Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Riku Ähvä kirjoitti:
Motivaatiota löytää kysymyksestä: "Miksi treenaan?"
Itse olen käyttänyt - tuosta johtaen - kysymyskolmikkoa;
1) Miksi treenaan?
2) Miten haluaisin treenta?
3) Treenaanko siten kuin haluaisin?
varsin jos viimeiseen kysymykseen tulee "en" niin jotain pitäisi kai teherä, vääränlaisen pakkopullan syönti ei varmasti auta motivaatiossa, ja siten uskoisen myös vaikuttavan kehittymiseen....
Tässähän on monenlaista hyvää vastausta jo tullut Kuukkelin kysymykseen. Lähestyisin asiaa itse näin helpolla yksinkertaistuksella: Oma apu on paras apu! Eli ota vastuu tekemisestäsi. Jos haluat lopettaa, niin lopeta, mutta tee se vain, jos et oikeasti halua painia. Jos jäät pelon tai häpeän takia pois, tulet tekemään niin muissakin elämäsi ongelmissa. Sori, jos tämä kuulostaa raa'alta, mutta itsepä kysyit.
Minun pitää muutaman tunnin päästä olla tilanteessa, jossa minulta oletetaan paljon suurempaa kompetenssia kuin minulla on asiaan. En silti jää pois, koska haluan olla siinä mukana ja se on urallani merkityksellistä. Aina voi keksiä jonkin tekosyyn, jotta voi jäädä kotiin voivottelemaan omaa surkeuttaan, mutta niin ei voiteta mitään tässä elämässä. Kovalla työllä saa arvostusta ja menestystä tai kaatuu yrittäessä.
Pelko tai häpeä ei saa olla syynä siihen, että istuu kotona sohvalla.
steelduck kirjoitti:
Huoh... kukaan ei taas puhunut haaveilusta, etteikö tarvittaisiin kovaa treeniä, vaan niistä tavoista miten motivoida itseään välitavoitteilla päästäkseen sinne minne on menossa ja keskittymällä niiden taisteluiden voittamiseen eikä koko sodan voittamiseen helpottaa motivaatiota, kun sodan voittaminen tuntuu niin kaukaiselta. Ja kun monien taisteluiden kautta kouliintuu kovaksi taistelijaksi, niin alkaa niitä sotiakin voittamaan.
Nyt minä kyllä luovutan, kun kukaan ei ymmärrä mitä tarkoitan.
Älä masennu teräsankka, mä ymmärrän sun pointin. Tavoitteita on hyvä asettaa vaikka ne olisi pieniäkin. Eikös Robert Heleniuksenkin tavoite ole voittaa maailmanmestaruus mutta ei ole vielä valmis kohtaamaan Klitchkoa. Välitavoitteena on sitten voittaa muita äijiä ja loputa sitten siihen titteliotteluun.
Andy kirjoitti:
Paitsi että tuossa jutussa ei vieläkään puhuttu välitavoitteista...
Juttu on kyllä huonosti kirjoitettu, mutta mistäs muista kuin välitavoitteista siinä puhutaan. Otat välittavoitteeksi, että selviät jonkin kaverin kimurasta ja kun olet sen "pelin voittanut" keskityt seuraavaan etappiin.
Onko se nyt niin vaikeaa ymmärtää, että ihmiset ajattelevat eritavalla ja tuo on hyvin yleinen "itsesuggestio" tapa millä noita välitavoitteita voi itselleen pään sisällä asettaa.
steelduck kirjoitti:
Onko se nyt niin vaikeaa ymmärtää, että ihmiset ajattelevat eritavalla ja tuo on hyvin yleinen "itsesuggestio" tapa millä noita välitavoitteita voi itselleen pään sisällä asettaa.
Ei ole (ja itsekin tuen ainakin tuota kuvailemaasi tapaa, vaikken artikkelia olekaan lukenut), mutta jotkut ehkä näkevät asian toisella tavalla. Subjektiivistahan tämä on.
Sparreissa tulee taputettua toisinaan rutkastikin ja tuntuu, että on ihan sonta eikä mikään suju. Olen koittanut asennoitua sparritreenaamiseen siten, että joka ikistä jannua vastaan koitan väkisin ajatella ensin teknisesti enkä automaattisesti käytä koko ruhoni painoa pakottamaan tilanteita haluamikseni. Samaten yritän muistaa kustakin positiosta jonkun pienen yksityiskohdan, josta olen melko varma, että en aina muista tehdä. Motivaatio säilyy paremmin, kun tietää jo kertoa itselleen, että mitä teki tai on tekemässä väärin. Flow with the go ja sillai mutta ei se oikein saa sellaista hälläväliä-painiskeluakaan sitten olla. BJJ on siitä hassu laji, että vaikka kuinka tuntuu jatkuvasti siltä, että sparreissa on asiakaspuolella, niin kokemattomampia tai ylipäätään tuntemattomampia sällejä vastaan virpoessa huomaa oppineensa matkan varrella yhtä sun toista, joka yhtäkkiä toimiikin. Maileja mittariin ja tervettä itsetutkiskelua, sillä se motivaatio kai pysyy?
Andy kirjoitti:
Paitsi että tuossa jutussa ei vieläkään puhuttu välitavoitteista...
Juttu on kyllä huonosti kirjoitettu, mutta mistäs muista kuin välitavoitteista siinä puhutaan. Otat välittavoitteeksi, että selviät jonkin kaverin kimurasta ja kun olet sen "pelin voittanut" keskityt seuraavaan etappiin.
Onko se nyt niin vaikeaa ymmärtää, että ihmiset ajattelevat eritavalla ja tuo on hyvin yleinen "itsesuggestio" tapa millä noita välitavoitteita voi itselleen pään sisällä asettaa.
Ei, koska siinä ei puhuta mitään siitä "seuraavasta etapista". Ja tähän nimenomaiseen tapaukseen se ei oikein sovellu syystä jonka HarriN jo kertoi. Kaveri treenaa liian vähän. Ei tuolla treenitahdilla yksinkertaisesti voi kehittyä jatkuvasti, vaan sillä saavuttaa vain tietyn tason, jossa sitten pysyy tai jopa huononee, jos noita monen viikon taukoja alkaa tulla.
Jos haluaa asettaa välitavoitteita ja edistyä sitä kautta, niin tokihan se treenimäärä pitäisi olla sellainen, että edistymistä tapahtuu myös reaalimaailmassa eikä vain sillä että saavuttaa enemmän "voittoja" alentamalla rimaa.
tinkezione kirjoitti:
BJJ on siitä hassu laji, että vaikka kuinka tuntuu jatkuvasti siltä, että sparreissa on asiakaspuolella, niin kokemattomampia tai ylipäätään tuntemattomampia sällejä vastaan virpoessa huomaa oppineensa matkan varrella yhtä sun toista, joka yhtäkkiä toimiikin. Maileja mittariin ja tervettä itsetutkiskelua, sillä se motivaatio kai pysyy?
(En tiedä, oliko tässä mitään tolkkua.)
Hyvä huomio ja pätee varmasti kaikkiin kamppailulajeihin. Pituushyppääjä mittaa senttejä, bodaaja rautaa, mutta kampittelijalla ei ole mitään suoranaista asteikkoa oman edistyksensä mittaamiseen.
Välillä on hyvä käydä vieraalla salilla painimassa. Siellä voi huomata, että onkin edistynyt kun saa pyöritellä oman tasoisia tai jopa oletettavasti korkeampitasoisia (vyöarvoon peilaten tuntematon kohdatessa).
Mä olen aika paljon loppuvuotta kohden pysytellyt pois kaikesta touhuiluista lajitreenien suhteen.
Tulos:
-paikat vetreänä, eivät tukossa ja kipeänä.
-punnerruksia jaksaa heti tuplat-triplat.
-portaita jaksaa juosta ylös-alas kevyemmin ja nousevimmin askelin, leikkisästi.
Mitä mun pitäisi tästä ajatella? Alkuvuodesta ajattelin taas aloittaa tiukemmin, mä en vaan tajua miten se nostaisi mun olemiseni ja elämiseni laatua. Eiks tuommoinen ohjattu hojoaminen ja muu jumppa vaan ole mun juttuni? Lämpöjoogaan?
Dojon Jäykin kirjoitti:
Mä olen aika paljon loppuvuotta kohden pysytellyt pois kaikesta touhuiluista lajitreenien suhteen.
Tulos:
-paikat vetreänä, eivät tukossa ja kipeänä.
-punnerruksia jaksaa heti tuplat-triplat.
-portaita jaksaa juosta ylös-alas kevyemmin ja nousevimmin askelin, leikkisästi.
Mitä mun pitäisi tästä ajatella? Alkuvuodesta ajattelin taas aloittaa tiukemmin, mä en vaan tajua miten se nostaisi mun olemiseni ja elämiseni laatua. Eiks tuommoinen ohjattu hojoaminen ja muu jumppa vaan ole mun juttuni? Lämpöjoogaan?
Jos pysyttelee poissa treeneistä niin yleensä se meinaa sitä ettei kiinnota tai ei ole aikaa. Sun tapaus kuulostaa ennemmin siltä että et oo tehnyt punttia. :O Ja jos sulla lajitreeneissä menee paikat noin jumiin, niin venyttely (enemmän). Ei se hojoaminen ole vaan kaikkien juttu. Empiirisen tutkimukseni perusteella 20% jatkaa yli kaksi vuotta hopailua. Eli ei sitä väkisin kannata vääntää, paitsi jos tykkää.
Kannattaisi tutustua muihin lajeihin välillä. Voit huomata olevasi lahjakas jossain muussa.
Itsekin joutunut läpikäymään aikamoisen koulun ennenkuin se oma juttu lopulta löytyi.
Kannattaa miettiä myös, miksi harrastaa kilpalajia jos ei ole paloa menestyä, sillä jos kilpailuvietti on niin silloin kyllä asuu salilla eikä paljon muuta ajattele kuin treenaamista.
Tsemppiä Äläkä masennu! Kyllä se siitä.
Dojon Jäykin kirjoitti:
Mä olen aika paljon loppuvuotta kohden pysytellyt pois kaikesta touhuiluista lajitreenien suhteen.
Tulos:
-paikat vetreänä, eivät tukossa ja kipeänä.
-punnerruksia jaksaa heti tuplat-triplat.
-portaita jaksaa juosta ylös-alas kevyemmin ja nousevimmin askelin, leikkisästi.
Mitä mun pitäisi tästä ajatella? Alkuvuodesta ajattelin taas aloittaa tiukemmin, mä en vaan tajua miten se nostaisi mun olemiseni ja elämiseni laatua. Eiks tuommoinen ohjattu hojoaminen ja muu jumppa vaan ole mun juttuni? Lämpöjoogaan?
Jos pysyttelee poissa treeneistä niin yleensä se meinaa sitä ettei kiinnota tai ei ole aikaa. Sun tapaus kuulostaa ennemmin siltä että et oo tehnyt punttia. :O Ja jos sulla lajitreeneissä menee paikat noin jumiin, niin venyttely (enemmän). Ei se hojoaminen ole vaan kaikkien juttu. Empiirisen tutkimukseni perusteella 20% jatkaa yli kaksi vuotta hopailua. Eli ei sitä väkisin kannata vääntää, paitsi jos tykkää.
Empiirinen tutkimuksesi on aika optimistinen, uskallan väittää että prosenttiluku on oikeasti paljon pienempi..
"He´s too much blackbelt for you"- Tuntematon setä ravintelissa.
Puhutaan kai monesta eri asiasta. Venyttely.. Välillä aikoinaan huomasi karatessa ja taekwondossa että pien tauon jälkeen oli notkeampi. Tuo voittaminen treeneissä.. Monta eri tasoa, kaveripiirissä parasta kun ei lasketa voittoja eikä häviöitä voi vai treenata tullakseen paremmaksi. Ei siis kisatavaraa tai henkseleitä. Ei onnistu välttämättä isosa seurassa.
