Kuvittelisin, että kaukana on hyvä olla jos omaa tarvittavan taidon/fysiikan. Painiminen kaukaa on kuitenkin aika vaikeaa.Jonttufantti kirjoitti: Ja tuli vielä mieleeni kun muistin, millätavalla kun olet iänmyöten huomannut tuon etäisyyden lyhentyvän. Niin kuin jos olet opetellut monia metodeita, niin eikö se myöskin monipuolistu jollain tasolla se kehon käyttö vaikka lähempänä ollaankin? Eli tavallaan on oltava tietoisempi ja varastossa enemmän paukkuja? Niinkuin tekotapoja tarkoitan. Nyt alkoi kyselykausi....
Etsitkö kamppailuharrastusta? Aloita suoraan tästä uusi aihe valmiiden kysymysten kanssa ja odota, kun konkarit vastaavat sinulle.
Päähän iskujen ottaminen ja "siedätyshoito"
Valvoja: Valvoja
-
- kylkeenpotkija
- Viestit: 2412
- Lauteille: Toukokuu 2010
Päähän iskujen ottaminen ja "siedätyshoito"
-
- ilmaanpotkija
- Viestit: 23
- Lauteille: Tammikuu 2011
Päähän iskujen ottaminen ja "siedätyshoito"
Kari Aittomäki kirjoitti: Tämä on hyvä aihe. Todella hyvä.
Kaukaa pommittaminen on tosiaan erinomainen taktiikka sille, jolla on fyysiset edellytykset asiaan.
Mä olen ikäni kaiken kiitollinen finnkaratelle ja sille sporttitreenille, jota rehvastelematta varsin lahjakkaaseen koneeseeni hakkasin.
Koska ilman hankittua kimmoisuutta ja jalkatyötajua olisin jääny vaikkapa siinä irkkuja vastaan soditussa ottelussa aivokuolleena makaamaan.
Vain ja ainoastaan mun kyky liikkua kimmoisasti ja terävästi pelasti mut joutumasta piirin keskelle.
Saatoin tuuppia niitä toistensa eteen ja vedellä.. ne perkeelet osas kyllä suojata ja väistellä mutteivät pystypainia, eli oterikonnat oli kateissa.
Eli siis siinätilanteessa kun sain kolme mickkia aamuyöstä kimppuuni.
Sanosin että yks oli hyvä bokraaja ja kaks muutaki treenanneita. Mua nuorempia.
Ilman kykyäni jorata kaukana ja vaihtaa suuntaa lennosta.. mut ois hakattu kenties hengiltä.
Selvisin, hampaita meni ja luita.
Mutta sai neki osansa. Hyviä tappelijoita, aivan luuta.
Monesti muutenki olen vaan jorannu ulottumattomissa kun tapaus koittaa huitoo johonki jossa olin viikositte. Sekä mukavissa että epämukavissa olosuhteissa.
Voi ku ois paljo kerrottavaa.
Jonttu, sulla on kyllä kiikarit kohdistettu samankaltasesti.
Itte huomasin vanhenemisen hiipivän sisään juurikin tuon otteluetäisyyden lyhenemisen myötä.
Mikä ei juuri haitannu koska shootfighting ja muut valetudot. Eli olin muutenki painiin keskittynyt.
Mutta Jusan kanssa tästä juteltiin..
Että kuinka tää silloinnouseva sukupolvi on toki hienoja miehiä kaikki, mutta harva osaa ottaa kaukaa.
Haluisin kuulla koko stoorin ja varmaan moni muukin, jos jaksat kirjotella. Vai löytyykö jo tositilanteet-ketjusta?
-
- polveenpotkija
- Viestit: 119
- Lauteille: Tammikuu 2011
Päähän iskujen ottaminen ja "siedätyshoito"
J. Manninen. Samaa mieltä. Kyllä näitä tosiaan kuulee mielellään. Ja lukeekin. Noi on asioita jota ei rahalla saa. Kokemukset meinaan. Rahanpesiä, puhut vähän mutta asiaa!
-
- päähänpotkija
- Viestit: 16251
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Päähän iskujen ottaminen ja "siedätyshoito"
Painia voi kaukaakin..
Shoottaamisessa ja kaukaa lyömisessä pelaa samat säännöt.
Kaverin rytmiin rako ja PAM!
Jossa mä en koskaan ollu kovin kaksinen mutta olipa painoluokkaki kovin, kolmella edelleni rankatulla ottelijalla oli kaikilla MM-mitali ja sarjaa hallitsi Kaikkienaikojen paras..
Mun oma luonnollinen otteluetäisyys on puolietäisyys. Mutta muutki pitää haldata.
Koska iäntullen sitä hidastuu.
Kaukana joraaminen ja sieltä taitavasti potkiminen on masentavaa kohdata hänen joka ei etäisyyttä hallitse. Pelkka vankka kiertari vaikuttaa pelottavalta, moni on se poika joille on yksi halkomava riittänyt.
Mitä tuohon irkkujuttuun tulee niin wanha.
Löytynee jostain. Mun kimppuun kävi kolme kovaa irlantilaissälliä, naissyistä.
Onnistuin tappeleen vastaan ja mentiin minuuttitolkulla eli kauhian kauan.
Aloin kiroilla suomeks ja jätkät äimisti, oli luulleet mua ilm englantilaiseksi.
Matsi päätty ja seuraavana päivänä ryömin pubiin, sielä nää kaveruksetki nilkutteli naama turvoksissa.
Tarjottiin kaljat toisillemme ja voitin paljo kunnioitusta.
Ja Jonttu, nyt alkavalla viikolla treenaan vapaajuttuja ja kehään!
Yks minuutti kehässä antaa enemmän ku kuukausi salilla. Yks tärkeimpiä kamppailuominaisuuksia on "paksun ilman" läpikulkeminen eli stressinhallinta.
Skabaaminen on parhaita tapoja koeponnistaa sitä puolta. Bonuksena tulee se urheilutreenaamisen ominaisuuksia kehittävä vaikutus.
Niinku just vaikka kimmoisuus.
Tekniikka on vain väline ja kokemuksen karttuessa aina sovellettavissa.
Kilpaskabaaminen karaisee.
Ja se on nuorenmiehen hommoo.
Älä päästä vuosia karkuun.
Shoottaamisessa ja kaukaa lyömisessä pelaa samat säännöt.
Kaverin rytmiin rako ja PAM!
Jossa mä en koskaan ollu kovin kaksinen mutta olipa painoluokkaki kovin, kolmella edelleni rankatulla ottelijalla oli kaikilla MM-mitali ja sarjaa hallitsi Kaikkienaikojen paras..
Mun oma luonnollinen otteluetäisyys on puolietäisyys. Mutta muutki pitää haldata.
Koska iäntullen sitä hidastuu.
Kaukana joraaminen ja sieltä taitavasti potkiminen on masentavaa kohdata hänen joka ei etäisyyttä hallitse. Pelkka vankka kiertari vaikuttaa pelottavalta, moni on se poika joille on yksi halkomava riittänyt.
Mitä tuohon irkkujuttuun tulee niin wanha.
Löytynee jostain. Mun kimppuun kävi kolme kovaa irlantilaissälliä, naissyistä.
Onnistuin tappeleen vastaan ja mentiin minuuttitolkulla eli kauhian kauan.
Aloin kiroilla suomeks ja jätkät äimisti, oli luulleet mua ilm englantilaiseksi.
Matsi päätty ja seuraavana päivänä ryömin pubiin, sielä nää kaveruksetki nilkutteli naama turvoksissa.
Tarjottiin kaljat toisillemme ja voitin paljo kunnioitusta.
Ja Jonttu, nyt alkavalla viikolla treenaan vapaajuttuja ja kehään!
Yks minuutti kehässä antaa enemmän ku kuukausi salilla. Yks tärkeimpiä kamppailuominaisuuksia on "paksun ilman" läpikulkeminen eli stressinhallinta.
Skabaaminen on parhaita tapoja koeponnistaa sitä puolta. Bonuksena tulee se urheilutreenaamisen ominaisuuksia kehittävä vaikutus.
Niinku just vaikka kimmoisuus.
Tekniikka on vain väline ja kokemuksen karttuessa aina sovellettavissa.
Kilpaskabaaminen karaisee.
Ja se on nuorenmiehen hommoo.
Älä päästä vuosia karkuun.
-
- polveenpotkija
- Viestit: 119
- Lauteille: Tammikuu 2011
Päähän iskujen ottaminen ja "siedätyshoito"
Joo kyllä täytyykin aloittaa tuo vaparitouhu! Oon ollut vähän pitemmänkin aikaa aikas saamaton.. Totta. Ehtiihän sitä vanhana sitten jahkailla.. Eli pitää tosiaan ottaa neuvosta ja lähteä kokeilemaan mihin siittä sitten olisi. Ja tuskin on yhtään myöhäistäkään. On hyvä että ei ole vielä niin vanha että olisi ihan ohi. Ja että on vaihtoehtoja!
-
- polveenpotkija
- Viestit: 119
- Lauteille: Tammikuu 2011
Päähän iskujen ottaminen ja "siedätyshoito"
Niin varmasti tuossa on paljon eri juttuja ja tosi iso ilmiö muutenkin. Eikä ole niinkuin paini tai amatöörinyrkkeily ja judo että tulisi tietyssä iässä se ''vanhuus'' vastaan! Varsinkin kun tuhlasin nyrkkeilypuolella ne ns. parhaat vuoteni kaikenmaailman pööpöilyyn.. Syntiähän se olis heittää ne vuodet valumaan. Pitää heti alkaa treenaamaan taas kunnolla. Ja kattoa mihinkä sitä sitten olisi. On vissiinkin tosi monipuolinen laji ja monenlaista harrastajaa. Ja vielä topickkiin se stressinhallinta on yks tärkeimpiä apuja myös iskujen siedätyksenä! Pysyy tyynenä ja pakka kasassa. Elikkäs opetellut asiat mielessä. Ja toi Irkkujuttuhan loppui tosi kivasti.. Naiset on vaarallisia
-
- päähänpotkija
- Viestit: 16251
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Päähän iskujen ottaminen ja "siedätyshoito"
Nimenomaan!
Sluibailla ehdit vanhempanakin ja voin kertoa että on suuri ilo pystyä vielä nelikymppisenä kiusaan nuoria leijonia. Pystysin varmaan yhä jolsei toi koipi ois sanonu sopimusta irti.
Mä tosiaan +40vee +110kg jalkavammasena pystyin joraan ajoittain ulos puoltakevyempiä/nuorempia aktiivimatsaajia. Koska aikanani urheilin.
Elät vahvoja vuosiasi. Urheilullisesti nykypäivän armottomuudessa olet jo vanha mutta martial-arts-kiikareilla..
Sulla on ikkunaa. Mättösporttailu ei ole kiveenkirjotettua, vielä on pelivaraa.
Mä todella vahvasti suosittelen että heität norttiaskin jonkkaan ja ruuvaat korkin kiinni.
Ja painut kattoon mihin asti askel jaksaa.
Ei se ole se mitalisaalis.
Se on pohja jolle miehuusvuosinasi juttusi rakennat.
Niinku miellä CK:ssa, skabaaminen on ahjo, ei maali.
Mä nyt vatkaan ja toistan.
Mä olisin kuollu/vammautunu mm sinne irkkuihin jos mulla ei ois ollu urheilijan fysiikkaa.
Siinä ei silmä ja asenne ja ninjatekniikat auta jos kone ei jaksa toteuttaa.
Mark my words.
Ja anteeksi paasaaminen ja alaspäin puhuminen.
Muttaku mä oon ollu.
Sluibailla ehdit vanhempanakin ja voin kertoa että on suuri ilo pystyä vielä nelikymppisenä kiusaan nuoria leijonia. Pystysin varmaan yhä jolsei toi koipi ois sanonu sopimusta irti.
Mä tosiaan +40vee +110kg jalkavammasena pystyin joraan ajoittain ulos puoltakevyempiä/nuorempia aktiivimatsaajia. Koska aikanani urheilin.
Elät vahvoja vuosiasi. Urheilullisesti nykypäivän armottomuudessa olet jo vanha mutta martial-arts-kiikareilla..
Sulla on ikkunaa. Mättösporttailu ei ole kiveenkirjotettua, vielä on pelivaraa.
Mä todella vahvasti suosittelen että heität norttiaskin jonkkaan ja ruuvaat korkin kiinni.
Ja painut kattoon mihin asti askel jaksaa.
Ei se ole se mitalisaalis.
Se on pohja jolle miehuusvuosinasi juttusi rakennat.
Niinku miellä CK:ssa, skabaaminen on ahjo, ei maali.
Mä nyt vatkaan ja toistan.
Mä olisin kuollu/vammautunu mm sinne irkkuihin jos mulla ei ois ollu urheilijan fysiikkaa.
Siinä ei silmä ja asenne ja ninjatekniikat auta jos kone ei jaksa toteuttaa.
Mark my words.
Ja anteeksi paasaaminen ja alaspäin puhuminen.
Muttaku mä oon ollu.
-
- kylkeenpotkija
- Viestit: 3912
- Lauteille: Kesäkuu 2008
Päähän iskujen ottaminen ja "siedätyshoito"
Ei kait se Skipikään mikään ihan nassikka ollut kun se aloitti treenaamisen kanssasi?
Ja ilmeisesti osasi. Hyvin.
Ja ilmeisesti osasi. Hyvin.
45 neliön kämmpä oli täynnään lihaksikkaita ja äärimmäisen päihtyneitä voimmamiehiä
"My karate is as simple as walking up to somebody and hitting them, something I saw some 29 years ago." Dennis Jones
"Perkele, mä oon hyppiny narua pikkupojasta asti!" Meskus
"Gorgoroth on edelleen kuraa" TimoS
"My karate is as simple as walking up to somebody and hitting them, something I saw some 29 years ago." Dennis Jones
"Perkele, mä oon hyppiny narua pikkupojasta asti!" Meskus
"Gorgoroth on edelleen kuraa" TimoS
-
- polveenpotkija
- Viestit: 119
- Lauteille: Tammikuu 2011
Päähän iskujen ottaminen ja "siedätyshoito"
Kari Aittomäki kirjoitti: Nimenomaan!
Sluibailla ehdit vanhempanakin ja voin kertoa että on suuri ilo pystyä vielä nelikymppisenä kiusaan nuoria leijonia. Pystysin varmaan yhä jolsei toi koipi ois sanonu sopimusta irti.
Mä tosiaan +40vee +110kg jalkavammasena pystyin joraan ajoittain ulos puoltakevyempiä/nuorempia aktiivimatsaajia. Koska aikanani urheilin.
Elät vahvoja vuosiasi. Urheilullisesti nykypäivän armottomuudessa olet jo vanha mutta martial-arts-kiikareilla..
Sulla on ikkunaa. Mättösporttailu ei ole kiveenkirjotettua, vielä on pelivaraa.
Mä todella vahvasti suosittelen että heität norttiaskin jonkkaan ja ruuvaat korkin kiinni.
Ja painut kattoon mihin asti askel jaksaa.
Ei se ole se mitalisaalis.
Se on pohja jolle miehuusvuosinasi juttusi rakennat.
Niinku miellä CK:ssa, skabaaminen on ahjo, ei maali.
Mä nyt vatkaan ja toistan.
Mä olisin kuollu/vammautunu mm sinne irkkuihin jos mulla ei ois ollu urheilijan fysiikkaa.
Siinä ei silmä ja asenne ja ninjatekniikat auta jos kone ei jaksa toteuttaa.
Mark my words.
Ja anteeksi paasaaminen ja alaspäin puhuminen.
Muttaku mä oon ollu.
Kari. Ymmärrän varsin hyvin mitä tarkoitat. Älä pyytele anteeksi. Toi ''Paasaaminen ja alaspäin puhuminen'' kuuluu näköjään vanhemman ja maailmaa nähneemmän taudinkuvaan. Eikä sillä tarkoiteta pahaa, ei todellakaan.Päinvastoin..Vaikka puhut lapselle, niin puhut kun täyspäiselle. Eli samalta tasolta. Siinä on tosi iso ero alaspäinpuhumiseen. Ja kertoo miehestä enemmänkuin.. Ainakin mun mielestä! Kaikkea muuta. Siksi kiitän sinun vaivannäöstä kirjoittaa minulle.
Ja kyllä, ei siittä tekniikasta ole mitään apua jos ei ole kanttia fyysistä, eli henkistä toteuttaa.
Sait kyllä todellakin mut ymmärtämään nyt mitä tarkoitat. Ja mitä haluan itseltäni.
''Ei se mitalisaalis, se pohja jolle miehuusvuosinasi juttusi rakennat'' Perkeles. Liikutuin aikas paljonkin!
En ole kyllä vähään aikaan kuullut jonkun sanovan noin hienosti! En muista vähään aikaan että olis jotkut sanat saanut mussa noin paljon jotain liikkeelle.. Eli kyllä, lähden koettamaan mihin rahkeet riittää. Onneksi on tuttuja lajipiireistä. Mulle sano yks Em tasonen vapaaotteĺija minkä kanssa ollaan hippailtu, että ainut josta mulla hyytyy on kunto.. Eli miks pitäs nyt jättää kesken? Varsinkin kun kaikki on herkästi kehomuistissa.
Tiedän sen itsestäni että v1tuttaa aivan saateristi jos jäisin nyt polkemaan tähän ja tyytyisin vaan nykyseen tilaan.. Kun on tää hilluminen koettu, eikäse oikeen mitään muuta oo antanut kun pohjatonta vatutusta omaan aikaansaamattomuuteen. En varmasti antais ikuna itelle anteeks, varsinkaan sillon nelikymppisenä, ku ajattelee että ''Olis pitäny''. Onneksi on tuo vapari! Ja muuten miksiköhän ei ikinä ole tullut pieneen mieleen? Olen miettinyt pitemmän aikaa että joku monipuolinen laji ei olisi mullekkaan pahitteeks. Ja vapaajuttuhan on juuri sitä. Enkä oikeesti välillä ymmärrä tätä omaa pelkoo laittaa itteeni likoon. Muistan kun olin reeneissä se ''ryhmän paras'' Siis nyrkkeily. Mutta ikuna en uskaltanut kisailemaan. Eli siihen se jäi. Mutta nyt.. Kiitos Kari siun. Meenkin kokeilemaan miten ne siivet kantaa. Nöyrät kiitokset HIENOISTA SANOISTA. Heh... Olet aikas ihmislukija. Ja tuntija. Ei ihmekkään jos olet hyvä opettamaan. Sait musta jotain esiin.. Aika näyttää mitä Mutta reenaamisen aloitan heti!
-
- päähänpotkija
- Viestit: 16251
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Päähän iskujen ottaminen ja "siedätyshoito"
Bueno. Kiitos.
Skipi mainittuna..
Hänellä ei ollut kilpailuviettiä, joka on useimpien lahjakkaitten puuttuva rengas.
Ittellänikään ei ollut koskaan varsinaista menestymisenpakkoa, pelkkä matsaaminen oli se juttu.
Olla samassa tilassa huippujen kanssa.
En liputa sen-asenteen puolesta, pakonomainen tarve olla paras antaa jytinää mutta ei mielestäni tee ihmiselle hyvää. Koska kyse on kuitenkin vain kamppailu-peleistä.
Siksi olen oman juttuni prioriteetit muovannut siten että skabailu on treenimuoto, koeponnistin.
Ei maali.
Maali on siellä kun realismi räjähtää silmille ja toiminnan on oltava täsmällistä ja kohdallaan jotta hengittäminen jatkuisi.
Siksi Combat.
Siksi suhtaudun epäilyksellä kamppailuseurojen markkinointiin, jotka viittaavaat kilpailumenestykseen.
"Me olemme parempia kuin te - Ja tiedämme sen!"
Näkemykseni mukaan silloin on jämähdetty paikoilleen.
Mutta nää on subjektiivisuuksia.
Skipistä.. Se alotti kiukkarin kolmikymppisenä ja oli kyllä keskinkertaisuus, ei sille ne karatejutut koskaan auenneet. Se vaan tykkäs siitä tekemisen sävystä ja fiiliksistä.
Mutta ku alotettiin treenata kahdestaan niin johan läksi.
Kun otettiin metodiksi catch/voimmailu...
Mulla kehitys oli sitäluokkaa että Kuuno epäili horppaamista ja Skipin kehityskäyrä oli miltei pystysuora.
Se koppas koukuttelun omaksi jutukseen yhtä luontevasti kuin toukka muuntautuu perhoseksi.
Siksikin vapaaottelu on mm Jontulle oiva valinta.
Monimuotoisuus ja mahdollisuus edetä omien vahvuuksien kautta on oikeasti mielestäni se luontevin tapa kehittyä.
Muotoihinkuristettu opetusjärjestelmä ei anna tilaa ihmiselle itselleen.
Siksi CK:n painotukset on väljät.
Hitto ku alkaa tehdä mieli taas kentälle, opastaan.
Jonttu.. Sulla saattaa olla ongelmana "tarve olla hyvä ennenku uskaltaa yrittää". Lahjakkailla usein on.
Mutta usein, hyvin usein on hyvä hakeutua vahvuusalueittensa ulkopuolelle.
Se kehittää perkeleesti enemmän kuin leijuminen.
Ja varmistaa jatkuvuuden.
Skipi mainittuna..
Hänellä ei ollut kilpailuviettiä, joka on useimpien lahjakkaitten puuttuva rengas.
Ittellänikään ei ollut koskaan varsinaista menestymisenpakkoa, pelkkä matsaaminen oli se juttu.
Olla samassa tilassa huippujen kanssa.
En liputa sen-asenteen puolesta, pakonomainen tarve olla paras antaa jytinää mutta ei mielestäni tee ihmiselle hyvää. Koska kyse on kuitenkin vain kamppailu-peleistä.
Siksi olen oman juttuni prioriteetit muovannut siten että skabailu on treenimuoto, koeponnistin.
Ei maali.
Maali on siellä kun realismi räjähtää silmille ja toiminnan on oltava täsmällistä ja kohdallaan jotta hengittäminen jatkuisi.
Siksi Combat.
Siksi suhtaudun epäilyksellä kamppailuseurojen markkinointiin, jotka viittaavaat kilpailumenestykseen.
"Me olemme parempia kuin te - Ja tiedämme sen!"
Näkemykseni mukaan silloin on jämähdetty paikoilleen.
Mutta nää on subjektiivisuuksia.
Skipistä.. Se alotti kiukkarin kolmikymppisenä ja oli kyllä keskinkertaisuus, ei sille ne karatejutut koskaan auenneet. Se vaan tykkäs siitä tekemisen sävystä ja fiiliksistä.
Mutta ku alotettiin treenata kahdestaan niin johan läksi.
Kun otettiin metodiksi catch/voimmailu...
Mulla kehitys oli sitäluokkaa että Kuuno epäili horppaamista ja Skipin kehityskäyrä oli miltei pystysuora.
Se koppas koukuttelun omaksi jutukseen yhtä luontevasti kuin toukka muuntautuu perhoseksi.
Siksikin vapaaottelu on mm Jontulle oiva valinta.
Monimuotoisuus ja mahdollisuus edetä omien vahvuuksien kautta on oikeasti mielestäni se luontevin tapa kehittyä.
Muotoihinkuristettu opetusjärjestelmä ei anna tilaa ihmiselle itselleen.
Siksi CK:n painotukset on väljät.
Hitto ku alkaa tehdä mieli taas kentälle, opastaan.
Jonttu.. Sulla saattaa olla ongelmana "tarve olla hyvä ennenku uskaltaa yrittää". Lahjakkailla usein on.
Mutta usein, hyvin usein on hyvä hakeutua vahvuusalueittensa ulkopuolelle.
Se kehittää perkeleesti enemmän kuin leijuminen.
Ja varmistaa jatkuvuuden.
-
- polveenpotkija
- Viestit: 119
- Lauteille: Tammikuu 2011
Päähän iskujen ottaminen ja "siedätyshoito"
Juurikin näin.Huomasin että oma kehitys loppui kun seinään silloin kun lakkasin uskaltamasta yrittää. Siis pitäis aina ottaa joka päivä ikäänkuin uutena. Sama harjoittelussa. Siksi ilmottaudun vapariin.Ja myös kiltteys on mun ongelma edellämainitun lisäksi noin ihmisenä muutenkin. Sanan jokasessa merkityksessä. Toi monipuolinen harjoittelu on omiaan poistamaan sen leijumisen omassa kuplassaan ja antaa ottimia treenata niitä omia vahvuuksiaan. Kehittävästi, ilman mitään valmista muottia. Vähänniinkun yhtenä muitten joukossa. Kenties löytää niitä uusia alueita missä kehittyä ja tulla paremmaksi! Ja hinkata niitä jotka on niitä heikkoja osa-alueita. Eli aloittaa taas oman ittensä kehittäminen niissäkin jotka ei ole niitä vahvoja alueita..Kuitenkin treenaamalla omien vahvuuksien kautta. Eipä juuri koskaan mullakaan oo ollut kilpailuviettiä ja se kilpaurheilu on ollut lähes aina vieras maailma menttaliteeteiltaan, vaikka olen aina urheillut jotain. Mutta kiitos sinun, osaan hahmottaa sen jutun nyt myös toisella tavalla. Että se kehä voi olla se juttu jolla koeponnistan itseäni. Kuullostaa niin osuvalta ja siltä mitä kaipaan. En ole koskaan ajatellutkaan tälläistä metodia.. Eli omaa hakemista ja kantimien kokeilua. Siksi ehkä olen niin tykästynyt tähän martial arts touhuun.. Aina löytää itsestä jotain parannettavaa ja kehitettävää. Eikä mikään ole kiveenhakattua. Kuten elämässä ylöjään.
Ja just tosta realismin räjähtämisesestä silmille, Samaa mieltä kehä on yksi parhaita keinoja HARJOITELLA että kehittää sitä omaa toimintakykyä. Kiitos kun valotit tätäkin asiaa! On kyllä tilanne missä vaaditaan paineensietokykyä ja kovaa kanttia kaikin tavoin. Mutta mullakin ne tavotteet on ihan jossain muualla. Eli tää on vaan Ahjo niinku mainitsit. Ainakin minulle tulee olemaan.
Siis juuri tämä viimeisenä mainittu kilpamenestykseen viittaaminen minäkuvana lajille ja harrastajalle on ollut minulle aina vieras ajattelumaailma. Joka on varsin monella kamppailu-urheilijalla, joka on ajattelumaailmaltaan egoistinen.. ''Koska kehässä oon hyvä niin itsestään selvyys on että oon myös kaikessa muussa''..Muttaku ei ole! Se on muutamankerran tullut nähtyä. Esimerkiks eräs maailmanluokan thaiboksari.. On oikeessa maailmassa aikas tuhnu kun meno heittäytyy pahemmaksi. Mun mielestä pitäis aina säilyttää nöyrä ja aito ajattelumaailma jos meinaa tulla oikeestikkin hyväksi siis Aidostioikeesti.Kari Aittomäki kirjoitti: Bueno. Kiitos.
Skipi mainittuna..
Hänellä ei ollut kilpailuviettiä, joka on useimpien lahjakkaitten puuttuva rengas.
Ittellänikään ei ollut koskaan varsinaista menestymisenpakkoa, pelkkä matsaaminen oli se juttu.
Olla samassa tilassa huippujen kanssa.
En liputa sen-asenteen puolesta, pakonomainen tarve olla paras antaa jytinää mutta ei mielestäni tee ihmiselle hyvää. Koska kyse on kuitenkin vain kamppailu-peleistä.
Siksi olen oman juttuni prioriteetit muovannut siten että skabailu on treenimuoto, koeponnistin.
Ei maali.
Maali on siellä kun realismi räjähtää silmille ja toiminnan on oltava täsmällistä ja kohdallaan jotta hengittäminen jatkuisi.
Siksi Combat.
Siksi suhtaudun epäilyksellä kamppailuseurojen markkinointiin, jotka viittaavaat kilpailumenestykseen.
"Me olemme parempia kuin te - Ja tiedämme sen!"
Näkemykseni mukaan silloin on jämähdetty paikoilleen.
Mutta nää on subjektiivisuuksia.
Ja just tosta realismin räjähtämisesestä silmille, Samaa mieltä kehä on yksi parhaita keinoja HARJOITELLA että kehittää sitä omaa toimintakykyä. Kiitos kun valotit tätäkin asiaa! On kyllä tilanne missä vaaditaan paineensietokykyä ja kovaa kanttia kaikin tavoin. Mutta mullakin ne tavotteet on ihan jossain muualla. Eli tää on vaan Ahjo niinku mainitsit. Ainakin minulle tulee olemaan.
Toi on mielestäni ihailtavaa että pystyy hakemaan ennakkoluulottomasi vahvuuksia myös kantimiensa ulkopuolelta.. Siis hakea itselleen luonnonvastaisia metodeja. Jokaasiasta yrittää löytää ne hyvät puolet, vaikka niitä ei itsellä siinä osaalueella olisikaan. Ainakaan alussa. Itselläkin toivottavasti menee siihen kun pääsen tutustumaan ensin heppuun nimeltä minä. Ja löytää ne OMAT vahvuudet. Kun olen vaparijätkien kanssa hippastellut olen väkisin pitkäkätisenä luonnostaan vahvana hujoppina yrittänyt opetella lähietäisyyden lyöntejä ja jopa uutta tekniikkaa eli polvipotkua.. Ja sitä kevyiden kanssa hippailua vaikka onkin elopainoa + 100 Siihen notkeutta että kestävyyttä.(Tukee omia vahvuuksia sikana oon huomannu) Eli treenaan eri etäisyyksiä. Eli yks asia kerrallaan ja sitäkautta hahmottaminen. On vaikee kertoalyhyesti mitä mietin ja tässä ''lyhyesti'' mitä yritän kertoa... Toivottavasti jotain selkeyttä saatte mun tilluutuksesta! Kiitos tää oon vähän topicin vierestä mutta mahtava aihe ja keskustelu.Kari Aittomäki kirjoitti: Skipistä.. Se alotti kiukkarin kolmikymppisenä ja oli kyllä keskinkertaisuus, ei sille ne karatejutut koskaan auenneet. Se vaan tykkäs siitä tekemisen sävystä ja fiiliksistä.
Mutta ku alotettiin treenata kahdestaan niin johan läksi.
Kun otettiin metodiksi catch/voimmailu...
Mulla kehitys oli sitäluokkaa että Kuuno epäili horppaamista ja Skipin kehityskäyrä oli miltei pystysuora.
Se koppas koukuttelun omaksi jutukseen yhtä luontevasti kuin toukka muuntautuu perhoseksi.
Siksikin vapaaottelu on mm Jontulle oiva valinta.
Monimuotoisuus ja mahdollisuus edetä omien vahvuuksien kautta on oikeasti mielestäni se luontevin tapa kehittyä.
Muotoihinkuristettu opetusjärjestelmä ei anna tilaa ihmiselle itselleen.
Siksi CK:n painotukset on väljät.
Hitto ku alkaa tehdä mieli taas kentälle, opastaan.
Jonttu.. Sulla saattaa olla ongelmana "tarve olla hyvä ennenku uskaltaa yrittää". Lahjakkailla usein on.
Mutta usein, hyvin usein on hyvä hakeutua vahvuusalueittensa ulkopuolelle.
Se kehittää perkeleesti enemmän kuin leijuminen.
Ja varmistaa jatkuvuuden.
-
- päähänpotkija
- Viestit: 16251
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Päähän iskujen ottaminen ja "siedätyshoito"
Kiitos vastauksesta.
Nyt sitte vaan menet ja teet.
Ja kun nokkan sattuu, muistappa että luupäisyys on oikeesti aika pöhköö.
Historiasta löytyy veikkoja jotka on käyttäny tällihaluuttomuuttaan aseena.
Aina voi opetella väistään.
Wayne Gretzky käytti varomista aseenaan ja lato maaleja, James "Gentleman Jim" Corbett mieluummin kehitti väistämisen taiteeksi kuin otti paukkuja ja kovanaamasesti kesti.
Rytmistä löytyy välineet.
Sekä saleilta.
Mä nyt jaksaan vatkata..
Motiivissa on se juttu.
Monet on ne seurat jotka jaksaa hehkuttaa mitaleita, mutta se hehku jaksaa viikonpari.
Kekään ei muista toissavuoden mestareita. Tai edes tämänvuoden.
Tärkeempää on se koeponnistaminen, painematsi, kontrolloitu pelaaminen, stressinsieto ja vaan silkka kohdentaminen.
Samat mielenliikeet sais vaikka tikanheitosta mutta mätkis-sporttaamisen viitekehys ei jätä tilaa mutta ku suoritus/peli-kyvylle.
Ahjo polttaa karstat.
Pöhköt ripustautuu saavutuksiin, viksut ettii seuraavaa haastetta.
Matkalla itteensä ja omaan siihen Juttuunsa.
Ku oikeesti, ei se oppiminen ikinä lopu jos itte ei lopeta kaivamista.
Nyt sitte vaan menet ja teet.
Ja kun nokkan sattuu, muistappa että luupäisyys on oikeesti aika pöhköö.
Historiasta löytyy veikkoja jotka on käyttäny tällihaluuttomuuttaan aseena.
Aina voi opetella väistään.
Wayne Gretzky käytti varomista aseenaan ja lato maaleja, James "Gentleman Jim" Corbett mieluummin kehitti väistämisen taiteeksi kuin otti paukkuja ja kovanaamasesti kesti.
Rytmistä löytyy välineet.
Sekä saleilta.
Mä nyt jaksaan vatkata..
Motiivissa on se juttu.
Monet on ne seurat jotka jaksaa hehkuttaa mitaleita, mutta se hehku jaksaa viikonpari.
Kekään ei muista toissavuoden mestareita. Tai edes tämänvuoden.
Tärkeempää on se koeponnistaminen, painematsi, kontrolloitu pelaaminen, stressinsieto ja vaan silkka kohdentaminen.
Samat mielenliikeet sais vaikka tikanheitosta mutta mätkis-sporttaamisen viitekehys ei jätä tilaa mutta ku suoritus/peli-kyvylle.
Ahjo polttaa karstat.
Pöhköt ripustautuu saavutuksiin, viksut ettii seuraavaa haastetta.
Matkalla itteensä ja omaan siihen Juttuunsa.
Ku oikeesti, ei se oppiminen ikinä lopu jos itte ei lopeta kaivamista.
-
- polveenpotkija
- Viestit: 119
- Lauteille: Tammikuu 2011
Päähän iskujen ottaminen ja "siedätyshoito"
Kari Aittomäki kirjoitti: Tärkeempää on se koeponnistaminen, painematsi, kontrolloitu pelaaminen, stressinsieto ja vaan silkka kohdentaminen.
Samat mielenliikeet sais vaikka tikanheitosta mutta mätkis-sporttaamisen viitekehys ei jätä tilaa mutta ku suoritus/peli-kyvylle.
Ahjo polttaa karstat.
Tässä tämä oikeastaan mihin olen ollut pitkään etsinyt työkaluja. Nyt kun tiedän, kiitos myös sinun on aika toteuttaa.
On tässä vähänaikaa sitten joutunut pakosta pysähtyyn ja miettimään. Yhtä sun toista tapahtunut, enemmän tai vähemmän ikävää.On aikas tympäsevää jos jää junnaan sitä samaavanhaa.
Juu, nyt pitää mennä ja toteuteuttaa.
Kohti uusia juttuja.Tuskimpa nää asiat miettimällä ja jahkailemalla paranee, ja aikansa kutakin.. '
Ja ainahan jotain tulee elämässä isompaa tai pienempää.
Jos olis tasasta olisin oikeesti huolissani.
Nyt alkaa olla sitä intoa ja menohalua niinku pittää!
Tuossa kävinkin eilen treenailemassa, hyvältä tuntui. Tosi hyvältä.
Nyt vaan täytyy järjestää omat rahajutut ja semmotteet sillain että pääsen sinne vaparitouhuun mukaan kunnolla.
Olet ihan oikeassa.
Toi päälläkopittaminen on tosi typerää
. Ja täytyis aina reenatessakin (vaikka innostuisi) pitää mielessä Olen itse ollut aina luontainen ''vastaiskijä'' niin tuo väistely kuullostaa mukavammalta ja luontevammalta. En tarkoita että olisin siinäkään nyt valmis, kaikkea muuta-Mutta treenata täytyy kovasti. Onneksi on tullut takaisin paljon sitä motiivia ja elämänhalua!
Taaskin tosi hienosti sanottu tuosta omasta jutusta, oppimisesta ja eteenpäinmenemisestä. Ei se Tie ajamalla lopu ei
Kaikki on omasta halusta ja motivaatiosta. Ja kiitos myös itsellesi. Mukavaa kirjoitella kun tuntuu että joku ymmärtää mitä tarkoitan. Jaksamisia sinulle!
-
- kylkeenpotkija
- Viestit: 1396
- Lauteille: Syyskuu 2005
- Paikkakunta: Vaasa
Päähän iskujen ottaminen ja "siedätyshoito"
Lenny Maclean - Guvnor on Queensbury rules
[youtube][/youtube]
[youtube][/youtube]
-
- etupotkija
- Viestit: 6547
- Lauteille: Lokakuu 2009
Päähän iskujen ottaminen ja "siedätyshoito"
Aletaan kai olla tod ootee, mutta toi asia, eli harjoittelun painotusten hakeminen asteikolla heikkoudet-vahvuudet on mun mielestä mielenkiintoisimpia ja tietysti tavallaan myös tärkeimpiä asioita yksilöllistä harjoitusohjelmaa suunniteltaessa.Kari Aittomäki kirjoitti: Mutta usein, hyvin usein on hyvä hakeutua vahvuusalueittensa ulkopuolelle.
.