Sisu

[Sisu]

Han on takaisin! Tai siis tassa nyt alkuun noi viime vuoden viimeiset hikoilut paapiirteittain. Varmaan paljon tuosta jaa poiskin, mutta tuleepa nyt jotain laitettua.

---

Lauantai 26/11/2011 - karate, National Tournament

Kuuluukohan se nuoren perheen elamaan vakiona, etta minnekaan ei oikein paasta ajoissa? No onneksi oli tuo "tekosyy" mukana, missattiin nimittain alkukumarrukset ja mies oli vahalla myohastya kata-kisasta. Paastiin kuitenkin molemmat mukaan, mina tyonsin reteesti rattaat siihen kehan laidalle odottamaan naisten katan alkua ja sielta ne tuomarit vilkutteli ja osoitteli pikkumiesta etta hjuva meininki. Meilla on onneksi kisoissakin sen verran rento meininki, etta saatiin ymmarrysta. Poika oli myos hengessa mukana, katseli vaan tyytyvaisena vaunuista kun meikalaiset kisasi.

Siina sita naisten porukkaa kattelin ja siella oli mukana pari vihreavoista joita en ollut ennen tavannut ja niilla oli semmoset kulahtaneen nakoiset vyot paalla. Sitten kun tekivat katansa niin meininki olikin ihan eri mallilla mita olen taalla tottunut nakemaan, oli energiaa, voimaa ja tarkoitusta. Jalkeenpain menin juttelemaan ja "syykin" sitten selvisi, olivat tulleet kisaamaan Uudesta Seelannista ja siella (meidan Sensein alkuperaisella "kotidojolla") todella treenataan kovaa ja sen nakee. He myos edelleen varjaavat vyonsa itse vyokokeen jalkeen, siita johtuen ne erikoisen nakoiset vyot.

Oma kata meni miten meni, pari kasitekniikkaa mokasin ja viimeinen kaanto kokutsu dachissa meinasi menna varsin reisille kun tassu otti lattiaan kiinni. Tuloksena jaettu kolmas sija mika nyt ei sinallaan hetkauta suuntaan tai toiseen, enemman pidin tarkeana omaa suoritusta. Jaljesta pain useampi mustavoinen mm. sanoi, etta kun ottaa huomioon miten lyhyt aika kuitenkin pokon syntymasta on, on jonkinmoinen eravoitto olla mukana. No juu.

Miehen kisat meni paremmin, katassa ei tullut kummoista sijoitusta mutta sparriin tuo sai hyvan sykkeen aikaan ja tuloksena kolmas sija. Havisi ratkaisevan ottelun sarjan voittajalle joka meni finaaliin ja otti siina tuoksinassa muistaakseni kolme eraa ja tykkasi kovasti.

Pari junnua lahti myos kisaamaan, toinen niista voitti ansaitusti kata-sarjan varsin teravalla suorituksella.

Sensei (siis se meidan dojon) kisasi myos, en olekaan ennen tuota nahnyt kisakehassa. Kylla sita vaan oli upeeta katsoa, murskauksessa etenkin nauratti kun ekan puulevyn tuo veti kyynarpaalla lapi suunnilleen ohi kavellessaan, en edes ehtinyt huomata kun tops vain se oli jo kahdessa osassa.

Hieno mutta pitka paiva oli, kaikille. Poika nukkui hyvin vahan sen kaiken melskeen keskella, mutta vastapainoksi sai paljon kehuja ja haleja Seido-perheelta.

Ja kiitokset muuten kaikille tsemppauksesta, kylla se aina lammittaa niita lukea.


Sunnuntai 27/11/2011 - karate ~1.5 h, general workout

Jumankekkale etta vasytti, junassa meinasin simahtaa ja kavelymatka assalta dojolle oli tuskaa, mutta kun kerran leikkiin lahdettiin.

Edellisvuoteen verrattuna meita oli todella pieni ryhma treeneissa, puolen tusinaa varivoista ja apaut kymmenen mustaa. Aloitettiin perustekniikalla, sitten perus-IP:ta pareittain ja loppuun Seido strategiaa eri potkuja vastaan. Ja ihan viimeiseksi kataa, Jun Shihan minulle vinkkasi silmaa etta katotaas miten se Yansu menee (viimeksi naki sen kun olin raskauden viime metreilla).

Kylla oli mukava treenata paasalilla taas vaihteeksi, ou jes. Juttelin viela niiden Uuden Seelannin tyyppien kanssa ja muutama niista dan-arvoisista tuli sanomaan etta kylla meikalaisen muistavat.


Tiistai 29/11/2011 - karate ~1.5 h, general syllabus

Sensei Clive tuli vierailemaan meidan dojolle ja veti 3/4 treenista. Hyvaa ja vahan erilaista settia, enemman tekniikkapainotteista menoa mutta kylla hikikin tuli. Hyvia vinkkeja tuli mm. blokkien setup-vaiheeseen ja miten ne saa tehtya nopeasti, samoin eri asennoissa liikkuen vaihteeksi tehtiinkin niin etta lyonnit ja muut tekniikat mahdollisimman sahakasti eika max voimalla.

Paivityksena kerrottakoon, etta ylla mainittu Sensei Clive on nyt Kyoshi Clive lapaistyaan 5. danin vyokokeen samana viikonloppuna. Heita ei montaa Ausseissa olekaan, hankin on vahan niin kuin NZ:sta "lainassa". Seuraava Sensei ylennysvuorossa on meidan, mutta ei tietenkaan ole mitaan tietoa etta milloin tama saattaa tapahtua.

---

Plaah, tuli vahan tynka kirjoitus, mutta valilla nyt niin. Taman vuoden puolella olen jo ehtinyt paasta treenin makuun, mutta tassa on ollut kaikkea happeninkia ja vahan hammasten kiristelyakin niin en ole ehtinyt/viitsinyt/pystynyt. Laitetaan kohta puoliin lisaa asiata. Siihen asti soromnoo.

[Sisu]

Terse, päiväkirja. Viime kuukaudet ovat olleet aikamoista sekametelisoppaa, tässä on pitänyt tehdä aika koviakin ratkaisuja terveyden ja töiden ym. suhteen, päätin että en ressaa asioista jotka eivät ole hirmu tärkeitä joten olen jättänyt kaikki blogipäivitykset vähälle.


Salin ulkopuolelta

Annoin tuossa viikko sitten itselleni syntymäpäivälahjan etuajassa ja kävin toimistolla irtisanomassa itseni. Iso ja vaikea päätös, mutta vaihtoehtoja ei juuri ollut, ei ainakaan järkeviä ja terveyttä edistäviä. Juttelin asiasta yhden isomman pomon kanssa eikä tuo päätöksestä yllättynyt, niin kuin ei yllättynyt kukaan muukaan kun hyvästejä jätin. Jos tiimissä hölöstöpolitiikka lähiaikoina muuttuu niin katsotaan sitten omaa päätöstä uudelleen, nyt on helpottunut olo että ei tartte enää miettiä miten olisi käynyt jos olisin palannut.


Battodo

Miekkatreenit jatkuu, tosin tällä hetkellä Mat on Jenkeissä treenaamassa ja kisaamassa. Tai Kai on jo ohi, tuomisina mieheltä Shizanin kulta ja Katan hopea. Mahtavaa!

Pikkuhiljaa alkaa "uusi" tekniikka loksahtaa kohdalleen, mutta aikansa se ottaa että vuosia hiottu leikkaustapa muuttuu. Välillä masentaa, että tuleeko tästä mitään, mutta kyllä se vaan tuntuu kuitenkin toimivan, tästä todisteena mm. joulukuussa tehty tameshigiri-treeni länsimaisen miekkaseurueen kanssa. En ole pariin vuoteen mitään leikellyt, mutta nyt meni jokainen isku niin nätisti matosta läpi että meinasi kyynel tulla silmään. Mieleen jäi etenkin toinen leikkausvuoro: Mat laittoi mattorullan päälle pienen vapaasti seisovan mattopalan josta ensin meni puhtaasti kesa vasemmalle läpi, sitten mattorullaan kesa vasemmalle, kesa oikealle, giriage vasemmalle ja loppuun mayoko oikealle. Ehkä paras tameshigiri-suoritus mitä ikinä olen tehnyt, oli semmoinen out of body-tunne että teinkö mä ton oikeesti ite.

Olen vähän kahden vaiheilla, että lähtiskö heinäkuussa seminaariin kun Japanista Senseit tulevat taas tänne. Siellä saattaa olla vyökoe nimittäin edessä. Muitakin tekijöitä tässä on, esim. onko varaa matkustaa, mutta katellaan.


Karate

Treenattu on ja kovaa, tulostakin alkaa tulla. Palasin sparrailemaan vuoden alusta ja olen lauantai-aamuisin myös jeesannut Senseitä junnujen kanssa (niitä alkaa olla 30 per tunti, neljää eri vyöarvoa, ekstra silmä- ja käsiparista on apua). Aerobista ja lihaskuntoa pitää vielä kasvattaa aika paljon että päästään raskautta edeltävään lähtötilanteeseen, tekniikka alkaa kuitenkin jo olla kunnossa ja Sensei sitä sanoikin että jos olisin aiemmin himmaillut ja luimuillut, olisin nyt tosi kusessa. Onneksi ei ole tapana, ha ha!

Luottoa on tullut treenimäärän ja -laadun kohoamisen puolelta sen verran, että huomenillalla lähdetään kokeilemaan ruskeaa vyötä (2. kyu). Olen vyökokeen ylin vyöarvo joten helpolla ei varmaan päästetä, mutta sehän se on pelin henki. Viime viikkojen testaamisesta päätellen pääpaino tulee olemaan IP-tekniikoissa ja kumitessa, kroppa on jo valmiiksi mustelmista kirjava. Henkisesti olen valmis, onhan tässä jo pari vuotta tätä nykyistä vyöarvoa tullut kannettua. Bring it!

---

Laitetaan tähän loppuun pari kuvaa Maailman Tärkeimmästä, tässä se on alku kaiken kauniin.

[Sisu]

Tiistai 03/04/12 - vyökoe, neljättä tuntia

[youtube][/youtube]

H-hetki. E of DM:n saattelemana salille, kunnon pahapeppu-fiilikset päällä. Rauh!

Ekaa kertaa graduoitiin illalla ja sensei päätti testata junnut yhdessä vanhempien kanssa. Valko- ja sinivöiset olivat ensimmäisenä koevuorossa ja niitä olikin pilvin pimein, junnuja pelkästään kolmattakymmentä. Nyt vaihteeksi siihen alkuun tuli jonkun verran venailua ja istumista kun meitä ylempiä vyöarvoja ei laitettu pimeille kujille juoksemaan, piti pitää huolta että paikat pysyi vetreinä.

Keltavöisten päästessä astialle meidät vihreävöiset otettiin lattialle myös (meitä oli kaksi, minä ja ylempää vihreätä testannut teknisesti loistava nuori poika). Siinä vedettiin ensin kihonia eri asennoista ja väliin lihaskuntosettejä. Polvi oli taas teipattu, siitä piti pitää huolta etenkin hyppyjen kanssa mutta hyvin jaksoin painaa ja senpait huusivat korvan juuressa tsemppiä.

Kataa tehtiin porukalla myös. Nämä olivat jostain syystä keltavöisiltä hukassa ja sitä muutama ihmetteli. Sensei muistutti, että mitä ylemmäs vyöarvoissa kivutaan, sitä enemmän on vastuuta itsellä että kokeeseen mennessä uudet asiat osataan. Jos niitä ei jostain syystä ole käyty tunnilla (tai tunnit on missattu), muilta voi ja pitää kysyä. Ihan jokaista kataa ei menty läpi, niitä tosin olisi ollutkin aikamoinen litania, meikäläiseltä tsekattiin omaan vyöarvoon kuuluen Yansu joka meni nappiin. Loppuun Sanchin ja sen aikana kroppa sai kyytiä kun senpait tulivat paukuttamaan ympäri kehoa, testasivat ibukia ja asentoa.

IP-tekniikat ja Yakusoku kumite käytiin senpaiden avustamana läpi. Hyvällä meiningillä mentiin, Yakusokut vedettiin kumite-temmolla ja vaikka olin väsynyt pystyin keskittymään hyvään tekniikkaan ja oikean välimatkan pitoon jota näissä eritoten testataan.

Tekniikkatestauksen jälkeen sensei pyysi kertomaan miten sovellamme harjoittelua jokapäiväisessä elämässä, eli tätä Seidon filosoohvista puolta. Senpait kysyivät paria asiaa myös, minulta kysyttiin battodon ja karaten yhteensovittamisesta sekä siitä miten treenin ja vanhemmuuden kautta kasvatetaan kärsivällisyyttä.

Sitten se illan kohokohta, kumite. Kello oli jo pitkälle yli iltaysin mutta paikalle oli jäänyt jopa nuorimpia junnuja kannustamaan, ei kun rähinä päälle. Tiesin mitä oli vastassa, freesinä ja otteluvalmiudessa oli kolme senpaita, yksi ylempi ruskeavöinen plus liuta innokkaita junnuja.

Eka erä käsitekniikoita, seuraava potkuja ja siitä normikumiten kimppuun. Sieltä tuli joka jamppa kympillä päälle, junnuistakin lähti kovia tehoja irti. Jossain viidennen erän tienoilla sain yhden isomman senpain vastaan, pitkäsäärinen tyyppi jonka potkuissa on... no, potkua. Itsellä alkoi tankki tyhjentyä ja sitä mukaa kädet tippua, en sitten nähnyt kun sieltä suhahti kakegeri oikeaan silmäkulmaan että töps. Käännyin ympäri ja pari askelta taakse tsekkaamaan miten kävi - ei siinä hötäkässä tuntunut juuri miltään joten ei kun takaisin leikin melskeeseen.

Seitsemännen erän alkuun piti jo vähän murista ja huutaa tsemppiä, parissa seuraavassa erässä tuli jo raivonkyyneleet että prkl minähän en luovuta jumankavita, potkikaa vaikka pää harteilta. Osu ja kiai vaan entistä kovemmalle. Yhdeksännen erän jälkeen sensei käski kääntymään ympäri ja siellä senpait olivat rivissä odottamassa - valitse siitä itselle viimeinen vastus. Hetken mietin vaihtoehtoja ja olin jo vuosia sitten päättänyt, että jos tämmöisiä valintoja tulee niin se on sitten vaikeimman kautta. Nidan senpai, pituutta 190 cm kepeesti, kauhea karpaasi eikä takuulla päästä helpolla.

Siinä ennen erän alkua seistiin nokakkain, olin ihan finaalissa mutta joku pohjolan akka sieltä sisältä huusi että nyt et jumalavita peräänny, kaikki peliin. Can of Whoop-Ass ja sisäinen narttu irti! Taoin kaikki mitä lähti sitä ladonovea päin, huudon säestämänä. Yllätyin itsekin kun vielä siinä vaiheessa pystyin heittämään settiin peräkkäin kaksi mawashigeria senpain päähän, se ensimmäinen meni vielä hanskan yli ja otti kontaktin naamaan. Erän lopulla senpai nappasi potkun kiinni ja swiippasi meikäläisen lattiaan, sekunnin murto-osan mietin että tästä ei kyllä enää nousta mutta hörönlörö, sieltä vaan ylös ja takaisin tulta päin. Pakkohan se oli kun koko sali huusi hulluna että nyt et anna periksi. Eräkello piippasi lopulta, luojan kiitos. Takaisin riviin, kumarrus, iso karhunhali senpailta. Se oli siinä.

Sensei ja senpait pitivät lyhyen neuvonpidon takahuoneessa ennen uusien vyöarvojen myöntämistä, palautteena tuli valkovöisille hyvä arvioi, sinivöisille ok tulos, keltavöisille lisää työtä. Meille vihreävöisille arvosanaksi 4.5/5. Sensei ei meille juuri isoja suosionosoituksia jakele (kiittää kyllä ja kehuu kun sen aika on, mutta se pitää todella ansaita), siinä meille vihreävöisille uusia arvoja jakaessa hän sanoi, että me kaksi pistettiin vihreävöisten tasorima uudelle korkeudelle. Whoa. Oiskohan noin, että en ole 5 treenivuoden aikana isompaa kehua salissa kuullut.

Loppukumarrusten jälkeen olkapäät saivat vielä kestää useampien onnitteluläimäyksiä, sieltä tuli moni onnittelemaan ruskeasta vyöstä ja kovasta panoksesta. Se senpai jonka kantapäätä sain katsella oikein lähiperspektiivistä tuli sitten ilmoittamaan, että kivat pandat on tulossa silmään. Oli kovasti pahoillaan ja minä totesin että mitäs näistä, ei tässä runoseurassa olla eikä tarkoitus ollut antaa kestokajaalia.

Tämmönen siitä tuli, näin parin päivän jälkeen läski on vielä tummempaa. Tätä on ollut komeeta näytellä, varsinkin kun sen tuppaa unohtamaan ja sitten tulee ihmeteltyä että mitä kaikki oikein tuijottaa.



Näin parin päivän jälkeen olen miettinyt koetta ja aiemmasta poiketen nyt ei ole tullut sitä tyhjyyden tunnetta joka yleensä iskee vyökokeiden ja turnausten jälkeen, olen vaan ollut tyytyväinen tulokseen. Vaikka olin väsynyt pystyin keskittymään hyvään tekniikkaan, Yakusokussa välimatkan säätämiseen että tekniikat menevät oikeaan osoitteeseen ja kumitessa yllätin itseni jaksamalla potkia enemmän kuin yleensä; etenkin viime aikoina drillattuja takakiertopotkuja tuli tehtyä paljon. Pystyin myös kuuntelemaan kumiten aikana sensein ohjeita ja käskyjä paremmin. Parasta kuitenkin oli oma energia ja periksiantamattomuus. Sisu. Jumankauta että tämmöinen kohtuu tuore äiti pystyy pistämään itsensä likoon niin halutessaan.

Enpä ois muutama vuosi sitten uskonut, että mulla on ruskea vyö kakessa ja tällä iällä. Taipaleen alkupäässä tietty ollaan, mutta itselle tämä on ollut kova suoritus niin fyysisesti kuin henkisestikin.


Torstai 05/04/12 - karate 1.5 h, general syllabus + meditation

Päätin että vaikka kuin kolottaa (ei pahasti), lähden dojolle vaikka vaan sisukkuuden merkiksi. Ja näyttämään sotahaavoja, ha ha haa! Olkapäät saivat taas alkuun kyytiä kun onnitteluja tuli ja mukavahan tuo oli hyvien treenikavereiden kanssa haastaa.

Sinertävää silmäkulmaa ihaili moni ja junnut ihmettelivät, että miten olen siitä niin huoleton kun kysyivät mitä kävi. No mikäs se, opinpahan pitämään suojauksen yllä. Hassuinta oli kun ryhmä isoja aikuisia miehiä huuli pyöreinä kyseli että mitä mitä mitä miten se kävi ja kuka löi. Ei kun potkaisi, katsokaas näin. Oooooohhhh...... Ja sitten ne laskivat kropasta muita ruhjeita ja kyselivät että mistä nuo tuli, sanoin suoraan että en edes muista, ei niitä enää tule edes huomattua kuin jälkeenpäin.

Tunnilla vedettiin perustekniikkaa ja sensei testasi etenkin yhtä sinivöistä miestä joka työaikataulun vuoksi ei päässyt kokeeseen mukaan. Tämä on erikoisempi järjestely jota sensei ei yleensä käytä, muuten kuin erityistapauksessa. Tällä kertaa mielestäni ihan aiheesta, osaava tapaus. Oli vähän löysempi tunti, lihaskuntoa ja kihonia, pehmeä lasku tiistain tappomeiningin jälkeen.

Jäin suosiolla vain meditaatioon enkä sparritunnille, polvi kenkkuilee ja nyt oli tarpeen olla armollinen itseään kohtaan. Kyllä sitä ehditään taas rymytä.

Sensei sanoi siinä pakkaillessa, että hän on lähdössä ensi viikolla mustavöisten leirille jossa yksi meidän senpaista graduoi 2. dania. Hän pyysi minua vetämään ko. lauantain tunnit, sekä junnut että aikuisryhmän. Ilomielin! Tätä odotellessa...

Nyt synttäreiden viettoon ja miehen tekemän suklaakakun syöntiin. Tämä on ansaittu.

[IIsakki]

Maharottomat Onnittelut! OSS!

Mites nämä teittin vyöarvot menee, kun vihreältä ruskealle?

[Mika]

On kyllä nautinnollista lukea näitä kirjoituksiasi. Aikaa pitää kyllä aina varata

[Sisu]

Kits, kylla tata on kelvannut tuulettaakin. Silma on muuten entista mustempi, kohtuu mielenkiintoisia ilmeita olen nahnyt vastaantulijoilla. Hauskin taisi olla kun kavin torstaina viinakaupassa vauva kainalossa ja astelin reteesti tiskille skumppapullo toisessa kourassa.

Iisakki meidan vyoarvot on kiukkarin peruja, sen pohjalta kun treenataan:

Valkoinen - 10. kyu
Ylempi valkoinen - 9. kyu
Sininen - 8. kyu
Ylempi sininen - 7. kyu
Keltainen - 6. kyu
Ylempi keltainen - 5. kyu
Vihrea - 4. kyu
Ylempi vihrea - 3. kyu
Ruskea - 2. kyu
Ylempi ruskea - 1. kyu

Kylla on reteeta kun valkoisen vyon jalkeen saa heti sinisen.

Ja Mika juu, Karpolla on asiaa. Kunhan taas paasen vakitoihin niin eikohan paivitykset vahan lyhene, runoillaan sita ennen paatoksella.

[Mika]

Kits, kylla tata on kelvannut tuulettaakin. Silma on muuten entista mustempi, kohtuu mielenkiintoisia ilmeita olen nahnyt vastaantulijoilla. Hauskin taisi olla kun kavin torstaina viinakaupassa vauva kainalossa ja astelin reteesti tiskille skumppapullo toisessa kourassa.

[Pyjamasankari]

Todella mukavaa lueksittavaa tää sun päiväkirja aina. Isot onnittelut uudesta vyöarvosta!

[Sisu]

Tänks, mään! Vajaa viikko vyökokeesta ja naama ei kun komistuu:




Perjantai 06/04/12 - kuntosali 1 h

Kävin synttäreiden kunniaksi salilla kolkuttelemassa painoja ja pelottelemassa kanssatreenaajia, sen verran groteski pärstävärkki tällä hetkellä. Ei ollut kauheita happoja lihaksissa tiistain jäljiltä, kumma kyllä, mutta jätin polvea kuormittavat liikkeet suosiolla väliin.

Porealtaassa ei miähet tienneet mihin katsoa, eikä nyt ollut kyse rintavarustuksesta. Kiäh.


Lauantai 07/04/12 - karate 3 h, Pocket Rockets + general syllabus

Nyt tuntui että aamulla jo vähän väsytti, pitkään tässä on menty hormonihumalassa tiistain jälkeen.

Salilla lapsukaiset kyselivät, että mitä sun silmään on käyny. Totesin vaan, että tiedättekös kun sensei aina opettaa että rei dachissa pitää pitää vapaa käsi ohimon luona suojaamassa jos sieltä on vaikka potku tulossa. No, mulla tippui tassu ja sitte napsahti.

Sensei jakoi alkuun uudet vyöt ja tipit niille jotka lähtivät vyökokeesta aikaisin. Sain kunnian auttaa, yleensä mustavöiset jeesaavat tässä mutta nyt olin porukan vanhin paikalla. Voi miun lapsoset, olin niistä niin ylpeitä, siellä jaettiin ensimmäiset keltaiset vyöt (6. kyu).

Paikalle tuli kolme poikaa tutustumistunnille ja niistä nuorin valitettavasti jätti leikin kesken. Raukkaparka kai vähän pelästyi sitä melua ja melskettä ja itki pariin otteeseen paniikissa. Katellaan vähän vanhempana sitten uudelleen.

Perustunnilla vedettiin perusteita, opetin uusille sinivöisille shuto mawashi + kokutsudachi-kombon. Mitään uutta ei vielä tullut itselle, tosin sensein testatessa nidania kokevan senpain kataa hän Tsuki No Katan kohdalla kehotti pitämään silmät auki.

Kotiin päästyä olin aika poikki, viimein alkaa rutistus painaa kropassa ja iltapäivänokoset oli poikaa. Seuraavana aamuna mies antoi nukkua ja vetelin hirsiä puoli kahteentoista. Oho. No, pitää pienen lapsen asuessa samassa taloudessa ottaa tilaisuudesta kaikki irti. Huomenna hikoillaan taas.

[Sisu]

Tiistai 10/04/12 - karate 2 h, general syllabus + intermediate

Iltapaivalla kavin laakarilla nayttamassa polvea, sain urheiluerkasta tulleeseen ihottumaan rasvaa ja kenkuttelevaan vammaan neuvon mita olen vuosia odottanut: joko mennaan nailla, tai sitten tahystykseen. Tama selva, mutta ei tehda viela sita operaatiota kun ei ole hengenhata. Katellaan sitten kun ollaan taas tyon syrjassa kiinni.

Dojolla lisaa suu ymmyrkaisena ihmettelevia, etta mikas silmakulmassa. Yhden erityisen suloisen junnupojan aiti sanoi, etta poika oli lauantain tunnilta tullut kotiin huolissaan kun mua oli sattunut. Mussukat!

Tunti oli ihan jees, kihonia ja lihaskondista tehtiin, porukassa hiottiin myos perus-IP:ta. Ei mitaan ihmeellista, senseille sanoin koivesta etta nyt pitaa hyppyjen yms. kanssa olla tarkkana. Mies on ollut muutaman viikon treenista pois polvivamman takia, sovittiin etta yksi debilitoiva polvi per ruokakunta riittaa.

"Valitunnilla" kavin ylemman ruskean kanssa lapi perus- ja intermed. IP:ta. Oltiin varovaisia sweeppien yms. kanssa. Intermediate self defence 7:aa vedettiin hiki paassa miljoona kertaa, mina puolustavana osapuolena - se setti mita isoimmin varoin, tietysti sita sitten hoonattiin. No, hyvin tuo kesti, taisin olla jopa vahan ylivarovainen.

---

Huomenaamuna olen vetovuorossa molemmilla tunneilla, jej! Lasten kanssa pidetaan hauskaa ja sita seuraavalla perustunnilla "pidetaan hauskaa". Saatteena sensein tanaan vastaajaan jattama viesti: "Please torture them." No pitaahan sita sitten kun kerran kasketaan.

[porky]

Kits, kylla tata on kelvannut tuulettaakin. Silma on muuten entista mustempi, kohtuu mielenkiintoisia ilmeita olen nahnyt vastaantulijoilla. Hauskin taisi olla kun kavin torstaina viinakaupassa vauva kainalossa ja astelin reteesti tiskille skumppapullo toisessa kourassa.

Nää ihmistet ilmeet on kyllä hauskoja. Kaikkein jännimpiä pärstävärkkejä sai meidän isukki kaupassa pojan kanssa, kun ihmiset ensin hymyilevät sille näylle, että isi on kaupassa pojan kanssa -kunnes näkivät sen lavan kaljaa, joka oli lastattu pojan rattaiden alle

[Sisu]

Hahaa Porky, toi on kylla hauska! Meilla ei taalla tavan ruokakaupasta mitaan alkomaholipitoista saakaan, joten lapset viunakaupassa ovat ihan yleinen naky. Tai no, yleinen ja yleinen, kylla se joitakin haikkaa mutta minua ilmeisesti ei.

Tassa viimeisen viikon Ruuneperit, ottakaa mukava asento.


Lauantai 14/04/12 - karate ~2.5 h, Pocket Rockets + general syllabus

Ja ei kun dojolle. Junnuja tuli tunnille 22, ihan sopiva porukka ja sekoitus eri vyoarvoja. Ensin vedettiin kihonia zenkutsu dachissa seka rei dachissa, valiin pieni lihaskunto-osio ja peraan sukkulaviesti jossa juoksijan tehtavana samoja perustekniikoita mita tunnin alussa. Huuto, nauru ja mekastus! Ihanasti niilla on aina energiaa. Sitten pikakatsaus perus-IP-osastolle ja loppuleikin kautta siivouspuuhiin. Olipa mukava vetaa junnutunti pitkasta aikaa, olivat viela niin hyvakaytoksisia, varmaan joku salajuoni etta otan lisaa opetustehtavia vastuulle.

Perustunnille tuli kaikki 10 innokkainta: kaksi vihreavoista, yksi keltainen, yksi ylempi sininen, kolme sinivoista ja kolme valkovoista. Puhuin tunnin alussa hetken periksiantamattomuuden ja spiritin merkityksesta treenissa, korostin etta vaikka ei olis notkein, nopein tai voimakkain, voi aina olla se joka viimeisena nousee pystyyn. Pyysin kaikkia haastamaan itsensa tunnin aikana, ei muiden suoritukseen verraten vaan vaikka ihan vaan pikkaisen omaa parasta petraten.

Vedin alun samalla kaavalla kuin junnutunnin, eli kihonia zenkutsu dachissa ja reidachissa, mutta parin ekan setin jalkeen annoin kelta- ja vihreavoisille kasipainot. Sitten tehtiin samaa settia niin kauan etta itsellakin kasivarsissa tuntui.

Taman jalkeen porukka parijonoon, sijoittelin eri vyoarvoja keskenaan ja pyysin ylempia vyoarvoja kannustamaan junioria treenin aikana. Ensiksi tehtiin punnerrussetteja eri tyyleilla ja parin kanssa naamakkain, loppuun otin vihreavoiset sivuun ja tehtiin siina samalla viela muutama setti jalat tuolin paalle nostettuna. Ylakroppa tehty, vatsalihasten kimppuun. Pareittain jalat yhdessa ensin ihan perussarjaa, sitten niin etta toinen pitaa mitsia johon pari iskua ylostulossa ja lopuksi sivuttaisia vatsalihaksia kyljellaan. Tasta seinustalle pareittain, yksi seinaa vasten ja yokogeri ilmaan, parin pitaessa kasia alla eika anna jalan koskettaa. Tama liike tuntui olevan kaikille mieleen. Taukojen aikana kysyin, etta mihin koskee ja kaikki taputtivat lonkan alapuolelle, siihen sivuun mihin lihas kiinnittyy. Hyva hyva, sitten han te teette liikkeen oikein! Vasynytta naurua. Viimeiseksi viela puolet porukasta hiihtohissi-istuntaan seinaa vasten ja toinen puoli tekemaan kasien yli soto- ja uchimawashia + puolen vaihto.

Tunnin loppuun vedin loppuvenyttelyn pariharjoituksena, jossa toinen avustaa venyttelevaa painamalla tai vetamalla kevyesti venytyksen suuntaan. Oli aika tuskaisia ilmeita, mutta nauruakin saatiin aikaiseksi kun pistin teinipojat venyttelemaan kylkia yhdessa semmoiseen hassuun ballerina-asentoon.

Oli tarkoituksella vahan rankempi ja lihaskuntopainotteisempi tunti, mutta kaikki jaksoi todella hyvin. Siella tuli mahtavia suorituksia ja etenkin sinivoiset pistivat itsensa kympilla likoon. Olin niin ylpea kaikista, porukka yritti uusia juttuja ja kannusti toisiaan koviin suorituksiin. This is why I do it!

---

Yksi meidan Senpai kertoi jalkeenpain, etta Sensei oli torstain tuntien loppuun ilmoittanut etta vedan lauantain tunnit. Oli sanonut asiasta omintakeisella tyylillaan: "She'll be here to torture you on Saturday morning." Tassa varmaan syy lievalle yleisokadolle. Sama Senpai naureskeli, etta kukaan ei halua ryttyilla mulle edellisen vyokokeen jalkeen. No hitto, pitaskohan tassa yrittaa saada luovempi yhteys omaan pehmeaan puoleen.

No ei kai ny sentaan!


Maanantai 16/04/12 - kuntosali 1 h

Kokeilin ens alkuun vartin crosstrainerissa etta miten polvi kestaa - juoksemaan olisin halunnut mutta taitaa olla parempi viela jattaa valiin. Vartin siina holkottelin, pari minuutin mittaista rykaisyakin yritin. Painoja oli taas mukava kolistaa, seuraavaa kertaa ajatellen merkkasin treeniohjelmaan missa voi jo laittaa kuormaa lisaa.


Tiistai 17/04/12 - karate 3 h, general + intermed + sparring

Sensei ja Senpai palasivat dani-leirilta, tuomisina Senpain Nidan! JEE! Oli kovemman tyon takana talla kertaa, vaikka Senpailla on tekniikka kohdallaan. Tata ovat Sensei ja Senpait pohtineet viime kuukauden aikana, etta missakohan mattaa ja hyva oli, etta olivat leirilla mukana ja tietavat mihin palaute perustuu.

Tunti vedettiin hyvaa kihonia, semmoinen kohtuu vaativa potkusetti oli tekeilla ja sita mentiin monen monituista kertaa salia paasta paahan. Tuntuu etta itsella alkaa potkutekniikka palautua ja lantionseutu noin ylipaataan avautua entiseen kuntoon. Perus-IP oli myos tyon alla, sita me vihrea- ja ruskeavoiset tsekattiin keltavoisten kanssa.

Valitunnilla hoonattiin jalleen IP-tekniikoita, me ruskeavoiset keskenamme niin kuin edellisella viikolla. Se ylempi ruskea joka myohemmille tunneille tuli huomasi uudet vihreavoiset porukassa ja lieva hymynkare huulilla tuumasi etta jaa jaa, sita on ilman sparraamista saatu vihrea vyo. Itsekin tuota myhailin, mutta tiesin etta samat jampat olivat jaamassa ekaa kertaa sparraamaan samana iltana. Jyvat akanoista.

Sparritunnilla olikin sitten useampi uusi kaveri treenaamassa. Naiden kanssa oli hienoa remeltaa ja tsekata tekniikan tasoa. Toisia sai kannustaa ottamaan kontaktia ja toisia taas saatamaan tekniikkaa voiman sijaan. Mukavaa saada uutta verta lattialle, hahahaa! Sensei otti sen ylemman ruskean kanssa oikein tosissaan yhteen: jossain vaiheessa mentiin lattiaan UFC-meiningilla, Sensei otti potkua naamariin ja lopussa taputeltiin sen ruskeavoisen toimesta. Hyvaa settia! Uusin Nidan Senpai valmistautuu ensi kuun lopulla pidettavaan full contact-otteluun ja vetivat session loppuun Sensein kanssa yhden eran ilman suojavarusteita. Ou jea. Tuota on paastava kokeilemaan. :p

Sensei kertoi treenin jalkeen etta se sama treenissa ollut ylempi ruskea joka on myos meidan ylin varivoisista on siirtymassa toiselle dojolle. Voi pylly. Ymmarran kylla miksi, he muuttivat vahan kauemmaksi viime vuonna, eika mies ehdi toiden jalkeen perustunneille ollenkaan. Silti ottaa kupoliin, etenkin kun aijalla ei ole shodaniin pitka matka, mutta minkas teet. Samalla lahtee todella tiukka sparrikaveri joukosta pois. Nyyh. Ehdotin etta tilataan laksiaislahjaksi Bokkenshopista parempilaatuinen bokken kun han on myos miekkajutuista kiinnostunut, toivottavasti tulee ajoissa perille.

---

Mainospostissa tuli lahistolla olevan dojon flaijeri. Black Belt Professionals! Hyvanen aika, miten taa on menny multa ihan ohi! Tonnehan meidan ois aikanaan pitany menna. No eipa silla, enaa pari vuotta niin pikkumiehestakin voi tulla Lil' Team Awesome!-ryhman jasen, ei kun sinne keraamaan hihamerkkeja.

[Sisu]

Lauantai 21/04/12 - karate 3 h, Pocket Rockets + general syllabus

Jahans ja dojolle Senseita avustamaan lapsukaisten kanssa. Tanaan treenattiinkin sitten vaihteeksi kataa ja tunnin loppupuolella opetin valkovoisille Sanbon I:sta. Oikean ja vasemman puolen hahmottamisessa on viela jonnii verran tyota. Mutta eipa silla, parhaansa nuo yrittivat. Loppuun Sensei kavi viela meikan kanssa kertaalleen lapi Tsuki No Katan.

Perstunnilla (heko heko) vedettiin kihonia, vaihteeksi shuto-tekniikoita ja mitseihin. Jotenkin olin siina uskossa etta ylhaalta alas suuntautuva isku olisi ollut kovin, mutta tuntui etta chudaniin iskettava uchi kome oli tehokkain. Sita kiitteli treeniparikin. Sitten sita kataa taas, oh jes. Kaytiin Tsuki No Kata uudelleen lapi ja sitten vyoarvoja lapi laskevassa jarjestyksessa. Mukavata, nyt pitaa miesta pyytaa nayttamaan Tsuki No ajatuksen kanssa.

Tunnin jalkeen Sensei kilisytteli menemaan sain (saiden? sai'n?) kanssa. Juteltiin tovi toukokuun turnauksesta ja tarkoitus ois sita Tsuki Noa menna esittamaan. Sopii meikalaisen fysiikkaan kun siina on vain yksi potku seka vahvaa liikkumista asennosta toiseen + voimakkaita lyonteja.

---

Tanaan ei lahde. Totaalinen motivaationpuute, vaikka ois pitanyt menna miekkaa heiluttamaan ekaa kertaa sitten Matin paluun. Meh. Olinkin sitten poikkeuksellisen itsekas ja jain kotiin kun kerran silta tuntui. Hys hys, omatunto.

[Sisu]

Tiistai 24/04/12 - karate 2 h, general syllabus + intermeedio

Mikä loistava ajoitus, Bokkenshopin tilaus tuli aamusta ja mies teki miekalle kuljetuspussin edellisenä iltana. Oli kyllä hyvä tuo Bokkenshop, edullinen ja hyvälaatuinen bokken ja perillä kolmessa päivässä.

Perstunnilla oli persteitä, ehhehe. Olen miettinyt tavoitteita seuraavaan vyökokeeseen (väh. 8 kk päästä) ja pääpainona on jalat, jalat, ja jalat. Potkutekniikka on palaamassa entiselle tasolle ja illan treeni palvelikin tätä tarkoitusta hyvin, oli kovinnii jalkavetoinen tunti. Yhdessä vaiheessa oltiin isossa ringissä ja laskettiin 10 potkua per nuppi, sensein kävellessä rinkiä potkutyynyn kanssa + huutaessa komentoja.

Mulla jossain vaiheessa korvienväli "luovutti", eli mentiin semmosen rajan yli jossa en enää välittänyt siitä mitä käskettiin tehdä, kroppa vaan teki. Hassu tunne (olen kokenut pari kertaa ennenkin), satsien jälkeen olin fyysisesti väsynyt mutta mieli oli kirkas eikä ollut täysin rätti olo. Sensei hokasi loppuun itsekin, että nyt tais tulla tehtyä aika monta sarjaa ja kysyi että laskiko kukaan. Toistojen aikana ehdin pikaiseen laskea kuinka monta meitä oli ja vastasin, että yhteensä 210 potkua, osu.

Intermilan-tunnilla opettelin ensin uuden kihon kumite-sarjan (nro. 7) ja sen jälkeen ylemmän ruskean kanssa uutta yakusokua (nro. 4). Tämä oli se sama kaveri jolle tuo miekkakin ostettiin ja olikin sitten miehen viimeinen ilta meidän dojolla. Hyvä treenikaveri lähtee, ei voi minkään.

Ennen sparrin alkua sensei puhui toiselle dojolle siirtymisestä ja pyysi tätä muuttajaa pitämään teräsnyrkin silkkihanskassa niin kauan että oppii "talon tavoille", muuten voi olla että meidän sensei on vaikeuksissa. Meillä kun on se maine... Sensei toivotti kaverin myös erittäin tervetulleeksi avustamaan tuleviin vyökokeisiin, joten eiköhän tässä päästä verestämään muistoja, sanan varsinaisessa merkityksessä. Bokkenista tuli jälkeenpäin positiivista palautetta, saas nähdä saanko houkuteltua tämän tapauksen battodo-treeneihin mukaan.

Tyyppi pyysi parikin kertaa jäämään sparriin, mutta pakko oli lähteä kotia päin. Poju tartutti flunssan ja sen kaatoon ei tuntunut nyrkki tällä kertaa tepsivän. Viimeiset rutistukset ja halaukset ja kotia kohti. Möh.

---

Aika tuore olo: ton pikkuflunssan jälkeen iski het seuraavana päivänä semmonen räkätauti notta kuolo. Näin 9 päivän sairastelun jälkeen pääsin tänään jopa ulos asti, kävin pojan kanssa kirjastossa ja ruokakaupassa ja se reissu kävi rankemmasta aerobisesta. Puuh. Eikä suinkaan ota päähän se, että Mat laittaa viestiä että hänellä on uudet gekken-miekat treeneissä mukana, millonka otetaan kontaktia. Graaah. Pian, pliis, pää hajoo eikä ainoastaan tähän poskiontelokökköön.

[Sisu]

Jahans, mitas sita on tullut viimeisten 3 kk:n aikana tehtya...

Kuntosali

Salilla on tullut kaytya jo vahan saannollisemmin ja painoja nostettu joka sarjalle. Jos ei polvet prakais niin pahasti niin siirtyisin tankoon ja levypainoihin mutta otetaan nyt viela hetki iisisti.

Hauskin tapaus oli kun porealtaassa sri lankalainen mies yritti iskea, eipa silla ihan silmaa miellyttava paketti ja supliikkimiahii, mutta siina jutustelun lomassa yritin vaan kovasti miettia etta mitenhan tassa toisi sulavasti keskusteluun mukaan miehen ja jalkikasvun. No, onnistuin tassa kohtuu hellasti, nauratti vaan kun miehella oli repliikit aika omintakeiset tyyliin: "You in the armed forces or something?" ja "Don't get me wrong, but you're really interesting type, very masculine..." NO $HIT! Mutta mikas siina, hyvaa egon buustausta bullskeetista sen enempaa huolimatta.


Battodo

Miekan kanssa alkaa sujua aina vaan paremmin, johtuu suuresti tihentyneesta treenitahdista. Viela on paljon hommia etta saan kaikki kaden ja kasivarsien asennot korjattua vanhasta, mutta eikohan tuo treenilla ja toistolla hoidu. Kauan kaivattu ystavani tachikaze alkaa myos vierailla treeneissa saannollisemmin, jej!

Nyt heinakuun lopussa ois ollut semma Townsvillessa ja sinne oli alunperin tarkoitus menna, mutta tassa on ollut kaikenlaista tyonhaun ja lastentarhan ym. kanssa. Lopulta kun viela Isshikawa Sensei perui tulonsa paatin etta jatetaan tama reissu valiin. Katsotaan josko sais marraskuussa pidettya lomaa etta paasis Japaniin treenaamaan ja kisaamaan.


Karate

Karaten parissa olen kehittanyt lahinna karsivallisyytta opetuksen kautta. Dojolla on jostain syysta kuri vahan loystynyt ja tuntuu, etta porukka ei haltsaa alempien vyoarvojensa opetuskokonaisuutta. Grrr. :evil: Chillax, eihan se nyt loppupelissa minulta pois ole jos muilla ei ole matsku hallussa, mutta ottaa se silti hiustyvesta.

Oikea polvi, se parempi, alkoi ryttyilla reilu kuukausi sitten. Pelottaa. Se kun ei ole aiemmin oikutellut ja tuo vasen on ihan pashana. Sita sensein kanssa mietittiin ja tultiin siihen johtopaatokseen, etta nyt kun duunipaikka on varmistunut ois paree menna nayttamaan ongelmaa kirurgille. Sensei teki myos tarjouksen joka kosketti: han sanoi etta jos hoitoon paasy on rahasta kiinni niin han lainaa kun tietaa etta takaisinmaksusta ei ole huolta. Le huh? Olin kylla aika otettu, en kovin montaa samalla tavoin oppilaitaan tukevaa opettajaa tieda. No eipa silla, pidetaan ystavat ja raha-asiat erillaan, eikohan nama hoidu nyt omasta konkurssista kun on taas toita tiedossa. Aika kirurgille on tiistaiksi, katsotaan mika tuomio sielta tulee.