Ashiharassa kata opettaa sabakia ja sabaki kataa…


Valvoja: Valvoja
Olen samaa mielipuolta.Kari Aittomäki kirjoitti: Mä.. en ole aivan varma kuinka suhtautua tähän ketjuun.
Olen hieman eri mieltä, mutta foorumiympäristössä määrittäminen ei todennäköisesti ole tarpeen, koska siitä riittää yhtä monta mielipidettä kuin per5ereikiä ja perustelupuolelle ei voi mennä ilman pahan ihottuman aiheuttamista.Koska mielestäni traditionaalisuus-asteen määrittäminen ei ole kovinkaan mielekästä.
Historiantutkimus ja juuritason opetus- ja oppimismenetelmän omaksuminen.mikä on jäärätraditionalismin hakema?
On se. Kyllä perinnepuolenkin treeneissä hiki, mustelmia ja nenäsenkkoja tulee. Ja sisältöä opitaan. Se, miten se tehdään, on sitten sitä perinnettä tai ei.Sisältö eli mättö se ei tunnu olevan. Eikä oikeen se vankka treenisessiokaan.
Perinteisyyttä kun puolustaa, täytyy muistaa että se on vain perinteisyyden puolustamista. Osaa on kyrsinyt jopa ankarasti perinteisyysaspekti tyylejä arvioitaessa, enkä keksi sille mitään muuta järkevää selitystä kuin jonkinnäköisen sekoittamisen tyylin hyvyyteen. Joku saattaa ajatella jos tyylistään sanotaan ettei se ole karatea, että kritiikki osuu tyylin hyvyyteen. Koska nähtävästi karate = tosi hyvä. Tästähän ei tietenkään ole kyse. En ole koskaan ymmärtänyt minkä takia se on joillekin niin tärkeää että tyyli hyväksytään karateksi ja minkä takia sitä hyväksyntää pitää hakea myös heiltä joilta sitä ei heru? Eli heiltä jotka ajattelevat koko homman eri kantilta. Miksi kaikkien pitäisi ajatellakaan hommaa samalta kantilta? Ei muuta kuin oma leimasin käyttöön vaan.Kari Aittomäki kirjoitti: Mä.. en ole aivan varma kuinka suhtautua tähän ketjuun.
Koska mielestäni traditionaalisuus-asteen määrittäminen ei ole kovinkaan mielekästä.
Siinon sellanen puolustautuva soundi, just nut ja näissä ilmapiireissä.
Jaa-a. Karateosuus on se Wado-ryu karate, mutta kokonaisuus...niin. Olen nähnyt siihen liitettävän erinäisiä termejä, kenpō ei lainkaan niistä harvinaisimpana.Kuhmu kirjoitti: Kas kun wado ryu karate on nimenomaan karate, eikä wado ryu jujutsu. Kai se kertoo jotain siitä miten Ohtsuka touhun määritteli.
Mitähän tämäkin oikeastaan todistaa? Kyllä minäkin pystyisin kylmiltäni osallistumaan vaikka jonkin täysin toisen lajin treeneihin, mutta entäs sitten? Olisinko todistanut sillä mitään muuta kuin, että pystyn omaksumaan ulkoisen muodon kohtuullisen nopeasti. Silti se varsinainen sisältö olisi minulle täysin tuntematon.Kari Aittomäki kirjoitti: voisin kylmiltäni osallistua noihin treeneihin.
Jos ihan tarkkoja ollaan niin eikös Ohtsuka antanut tyylinsä nimeksi Shinsu wado-ryu ju-jutsu kempo karate-do. Eli nimen kautta tyylin nimeäminen karateksi tai jujutsuksi on vaikeaa. Laji on sekoitus kummastakin.Kuhmu kirjoitti: Kas kun wado ryu karate on nimenomaan karate, eikä wado ryu jujutsu. Kai se kertoo jotain siitä miten Ohtsuka touhun määritteli.
Voisitko vielä tarkentaa mistä olet eri mieltä? Se ei oikein ilmene, sitä lukuunottamatta että pystyisit, ja moni muukin pystyisi, omaksumaan tekemisiä nopeasti. Jos kerrot mistä olet eri mieltä, muista se että minä liikuskelin postauksessani harmaalla alueella enkä näe asiaa mustavalkoisena.Kari Aittomäki kirjoitti: Mä olisin Lassen kanssa samaa mieltä jos en tuntisi asiaa.
(Alla SYR = Shindo Yoshinryu)Vastustan myös Wadon luettelointia jujutsuksi.
Vain sen takia että periaatteisiin on poimittu jujutsutyylistä jenkaa, tekniikkapainotukset
tekevät siitä nimenomaisesti karatea.
Täsmälleen minunkin edellä esiintuomani pointti. Perinteisyys ei ole tärkeä missään muussa mielessä kuin mitä siihen suoranaisesti liittyy. Se on tärkeää heille joille se on tärkeää. Ei muiden siitä kannata piitata. Ei pidä sekoittaa tehoon, joskin sisältöönhän se on vaikuttanut, mutta ei vaikuta enää sen jälkeen kun uusi sisältö on valmis. Sisällön pohjalta tyyli kannattaa arvioida. Ja jos tehoa hakee, ei oikeastaan piitata näistä jutuista vaan olla riittävän hyvässä opetuksessa/-sissa ja tehdä mitä tahansa jotta saa haluamansalaisen tehon. Mikään paketti ei tarjoile tehoa ilmaiseksi. Vastuu jää treenaajalle itselleen. Niin moderneissa kuin perinteisissäkin lajeissa. Ei mitään eroa tuossa mielessä.En oikein ymmärrä tarvetta korostaa tämänsortin traditionaalisuutta tärkeänä, koska sehän ei sisältöön vaikuta yhtään.
Traditionalismi on toki tärkeää, mutta ei se sisällön ohitse saa mennä muilla mittareilla kuin hoplologian.
Minusta.
Jussi Häkkinen kirjoitti:Jaa-a. Karateosuus on se Wado-ryu karate, mutta kokonaisuus...niin. Olen nähnyt siihen liitettävän erinäisiä termejä, kenpō ei lainkaan niistä harvinaisimpana.Kuhmu kirjoitti: Kas kun wado ryu karate on nimenomaan karate, eikä wado ryu jujutsu. Kai se kertoo jotain siitä miten Ohtsuka touhun määritteli.
Ulkoista muotoa en pidä kovinkaan suurena juttuna lajin perinteisyyttä määriteltäessä.
Wado on noin sisällöllisesti Wadoa. Tyylit kannattaa monesti ajatella omina lajeinaan, koska kuten täällä on tuotu monesti esiin, lopulta kaikkien lajien soveltaminen on myllytystä, mutta ei sitä Wadossa lähestytä sen karatemaisemmista lähtökohdista kuin vaikka Hokutoryussakaan, lukuunottamatta asentovoimantuottoa perustekniikkaharjoittelussa. Asiaa mitä löytyy paljon myös kiinalaisista lajeista. Wadon treenaaminen tuntuu välillä olevan joissain asioissa, kuten etäisyysajattelu, lähempänä esim Wingiä kuin perinteistä karatea. Wado on ihan oma juttunsa. Sisällöllisesti ei välttämättä ole hölmöä ajatella Wadoa lajina, tyylin sijaan. Mitä nuo ikinä tarkoittavatkin.Ale kirjoitti: Jos ihan tarkkoja ollaan niin eikös Ohtsuka antanut tyylinsä nimeksi Shinsu wado-ryu ju-jutsu kempo karate-do. Eli nimen kautta tyylin nimeäminen karateksi tai jujutsuksi on vaikeaa. Laji on sekoitus kummastakin.