Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Keskiviikkona oli treeninveto. Käytiin Kushanku läpi ja ennen sitä nopeasti perustekniikkaa. Nyt kun porukka on pienentynyt niin tarkka opetus on saanut suuremman painoarvon. Pienessä porukassa on mahdollista opettaa tarkasti siten että treenitilanne on kuitenkin kiva. Keskiviikkona kuitenkin tarkoituksella vedin perustekniikkaosion enemmän siten että tulee vain toistoa ja vähemmän puhetta. En myöskään räätälöinyt mitään erikoista valmistavaa treeniä Kushankuun vaan teetin vain perustorjunnat, lyönnit ja potkut. Oppilas on treenannut Kushankua itsekseen sen verran hyvin että oli kiva opettaa. Opetus sitten asioiden tarkentamista ja liikkumisen tavan opetusta. Jaettiin kataa osiin jolloin osasuorituksissa tulee paremmin kehitystä. Loppua ei ehditty niin tarkasti käymään. Ja lopuksi koko kata.
Torstaina kävin Koryu Uchinadi -treeneissä kun sain meilitse tiedon vetäjältä että hän vetää. Oli kiva tehdä jotain vähän muuta. Kun ei tekniikat ole tuttuja joutuu aivonystyrät eri tavalla koetukselle ja se on varmasti hyvä. Lisäksi oli hieman painimisia mitä on hyvä tehdä välillä ja jää itselläni melko vähiin. Joulukuusta saakka on vasemman käden peukalo valittanut kun löin suoraan parin käteen. Pari oli selvästi tottunut jonkun vakioparin kanssa siihen että lyönnit menevät valmiiksi ohi, jolloin sitten oikein tähdätty lyönti osui käteen minkä piti olla sivulla siinä vaiheessa. Painiessa torstaina peukalo kipeytyi hieman lisää. Arvasin että siinä käy niin että paraneminen nopeutuu. En tiedä mihin tämä perustuu mutta joskus kun jokin ei meinaa parantua millään se paranee vasta kun se kipeytyy ensiksi lisää. Kun suurin osa pahemman jutun paranemisesta on tapahtunut niin tilanne on merkittävästi parempi kuin mitä se oli ennen pahempaa kipeytymistä. Kai se vauhti on niin kova ettei jarru enää tottele.
Tänään käytiin potkulaisen kanssa katselemassa Wadoa päällisin puolin kisiksellä. Jotakuinkin samoja juttuja kuin miitissä, hieman voimantuotollisia juttuja ja sitten yleistä esittelyä kihon kumiten ideasta ja siitä miten sanbon kumitet toimivat järjestelmänä. Kivaa oli treenata ja esitellä. Myös kuppilassa oli kiva jauhaa niitänäitä vissyn ääressä. Kiitokset hälle hyvästä seurasta!
Lasselle kiitokset treenistä! Paljon painavaa asiaa, josta minulta taisi jäädä ymmärtämättä aika paljon. Sen ainakin opin, että jos Wadolla lyö polveen, se sattuu
Mukavaa oli myös yleinen jutustelu ja aatosten jakaminen. Näitä hippalätinöitä kun aika harva tutuistani jaksaa kuunnelle, niin kerrankin pääsi vatvomaan oikein kunnolla.
In my heart, in my mind, in my soul
lalalaalaa lalalaalaa lalalaa
Viikonloppuna oli hyvä leiri Berlinissä. Kuten edellisvuonnakin, nytkin meillä oli rutkasti aikaa käydä juttuja läpi ja läpikäynti oli enemmän perusteellista kuin kvantitatiivista. Sopii itselleni hyvin koska käyn myös hyvillä kvantitatiivis-lähtöisillä leireillä ja mielestäni molemmille on paikkansa. Idea on molemmissa lähestymistavoissa vetää jotain rajoja ja leipoa myös sitä toista elementtiä sisään.
Todella opettavaista nähdä about itseni pituinen mies tekemässä terävää ja nopeaa tekniikkaa siten että opetukset näkyvät suorituksissa vahvoina ja lyönnit erittäin kovia. Hieman masentavaakin, mutta sateen jälkeen sää muuttuu aurinkoiseksi. Jos ei anna egolle tilaa kasvaa vaan puristaa sitä pienemmäksi, on juuri fiilis huonoudesta se minkä jälkeen tulee hyvä fiilis mahdollisuuksista. Nyt näen edessäni seuraavan tason. Pitää toivoa ettei visio katoa ja treenata.
Vielä on paljon viilaamista muistiinpanoissakin mutta kyllä se siitä.
Tänään vedin treenit ja käytiin läpi kihonia ja Pinan Godania. Sain mahdollisuuden kerrata hieman opetuksia junzukista sekä tobikomizukista ja nagashizukista. Näissä on paljon parannettavaa, leirin antimien pohjalta.
Myös Naihanchista tuli uutta tietoa, mikä on hyvä asia, katan ollessa oma pääharjoitteeni. Leirillä tuli myös solmittua uusia suhteita ja parannettua vanhoja. Meillä oli Suomesta hyvä porukka matkassa. Loistava reissu kaikin puolin!
Lauantaina pääsin töistä niin myöhään etten ehtinyt dojolle, joten dojona sai toimia oma huone, lenkkipolku ja punttisali. Aluksi nostelin hieman painoja ja koputtelin lyöntipalloani sekä tein perusteita ilmaan. Sitten hölkkäilemään about vartiksi. Kun löytyi sopiva suora niin lyöntejä ilmaan hölkästä. Koska en nykyään saa niin paljon ottelua aikaiseksi, on tärkeää että on elävämpiä harjoitusmuotoja. Pakan pitämistä kasassa kun tulee vaikeuttavia elementtejä. Otteluharjoituskin on minulle melkein aina sellainen muoto missä vastustaja on vain jotain mikä heiluu edessä ja sisäinen prosessi ja sen kasassapitäminen tärkeämpää. Joskus on siinäkin toki hyvä vetää Bruce-mainen "antaa mennä vaan"-vaihde silmään. Harjoitus ei saa olla liian jäykkää, mutta toisaalta sen pitää myös olla määrätietoista. Siksi otellessa on hyvä hakea jotain juttuja yleensä.
Punttiksella sitten hakkasin jumppapalloa ja säkkiä. Hieman nostelin tankoa penkistäkin. Säkkihommat eivät suju kuten syksyllä. Vaikea ottaa vastavoima takaisin kuten haluan. Saan homman toimimaan ainoastaan melko hiljaisilla lyönneillä. Ottaa myös pattiin että vasen peukalo vieläkin wittuilee, vaikka se silloin paranikin hieman. Noissa jutuissa menee yleensä kauan.
Sunnuntaina sitten kisikselle reiluksi pariksi tunniksi ja tänään (maanantaina) kolmeksi ja puoleksi. Sunnuntaina joutui ottamaan iisisti kun oli kevyttä darraa eikä parhaiten nukuttu yökään takana. Keväällä sain fiiliksiä siitä ettei varmaankaan ole terveellistä pelleillä sydämensä kanssa, kun menin dan-kokeeseen huonosti nukutun yön jälkeen siinä sairastelujen välissä ja annoin koneen käydä tauoillakin. Sen, että se ei normitreenissä ole hyvä idea tunsi vielä pitkään kokeen jälkeenkin.
Niinpä availin sunnuntaina paikkoja ja tein mitä kevyesti pystyi. Saihan siinä taottua, ei siinä mitään. Oli paikat jäykkänä pitkän seisoskelun, kaivarin tuulisella rinteellä, jälkeen (laskiaismeininkejä nääs). Osaako joku sanoa mikä piuha käden sisällä estää lyömästä ruoskamaisen rennosti hartia luonnollisen alhaalla? Jos tempaisee niin käsi puutuu, eli sellainen? Oikeastaan suuri osa harjoittelustani on tuollaisten esteiden poisraivaamista. Eli että pystyy tekemään luonnollisen rennosti ja tehokkaasti.
Tein tobikomizukia leirituliasina ja kertailin Naihanchia.
Tänään sitten perustekniikkaa ja paljon potkuja. Torjunnoissa ajatus siinä että suorituksen päättyessä molemmat kädet ovat valmiina. Ulkoisesti samaa puuroa kuin torjuntaperusharjoittelu aina, mutta teholtaan täysin eri touhua kuin "vedellääs vähän torjuntoja ilmaan pakkopullana". Asentokin korjaantuu itsestään. Naihanchia jatkoin myös. Koko päivän sessio oli erittäin alkeellinen. Kuten kestosta voi päätellä en vetänyt kovin täysillä, vaan rentouduin väleissä ja tein monipuolisesti. Ajatukseni on ettei treenatessa levätä, mutta kannattaa välissä vaikka vähän availla paikkoja tai seisoskella tai muuten vain tehdä jotain vähän kevyempää. Hankittua fiilistä ei pidä menettää lonkkalevolla tai vastaavalla. En pitänyt mitään kiirettä vaan tein ihan perusasioita. Siellä on niin jumalattomasti aina korjattavaa. Sitten hakkasin vähän säkkiä ja lopuksi kävin vähän nostelemassa polvia sellaisessa vatsatelineessä, missä pystyy tekemään dippiäkin. Tein myös dippiä. Ja reisien lähentäjiä ja loitontajia laitteissa pienin painoin. Tärkeänä pidin sitä että on koko vartalon fiilis eikä mitenkään lukitusti tee. Ikäänkuin elävä otteluasento päällä siinäkin.
Tämän päivän treeneissä todella löytyi oikea fiilis koko kehoon. Nuo voimailut ovat jänniä kun tuntee kuinka ne tulevat tukkimaan sitä fiilistä. Saa tavallaan lisähaasteen tunteen ylläpitoon ja treeni jatkuu vielä pitkään paikalta poistumisen jälkeen. En osaa selittää sitä tukkoisuutta, mutta fiiliksenä se tapahtuu syvällä tasolla. Voimailu on vaikea asia kun tavoitteet ovat sellaiset kuin minulla, eli esteiden raivaaminen Wadotekniikan tieltä. En oikein tiedä kuinka asiaa kannattaisi optimaalisesti lähestyä. Parhaat fiilikset ovat ajalta kun vähensin lihaskuntoharjoitteita, mutta varmasti sain silloin lihaskuntoajoilta toisaalta pohjia.
Nyt kone taas käy melko hyvin. Alan varmaan lauleskelemaan kun kävelen yksin niin saa vähän syvien lihasten treeniä ja iloa elämään. Eilen oli kivaa kävellessä No Use For a Namen biisejä lauleskellen. Sain myös tänään uuden tuolin ja nyt sopii tämä potkuun kirjoittelukin ergonomiansa puolesta paremmin yhteen treenailujen eli elämän kanssa.
Lasse Candé kirjoitti:
Osaako joku sanoa mikä piuha käden sisällä estää lyömästä ruoskamaisen rennosti hartia luonnollisen alhaalla? Jos tempaisee niin käsi puutuu, eli sellainen? Oikeastaan suuri osa harjoittelustani on tuollaisten esteiden poisraivaamista. Eli että pystyy tekemään luonnollisen rennosti ja tehokkaasti.
Yks asia minkä olen tähän liittyen huomannut on, että jos kropan linjaus on jossain kohtaa puutteellinen (esim. lantio hieman liian isossa kulmassa), joku toinen kohta romahtaa (selän mutka kasvaa, jolloin olkapää usein tippuu rintakehän tukemasta asennosta). Keho tarvitsee lihasjännitystä suojellakseen sitä romahtanutta kohtaa, eli estääkseen liikettä joka voisi sitä vahingoittaa (tää on omaa teoriaa, en tiedä onko näin. Huomannut korrelaatiota näillä asioilla). Eli rentous ja luiden hyvä linja on vähän kuin kolikon 2 puolta. Linja ei voi toteutua puutteellisella rentoudella, ja rentoutua ei voi täysin, ellei luiden linja ole riittävä.
Työstön kannalta tuo antaa useampia lähestymistapoja saman asian löytämiseksi. Eli voi esim. vaihdella välillä hakien luille linjaa, välillä rentoutta. Itselläni näin tuntuu löytyvän helpommin joitain juttuja.
"Through violence, you may 'solve' one problem, but you sow the seeds for another."
Kiitoksia Marcukselle ajatuksista. Olen itsekin tuumaillut tuota rentous vs linjaus-juttua ja päätynyt käyttämään lähinnä treenimetodia missä linjaus pidetään kunnossa ja sitten lisätään kierroksia sitä mukaa mitä pystyy.
Ei ole vähään aikaan tullut kirjoiteltua kun on tullut ryypättyä, tehtyä töitä ja jonkin verran treenattuakin. Saattaa olla että tästä jää joitain treenejä välistä pois. En ole enää pitkiin aikoihin kyllä kaikkia treenejä tänne muutenkaan kirjoittanut vaan enemmän silloin kun huvittaa kirjoittaa. Liettuan matkan jälkeen aloin polttamaan tupakkaa ja sitä kesti viikon. Lopetin kun olin vielä voitolla. Kivaa touhua ja yllättävän nopeasti alkoi sujumaan vaikka olin kaksi vuotta ilman. Olenkin varmaan muutaman kerran täällä sanonut historian osoittavan että polttelen jaksoittain, noin kolmas-neljäsosan vuodesta. Mutta nyt siis oli ensimmäistä kertaa kahden vuoden tauko.
Rööki on vähän niinkuin kakku minkä haluaisi sekä syödä että säästää, eli olla syömättä. Kai on paras lähinnä pysytellä erossa siitä myrkystä joka pidemmän päälle pilaa hyvän olonkin. Kiva tolleen välillä sitten pumpata, kun on se niin hemmetin mukavaa touhua. ...och därför röker jag Norrt.
paljastus:
Kuulin about hauskimman jutun kun olin joskus vuosia sitten opiskelijabileissä kertonut tupakanpoltosta jollekin tyypille ja se muisti vain sen että pitkät turinat loppui sanoihin "...och därför röker jag North." Hauskaa kun kuulin sen kakekaverilta joka tuntee tyypin jostain enkä edes itse muista koko tyyppiä, vaikka varmasti naaman tunnistaisinkin. Nimimuisti hieman huono. Oli kuitenkin sille tyypille jäänyt jotenkin tuo mieleen.
Viime viikon keskiviikkona vedin oppilaalleni ohyo kumite-treenit. Idea oyo kumitessa on että pistetään kone rullaamaan ja yritetään vauhdissa hieman toteuttaa Wadon periaatteitakin. Käytiin läpi tekniikat 5-8. Koska kokoonnumme niin harvoin, on treenien pääpointti aina Wadovartalon ylläpidossa, joten alkuun tehtiin melko paljon perustekniikkaa. Yleensä sitten on tullut kata, mutta nyt ajattelin että hieman enemmän perustekniikkaa ja sitten ohyokumiteihin. Ohyo kumite 7 on tekniikka jota monet tekevät oudolla tavalla. Kaato perustuu vastustajan kiertämiseen, mutta paljon näkee jotain muita veto-potkujuttua. Koska juttu on hieman vaikea selittää liioittelematta, muutettiin tekniikkaa aluksi hieman ja sitten palautettiin takaisin. Eli liioteltiin. Tässä muutetussa versiossa korostuu selän taakse meneminen vauhdikkaasti ja kaataminen vetämällä hartiasta, kiertämällä vastustajaa. Jätettiin potkukin pois. Jos hyvästä paikasta pääsee vetämään, tyyppi tulee alas kyllä ilmankin kun kunnolla vetäsee. Sitten kun parannellaan tuosta perusideasta, väistetään sellaiseen paikkaan että ehkä jopa voidaan onnistua kaadossa ja myös kiinnitetään huomiota siihen kuinka yht'äkkinen impulssi hartiaan tuotetaan. Itselläni potku ei ota kovin kovaa kontaktia polvitaipeeseen.
Tämän tapaisella kaavalla käytiin läpi nämä OK:t. Oppilas tiesi jo valmiiksi pintaraapaisuna yhdistelmät ja voi niitä nyt myös youtubesta kerrata. Toivottavasti voi nyt treenailla välitetyin ajatuksin. Valitettavasti ohyo kumitea on melko vaikea sovittaa meidän treenirytmiin kun pitää olla mitä soveltaa jos meinaa lähteä soveltelemaan. Aion jatkossakin pitää fokuksen vahvasti perusteissa, koska realiteetit.
Viikko sitten lauantaina treenasin yksin kaikki Pinanit ja melko paljon Seishania. Oikein vanhaan tapaan neljästä johonkin seiskaan Penkalla . Pinaneita tein kaikkia vähintään kolme kertaa ja perustekniikkaa väleihin. Seishania sitten reilua viittä kertaa ja päälle osien analysointia. En olekaan Seishaniin aiemmin ehtinyt juuri tutustua ajan kanssa kun on ollut muuta. Toki olen takonut oppimisvaiheessa paljon ja sitten muutenkin, mutta en siten että avaan pakettia hieman enemmän. Heh, youtubessa on Honbun mainosvideo missä teen juuri Seishania. Hyi hitto!
Joka tapauksessa löysin uuden innon juttuun.
(Sitten olikin laivareissua ja töitä siihen malliin etten päässyt treenaamaan kuin vasta tänään lauantaina. Ellei kotihuiteluja lasketa.)
Oli täksi päiväksi sovittu kumite-treenit erään Eräläisen kanssa, kun lähden hänen parikseen dan-kokeeseensa toukokuussa. Miehelle tuli jokin este, joten menin sitten yksin. Minua ei koskaan haittaa peruutukset, sillä en muutenkaan treenaa niin paljon kuin haluaisin. Pitäisi ruveta esim suunnittelemaan ajankäyttöä.
Noh, tänään penkalle vaan vetämään vähän nopeampi setti, eli noin kaksi tuntia. Rutiinin jälkeen hieman perustekniikkaa ja sen jälkeen ukemeja ja muuta maassapyörimistä. Sitten lisää perustekniikkaa ja jonkin verran ottelullista liikkumista ja tekniikoita siitä. Ja lopulta taas Seishania. Alkaa silmät aukeamaan jutulle. Saattaa olla että Seishanista tulee seuraava projekti vähän pidemmäksikin aikaa. Herättää keskivartalon hyvin ja on erittäin hyvää perusharjoittelua kumiteen.
Jotenkin Berliinin leiri teki taas kerran jotain.
Fiilis on hyvä kun nyt on testattu että voi olla lauantaina töissä tappiin saakka, minkä jälkeen ehtii syömään ja vielä penkalle treenaamaankin. Varmasti pitää kysyä Capoeristalta lupa mikäli on salissa, mutta eiköhän juttu järjesty. Heillä on vuoro aina kuudesta eteenpäin. Tänään odotti aivan tyhjä sali. Tyhjä penkan dojo eikä mitään kiirettä on parasta mitä tiedän. Päälle saunat ja jälkeenpäin muutama Saku. Huomenna sitten yritetään kaverin kanssa treffailla uudestaan.
Eilen meni kisiksellä reilu kolme tuntia joista viimeinen vajaa tunti itsekseni. Ennen sitä käytiin läpi tulevan dan-kokelaan kanssa perusteita, Kihon kumitea ja Chintoa. Sovittiin että opetellaan Kihon kumite 1 erittäin hyvin, mikä opettaa myös muista paljon. Melko perusteellisesti käytiin myös Chintoa läpi. Aika paljon siinä taottiinkin, koko ajan tietoa väleihin laittaen ja purkaen paketteja.
Sitten kun kaveri lähti jäin treenaamaan Seishania ja hieman muutakin. Hieman siinä Conginkin kanssa juteltiin, mutta minulla oli paljon treenattavaa eikä Congikaan kädet taskussa seisoskellut, joten keskityttiin enemmän omiimme.
Keskiviikkona oli treeninveto. Suunnitelmana oli käydä läpi perustekniikan jälkeen kaikki pinanit ja kihon kumite 2+3. Kuitenkin paikalle tuli onneksi oranssi- ja vihreävöinen, joten fokus siirtyi enemmän perusteisiin ja paritekniikka vaihtui. Ehdittiin tekemään pinan 1+2 ja sinivöisen vakiokävijän kanssa pinan godania samalla kun kaksi muuta työstivät kahta kataa. Sitten maegeriuke 4.
Olen muuttanut suoritustapaani kyseisessä tekniikassa oppimani pohjalta. Meillä on ollut tapana mennä maegaria vastaan suoraan sisään takakäden lyönnillä, joka on erittäin toimiva tekniikka jos ajoitus on kohdallaan. Etukäsi ottaa varmuuden vuoksi kontaktia jalkaan, mutta fokus on selkeästi lyönnissä. Olen kuitenkin oppinut toisenlaisen tavan, joka vastaa paremmin Wadon strategiaa ja on yhteensopiva niin kihonkumite 3:n kanssa kuin katojen joidenkin tulkintojenkin. Lisäksi tavan opetti pääasiallinen opettajani, joten muutos on joka mielessä oikea ratkaisu nyt. (Muutoksista lisää lopussa.) Tässä liikutaan sisäpuolelle hieman ja samalla sisään gedanbarailla ja gyakuzukilla. Saadaan molemmat jalat liikkeelle ja ns "san mi ittai", eli liikkuminen, vartalon asemointi ja tekniikka samanaikaisesti.
Kun oltiin hieman toistettu, tehtiin jatkotekniikka jossa annetaan gedanbarain pyörähtää otteeksi reidestä ja heti lyönnin perään horjutus hartiasta, jonka jälkeen ouchigari, eli peruskamppi kun potkaissut jalka on otteessa sisäpuolelta. Tärkeää on kaataessa pitää selkä mahdollisimman suorana ja olla ryntäämättä liikaa eteen. Eteneminen kanavoidaan mielummin vastustajaan. Koko suoritus erittäin nopeasti pam-pam ja maahan pam. Esim munukkaan.
Sitten treenien jälkeen tehtiin vielä sinivöisen kanssa kihon kumite 2+3 ja avattiin juttua mahdollisimman paljon. Kihon kumite 3:ssa on suuri haaste oppia putoamaan. Wadossa tehdään paljon putoamalla, mutta sen oppiminen voi kuitenkin kestää kauan. Itse osaan melko hyvin pudota, mutta haasteet on nyt siinä että kanavoi putoamista oikeisiin asioihin. Kihon kumite 3:ssa pitäisi saada väistö sisäpuolelle, eteneminen ja hieman kenoa, kaikki pudotuksella. Ei ole helppoa. Onneksi toimii melko hyvin jo sillä että vain putoaa ja antaa kyynärpään kolauttaa reiteen. Tekniikka toimii melko hyvin vaikka epäonnistuisikin, mikä on Wadossa yleensäkin defensiivis-offensiivisissa sisäänajotekniikoissa hienous. Puhumattakaan siitä että ovat käytännössä hyvin pitkälle samaa settiä keskenään.
Muutoksista...
Olen itse erittäin hidas muuttamaan opetustani. Ei ole kovin hyvä jos oppilaiden edessä muuttaa tekniikoita sitä mukaan kun kuulee jotain uutta, kun ei vielä ole itse päässyt oikein sisään asiaan. Kiirettä ei tarvitse pitää. Ennen muutin vain sisällöllisiä opetuksia/painotuksia oppimani pohjalta. Silloin oli muitakin opettajia remmissä ja laajempi porukka, jolloin liiat muutokset ulkomuodossa aiheuttavat turhaa päänvaivaa. Tosiasiassa kuitenkin tärkeämpää kuin ulkomuodon detaljit ovat niiden taustalla olevat opetukset. Muutokset detaljeissa aiheuttaa helposti sellaista ilmapiiriä missä detaljit aletaan näkemään jonain ihmeellisenä ja tieto muuttuu helposti taitoa tärkeämmäksi. Nyt kuitenkin kun olen ainoa opettaja ja porukka on niin pieni että opetus on läheisempää, on muutokset helposti toteutettavissa. Käytännössä nyt voin opettaa heti sen perusteella mitä olen itse sisäistänyt. Sen verran kuitenkin odotan aina että asia muhii riittävän kauan ja havaitsen itsekin että tapa on parempi. On myös tärkeää että olen ehtinyt miettiä plussat ja miinukset.
Varsinaisissa katoissa (Wadon kiinteät harjoitteet) ei onneksi ole tuota vaaraa niinkään, vaan nämä jutut koskevat enemmän kataa avaavien harjoitteiden kohdalla, joihin maegeriuketkin lukeutuvat. Niitä voi oikeastaan käyttää melko vapaasti mielensä mukaan noin muutenkin lähestymisinä varsinaiseen sisältöön. Siihen tarkoitukseen vastaavat harjoitteet on alunperinkin tehty, joten opettajan pitää tavallaan ottaa ne omaksi hyvinkin vapaamielisesti. Siinä määrin on hyvä olla yhtenäisyyttä että jengi pystyy seuraamaan opetusta mitä saattaa mahdollisesti muualla, esim leireillä, saada. Myöskään erilaiset suoritustavat eivät haittaa, sillä kata ei saa muuttua igataksi, eli kuolleeksi muodoksi. Silti, käytännössä opettaja ei voi sekoilla, koska oppilaiden pitäisi ehtiä kehittyäkin. Ehkäpä tuo osa kata vs igata -opetuksesta on paras jättää oppilaan omalle vastuulle. Esim itselläni on toiminut hyvin se että eri opettajat opettavat eri tavalla. Fiilikseni on että harva kuitenkaan omaa siihen riittävää joustavuutta, mikä olisi Wadossa kuitenkin ihanteena. Valitettavasti monet miettivät liikaa paremmuuksia ja tottumuksia. Paremmuus on mahdotonta tarkastaa muuten kuin oikeasti testaamalla, pitkän ajan kera. Kuppi tyhjäksi ja menoksi!
Nyt en ole ehtinyt niin paljon treenata, mutta koko ajan olen pitänyt tuntumaa yllä. Trreninvedossa on ollut nyt hieman muitakin kuin vakio-oppilaani joten on joutunut hieman hajauttamaan ja keskittymään enemmän perusteisiin.
Vakio-oppilaalleni olen opettanut Seishania, koska Kihon kumiteen ei oikein pääse hyvin käsiksi ilman alkeellista Seishandachi-tuntemusta. Samaten Seishanin hidastettu ja vipuvoimaa tutkiva tapa tehdä on hyväksi analyysille, kuten myös katassa oleva räjähtävän voiman ja yhdistyneisyyden tutkiminen. Jotta oppilaani voi harjoitella Kihon kumitea ja Naihanchia hyvin on hyvä ottaa mukaan myös Seishan esittelynä, vaikka tarkoitus ei niinkään vielä ole keskittyä asiaan.
Viime viikolla oli töissä kiireistä ja äsken olin vetämässä treenit. Paikat jumissa, joten pitää yrittää kevyesti availla huomenna siten että viikonlopun Ruotsinleirillä voi pistää menemään. Jään vielä Göteborgin dojolle treenaamaan sunnuntaiksi ja maanantaiksi - takaisin tiistaina. Odotan reissua innolla.
Leirillä perjantaina yhdet treenit, lauantaina kahdet ja sunnuntaina yhdet. Sitten dojolle treenaamaan lisää. Muutama tunti vapaatreeniä ja eilen maanantaina sellainen kuutisen tuntia treeniä pitäen sisällään kahdet ohjatut treenit peränjälkeen. Siellä vieläpä vedetään melko kovalla teholla. Varsinkin jälkimmäinen oli ripeähköä. Ei ihme että ovat niin hyviä siellä. Yhteensä treeniä tuli neljälle päivälle lähemmäs 20 tuntia.
Lauantaina oli dankokeet ja Joensuusta oli kolme henkeä konvertoimassa ensimmäiset daninsa Wadokaille. Kaikki meni läpi ja hyvin vetivätkin. Itse sain tällä reissulla diplomini edellisellä reissulla saman tempun tehneenä. Dojolla Göteborgissa sitten sain myös Wadokain jäsenkortin. Pyrin kuitenkin mindsetin puolesta siihen että nämä asiat eivät sekoitu treenaamiseen, vaan omaavat ainoastaan yhteisöllisen merkityksen. Juteltuani erinäisten ihmisten kanssa asiasta vuosien varrella huomaan että harva ajattelee näin. Osalle on meriitit tärkeä asia ja jotkut käyttävät niitä motivaattoreina. En tiedä, ehkä se on jopa joillekin hyväksi, mutta tulkintani mukaan se ei oikein ole budohenkeä, missä niin voitto kuin tappiokin tulisi kohdata tyynesti. Kai läpäistyä vyökoetta voi pitää jonkin näköisenä voittona. Onneksi en kuitenkaan ole ainoa ihminen joka pyrkii erottelemaan asioita näin. Ruotsissa ja siellä käyvissä kaltaisiani on melko paljon, kun siellä painotetaan aina harjoittelun arvoa tyhjän pokkuroinnin sijaan niin paljon ja heillä on asiassa niin esimerkillinen pääopettaja, kuten myös muita hyviä opettajia.
Leirillä ei tullut niin paljoa uutta asiaa, mutta kierrätän mielelläni vanhaa. Treeniä sai melko paljon ja kun leirin päätteeksi keho toimii, olisi hölmöä lopettaa ahkerampi harjoittelu siihen. Siitä pisteestä eteenpäin voi saada pysyvämpiä hyötyjä. Tällä ajatuksella olen nyt kahdella viimeisellä reissulla jäänyt pariksi päiväksi Ruotsiin treenaamaan. Vapaaharjoittelussa etenen hitaasti perusteilla siten että keho aukeaa kunnolla ja sitten paukutan täysillä. Tähän pisteeseen pääsee leirin päätteeksi nopeammin kuin arjen keskellä. Sunnuntaina jauhoin paljon Seishania ja maanantaina Naihanchia. Maanantaina sain myös yksityisopetusta viidenneltä danilta (erittäin tietävältä sellaiselta) kihon kumiteen. Aiemmin leirillä olin treenannut paritekniikoita Joensuulaisen kaverini kanssa. Yritän leireillä aina harjoitella mahdollisimman paljon kanssaan, koska treenistä tulee hyvää ja intensiivistä. Hieman jauhettiin myös Göteborgissa kolmannen danin kanssa kihon kumitea.
Maanantaina osallistuin taas ruskeavöisen kaverini pitämiin aloittelijaryhmän treeneihin. Ruotsin systeemissä nekin treenit ovat kaikille hyviä ja kaverini on pätevä vetäjä rytmitykseltään ja sisällönsuunnittelultaan. Intensiivistä harjoittelua sai ja sen jälkeen sitten perään ylempien vöiden treenit joissa tahti vain kiihtyi.
Tänään vielä aamulla juuri ennen lähtöä treenasin erittäin lyhyesti paikkoja avaten.
Reissulta tuli myös mukaan materiaalia. Ostan aina vanhoja Ruotsin Wadokain jäsenlehtiä, koska niissä on ensiluokkaisia artikkeleita. Settiä mitä ei netistä juurikaan voi löytää. Käteen jäi myös muutamia videoita, mukaanlukien video edelliskertaisesta dan-kokeesta, jossa minä kuulemma näyn aina silloin tällöin. Minua on myös kovasti kiinnostanut Ohtsukan karateopettajakuviot, koska netti on niistä infoa pullollaan, mutta tiedon luotettavuudesta ei voi kovin hyvin tietää, varsinkaan tapauksissa joissa on ristiriitaisia väitteitä. Nyt sain varmistuksen muutamalle asialle ja ne ovat tutkijalta tullessaan hieman eri luokkaa kuin jotkut randomtekstit. Niille tuli myös perustelut jotka esittelevät asian yksiselitteisyyden. Kumoavat yhden suositun väitteen. En kuitenkaan viitsi avata tätä tässä yhteydessä enempää.
Joka ilta tuli juotua pari kaljaa. Hyvä seura on myös tällaisilla reissuilla tärkeää. Tällä kertaa tutustuin moneen itselleni uuteen henkilöön ja jatkoin siitä mihin jäin edelliskerralla kavereideni kanssa. Odotan innolla kesäleiriä ja olen alustavasti sopinut että jään taas dojolle muutamaksi päiväksi treenaamaan leirin jälkeen.
Melko fyysistä settiä...
Leirisetit jo selitinkin ja tiistai meni melko lepoisasti. Keskiviikkona iltavuoroon kahdelta ja jatkoinkin torsatain aamukuuteen töissä. Torstaina sitten neljään töihin hitusen vajailla unilla ja kymmeneltä lähdettyäni perjantaina taas aamukasiin. Siitä Nicon ja tabithan kanssa heti perään treenaamaan ja hyvä väsymyskänni päälle. Lauantaina treeninveto ja jonkin verran tekemistä tuossa 2,5h setissä. Kännit perään, tottakai.
Huomioiden ruotsin reissun rankkuuden on ollut aika extremeä. Pitää levätä tämä sunnuntai ja jatkaa maanantaina duunilla. Ehkä vähän treenailua perään. Lepoja ei sovi jättää liian pitkiksi, mutta niitä pitää olla.
Oli perjantaina hyvät setit tabithan ja Nicon kanssa. Tein itse lämmittelyrutiinin ja vähän Wadoperusharjoittelua, sitten otettiin pystyä ja pari simppeliä alasvientiä. Sen jälkeen mattoa. Motiivit vaihtelivat treenaajasta toiseen mutta homma toimi hyvin. Varmaan kaikki saatiin jotain irti. Itse saavutin sellaisen kokonaisvaltaisen olon mitä en ole omassa treenissä viimeaikoina saavuttanut. Juttu varmaan liittyy isojen lihasryhmien aktivointiin versus koko kehon voimankäyttöön. Mun treeni on normalisti enemmän siellä koko kehon voimankäytössä. Ainakin siihen on pyrkimys. Olo oli hyvä enihau. Pitäisi tehdä jotain vastaavaa useamminkin.
Joihinkin väleihin hieman kataa kun tabitha ja Nico matsasivat.
Lauantaina käytiin läpi vetämissäni treeneissä kaikki pinanit ja kaikki kiinteät perustekniikat. Lisäksi sopivia perusharjoitteita. Treeni oli rytmitykseltään huono, mutta on tärkeää näillä aikarealiteeteilla panostaa sisältöön enemmän. Ja kun tiedän että oppilas treenaa itsekseen. Mieluiten vetäisin hyviä sessioita, mutta käytännössä viimeaikoina on ollut enemmän kyse sisällöstä ja tulee olemaankin.
Sunnuntai meni kanuunalöhöillessä ja sitten maanantaina duuniin vähillä yöunilla.
Töiden jälkeen kevyttä hölkkää Vantaan Hakunilasta (jonne sain kaverilta kyydin) Jakomäelle, jotta pääsee bussilla Helsingin kuukausikortilla. Sen jälkeen lenkkeily jatkui vieressä olevalla kentällä. Juostessa treenasin painonpudotusta ja jalan yli rullaamista siten että joka kolmannella askeleella lyönti. Sekä etu- että takakäsi. On mahdollista vain huiskia, mutta tein sitä jo niin paljon joitain vuosia sitten että keho toteuttaa juoksuun yhdistettyä tekniikkaa jo melko rytmikkäästi. Nyt voi keskittyä sisältöön ja omassa tapauksessani hyvään rytmiin on tarkoitus leipoa sisään kaksi lisäelementtiä:
1. Painonpudotus, eli rullaaminen etujalan (tulevan takajalan) yli. Wadossa sanotaan että otetaan pois polvi tai tehdään jalka voimattomaksi tms. Sisältö missä tahansa tätä tarkoittavassa lausahduskessa on sama. Dempsey käytti nimitystä falling step. Idea on poistaa gravitaatiota vastustavat lihakset käytöstä.
2. Lyönnit keskeltä tarkasti. Pidän molempia käsiä edessä, kyynärpäät sisällä. Lyönti sitä kautta että antaa kyynärpään pudota alas, keskustaan ja jatkaa siitä matkaa eteen. Ajatus on siirtää voimantuottoa voimakkailta helposti väsyviltä lihaksilta myös heikommille paremmin jaksaville. Erotan suorituksen toisesta kyynärpäästä, joka ei liiemmin matkaa taakse vaikka toinen käsi matkaa eteen. Tällöin kaikki vartalon kierto kanavoituu selän horisontaalisen pyöristymisen kautta lyöntiin.
Jotta jutussa on tehoa tulee myös olla pientä vertikaalista pyöristymistä, jolloin nämä kaksi pointtia yhdistyvät.
Käytännössä lyönnin aikana tapahtuvasta askeleesta tulee hieman pidempi, mutta tämä ei saa vaikuttaa rytmiin eikä saa aiheuttaa hyppäämistä tai muuta voimanponnistusta. Hyväksikäytetään fysiikan lakeja eikä pakoteta. Pidentyminen ja siis pieni kiihdytys tulee siitä että polvi otetaan alta pois. Seuraavalla askeleella sitten noustaan ja tämä tapahtuu siten että eteenpäin suuntautuva nyt nopeampi vauhti kanavoidaan ylös. Fiilikseni olisi että tärkeintä on että löytyy rytmi - sen jälkeen vasta on järkeä laittaa lisää elementtejä sisään. Tätä juoksua tehtiin hieman vetämässäni sessiossa potkumiitissäkin, mutta en avannut asiaa näin paljon vaan painotin ainoastaan sitä että lyödään tarkasti. Olisi mennyt hieman korkealentoiseksi. Näissä asioissa on tärkeä vastuu sillä joka haluaa kehittyä. Juoksussa tehtävä analyysi on heiman testaavaa, koska ei ole aikaa miettiä. Osa periaatteista jää välillä pois, mutta rentouden keskelle niitä on tarkoitus leipoa sisään. Ja paljon toistoa.
Voisi vielä kolmantena asiana pitää junzukin opettamaa etenemistä missä astuvan jalan polvi vie eikä jalkapohja. Tätä kautta myös oikeanlainen asento lyönnin aikana. Oikeasti mitään asentoa ei näy, mutta fiilis asennosta voi olla läsnä. Toistoja tulee paljon ja tällöin voi saada muodollisen junzukiharjoittelun oppeja elävämmiksi.
Hölkkäilyn jälkeen säkin hakkaamista ja tönimistä. Hyvä hakata kun selkä on ensiksi avattu lenkillä ja keskivartalo herätetty. Analysoin asentoja ja painonpudotuksen vaikutusta. Nykyään treenaan takajalan toimintaa koska varsinkin oikea nilkkani ei ole riittävän taipuisa jolloin tulee vuotokohtia. Samaten minulla jää helposti lantio liian taakse, joten tätäkin puolta analysoin. Olisi helppo vain viedä lantiota eteenpäin, mutta vaikeampaa kanavoida tämä tehokkaasti siten että voima siirtyy lyöntiin eikä tule takakenoa.
Myöskin tönin säkkiä symmetrisestä asennosta pudottaen painoa, jolloin on mahdollista töniä siten että vartaloon ei tule eteen-taakse liikettä. Asetutaan eläväksi objektiksi maan ja säkin väliin. Sitten kun säkki tuli takaisin otin tällin vartalollani vastaan pudoten uudestaan. Tässä tavoitteena ettei säkki liikuta minua. Herättää hyvin niskanseudun lihaksia ja kaikkia muitakin jotka pitää saada käyttöön jos haluaa vastaanottaa iskun koko vartalolla. Fudisaikoina tämä oli minulle helpompaa kun taklaaminen perustuu juuri tähän. Taas yritetään asettua objektiksi maan ja säkin väliin, mutta kuitenkin menemättä vastaan. Kivaa ja tehokasta.
Tönimisissä ja lyönneissä sekä etukäden että takakäden voimantuotto, kuten myös symmetrinen.
Sitten kännit.
Tiistaina iltavuoro, joten ei treenejä. Tänään treeninveto. Vedin perusharjoitteita tarkoitukseen. Lähinnä jodanukea ja tuota edellä hölkässä kuvailemaani kyynärpäähän liittyvää voimantuottoa niin suoraan lyöntiin kuin jodanukeenkin. Tehtiin variaatiota toisen haaran ippon kumitesta, jodanukesta mitä jatketaan urakenillä. Eli väistö sisäpuolelle ja uraken tauluun. Opettaa asetelman hyvin. Sitten riveleistä kiinni ja toinen yrittää lyödä kiertäviä lyöntejä päähän. Näitä torjutaan kyynärpäillä ja käsivarsilla asento säilyttäen. Idea olisi myös lyödä itse samalta puolelta hieman kiinnipitävällä kädellä päähän. Asetelma on sama kuin tuossa jodanukessa. Kun sujui jotenkin tehtiin jutusta hieman enemmän peliä siten että sai lyödä myös vartaloon. Tällöin joutuu torjumaan niitäkin kyynärpäillä ja ei päädy vain pitämään käsiä pyöreänä ja hartioita ylöspäin. Kehittyminen olisi että ensiksi torjutaan mahdollisimman paljon ja myöhemmin annetaan mitättömien lyöntien tulla hieman läpikin mutta asento pidetään. Liikutaan sulavasti ja otetaan hieman tehoa pois. Torjuminen ei saa olla liikaa pois omasta hyökkäyksestä, paitsi tietenkin esim teräasetta vastaan naarmujenkin välttäminen nousee hieman eri rooliin. Jokatapauksessa aluksi nostetaan jopa hartioita torjuessa, mutta myöhemmin ei enää niin paljoa. Samaten kumarretaan, mutta myöhemmin ei enää niin paljoa.
Sitten Pinan sandania ja lopuksi Jodan uke 2 ja Ohyokumite 3. Jodanuke 2 esittelee saman asetelman, mutta tekniikan jodanuke jatketaan suoraan lyönniksi päähän ja tätä jatketaan polvipotkulla. Ohyokumite 3:ssa taas on sama astelma, mutta mennään suoraan sisään kaatoon. Tässä on tärkeää heti väistön jälkeen mennä sisään selkä suorana jolloin kaadettavan tasapaino särkyy ja omaa jää jäljelle. Pinan sandanissa on elementtejä tästä, sillä molemmissa noissa käytetään shikodachityyppistä asentoa ja selkä pidetään suorana. Lisäksi ylävartalon sivuille avautuminen on tärkeä teema niin pinan sandanissa kuin noissakin paritekniikoissa. Näytin myös esimerkkinä Kihon kumite 8:n loppuhorjutuksen jossa selän suoruus ja oikeanlainen avautuminen ylhäältä on tärkeä ja asento on taas shikodachityyppinen.
Loppuun tehtiin vielä Idori 3:a, jossa on edelleen sama asetelma. Toivomukseni olisi että oppilaat näkevät harjoitteet kontekstillisesti siinä laajuudessa missä ne ovat ja samalla vartalonkäyttönsä tulisi tehokkaaksi. Siitä syystä pidän mielelläni treenisessioita joissa tehdään samantyyppisiä asioita, eikä harjoitteet jää pelkiksi harjoitteiksi. Pistän loppuun videon Idori 3:sta, jossa näkyy tämä sisäpuolinen asetelma ja samanaikainen torjunta ja lyönti samalla kädellä. Tämä jatkuu tönäisyyn. Tuota asetelmaa tänään treenattiin monilta kanteilta katsottuna.
Videon kolmas tekniikka: "Ashidori". " onclick="window.open(this.href);return false;
[youtube][/youtube]
Tästä sitten yövuoroon ja huomenna odottaa vuoro klo 16-06. Nyt pitää tehdä paljon töitä.
Unohdin mainita että säkkisessiossa treenasin myös maegeria sekä taka- että etujalalla. Idea sama kuin lyönneissä: analysoida kuinka painoa pudottamalla voi astettua eläväksi objektiksi maan ja säkin väliin.
Lisäksi eilisen treeninvedon jälkeen piirtelin Naihanchi-ympyröitä ja tein koko kataa. Myös muita rentoutusharjoituksia. Paljastivat että huidon liikaa ylävartalolla. Sitä kautta sain mukaan lantion oikean elävän asemoinnin ja tätä kautta koko ketju toimimaan ja fiilis enemmänkin keskustaan. Ilmaanhuitominen on kyllä parasta. Töissä tuli sitten tehtyä taloudellisemmin. Näin on tapana käydä kun olen treenannut Naihanchia lähimenneisyydessä. Pystyy olemaan tehokas pienemmällä vaivalla. Jotenkin aivotkin futaavat rauhallisuudessaan paremmin. Arpominen jää vähemmälle. Keho ja mieli todellakin ovat yhteydessä toisiinsa.
Eilen oli Honbun viimeiset treenit kauppiksella luultavasti ikinä, joten jätin ottamatta työvuoron päästäkseni paikalle. Nähtävästi kauppiksella on ollut jonkinnäköinen rooli koko Suomen karatekentässä ja nyt tämä yli 40 vuotinen taival nähtävästi on päättymässä.
Treenit koostuivat erilaisista irtautumisista ja lähiotteluista. Oli melko rankka setti ja hyvää tavaraa.
Treenin jälkeen sitten jäin normaaliin tapaan jauhamaan kataa ja kuten yleensäkin menin sitten muiden perässä treenikaljalle. Jauhoin läpi kaikki Pinanit, Kushankun, Naihanchin, Seishanin ja Chinton. Lisäksi vielä Bassain. En yleensä tee vain yhtä kertaa mutta ajattelin nyt tehdä. Lopuksi vielä Naihanchi pari kertaa. Treenailujen jälkeen sammutin paikasta valot ja kumarsin normaalia pidempään ja syvempään paikalle jossa olen saanut treenata huippuporukassa ja -opetuksessa, jauhaa itsekseni treenien jälkeen ja nähnyt muutaman kerran läheltä kuinka 30-päinen suurin osin liikuntaa näkemätön sekalainen porukka jalostuu hienoksi ryhmäksi pukuineen ja hienoine asentoineen. Pieniä ihmeitä, suuria muistoja. Kumarruksen jälkeen suljin oven ja kävelin raput alas kohti uusia haasteita.
. Pinaneita tein kaikkia vähintään kolme kertaa ja perustekniikkaa väleihin. Seishania sitten reilua viittä kertaa ja päälle osien analysointia. En olekaan Seishaniin aiemmin ehtinyt juuri tutustua ajan kanssa kun on ollut muuta. Toki olen takonut oppimisvaiheessa paljon ja sitten muutenkin, mutta en siten että avaan pakettia hieman enemmän. Heh, youtubessa on Honbun mainosvideo missä teen juuri Seishania. Hyi hitto! 
