Sisu

[Sisu]

Karate-huumoria, osa III

Katselin telkusta dokumenttisarjaa "One born every minute", joka on kuvattu englantilaisen sairaalan synnytysosastolla ja antaa erittain todellisen kuvan siita mita synnyttaminen on. Olin nama muistot suurimmaksi osaksi tunkenut jonnekin aivojen syovereihin joista ne syoksahtivat ensimmaisen kumihanskan napsauksen tuomina takaisin. Seuraa keskustelu miehen kanssa:

- I don't think I want to have another baby.
- Awww, is this bringing back all the painful memories?
- Yep. I don't think I want to do it again.

Hetken hiljaisuuden jalkeen mies toteaa:

- But then again, you're ready to do grading at least three more times!
- Osu sensei, off to bed with you.

[Mika]

[Sisu]

Lauantai 15/10/2011 - karate ~2.5 h, general syllabus + Pocket Rockets

Melkein kahden viikon nyhvailyn jalkeen tuli taas lahdettya. Aamu aukeni harmaana ja sateisena, mutta muuttui tuskaisen hikiseksi ensimmaisen tunnin kuluessa. Semmoinen univormun ihoon liimaava keli. Ja ne parkkeleen pulut on siella valikatossa edelleen, nyt ne on pesineet naisten vessan ylapuolelle joka on sitten sen mukaisessa kunnossa. Ack.

Sensei on siirtanyt viisi junnua (ilmeisesti aikataulullisista syista ja vanhempien pyynnosta) "aikuisten" tunnille ja niita saa erikseen paimentaa. Joukon ainoa tytto haastoi jostain syysta riitaa yhden pojan kanssa ja tonimiskisa oli valmis. Meikalaisen nenan edessa. Arvatkaa vaan mita siita seurasi. Sensei tokaisi puhuttelun jalkeen sivumennen: "The usual suspects."

Vedin alkulammittelyn hyvankokoiselle sakille, siita sitten perussettia rei dachissa liikkuen neljaan suuntaan, kasitekniikoita tehden. Sitten sanchin dachissa lisaa peruskamaa, morotea ja awasea jne. Taman jalkeen parin vihreavoisen kanssa geagi-potkulammittely ja jaatiin salin etuosaan potkudrilleihin malliksi. Sensei teetatti erilaisia potkuja hitaasti ja ojennettua potkua ylhaalla pitaen, meidan laskiessa kymmeneen. Tai lahinna se tuntui porukan seasta olevan ichi-ni-auauau-san-ouou-shi... No, piti kieltamatta itsekin tehda kovasti toita. Taman jalkeen jatkettiin potkutreenilla rei dachissa liikkuen.

Syllabus-osiossa vihreavoisten kesken vedettiin ensin lapi yakusoku kumitea ja sitten Seido strategiaa, eli potkujen blokkaamista. Poijjaat oli tekniikoista enemman ulkona kuin mina, oltiin yhdessa toukokuisia lumiukkoja. Loppuun ringissa viskottiin palloja toisillemme, sensei heitti sinne sekaan taas pari kasikiloista potkutyynya isompien lennatettavaksi.

Lapsukaisia tulikin sitten taas hirmu liuta tunnille, jain auttamaan senseita ja siina tunnin aikana kaytiin lapi perusseisonnat, paljon paljon hiza gereja, gedan baraita, uchi uke + gedan baraita sinivoisille ja sitten viela kataa. Mahtavalla energialla ne vaan jaksaa painaa, junnujen kanssa touhuaminen on kylla ihan parhautta.


Maanantai 17/10/2011 - kuntosali ~1 h

Poika piti mekkalaa koko paivan, enempi vahempi, siihen malliin etta pinna oli kirea kuin... No keksikaa tahan joku naseva metafora, mina nailla unimaarilla jaksa. Mies kehotti lahtemaan liikkeelle, olin kahden vaiheilla mita teen mutta tuli lahdettya.

Sali oli taas ihan taynna, kuten aina maanantai-iltaisin (onkohan se joku "talla viikolla ma aloitan treenin tosissaan"-ilmio), mutta en antanut haitata. Vetasinkin sitten ohjelman semmoisella vauhdilla ja tunteella lapi etta oksat pois, painojakin tuli lisattya setteihin. Pukuhuoneeseen palatessa ihmettelin kuitenkin kun ei ollut edes kunnolla hiki, kotona ei vasyttanyt ja lihaksissa tuntui pienta juilintaa. Hmph ja jaa. Nainkohan sita pitaisi alkaa oikein tekemaan toita salilla sitten niin.

Tassa viela loppuun viime aikojen treenimusaa, on ainakin osuva nimi kappaleella. Eika nakojaan jenkkilassa ole metallimiahet pehmenneet kuin pohjoisessa.

[youtube][/youtube]

[Sisu]

Torstai 20/10/2011 - karate ~1 h, general syllabus

Olihan sitten reenit, voi perkele. Menin puolikuntoisena jotain sinne yrittamaan (orastavassa flunssassa) ja eikos sensei keksinyt, etta nyt vihreavoiset salin eteen tekemaan lihaskuntoliikkeita. Reidet huutaa armoa edelleen, periksi ei tietenkaan annettu perskales, mutta oli kunto ja tekniikka kadoksissa.

Syllabus-osiossa sain opettaa kataa teineille joilla on ns. kuppi taysi. En tieda mika 16-vuotiaan vakiovastaus joka asiaan on suomeksi, taalla se on silmien pyorittelyyn yhdistetty: "Yeah, yeah, I know that." Ku ei ois ny jaksanu. Laitoin ne sitten vuorostaan opettamaan meita kaikkia kun kerran tietavat kaikesta kaiken ja reisillehan se meni.

Kotona olinkin sitten todella ylpea itsestani, mina suurin tekopyha muka opettamassa mitaan, kylla on viela mihinkaan ohjaajan tehtaviin tai vakaviin vyoarvoihin matkaa. Voi piparipuupallo voisin palata itse maan pinnalle, yhy yhy.

[Sisu]

No niin, tässä on nyt kolmatta viikkoa oltu saman yskän ja flunssan kanssa, milloinkahan suomalainen luonto antaisi periksi lähteä lääkäriin.

Huomenna toivon mukaan kaikki tähtikuviot loksahtavat siihen jamaan, että pääsen battodo-treeniin. Mat on juuri palannut parin viikon treeni- ja kisamatkalta Japanista, sieltä pitäis taas hyvää ja uutta matskua tulla harjoitteluun. Ja tietysti hyviä reissutarinoita!

***

Virpi Salmen Hesarin kolumnista "Käytä näitä sanoja, suomalainen" hypähti seuraava lainaus silmille:

Nettikeskustelu. Suosittu atk-pohjainen taistelupeli, jota voi pelata soolona, kuten pasianssia.

Näin on.

[Sisu]

Maanantai 31/10/2011 - battodo ~2 h

Mat kysyi päivän mittaan olinko tulossa treeneihin, muut olivat jossain Halloween-hulinoissa lastensa kanssa (siinä kans yks tavan "juhlapyhä", itse vältyttiin karkin ruinaajilta laittamalla oveen lappu: "DON'T WAKE UP OUR BABY!"). Hyvillä mielin läksin ja siitä tulikin sitten yksi parhaista treenisessioista vähään aikaan.

Käytiin pienimpiä yksityiskohtia myöten läpi chiburi-notoa, se kun on vähän hukassa kun en ole iaitolla harjoitellut paljon. Edellinen treeni meni ihan päin metsähallitusta, mutta nyt tuntui että sieltä on joku oivallus taas tulossa. Mat antoi erittäin hyviä pointseja pieneen hiomiseen, tuli kysyttyä sellaisia juttuja jotka ovat pitkään vaivanneet mm. puristusotteen suhteen.

Mat tarkasti myös miten pidän miekkaa alkuasennossa kesa-leikkaussuuntaan ja sitä korjattiin myös, samoin kuin ranneliikettä leikkauksen aikana. Rennommin, avoimemmin kyynärpäin ja varsinainen terän kiihdytys maksimiin leikkuukohdan läheisyydessä eikä niin ylhäällä kuin aiemmin => tuloksena voimakkaampi leikkausliike, parempi terän hallinta liikkeen lopussa ja - tadaa! - ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan kuuluva tachikaze!

Toyama kata 1-3 käytiin myös pikaisesti läpi, niillä muutoksilla joita Mat Japanissa oppi. Ei mitään ihmeellistä muutosta, ykkösen ekan leikkauksen jälkeen tehtävä miekan siirto molempiin käsiin ja siitä kesa vasemmalle tehdään hassosta eikä jodanista (tämä muutos tosin tehty jo aiemmin).

Enin aika käytettiin jutusteluun ja Matin kisareissukokemuksiin, kyllä mieli tekee lähteä jossain vaiheessa matkaan, jos ei ensi vuonna niin sitten viimeistään 2013. Olivat ryhmä-tameshigirissa napanneet pronssia ja peittonneet "arkkivihollisen" eli Jenkkien joukkueet - tätä oli kuulemma Japanin Senseitkin vaivihkaa heille kiitelleet ja myhäilleet.

Mat oli kuulemma niin otettu kun Japanin nokkamies (jonka nimeä en muista, se on seppuku ny) istui jäähyväisillallisella viereen ja sanoi, että ois tilaisuus kysyä ihan mitä vaan, niin meni sitten sen verta lukkoon että ei keksinyt mitään. Sieltä oli aika kova luottamuslause tullut Senseiltä loppuun: oli Matille sanonut, että hän on nyt Sensei Gordonin eli meidän Aussien pääohjaajan kakkonen ja hänen pitää olla vähän niin kuin varalla ja tehdä asiat vähintään yhtä hyvin jos Sensei Gordonin valitettavasti ailahteleva terveys ei kestä.

Ikävämpiäkin uutisia oli. Mat sanoi, että ne Japanissa tietävät varsin hyvin mitä se meidän edellinen opettaja täällä koulunsa kanssa tekee ja Nidai Soke Tomoko Nakamura (lajin perustajan, Sensei Taizaburo Nakamuran tytär) on lähettänyt tälle kirjeen jossa on pyytänyt poistamaan koulun nettisivuilta kaiken Nakamuraan liittyvän materiaalin, logot, nimet, kaikki. Sensei Nakamura antoi tälle Senseille vyöarvon ennen kuolemaansa, mutta kun hän ei ole opettanut IBF:n alaisuudessa jäsenenä he eivät myöskään halua olla liitoksissa. Politiikkaa, politiikkaa... Tuntuu yhä enemmän siltä että tein oikean päätöksen lähtiessäni. Mat ja Sensei Gordon olivat myös spekuloineet sillä, että sieltä voi pyrkiä meidän mukaan entistä enemmän porukkaa, mutta Mat on jokseenkin haluton ottamaan lisää oppilaita kun kuulemma jo nyt oma treenimääränsä kärsii ja porukkaan on liittymässä kaksi Sensei Gordonin alaisuudessa treenannutta.

Mutta niin, tästä eteenpäin kohti uusia kokemuksia. Päätavoite on ensi vuonna lähteä Townsvillen seminaariin joka on yleensä heinäkuun aikoihin. Siellä voi olla shodan-koe edessä, mutta yritän olla ajattelematta sitä liikaa tässä vaiheessa.

[Sisu]

Lauantai 05/11/2011 - karate ~2358 h, general syllabus + Pocket Rockets

Ääh ja prkl, taas tuli otettua väärän auton kanssa väärät avaimet, onneksi Senpai tuli treeneihin niin ei ollut niin väliä että Sensei oli dojolla vähän myöhemmin. Hyvää perustekniikan vääntöä oli taas, yhden vihreä- ja ruskeavöisen kanssa "päästiin" salin eteen heilumaan. Mitään sen kummempia syllabus-juttuja (tulipa taas hienoa suomea) ei tehty, kihonia vaan. Tämä selittynee sillä, että Sensei ilmoitti seuraavan vyökokeen olevan parin viikon päästä.

Pikkuisia tuli pilvin pimein saliin, porukassa oli yksi uusi naama (tai no oli niitä varmaan useampi), tämä jäi mieleen kun pojalla oli niin nohee nimi: Tiger! Alkuun leikittiin hippaa mm. yhdellä jalalla ja jänöloikilla hypellen. Tunti käytettiin lähinnä perustekniikoiden tsekkaamiseen ja katojen hiomiseen vyökoetta varten. Sinivöisillä ei taida olla sinne vielä asiaa, katellaan nyt mitä Sensei päättää.

Autossa kello näytti 13:10 - miten helvatussa tuolla meni yli kolme tuntia? Vai olenko minä vaan missannut taas tässä univajeessa jotain olennaista? Ei ajan, ei paikan tajua.

***

Karate-huumoria, osa IV

Käydään läpi Pinan IV-kataa ja pistän yhden nuoremmista opettamaan meitä muita:

- Wait, is this a breathing kata?
- No, it's Pinan. But you should breath when doing any kata.

Sarkasmin kukka se kaunein kukka on.

***

Maanantai 07/11/2011 - battodo ~2 h

Tänään meitä oli 75% nykyisestä treeniryhmästä edustettuna! Ts. Mat + minä + yksi muu. Hirvittävä hiki, iltapäivällä oli helteen jälkeen ukkosmyrsky ja hiosti edelleen, samoin kössihallin puulattia oli nihkeä ja siihen kompasteltiin kilpaa treenin aikana.

Alkuun käytiin läpi lyhyesti perus-chiburi + noto-settiä, edellisviikon kertausta siis. Sitten ei mentykään läpi Toyamaa, vaan vaihteeksi Seitei-katoja. Niistä onkin aikaa ja kun niihin on tullut muutoksia (mm. yksi kata lisää), oli helpompaa päästä jutun juuren kun Mat näytti ensin että näin.

Mat muistutti ranteiden rentouttamisesta ja hartioiden sekä kyynärpäiden avaamisesta ja sieltähän se tachikaze taas vihelsi tulemaan! Tee siinä sitten kataa kun hämmästyt itsekin niin kovasti että pitää oikein pysähtyä hymistelemään, että kuulinko minä oikein (ja sitten tulee noottia, että pyöreämmin ja puhtaammin eteenpäin, ei jäädä tuleen seisomaan, ha ha ha). Mietittiin siinä illan mittaan myös pistooli- ja vasaraotteen eroa yhden käden leikkausiskuissa, sekä vasaraotteen liikesuunnan ja karatesta tutumman tettsuin yhteneväisyyksiä.

Jotenkin saatiin taas melkein 2.5 tuntia kulumaan, aika meni kuin siivillä.

Välillä pitää siirtyä metalliverstaalta duf duf-osastolle, yön mustat ninja pinjat hyppivät stereoista tämän tahtiin kotio ajellessa:

[youtube][/youtube]

***

Kotiin tullessa meinasin katsoa Kill Armania telkusta. Huonojen katsojalukujen vuoksi sarja lopetettiin kahden (!) jakson jälkeen ja sen tilalla tuli uusintajakso sitä iänikuista Bear Gryllis-paskoa. No hö.

[Sisu]

Mies tuli tiistaina treeneistä ja oli jutellut vakavasti Sensein kanssa seuraavasta vyökokeesta. Sensei oli kysynyt että millä fiiliksellä mennään ja onko aineisto hallussa, mies oli vähän epäröinyt mutta sanoi osaavansa kaikki vyöarvoon kuuluvat tekniikat yms. Sensei painotti, että nyt pitää sitten tulla säännöllisesti treeneihin ja reilun viikon päästä tekniikan paree olla terässä, koska mies pääsee yrittämään 1. kyun vyöarvoa.

:Elina:

[Sisu]

Ei pitais nuolaista ennen kuin tipahtaa - Sensei hoksasi alun perin asettamansa vyokoepaivan olevan viikkoa ennen turnausta ja se ei kay jos turneeseen menevilla vyoarvo vaihtuu. Koepaivamaaraa siirrettiin viikonlopulle jolloin olemme reissussa, joten mies saa odottaa seuraavaan vyokokeeseen asti.

Mies yritti olla asiasta filosofinen ja vaikkei tama nyt juuri haittaa niin kirpaisi se vahan silti. Toisaalta han oli sita mielta, etta saapahan koemateriaalin kondikseen kun ei ole niin tulipalokiire.

Hieno juttu silti, etta Sensein mielesta miehella on mahikset ylempaan ruskeaan, se onkin sitten hanelle viimeinen vyokoe meidan dojolla.

[Sisu]

Perjantai 11/11/11 - kuntosali ~1 h

Mies treenasi molemmat arkivuorot karatessa, hinku oli hikoilemaan. Perjantai-iltana mies lupasi jäädä lapsenvahdiksi ja minä hurautin salille. Edellisen kerran non-event -tunnelmista viisastuneena laitoin painoja lisää joka laitteeseen ja nyt alkoi hommassa olla tekemisen maku. Hauiskääntö taljassa varsinkin sai hampaat irveen.

Ja kun en ollut saanut setin jälkeen tarpeeksi, menin yläkertaan ja suorilta eniten inhoamani aerobisen laitteen kimppuun, eli hill climberiin. Koko päivän olin miettinyt, että nyt kun pääsen niin sit repee ja yritinkin laitetta ihan kiitettävästi hukuttaa omaan hikeen 30 minuutin ajan. Irvistelin, ähisin ja jätin vieressä vaihtuvat kukkulan kuninkaat nakkarille, mutta periksi en antanut vaikka mieli teki. Kun pääsin 21 minuutin ohi tiesin, että kyllä se 30 menee.

Tämän tahtiin mentiin mäen laelle. Prkl.

[youtube][/youtube]

[Sisu]

Tiistai 16/11/2011 - karate ~1.5 h, general syllabus + intermediate class

Poju piti meita ylhaalla koko yon eika uni sitten tullut itsellakaan aamuneljan jalkeen. Tviiuu, tviiuu, olipa upea paiva. Kovasti tosin auttoi se, etta mies teki toita kotona ja otti pojan tyohuoneeseen kun aiti kavi suihkussa ja hoiti omia asioita. Aivan helkkaristi auttoi se, etta mies jatkoi pojan hoitamista illalla ja aiti haipyi dojolle. Oujea.

Tuntien alkaminen ajallaan tuntuu olevan muisto vain, salissa junnutunti jatkui ja jatkui ja me aloitimme melkein puoli tuntia myohassa. Alkulampan jalkeen kaytiin lapi perus-IP-tekniikat yhdistettyna zenkutsu dachissa liikkumiseen josta lihaskunto-osioon: punnerrus + vatsalihas + hyppy polvet rintaan + soutuliike, 8 kertaa joka kerralla yksi toisto lisaa liikkeisiin.

Sitten treenattiin kolmen ryhmissa drillia jossa keskella oleva ensin puolustautuu ja hyokkaa eteenpain thigh smash block + maegeri + maegeri + gedan block + haito ja siita pari askelta taakse ja takaa tulevan vastustajan maegeri block + ushiro geri x 2 + gedan block + uraken furi uchi. Vihreavoisten kesken tehtiin ja yritin niita poikia houkutella tekemaan tekniikoita kohteeseen ja vahan voimallakin, etta uskaltavat sparriin mennessaan tehda tekniikat kunnolla. Pikkuhiljaa se tahti siita nousikin ihan hyvalle mallille. Jalkeenpain huomasin oikeassa kyynarvarressa verinaarmun, on tainnut jaada pojilta kaviot hiomatta (noin yleensakin tunnilla nakee aika julmia varpaankynsia, nuoremmilla etenkin, ei uskoisi taalla varvassandaalien luvatussa maassa).

Loppuun turnaukseen lahtevat paasivat testaamaan kataa, eka vuoro allekirjoittaneella. Ei kylla ollut kovin paljon paukkuja, ennen tunnin alkua vedin Pinan IV:n itsekseni muutaman kerran lapi ja huomaa etta ei ole tullut tehtya tarpeeksi toistoja. No, tuleen vaan, eipa se istumalla parane. Astuin rinkiin ja yritin vetaa fiiliksen paalle, eika se nyt loppujen lopuksi ihan kuusikkoon mennyt. Senseilta tuli palautetta etta energiataso ja ajoitus olivat hyvia, han piti kataan tuomastani rytmityksesta. Keskittyminen oli kuitenkin kadoksissa, yllari pyllari, hanen mukaansa 65% tasolla - aika antelias kuvaus, hahhaa. Senpai korjasi pari teknista juttua ja tunnin jalkeen antoi viela pari vinkkia lisaa. Niin etta ei se nyt ihan per$eelleen mennyt, toivoa on.

Teknisesti sahakka ja taitava vihreavoinen junnupoika veti Pinan II:n tyylilla lapi, ei tartte kuin vahan itsevarmuutta lisaa niin siina on voittosuoritus. Sinivoinen junioritytto teki Pinan I:n ja pienesta haparoinnista huolimatta vahva suoritus.

Tunnin jalkeen sama tytto ihasteli kun mulla on aina katan aikana niin kova keskittyminen ja voima paalla, nauroin etta juu tanaan ei kylla ollut niilla younihuuruilla milla vedetaan mutta kiitos nyt kuitenkin.

Intermediate-tunnilla odotin etta oltais kayty enempi kisa-kataa lapi kun paikalle tuli muutama turnaukseen lahteva, mutta ei, tehtiinkin intermediate IP-juttuja. Meita ylempia vihreavoisia oli nelja, sopivasti pariharjoitteluun. Meikalaisella nama ovat edelleen vahan hakusessa, mutta kieltamatta yllatyin kun ne kolme muuta olivat jutusta ihan pihalla. Voi pipari prkl, kun ei olla kuitenkaan ekaa kertaa niita tekemassa, mika maksaa? Naa on naita samoja joiden vakiovastaus on se: "Joo joo, tiedetaan", mutta ei nakojaan tiedeta.

Tarkoitus oli tehda tekniikat ylimmasta alkaen, kaikki 10 pitaa osata meidan vyoarvolla joten ei kun kympin kimppuun. Kympin lopussa hyokkaaja pyoraytetaan heitolla ukemin kautta ympari, eli siihen loppuun pitaisi tehda vasemman olan kautta kuperkeikka. Mentiin pareihin ja eihan siita stna mitaan tullut, kaikki arpoi kilpaa etta miten se eka blokki nyt tehtiin ja mihin suuntaan pitaisi hyokkaajan katta vieda. Kun se heitto ja ukemi ei oikein onnistu ilman jatkuvaa liikerataa ja niista muista yksikaan ei vissiin sitten koskaan ollut tehnyt liiketta loppuun asti. Sitten se porukan arsyttavin teini kysyi siita ukemista: "Do we have to do that?" ja kysyi sita monta kertaa. Ei, rakkaani, ei tartte tehda. Valitset itse mita tekniikkaa haluat tehda ja treenaat sitten sen mukaan, hyva tulee.

Loppujen lopuksi tunnin alussa tehtavaksi annetuista 10:sta tekniikasta ehditiin kayda yksi ja siitakin oikeastaan vaan puolet. :evil: Ei pitaisi ehka asettaa yhta kovia odotuksia kuin itsea kohtaan naille muille, etenkin kun ovat sen verran nuoria, mutta kun tata touhua on kateltu pit-kaan. Eniten se v1tuttaa vyokokeessa kun eteen tulee vyoarvoon kuuluva asia jota ei osata ja sitten helvetinmoinen selittely paalle etta mutku mutku ja nakee, etta Sensei ottaa itseensa kun tuntee ettei ole opettanut asiaa kunnolla. Attanas. Vtu ma perustan jonkun oman Kobra Kai - Bow To Your Sensei -koulun ja hyvaksyn oppilaaksi vain itseni ja ruoskin siella omaa selkanahkaani paivin illoin.

No niin, lopetetaan tama univajeinen renkutus tahan. Kylla se siita.

[Sisu]

Lauantai 19/11/2011 - karate ~3 h (!), general syllabus + Pocket Rockets

Autsika au au, nyt on jalat kun jaguaarilla, ei ehka yhta nopeet mutta yhta taplikkaat. Eika taida olla mustelmia vaan jaloissa, mies sanoi etta verinaarmuja on ympari olkapaita, selassa etenkin. Kihihii, oli kivoa!

Piti paasta kokeilemaan uutta univormua, ostettiin molemmat uudet, paksummasta puuvillasta tehdyt puvut ja on kommeet. Mietin vaan etta mitenhan se tammosena +30C paivana menee, mutta sehan oli mukavampi kuin mikaan, oikein liukui paalla eika hiostanut vaikka hiki oli.

Yllattavan pieni ryhma ekalla tunnilla, tehtiin lahinna IP-tekniikoita ja sita toisen vihreavoisen kanssa kavin lapi. Ensin perus-IP:t yksin ja pareittain ja sitten intermediate-vaantoa vaihtelevalla menestyksella.

Tunnin aluksi ja lopuksi leikittiin bull rush-leikkia, jossa yritetaan juosta salin keskella odottelevan porukan lapi. Alkulampassa otettiin aika iisisti, mutta tunnin lopussa meininki yltyi meidan muutaman isomman kanssa kunnon jutsuksi. Sensei naytti, etta viekaa talla viisii mattoon ja kuristusta paalle jos saumaa on, sitahan sita sitten piti yrittaa. Useamman kerran paasin painimaan yhden intialaisen miehen kanssa, sehan veti oikein tosissaan prkl. Sitten kun olin siella alimmaisena niin siihen tuli viela pari apuria kiskomaan univormun lahkeesta pois ja Sensei viereen kyselemaan, etta joko annat periksi. Naurettiin, vaannettiin, rymyttiin ja piti useampi olla meikalaista vyosta vetamassa taaksepain ja viela sielta pinkan alta selaltaankin tyonsin jaloilla eteenpain. Hauskaa!

Junnutunnilla jatkettiin samaa leikkia, tosin junnusaannoilla eli ei maahanvienteja ja vain vyosta sai ottaa kiinni. Jatin suosiolla valiin, valvoin siina sivussa lasten kompurointia ja pari kovempaa kolaustakin kavi. Niista onneksi selvittiin pienella tauolla ja preppauspuheella.

Leikin jalkeen levitettiin vaahtomuovimatot lattialle ja opeteltiin ukemin tekoa eteenpain. Tunnin lopuksi Sensei jatkoi vyokoematskun ja etenkin katojen tsekkausta vyoarvoittain - ihan kelpo esityksia oli joukossa, shiaissa nakyi paljon parannusta itsevarmuuden suhteen.

Siina lahtiessa turistiin viela hetki pari, tulevasta turnauksesta enimmalti. Sensei kysyi etta mites on Pinan IV:n kanssa ja sanoin rehellisesti, etta toistoja vaan puuttuu. Mutta eipa silla, vedetaan sen mukaan miten tilanne on antanut myoten harjoitella. Tekniikat on ihan hyvalla mallilla, liikkeiden ajoitus ja sujuvuus alkavat olla jo sinne pain ja vahan tulkintaakin on mukana.

Eniten kisaviikonlopussa kiinnostaa Sensein osanotto kisoihin, meinaa kuulemma osallistua joka sarjaan (kata, kumite, tameshiwari), tamahan on nahtava! Samoin sunnuntaille laitettu yhteistreeni Aussien paasalilla on varmasti jalleen hyva veto, sinne olen menossa kun mies lupautui lapsenhoitoon.


Sunnuntai 20/11/2011 - kuntosali 1 h

Voi ristus etta voi olla ihminen hajalla. Koko kroppa on kuin jyran alle jaanyt, miehelle esitin retorisen aamusella etta pitaako sita ihmisen joka jumalan kerta vetaa ihan satakakskyta lasissa. Hurjasta treenivireesta karsii koko kroppa!

Laksin salille tekemaan parantelevan harjoituksen. Kavin ensin peilisalissa kataa lapi uudet univormun housut jalassa jotta totun siihen miten jalka niissa nousee. Sitten vietin pitkan nautinnollisen hetken venyttelymatolla (ja juu venyttelinkin enka vaan makoillut) ja viela pidemman tuokion porealtaan kuumuudessa. Olin ihan spagettia kun autolle kavelin.


Maanantai 21/11/2011 - battodo 2.5 h

Aih auh aah, kakkospaivan kolotus menossa ja mustelmat ei kun komenee. Tytto on romuna. Kasivarren ojentajalihakset huutaa hoosiannaa, mikas sen parempaa kuin lahtea miekkatreeneihin niita lohduttamaan.

Taas vaihteeksi olin ainoa paikalle tullut, tosin sainkin nyt vasta tietaa etta se treeniporukan ainoa shodan on Jenkeissa ja siela viela pidemman aikaa. Se toinen nainen treenailee yhta satunnaisesti kuin minakin, taitaa vuorotyot ja perhe-elama vaatia veronsa.

Kaytiin taas seitei-katoja lapi ja siina liikesarjojen valissa eksyttiin funtsimaan perustekniikoiden tekoa "miksi noin"-nakokulmasta. Edelleen hiotaan vanhoja tottumuksia pois, eli pitaa paasta eroon virvelin heitosta ja leikata enemman alaspain, seka rentouttaa ranteet. Tama etenkin kuin miekka viedaan ala-asennosta takaisin jodaniin, makuri ei onnistu jos pitaa otteen ja ranteet lujina.

Ja uuh ooh sita tachikazen juhlaa, piti oikein Matille sanoa etta sita ei ole pitkaan aikaan meikalaisen treenissa kuulunut. Tassakin huomaa sen miten hankala se aiemmin opittu tekniikka oli, tuntuu etta sielta olisi kaikki tullut vaan voimalla kun ranteilla ja kasilla ei olisi saanut antaa yhtaan periksi.

Giriagea treenattaessa Mat muistutti etta kasivarsia ei saa ojentaa suoriksi asti, kyynarpaat pitaa olla hieman koukussa ettei tule yliojentumista ja takakatta pitaa vetaa kyynarpaasta taaksepain. Ihan sama homma kuin Pinan IV:n eka tuplablokki (ainakin mita Seidossa tehdaan): ylospain blokkaava kasivarsi ei saa olla liian suora ja kyynarpaata pitaa vetaa taaksepain jotta kulma sailyy.

Tassa taman illan treenijumputukset, tata ei olekaan vahaan aikaan tullut kuunneltua. Oikein kylmat vareet meni pitkin kasivarsia. Hlblblblbl. :p

[youtube][/youtube]

[Sisu]

Torstai 24/11/2011 - karate ~2.5 h, general syllabus + meditation

Loppurutistus ennen viikonlopun turnausta. Treeni mentiin taas kisoja ja tulevaa vyökoetta silmällä pitäen, alkulämpästä shuto-tekniikoiden tsekkausta sanchin dachissa ja siitä lyhyt mutta hiostava lihaskunto-osio.

Sitten vedettiin kisa-katat läpi, minä ensimmäisenä. Korjattiin parin liikkeen ajoitusta jotka olivat, no, suoraan sanottuna väärin, sekä hiottiin muutamia yksityiskohtia. Kyllä se siitä. Meikäläisen jälkeen muutama junnu hyppäsi myös kehään, mukaan lukien pari jotka eivät ole menossa kisaamaan mutta käyttivät tilaisuden hyväksi ja esittivät omat katansa. Hyvä hyvä, nuoret harrastaa.

Tästä Sensei laittoi meidät vyöarvoittain tekemään perustekniikoita eri asennoissa liikkuen, vyökoekertausta siis. Valkovöiset tekivät lisäksi shiain. Ihan lopuksi leikittiin bull rush-leikkiä, edellisestä kerrasta viisastuneena jätin painit väliin ja annoin miesväen mellastaa lattialla.

Ensimmäisen tunnin jälkeen meitä jäi dojolle vain minä ja yksi toinen ylempi vihreä junnu joka on myös menossa turnaukseen. Meditoinnin sijaan Sensei otti meidät Pinan IV-teho-opetukseen ja sitä mentiin läpi hitailla toistoilla kolme kertaa (joka liike niin että laskettiin viiteen ja sitten jämähdettiin paikalleen ja Sensei korjasi tekniikoita). Hemmetin tehokasta! Sitten yksittäin kisavireellä läpi ja nyt tuli niin tiukalla kurilla komennot että piti itselläkin kata aloittaa vissiin kolme-neljä kertaa alusta kun kämmäilin alussa. Korjattavaa ja muistettavaa tuli jonkun verran, yritän niitä käydä mielessä ja liikkeessä läpi ennen lauantai-aamua.

Meidän jälkeen Sensei veti läpi oman Yondan-tason katan. Jumankekkale että on mies tikissä, vaikkei omien sanojensa mukaan ehdi treenata omaa matskua tarpeeksi. Yhden kiain aikana yksi dojon valoista sammui, sanoin että pidä toi ja koita samaa kisan aikana niin etköhän pärjää.

Lopuksi puolen tunnin meditaatio, ensin istuen ja sitten parissa eri seisonnassa. Tsuruashi dachissa yhdellä jalalla meditointi jopa melkein onnistui, ei tarvinnut tassua vetää lattiaan kovin paljon.

***

Huomenna se sitten ois edessä, kisailu. Kun ei miehen kanssa kilpailemista varten treenata, niin luulisi että ei paljon jänskää mutta kyllä tässä nyt semmonen kutkuttava tunne mahanpohjassa on, eikä vika liene missään turpaan ahdetussa. Kivointa on lähteä mukaan ja nähdä tuttuja naamoja ja viedään tuota jälkikasvuakin näytille, mitalit ja muut killuttimet on sivuseikka.

[IIsakki]

Tsemppiä turnaukseen!

[Elina]

+1!