Kieli(kn)oppia

[Jussi Häkkinen]

Eräs oma suosikkiknoppini: Viive => viipeen. Olen kaiketi kirjoittanut tuon muodossa viiveen lukemattomia kertoja. Syynä ensinäkemältä kummalliselta kuulostavaan viipeen -sanaan on juurisana viipyä.

Eli näin: Jari sanoi, että tuloksessa on aikaviive. Päätimme yksissä tuumin mitata viipeen.


Toinen, eri tiedotusvälineissä säännöllisesti väärin käytetty ilmaisu on päivän polttava puheenaihe. Kaikenlaisia versioita - päivänpolttama (sic) varmaan yleisimpänä - näkyy, mutta tämä kertoo vain siitä, että alkuperäinen ilmaisu - polttava puheenaihe - ei ole tuttu. Kyse on siis juuri tänään polttavan siististä/tärkeästä/hienosta/pinnallaolevasta puheenaiheesta.

Päivän polttama puheenaihe olisi kulunut, haalistunut ja osittain unholaan jäänyt. Tämän käyttäminen ei siis ole loogista puhuttaessa juuri nyt tärkeästä asiasta.

[Totte]

Eräs oma suosikkiknoppini: Viive => viipeen. Olen kaiketi kirjoittanut tuon muodossa viiveen lukemattomia kertoja. Syynä ensinäkemältä kummalliselta kuulostavaan viipeen -sanaan on juurisana viipyä.

Eli näin: Jari sanoi, että tuloksessa on aikaviive. Päätimme yksissä tuumin mitata viipeen.

http://www.kotus.fi/haku?searchterms=vi ... 0&haku.y=0" onclick="window.open(this.href);return false;
Tuon mukaan molemmat hyväksytään nykyään.

[Jussi Häkkinen]

Eräs oma suosikkiknoppini: Viive => viipeen. Olen kaiketi kirjoittanut tuon muodossa viiveen lukemattomia kertoja. Syynä ensinäkemältä kummalliselta kuulostavaan viipeen -sanaan on juurisana viipyä.

Eli näin: Jari sanoi, että tuloksessa on aikaviive. Päätimme yksissä tuumin mitata viipeen.

http://www.kotus.fi/haku?searchterms=vi ... 0&haku.y=0" onclick="window.open(this.href);return false;
Tuon mukaan molemmat hyväksytään nykyään.

Kas, siinä(kin) on sitten joustettu. Käytännöllisyyden kannalta toki OK, kielen loogisuuden kannalta vähän erikoista. Mutta, toisaalta, ei ole ainoa epäloogisuus.

[Totte]

Eräs oma suosikkiknoppini: Viive => viipeen. Olen kaiketi kirjoittanut tuon muodossa viiveen lukemattomia kertoja. Syynä ensinäkemältä kummalliselta kuulostavaan viipeen -sanaan on juurisana viipyä.

Eli näin: Jari sanoi, että tuloksessa on aikaviive. Päätimme yksissä tuumin mitata viipeen.

http://www.kotus.fi/haku?searchterms=vi ... 0&haku.y=0" onclick="window.open(this.href);return false;
Tuon mukaan molemmat hyväksytään nykyään.

Kas, siinä(kin) on sitten joustettu. Käytännöllisyyden kannalta toki OK, kielen loogisuuden kannalta vähän erikoista. Mutta, toisaalta, ei ole ainoa epäloogisuus.

Näinhän se usein menee, että jos jotakin käytetään väärin tarpeeksi laajasti, niin väärästä tulee oikea. Tai ainakin ei väärä. Mitään kielellistä perustetta toisenlaisen taivutuksen sallimiseen ei kai ole. Kielen loogisuus on kuitenkin vain yksi (joskin tärkeä) asia, mitä kielihuollossa joutuu punnitsemaan.

[Antti]

Suomussalmella, Kainuussa. Tuolloin (80-luvulla) sitä opetettiin ainoana muotona. Muistaakseni lukioaikana sitten havaitsin tarkka-ampuja -muodon tulleen rinnalle sallittuna. Sana oli alusta asti kiinnostava, olihan se tietyllä tavalla vanhakantainen poikkeus.

Nopealla kotikutoisella painettujen lähteiden tarkastelulla löysin muodon tarkka-ampuja vuosilta 1998, 1992, 1974, 1954, 1940, 1919 ja 1918. Kolme ensiksi mainittua (kaksi sanakirjaa ja tietosanakirja) antoivat muodon tarkk(')ampuja vain mainitsemassani historiallisessa merkityksessä ja senkin tilalla antoivat ymmärtää käytettävän mieluummin tarkka-ampujaa (mitä en itse harrasta, kuten näkyy). Kahdessa varhaisimmassa esiintyikin muoto tarkka-ampuja, vaikka niissä viitattiin tarkk'ampujapataljooniin. Tarkk'ampuja löytyi vuosilta 1938 ja 2006 odotetusti historiallisessa merkityksessään.

Mielestäni yllä olevasta voidaan tehdä varovainen johtopäätös, että tarkka-ampuja on ollut suositeltu ja tavallisempi muoto jo kauan ennen lukioaikojasi!

Joku kertoi minulle, että Aku Ankassa on lukenut tarkk'ampuja, mikä ehkä selittyy edesmenneen päätoimittajan asuinpaikalla Tarkk'ampujankadun läheisyydessä. Kainuulaiset opettajat ovat saattaneet erheellisesti pitää "vaikeampaa" muotoa oikeana, mitä on voinut vahvistaa vaikkapa se, että he ovat törmänneet sanaan kirjoitettuna vain sen historiallisessa merkityksessä. Olisi tietysti mielenkiintoista nähdä enemmän lähteitä.

Tuohon aiempaan: Kiväärin ja sen kiikarin yhdistelmää ei tarkkuuteta vaan kohdistetaan.

Eivätkö tarkkuuttaminen ja (nykyään toki ehdottomasti tavallisempi) kohdistaminen ole ihan sama asia riippumatta tähtäinlaitteen laadusta?

Kuinka voi olla, että sutkautukset "Sanos muuta!" ja "Älä muuta sano!" tarkoittavat ihan samaa?

Kyse on puhekielisyyksistä. Älä muuta sano lienee merkityksellisesti lähimpänä juurta, tarkoittaen että vastikään lausuttu ilmaisu on tilanteeseen äärimmäisen osuva. Sanos muuta, sanopa muuta ja vastaavat, vielä enemmän puhekieliset lausahdukset, kumpuavat tuosta merkityspohjasta (ja lähtevät siitä oletuksesta, että kyseinen puheenparsi on tuttu).

Selitys ei välttämättä ole lainkaan noin monimutkainen: -pA-johtimen merkitys on tässä mielestäni helppo ymmärtää kontrastiiviseksi tai "haastavaksi". Kyseinen johdin esiintyy myös usein yhdistettynä -s-johtimeen (-pAs), jota voisin yksinäänkin pitää tässä yhteydessä samanmerkityksisenä.

(Meiltä puuttuu täältä sellainen "kielenhuoltaja" tai "äidinkielen asiantuntija", joka huomauttaisi sinun käyttäneen 2. infinitiivin instruktiivia tai minun käyttäneen mikä-relatiiviproniminia "väärin".)

Eli näin: Jari sanoi, että tuloksessa on aikaviive. Päätimme yksissä tuumin mitata viipeen.

http://www.kotus.fi/haku?searchterms=vi ... 0&haku.y=0" onclick="window.open(this.href);return false;
Tuon mukaan molemmat hyväksytään nykyään.

Kas, siinä(kin) on sitten joustettu. Käytännöllisyyden kannalta toki OK, kielen loogisuuden kannalta vähän erikoista. Mutta, toisaalta, ei ole ainoa epäloogisuus.

Näinhän se usein menee, että jos jotakin käytetään väärin tarpeeksi laajasti, niin väärästä tulee oikea. Tai ainakin ei väärä. Mitään kielellistä perustetta toisenlaisen taivutuksen sallimiseen ei kai ole. Kielen loogisuus on kuitenkin vain yksi (joskin tärkeä) asia, mitä kielihuollossa joutuu punnitsemaan.

Toisaalta kuinkas loogista se on, että avotavussa (viive) on heikko aste ja umpitavussa (viipeen) vahva aste, kun asianhan pitäisi olla juuri toisinpäin? Historialliset syyt tälle ovat tietysti selviä, ja mainittakoon nyt ehkä hieman provosoivastikin, että analoginen tasoittuminen, josta siis tässä viipeellä > viiveellä -muutoksessa on kyse, ennemmin lisää kielen johdonmukaisuutta kuin vähentää sitä.

Pieni knoppailu (ja sen lukeminen) on sivistävää ja lähes huomaamatta huoltaa omaa kieltä, mutta ei silti pakota liialliseen pilkunviilaukseen, ellei siihen ole tarvetta.

Tähän löyhästi liittyen suosittelisin kielenhuolto-oppaiden ohella luettavaksi jotain kieltä ja kielenhuoltoa ilmiöinä käsittelevää kirjallisuutta. Tietenkään tällä ei ole merkitystä tavalliselle kielenkäyttäjälle, joka vain haluaa tietää, kirjoitetaanko ruuan vai ruoan, mutta pintapuolinen knoppitieto voi olla "pahempaa" kuin täydellinen tietämättömyys: latinaa pikkuisen lukeneet tyypillisesti julistavat itsevarmuutta puhkuen, että latinassa ei ole j-kirjainta, ja, poislukien turkulaiset, naureskelevat ae-diftongin [ai]- tai [ae]-ääntämykselle.

[Mika]

Kysyn tätä ihan aidosta uteliaisuudesta, sillä en ymmärrä ilmiötä, ja se kuitenkin tuntuisi olevan suhteellisen yleistä.

Miksi niin monet ihmiset kirjoittavat ja tekstaavat lyömättä välilyöntiä pilkun jälkeen? Onko tähän olemassa jokin tekninen syy? Tiedän ettei ainakaan kaikkien kohdalla tekniikka ole mikään este, mutta ehkäpä joillekin se on.

Mitäkö tarkoitan? Poistin alla olevasta välilyönnit pilkkujen perästä.

Ensimmäinen tapaaminen oli kesäkuussa 2005,jolloin noin 30 potkulaista kokoontui Tampereen Viikinsaaressa tutustumaan toisiinsa. Nopeasti kävi ilmi,että kiinnostus eri lajeja kohtaan oli niin laajaa,että seuraavassa tapaamisessa pitäisi olla selvä ohjelma eri lajien esittelyille.

Huomasin tätä koskevan konkreettisen ongelman erään potkulaisen profiilissa

Koodi: Valitse kaikki

Kampittelusivut:
    www.grapplingteam.com,www.defendoalliance.com

Kampittelusivut:
http://www.grapplingteam.com,www.defendoalliance.com" onclick="window.open(this.href);return false;

[Mika]

Muistaakseni tätä ei ole vielä linkitetty. Kyseessä on mainio listaus oikeinkirjoituksesta.

[bodyguard]

Jos media on monikko niin eikös sitten pitäisi puhua sosiaalisissa mediassa eikä sosiaalisessa mediassa? Vai kuin?

[DeusVult]

Jos media on monikko niin eikös sitten pitäisi puhua sosiaalisissa mediassa eikä sosiaalisessa mediassa? Vai kuin?

No ei nyt kai... "sosiaalinen media" siis terminä on monikko joka käsittää monta sosiaalista mediumia, eli siis: sosiaalisessa mediassa on ollut puhetta, ei: sosiaalisissa medioissa on ollut puhetta.

[Jussi Häkkinen]

Jos media on monikko niin eikös sitten pitäisi puhua sosiaalisissa mediassa eikä sosiaalisessa mediassa? Vai kuin?

Media on sateenvarjotermi, jonka alle mahtuu monia haaroja. Ei siis monikko.

[Antti]

Jos media on monikko niin eikös sitten pitäisi puhua sosiaalisissa mediassa eikä sosiaalisessa mediassa? Vai kuin?

Suomen sana media ei ole mielestäni missään tapauksessa monikko. Englannissa vastaava sana tosin horjuu yksikön ja monikon välillä (ts. media mielletään joko sanan medium monikoksi tai kollektiivisanaksi, johon liittyvä verbi voi olla joko yksikössä tai monikossa). Englantiin vierasmuotoiset monikot sopivat luontevammin kuin suomeen varmaan siksi, että englannissa, toisin kuin suomessa, on vanhastaan ollut erilaisia kotoperäisiä tapoja muodostaa monikko (nominatiivissa -s, -e, -a, -u, -n, ei päätettä, umlaut) ja suomessa adjektiivit ja substantiivit taipuvat samalla tavalla, toisin kuin englannissa. (Vieraskieliset monikot eivät toimi mielestäni myöskään Tarussa sormusten herrasta.)

[Antti]

Muistaakseni tätä ei ole vielä linkitetty. Kyseessä on mainio listaus oikeinkirjoituksesta.

[Oikein:] myi (perusmuoto myydä) [Väärin:] möi (perusmuoto myödä, vrt. syödä, söi; voi käyttää, mutta sävyltään vanhahtava) [Lisätietoja:] Verbin yksikön kolmannen persoonan imperfekti.

Tämä on hauska tapaus, koska nähdäkseni myy- on oikeastaan "vanhahtavampi" kuin diftongisoitunut myö-. Tässä tapauksessa agricolalainen muoto (vrt. noori 'nuori', söödhe 'syödä', *sööi > söi) on kuitenkin nykyään käytössä oleva.

[Oikein:] aparaatti [Väärin:] apparaatti

Miksiköhän aparaatti on oikein, kun kuitenkin kirjoitetaan aggressiivinen ja approksimaatio? Olisiko siksi, että apparaatti kuulostaa ruotsalaisvaikutteiselta? Klassillisen filologian piirissä puhutaan kuitenkin tekstikriittisestä apparaatista.

[L.K.]

http://www.hilppakimpanpaa.fi/kirjoitukset/I002F26F0" onclick="window.open(this.href);return false;

Ei nyt ihan suoranaisesti liity aiheeseen, mutta sivuaa kuitenkin koska onhan murteissa välillä aika isojakin kieliopillisia "virheitä". Tuossa hyvä kirjoitus kotkalaisesta murteesta.

[Antti]

http://www.hilppakimpanpaa.fi/kirjoitukset/I002F26F0" onclick="window.open(this.href);return false;

Ei nyt ihan suoranaisesti liity aiheeseen, mutta sivuaa kuitenkin koska onhan murteissa välillä aika isojakin kieliopillisia "virheitä". Tuossa hyvä kirjoitus kotkalaisesta murteesta.

Kiva, että käytit lainausmerkkejä. Tästä tulee taas epäsuorasti mieleen, miksi en pidä suomen sanasta murre: se antaa ymmärtää, että kielimuoto olisi "murrettu", toisin sanoen "rikki" (vrt. puhua murtaen suomea). Kirja- eli yleiskieli on sekin yksi suomen kielen murre, vaikka tietysti kiistattomassa erityisasemassa.

Tosikkona on edelleen pakko kommentoida muutamia kohtia itse kirjoituksesta:

Aspiraatio eli sanojen loppuhenkonen on tuiki tuntematon ilmiö

(Täsmällisin ja paras nimitys ilmiölle on rajageminaatio, koska kyse on käytännössä - myös "vokaalialkuisissa" sanoissa - konsonantin kahdentumisesta sanarajalla.)

Ilmaiusu kuuluu ehdottomasti lausua yhteen niin, ettei sanojen välissä vain ole mitään turhia taukoja tai painotuksia. [...] [L]opputavujen täydellinen hylkääminen sekä äännettäessä sanojen yhteenliittäminen tauotta ovat ilmiselviä kotkalaisen kielen tunnusmerkkejä

Itse asiassa kaikessa normaalissa puheessa (toisin kuin esim. Teach Yourself Lithuanian -paketin karmivalla äänitteellä) sanat äännetään (uskallan sanoa kielestä riippumatta) ilman taukoja niiden välissä. Sanarajojen merkitseminen kirjoituksessakaan ei ole itsestäänselvä asia (esimerkki).

En myöskään ole samaa mieltä siitä, että "lopputavujen täydellinen hylkääminen" olisi Kotkan murteen tunnusmerkki. Tekstissä on kyllä vajaa tusina sanoja, joissa yleiskieleen (ja myös kantakieleen) verrattuna sanan lopputavu on hävinnyt, mutta mitään niistä ei mielestäni voi pitää erityisesti kotkalaisena lyhennyksenä.

Kirjainpari ts tuntuu tuottavan hieman vaikeuksia kotkalaisille.

Kotkalaiset eivät ole tässä suhteessa poikkeus. Normatiivinen yleiskieli on tietysti vaikuttanut ihmisten tapaan puhua, mutta luonnostaan (tai miten sen nyt ottaa) /ts/ taitaa kuulua vain jonnekin karjalaan ja tietysti Stadin slangiin.

[L.K.]

Varmasti totta mitä kirjoitit, mutta kotkalaiseen puhetapaan kyllä kuuluu vahvasti lopputavujen hylkääminen ja vaikkei sitä ehkä tavallaan tule ajateltua niin sen huomaa kyllä jos puhuu kotkalaisen kanssa tai sitten jonkun muun paikkakuntalaisen kanssa (siis esim samalla hetkellä).