Koulukiusaaminen

[Ralle Ryökäle]

Toi on jotain niin kauheaa ja jyrää alleen monen muun raakuuden tässä maailmassa.
Kyllä sitä kaikkensa tekee, ettei omat lapset olisi kumpiakaan.

[Tukkis]

Molempia.Kiusasin muutaman kerran heikompiani 6-7 luokalla. Kiusaaminen oli omalla kohdallani henkistä ja fyysistä. 6-luokalta 9-luokan loppuun. Kuitenkin reilusti enemmän siellä saamapuolella olin. Vaikutti nyrkkeilyn aloittamiseen 9-luokan alussa, joka kohotti itsevarmuutta ja uskalsin antaa kerran takaisinkin, minkä johdosta muutama kaveri lopetti kiusaamisen. Eivät kuitenkaan kaikki.. On vaikuttanut selkeästi mm. käyttäytymiseeni niin, että ylireagoin helposti jos koen tilanteen uhkaavaksi tai jos tunnen että tilanteessa yritetään talloa oikeuksiani.

Olin todella naiivi ja hirmuisen liian kiltti, sekä otin helposti herneen nenään jos koin epäoikeudenmukaisuutta, joten oikein hyvä kohde kiusaajille. Nykyään olen ystävystynyt muutamien kiusaajieni kanssa ja olen suoraan sanonut heille miltä tuntui ja kertonut kiusattuna olemisesta. Ovat joko olleet "muistamattomia", (kyllähän sitä aikuisena häpeää), tai sitten ovat reilusti pyytäneet anteeksi, minkä olen hyväksynyt ja paiskannut kättä.

Nuorena toivoin, että kaikki kiusaajani olisivat päätyneet narkkareiksi ja saaneet puukosta tai joutuneet vankilaan, mutta melkeinpä kaikilla taitaa olla hyvät ammatit ja perheet ja ovat menestyneetkin elämässä. Kauan meni kuitenkin asiaa käsitellessä itselläni. En ihmettele miksi kiusatut harjoittavat väkivaltaa itseään kohtaan tai sitten tulee näitä kouluampumisia. Jos ei ole ketään kenelle kertoa (minulla ei ollut) on lapsi aikamoisessa helvetissä. Tässä on aikuisilla iso rooli, jolla voi pelastaa jopa kiusatun tai jonkun muun hengen. Aikuisten tulisi olla herkkänä huomaamaan. Niitä merkkejä on.

Kamppailulajit auttoivat / auttavat purkamaan aggressioita. Kuvittelin säkin usein kiusaajaksi. Kamppailulajit antoivat hieman itsevarmuutta että osaan puolustaa itseäni, mutta vaikka taidot olivat jossain vaiheessa ihan ok, oli henkiselle puolelle jäänyt sen verran tavaraa, että aina kun tuli uhkaava tilanne jäädyin totaalisesti ja tuntui kuin kaikki voimat olisivat hävinneet. Onkohan tässä niin, että tulee "liikaa" adrenaliinia eikä pysty toimimaan vai mikä..? Opettelin aikuisiällä hallitsemaan tätä pelkoa / tunnetta jotenkin, mutta suurin kehitys tapahtui kun minulla oli mahdollisuus muodostaa ehjää minäkuvaa ja itsetuntoa elämällä normaalia elämää ilman pelkoa kiusatuksi tulemisesta. Tunsin itseni arvokkaaksi puolustamaan itseäni. Muutaman kerran olen joutunut tahtomattani aikuisiällä tilanteeseen mistä olen selvinnyt hyvin. Tosin jäätymistä ja voimien "katoamista" on ollut havaittavissa.

Kamppailulajeista eniten olen saanut judosta, mutta tässäkin oli kyseessä loistavan ihmisen ja valmentajan ote minuun ja asioiden avaaminen puhumalla treenien jälkeen. Tietynlaista terapiaa oli tuo.

[Vanhakankea]

Vuosi sitten 15-vuotias nuori päätyi lopettamaan oman elämänsä. Jäljelle jäi tytön päiväkirja, josta hänen vanhempansa viimein saivat lukea koko tarinan siitä, mitä tytär oli viimeisinä vuosinaan saanut kestää.

Syyllistämättä tytön vanhempia, eikö olisi syytä pyrkiä siihen, että koti olisi paikka jossa vanhemmille pitäisi pystyä puhumaan aivan kaikesta? Me ollaan korostettu,alleviivattu ja toistettu meidän muksuille, että meille pitää pystyä puhumaan ihan kaikesta jotta pystymme tarvittaessa vanhempina toimimaan niin kuin tilanne vaatii.

Ne kuitenkin aika pieni juttuja jolla voi jo haarukoida missä mennään. Kuten kysymällä joka päivä miten koulussa/tarhassa meni.

[bodyguard]

Syyllistämättä tytön vanhempia, eikö olisi syytä pyrkiä siihen, että koti olisi paikka jossa vanhemmille pitäisi pystyä puhumaan aivan kaikesta?

Pitäisi. Kaikki eivät silti pysty tai halua puhua vaikka olisi millainen paikka.

[nassesetä]

Olikos tuossa Elisan tapauksessa vielä niin, että hänen isänsä oli entinen koulukiusaaja? Vähän taas tahditonta ajatella näin, mutta mieluummin näin päin kuin toisinpäin (eli joku kiusatun lapsi).

[Vanhakankea]

Syyllistämättä tytön vanhempia, eikö olisi syytä pyrkiä siihen, että koti olisi paikka jossa vanhemmille pitäisi pystyä puhumaan aivan kaikesta?

Pitäisi. Kaikki eivät silti pysty tai halua puhua vaikka olisi millainen paikka.

Ei kaikki mutta mitäs, jos suurin osa pystyisi? Sillä varmaan estettäisiin moiset tragediat. Osa kun vaikenevistakin selviää kiusaamisesta keinolla tai toisella. Muutos kun lähtee jokaisesta itsestään.

[L.K.]

Ongelma lienee siinä, että nykysuorittamisen yhteiskunnassa vanhemilla ei vaan ole "aikaa" tähän vaan omaa uraa pitää tehdä ja lapset pidetään tyytyväisenä ostamalla hyödykkeitä ja lyömällä rahaa kouraan jotta voivat käydä viettämässä "laatuaikaa" kavereidensa kanssa...

[nassesetä]

Ongelma lienee siinä, että nykysuorittamisen yhteiskunnassa vanhemilla ei vaan ole "aikaa" tähän vaan omaa uraa pitää tehdä ja lapset pidetään tyytyväisenä ostamalla hyödykkeitä ja lyömällä rahaa kouraan jotta voivat käydä viettämässä "laatuaikaa" kavereidensa kanssa...

Tätä ajanpuutetta en sulata. Todennäköisesti vanhemmilla on aikaa nykyään paljon enemmän kuin silloin 6päiväisen työviikon aikana, jolloin varmasti kiusattiin kans yhtälailla. Ja aivan samoin kuin ennenkin, myös nykyään osa vanhemmista on henkisesti laiskoja, väliinpitämättömiä ja puusilmäisiä. Tämä luonnonlaki tuskin muuttuu kovin merkittävästi koskaan.

[obmijoy]

Ongelma lienee siinä, että nykysuorittamisen yhteiskunnassa vanhemilla ei vaan ole "aikaa" tähän vaan omaa uraa pitää tehdä ja lapset pidetään tyytyväisenä ostamalla hyödykkeitä ja lyömällä rahaa kouraan jotta voivat käydä viettämässä "laatuaikaa" kavereidensa kanssa...

Tätä ajanpuutetta en sulata. Todennäköisesti vanhemmilla on aikaa nykyään paljon enemmän kuin silloin 6päiväisen työviikon aikana, jolloin varmasti kiusattiin kans yhtälailla. Ja aivan samoin kuin ennenkin, myös nykyään osa vanhemmista on henkisesti laiskoja, väliinpitämättömiä ja puusilmäisiä. Tämä luonnonlaki tuskin muuttuu kovin merkittävästi koskaan.

ennen isälläni ei ollut aikaa
hänellä ei ollut tätä nykyajan laatu aikaa mulle
mutta hän oli aina aika lähellä ja auttoi jos piti taivuttaa joku juttu mihin ei voimat riittäneet
murrosiässä oli yhdessä tehtäviä töitä jotka vahvistivat ja palauttivat puntinostosta
"pojasta polvi paranee" eli olin isääni vahvempi jo aika nuorena koska olin vähätaitoisempi
nuoren ikäni vuoksi halusin olla edes kyvykäs niihin töihin joissa aikaa vietimme

vaikka olin vahva, minua on kuisattu pitkin elämäni
monet kiusaajista viettävät aika säälittävää elämää
en pysty auttamaan heitä koska olen kai heidän silmissä aika arvoton
no
eiväthän heidän asiat edes minulle kuulu
jokainen kärsii tavallaan
lopulta, ja se tapahtuu kiusattu sinulle nopeemmin kuin tajuatkaan, pääset elämään omaa hyvää elämääsi ja nuo kiusaajat ja ENTISET-kiusatut jotka kostossa muhivat, jatkavat vihaa ylläpitäen omaa helvettiään.

Luovuta vanhat tunteet, jotta uudet pääsevär kokemus-ja tunne-piiriisi.
Luovuttamalla saat, kiinnipitämäällä sokeasti menetät.
Jää Uusi Hetki kokematta kun muhit meneisyydessä.

Menestyneet ihmiset eivät edes tiedä olevansa kostajia, koska eivät keskity entisten kiusaajien ajatuksiin.

Meneisyydessä muhijat ajattelevat katkerana nykyhetken menestyjiä.
Menestyjät eivät siitä saa naarmuakaan, ainoastaan seuraukset jos menestys pohjaa vääriin tekoihin. esim rikolliset menestyskaaret...

Siksi kateus on ansaittua "kateus satuttaa vain kateellista itseään, hyvä muistaa"
ja paras kosto on anteeksiantaminen ja eteenpäin meneminen eli menestyminen kunkin omalla valitsemallaan tavalla.

Anteeksi antamalla asia pikkuhiljaa unohtuu ja heittää vaikuttamasta negatiivisesti.

[obmijoy]

http://www.potku.net/forum/viewtopic.ph ... 40#p689237" onclick="window.open(this.href);return false;

onkohan liian räväkkää tekstiä

[Vanhakankea]

Ongelma lienee siinä, että nykysuorittamisen yhteiskunnassa vanhemilla ei vaan ole "aikaa" tähän vaan omaa uraa pitää tehdä ja lapset pidetään tyytyväisenä ostamalla hyödykkeitä ja lyömällä rahaa kouraan jotta voivat käydä viettämässä "laatuaikaa" kavereidensa kanssa...

Tätä ajanpuutetta en sulata. Todennäköisesti vanhemmilla on aikaa nykyään paljon enemmän kuin silloin 6päiväisen työviikon aikana, jolloin varmasti kiusattiin kans yhtälailla. Ja aivan samoin kuin ennenkin, myös nykyään osa vanhemmista on henkisesti laiskoja, väliinpitämättömiä ja puusilmäisiä. Tämä luonnonlaki tuskin muuttuu kovin merkittävästi koskaan.

Mä en kanssa osta tota ajanpuutetta. Paljonko vaatii kysyä kysyä lapselta päivän kulusta ja analysoida vastausta? About 15 minuuttia jos kaikki on ok ja pikkusen enemmän jos ei ole. Tässä on kyse poikkeamien metsästämisestä eli jos lapsen käytös vai vastaaminen muuttuu radikaalisti, niin pitää selvitellä lisää.

Suurin ongelma tosiaan on nykymenossa tuo aito läsnäolo. Kokoajan ollaan henkisesti tai fyysisesti jossain muualla. Obmijoy jo tuossa hahmottelikin asiaa, parasta yhdessä oloa olisi se arjen puuhastelu yhteisine ruokailu tms. hetkineen. Tästä syystä muuten osa perheistä on siirtänyt perinteisen klo 17 päivällisen vasta tuonne klo 19-20 tienoille, jotta saadaan koko perhe edes kerran päivässä kasaan saman pöydän ääreen. Lasten kasvatus vaatii aitoa läsnä oloa arjessa eikä mitään helvatun laatuaikaa jossa arjen vaatimukset korvataan jollain elämyksellä, jotta voidaan sanoa, että kyllä me lasten kanssa tehdään tosi paljon.

Sitten kun tohon "välinpitämättömien" joukkoon vielä lisää ylihuolehtivat "juristit ottaa yhteyttä" vanhemmat sekä "tutkimuksissa on todettu, että"-vanhemmat niin ollaan melko kaukana maalaisjärjellä tehtävästä lasten kasvatuksesta.

Saapas nähdä millaisen tuomion tässä itse saa aikanaan kun lapset ovat aikuisia, kuinka hyvin tässä on sitten onnistunut kasvattajana. :-p

[L.K.]

Juu, en siis mitenkään sanonut että tuo ajankäyttö olisi vaikeaa, mutta aika paljon vaan kuulee sitä selitystä.

Enkä nyt sano että se on se ongelma, mutta yllättävän paljon vaan tietää niitä tapauksia joissa eritoten siinä
kriittisessä iässä ei olla yhtään kiinnostuneita jälkikasvun menoista vaan ainaoastaa työnnetään rahaa kouraan
ja koetaan sen kautta että ollaan se "hyvä ja kiva vanhempi". Näitä oli jo paljon omassa nuoruudessa ja tuskinpa
on muuttunut, eritoten kun nykyään on paljon tavallisempaa että hyvin nuorena hankitaan lapsille jo kaikki
mahdolliset pelit ja vehkeet.

[obmijoy]

Juu, en siis mitenkään sanonut että tuo ajankäyttö olisi vaikeaa, mutta aika paljon vaan kuulee sitä selitystä.

Enkä nyt sano että se on se ongelma, mutta yllättävän paljon vaan tietää niitä tapauksia joissa eritoten siinä
kriittisessä iässä ei olla yhtään kiinnostuneita jälkikasvun menoista vaan ainaoastaa työnnetään rahaa kouraan
ja koetaan sen kautta että ollaan se "hyvä ja kiva vanhempi". Näitä oli jo paljon omassa nuoruudessa ja tuskinpa
on muuttunut, eritoten kun nykyään on paljon tavallisempaa että hyvin nuorena hankitaan lapsille jo kaikki
mahdolliset pelit ja vehkeet.

TÄÄ ON NIIN TOTTA
vanhemuus ei oo mitään kyttää koko ajan hommaa vaan se on kuin kaupungilla kävely "oo tarkkana oikeissa kohdissa ja pidä mieli avoimena"

"ei meidän lapset" ajatteluperiaate on kaukana avoimesta mielestä

[obmijoy]

12.3.2012 ma metro lehden pääkirjoitus eli tän päivän metro ilmaislehti
en onnistunu leikkaan sitä tähän
jos joku kykenee niin siinä on asiaa..

[bodyguard]

Ulvilalainen perheenäiti Marjo Korjus sai kolme vuotta sitten ennakkopäätöksen Turun hallinto-oikeudelta siirtää koulukiusattu lapsensa Friitalan koulusta toiseen kouluun Poriin.

Pojan kiusaaminen alkoi Korjuksen mukaan ulvilalaisessa koulussa jo toisella luokalla ja kiusaaminen jatkui koko ala-asteen ajan. Haukkuminen ja fyysinen väkivalta olivat pojalle arkipäivää, vaikka kiusaaminen oli niin koulun, vanhempien kuin oppilaidenkin tiedossa.

– Viimein rehtori totesi, etteivät he pysty takaamaan pojan turvallisuutta ja hän ehdotti lapsen siirtämistä kotikouluun, Korjus ihmettelee.

http://www.satakunnankansa.fi/Satakunta ... iinan.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Joo, kiusatut vaan pois koulusta niin eiköhän kiusaamisongelmakin ratkea saatana :evil: