksi edes pidetty) tai sparriin, mies jäi ja tuli parin tunnin jäljestä kotiin rättiväsyneenä. Sensei oli lopettanut illan pitkällä, kovalla treenillä.
***
Juttelin sensein kanssa viikon mittaan tulevasta lauantain tunnista ja hän antoi ohjeita mitä tekniikoita pitäisi käydä läpi. Ei mikään vaativa lista, varmasti riittävästi hommaa 45 minuutin ajaksi pikkuihmisille joiden keskittymiskyky on rajallinen.
Pakko myöntää että viikon aikana jännitti, etenkin kun miehen kanssa sovittiin että vedän koko tunnin.

***
Lauantai 25/09/2010 - karate 2 h, general syllabus, Pocket Rockets
Piti käydä aamusta näyttämässä räpylää lääkärille, oikean peukalon tyvessä on sparrissa tullut vamma joka ei halua parantua. Taisi olla sensein vasen kyynärpää mikä tuohon nivelen päälle iski. Lääkäri meinasi että ei siinä varmaan murtumaa ole, mutta parempi varmistaa röntgenillä. Hassuja kysymyksiä sillä oli: oliko tämä vahinko vai tarkoituksella tehty tekniikka ja treenaanko ammattimaisesti. No höh ja heh. Olihan mulla kyllä puku takin alla ja treenikassi mukana, mutta silti naaratti.
Ja ei kun dojoa kohti rallivaihteella. Oltiin miehen kanssa porukan vanhimmat vyöarvolta ja jeesattiin ekan tunnin aikana kolmea uutta oppilasta. Senpai veti kovan tunnin, hiki lensi kaaressa eikä ihme, keskipäivällä oli jo +28C vaikka kevät on vasta alussa. Kihon-osiossa tehtiin sarjoja enimmäkseen rei dachissa ja syllabus-osiossa mentiin kataa läpi. Parin nuoremman vihreävöisen kanssa kertasin Gekisai Daita, toinen näistä on menossa turnaukseen tekemään saman katan. Silloin tällöin sensei tulee kokeilemaan ibukin hallintaa Gekisai Daissa läimimällä meitä hartioille tai jalkoihin ja tämä kisaamaan menevä tytski kysyi, että tuleeko ne tuomarit kisakatan aikana testaamaan samaa.

Sensei saapui dojolle samoihin aikoihin tenavien ja vanhempien kanssa ja ensimmäisen tunnin lopussa jutteli meidän kanssa kuulumisia. Pikakatsaus miehen suuntaan ja hän ei näyttänyt kovin tyytyväiseltä - viimeaikaisten, impulsiivisten tuntijärjestelyjen kanssa on alkanut miehelläkin pinna kiristymään joka on hyvin harvinaista. Kuiskasin vaan hiljaa, että let's wing it, we'll see what happens.
Tenavatähti-tunnille tuli muistaakseni 7 tai 8 lasta ja yksi aikuinen, minun ja miehen lisäksi. Tunti alkoi hieman myöhässä, mutta meidän vetämänä. Sensei teki omia juttujaan dojolla tunnin aikana ja seurasi meitä sivusilmällä.
Alkulämmittelyn aikana yritin keksiä vertauksia eläinmaailmasta erilaisiin venytyksiin ym., esim. vihainen kissa köyristää selkää tai vanha aasi on selkä notkolla jne. Tämän jälkeen näytin ensimmäiseksi miten käsi laitetaan nyrkkiin: molemmat kädet suorina eteen kädet auki ja kaikkien piti ajatelle että molemmissä käsissä on aarre, sitten sormet aarteen ympärille ja nyrkki lukkoon peukalolla. Jos peukun laittaa käden sisään, aarre putoaa pois, oh noes!
Sitten kerrattiin jo opittuja perustekniikoita, tehtävinä oli seiken ago tsuki, uraken shomen uchi, jodan uke, maegeri ja hiza geri. Näitä teetin lyhyissä pätkissä ja tekniikoiden välissä pieniä lihaskuntosarjoja ja paikallaan hyppimistä jne. Vaihtelevaa, eikä liian vaativaa. Kaikki yrittivät parhaansa ja osu ja kiai kuuluivat vähintään naapuriin.
Paria yhdistelmääkin kokeiltiin, tekniikka kerrallaan, eli molemmille puolille seiken ago tsuki + molemmille puolille maegeri, sekä vähän myöhemmin molemmille puolille uraken shomen uchi + molemmille puolille hiza geri. Taas hieno yrittämisen meininki, tästä voisi itse ottaa mallia kun into alkaa pettää.
Lopuksi kokeiltiin paria uutta tekniikkaa, kin geria ja gedan baraita, pelkkä ajatus tuon jälkimmäisen opettamisesta sai viikon aikana otsan ryppyyn. Kin geri (=groin kick) oli helppo opettaa, kysyin alkuun että kukas katsoo Australia's Funniest Home Videos-ohjelmaa ja kaikilla räpylä pystyssä - tuumasin vaan että no sitten te tiedätte kaikki missä "groin" sijaitsee.

Viimeiseksi jaoin porukan kahteen ryhmään viestikisaan, jossa piti juosta parin esteen ympäri, takaseinällä viisi x-hyppyä, juoksu takaisin ja ryhmässä 10 seiken ago tsukia. Hirveä into ja juoksuvauhti päällä, voi sitä simppeliä riemua (ja oli lapsillakin hauskaa

Tunti loppui hyvillä mielin, kun alkuun päästiin niin eipä se sen enempiä jännittänyt. Lapsille piti vaan puhua niiden kieltä ja olla innostava. Mies sanoi tunnin jälkeen että meni oikein hyvin, juuri oikeassa suhteessa leikkiä ja opetusta.
Tunnin aikana sattunutta:
Junnu1: - Saisinks mä mennä istumaan ku mua väsyttää?
Minä: - Jaksaks sä vielä vähän aikaa?
Junnu1: - Joo.
Minä: - Yritä oikein kovasti, jos sä jaksat vaan vaikka kaksi potkua kun me muut tehdään kymmenen ni se on ihan hyvä.
Junnu1: - Joo...
Junnu2: - Mua väsyttää kans.
Minä: (sama preppauspuhe)
Junnu1: - Sä oot ope kans ihan väsyneen näkönen!
Tunnin jälkeen:
Junnu1: - Mä haluaisin viel leikkii jonkun leikin. (ja vielä sama viksuhousu kun aiemmin, hehe)
Minä: - No mut justhan me leikittiin.
Junnu1: - Ai mitä leikkiä?
Minä: - No toi missä me juostiin.
Junnu1: - Mut ei se ollu leikkiä. (liian viksu tenava, hoksaa miten harjoitus verhotaan hauskanpitoon)
Minä: - No kyl se tais olla, ens kerralla leikitään sit lisää.

