Ruottissa menee kyllä lujaa
(sisältäää rahmispossu suomennoksia...)
Sifon tänään julkistettu mielipidetiedustelu, missä ruotsidemokraatit kuittasivat 10%:n kannatuksen, mikä on ennätys kyseisen laitoksen mittauksissa, ajaa tiedostajia epätoivon partaalle. Esimerkiksi tästä käy oheinen anonyymi pääkirjoitus, mikä asiavirheiden lisäksi sisältää roppakaupalla suvaitsevaistolle tyypillistä pyhää vihaa. Rautaputkilla pääkirjoitustoimittaja viittaa luonnollisesti tähän tapaukseen, mistä tiedotusvälineet ovat yrittäneet ottaa kaiken irti. Ei hätää. Mitä enemmän media mustamaalaa, sitä korkeammalle näyttää puolueen kannatus nousevan.
Sifo-mittauslaitoksen gallup-tulos muuttaa parlamentaarisia asetelmia. Kyselyn tulos on erityisen selventävä; ruotsidemokraattien kannattajia ei rasismi hetkauta, eivätkä he lotkauta korvaansa, vaikka puolueen johtavat hahmot käyttäytyvät kuin pahaiset katuhuligaanit. Päinvastoin, ruotsidemokraattien kannattajat vaikuttavat pitävän tästä. Puolue rikkoo marraskuussa syntyneen ennätyksellisen 8,5%:n kannatuslukemansa ja pomppaa tasan kymmeneen prosenttiin tässä kuussa.
Tämä tekee ruotsidemokraateista Ruotsin kolmanneksi suurimman puolueen, kun ympäristötuhopuolue vihreät jäi niukasti heidän taakseen.
Det gör Sverigedemokraterna till Sveriges tredje största parti, knappt före Miljöpartiet.
Tuloksen myötä on myös syytä lopettaa selitysten etsiminen. Ruotsidemokraattien kannattajat tietävät mitä ovat tilaamassa. He pitävät ruotsidemokraattien politiikasta. He haluavat Ruotsin, missä ei ole lainkaan maahanmuuttajia. Ruotsin, missä on aina juhannusaatto, ja missä kaikki muslimit, vain siksi koska ovat muslimeja, muodostavat uhkan, mihin pitää puuttua voimatoimin.
Därmed är det också dags att sluta leta ursäktande förklaringar. Sverigedemokraternas väljare vet vad de väljer. De sympatiserar med Sverigedemokraternas politik. De vill ha ett Sverige utan invandrare, ett Sverige som ser ut som på midsommarafton och där alla muslimer, bara genom att vara muslimer, utgör ett hot som måste bemötas med kraftåtgärder.
Ruotsidemokraatit ovat kauhea puolue, jonka ajama politiikka on halveksittavaa, mutta moralisointi ei tässä nyt paljoa auta. Kaikkein tärkeintä on ilman mitään ehtoja puolustaa demokratian perimmäistä arvoa, kaikkien ihmisten samanarvoisuutta riippumatta siitä missä nämä ovat, ja varmistaa, että me kohtelemme muukalaisia samalla tapaa kuin haluamme itse tulla kohdelluiksi sinä päivänä kun me olemme muukalaisia.
Jos ruotsidemokraattien nousukiito jatkuu vuoden 2014 vaaleihin asti, mitä mahdollisuutta ei voida sulkea pois, on vaalituloksella parlamentaarisia seuraamuksia.
Juuri nyt punavihreä blokki johtaa porvarillista allianssia luvuin 47,7 – 41,7. Hallituksen luvut ovat epävarmemmat kuin opposition, sillä niin kristillisdemokraatit ja keskusta hoippuvat äänikynnyskuilun partaalla ja uhkaavat pudota pois valtiopäiviltä. Vaikka kuinka laskisi, enemmistöhallituksen muodostamisesta tulisi hyvin vaikea tehtävä.
Nykyhallitus on selvinnyt hyvin ruotsidemokraattien vaa’ankieliasemasta huolimatta. Mutta jos maahan tulisi vähemmistöhallitus, oli se kokoonpano millainen hyvänsä, mikä joutuisi neuvottelemaan tuplasti nykyistä vahvempien ruotsidemokraattien kanssa, on edessä tuskien taival. Kohtuullinen johtopäätös tästä on, että niin vasemmalla kuin oikeallakin täytyy olla valmius muodostaa aivan uudenlaisia enemmistökokoonpanoja.
On meidän demokraattinen vastuumme, että ruotsidemokraattien yhteiskunta- ja ihmisnäkemykset eivät pääse vaikuttamaan Ruotsin tulevaisuuteen.
Göteborgs-Posten (pääkirjoitus)
Rajat auki – kaikki halukkaat tulee toivottaa tervetulleeksi Ruotsiin. “Jokaisella halukkaalla tulee olla mahdollisuus oman tulevaisuutensa luomiseen Ruotsissa”, jyrähtää keskustapuolueen ideatyöryhmän puheenjohtaja Per Ankersjö.
Alkavan viikon tiistaina Ruotsin keskustapuolueen uutta puolueohjelmaa työstänyt ideatyöryhmä esittelee työnsä hedelmiä. Yksi suurimmista muutoksista on, että puolue haluaa avata Ruotsin rajat – siis aivan kokonaan. Kaikki maahanmuuttoa rajoittavat esteet on purettava. Työryhmän esitys vaikuttaisi olevan jatkoa viime vuonna esitettyyn maahanmuuttopoliittiseen linjaukseen, missä Ruotsi nähtiin jonkinlaisena uudisraivaajamaahanmuuttajien toiviomaana ja maan katsottiin hyvinkin voivan vastaanottaa tuollaiset 30 miljoonaa maahanmuuttajaa.
“Tämä on siintänyt horisontissamme jo pidemmän aikaa, eikä tässä ole mitään ihmeellistä, jos tosissaan uskoo kaikkien ihmisten samanarvoisuuteen ja yhtäläisiin oikeuksiin”, sanoo Tukholman kaupungin kaupunkiympäristöasioista vastaava varapormestari Per Ankersjö.
Ideatyöryhmän mukaan rajojen avaaminen on välttämätöntä, koska a) maassa on huutava työvoimapula ja b) haja-asutusalueet ovat tyhjentymässä ihmisistä.
“Tietyt osat Ruotsista ovat kuihtumassa pois. Ja tietyntyyppisiin työtehtäviin, joista ruotsalaiset eivät ole kiinnostuneita, tarvitaan aivan kamalasti työvoimaa”, väittää Per Ankersjö.
Hän korostaa, että uuden, rajat poistavan maahanmuuttopolitiikan rinnalle tarvitaan uudenlaista työmarkkinapolitiikkaa. Keskustan papereissa ongelmat ratkaistaan entistä joustavimmilla työmarkkinoilla ja vasta työuraansa aloitteleville maksettavilla alemmilla palkoilla.
“Luulisin, että useimmat valitsisivat työpaikan, missä maksetaan alempaa palkkaa, jos vaihtoehtona on jäädä kymmeneksi vuodeksi notkumaan aseman nurkille”, veikkaa Ankersjö.
Hän kiistää, että kyseessä olisi katala juoni halpatyövoiman tuottamiseksi maahan.
“Ei, en näe tätä asiaa noin. Elämänlaatu on monta kertaa parempi minimipalkkaisella Ruotsissa verrattuna siihen, että joutuisi elämään köyhyydessä tai peräti pakolaisena jossain muuaalla. Näin tämä asia on ajateltava”, sanoo Ankersjö, joka aivan varmasti on lukenut kirjailija Fredrik Segerfeldtin todellisuuspakoisen mielipidekirjoituksen.
Kasvavalle määrälle ruotsalaiskuntia, jotka ovat ehtineet jo ilmoittaa, että he eivät aio ottaa enää nykyistä enempää pakolaisia, Per Ankersjöllä on neuvo.
“Tämä on niin typerää kansataloudellisesta perspektiivistä katsottuna! Tämä ajattelumalli perustuu siihen, että tulijat nähdään kustannuseränä. Jos tulijat päästetään töihin, he muuttuvat voimavaroiksi”.
Vaikka ilmassa on selviä merkkejä siitä, että reaalimaailman tosiasioihin perustuvalla poliitikalla, jota mm ruotsidemokraatit ajavat, on tällä hetkellä imua, Ankersjötä ei huoleta mahdollinen äänestäjien pako keskustasta.
“Ihmisten, jotka eivät ole suvaitsevaisia, eivätkä usko yhtäläisiin oikeuksiin ja samanarvoisuuteen, tuleekin löytää itselleen joku toinen puolue. Meidän riskimme on se, että emme pysy kehityksen kärjessä ja että emme aja riittävän johdonmukaisesti politiikaamme”.
Keskustan kunnianhimoinen tavoite on olla porvarillinen vaihtoehto vapaamielisempää maahanmuuttopolitiikkaa kannattaville.
“Ruotsidemokraatteja vastustaakseen ei tarvitse kuulua mihinkään vasemmistoliikkeeseen. Myös porvariston puolella näille asioille omistaudutaan paljon ja meidän kauttamme asiat hoituvat parhaiten”.
Per Ankersjö toivoo, että puolueen puheenjohtaja Annie Lööf ryhtyy ajamaan puolueen uutta maahanmuuttolinjausta hallituksessa. Kyse on siitä, kuinka paljon tukea hän saa ajatuksilleen siellä. Äskettäin esimerkiksi maahanmuuttoministeri Tobias Billström (M) ilmaisi kannattavansa perheenyhdistämissäännösten tiukentamista.
Puolueen sisällä ideatyöryhmän ehdotuksiin on liitetty paljon odotuksia. Per Ankersjö on hyvin tietoinen siitä, että puolueen on pystyttävä nostamaan profiiliaan. Viimeisimmässä kannatusmittauksissa puolueen kannatus on ollut juuri ja juuri 4%:n äänikynnyksen yläpuolella.
“Emme ole eritysen ajankohtaisia ruotsalaisessa politiikassa juuri nyt, mutta näiden uusien ehdotusten pitäisi nostaa meidät takaisin oikealle uralle”, sanoo Ankersjö.
Ohjelmatyöryhmä pitää tiistaina lehdistötilaisuuden, missä ehdotus uudesta puolueohjelmasta julkistetaan. Seuraavaksi ehdotus siirtyy puoluehallituksen käsiteltäväksi, minkä jälkeen se tultaneen hyväksymään ensi maaliskuussa järjestettävässä ylimääräisessä puoluekokouksessa.
Aftonbladet
Työperäiset loistavat poissaolollaan lainmuutoksesta huolimatta
Päivälleen neljä vuotta sitten Ruotsissa astui voimaan laki, minkä ansiosta yhteenkään länsimaahan ei ole niin helppo saapua työperäisenä maahanmuuttajana kuin Ruotsiin. Tästä huolimatta, huippuosaajia EU:n ulkopuolelta ei liiemmin ole näkynyt.
“Ei heitä kyllä ole kovin paljoa tullut. Päällimmäinen selitys tietenkin on talouden yskähtely meillä ja muualla, jolloin tulijoita on vähemmän”, sanoo taloustieteilijä Eskil Wadensjö, joka hankkii leipänsä Tukholman yliopistolla.
OECD:n mukaan minnekään ei ole niin helppoa mennä työperäisenä kuin Ruotsiin. Tilapäisen oleskeluluvan saamiseksi riittää, että on esittää työnantajan tekemä työtarjous – ihan mikä hyvänsä – kunhan pysytään yleisten työehtosopimusten raameissa.
Toiveet oli asetettu korkealle lainmuutosta tehtäessä. Tarkoituksena oli houkutella Ruotsiin EU:n ulkopuolelta huippuosaajia, mutta nyt neljä vuotta myöhemmin keskiverto työperäinen maahanmuuttaja on edelleen thaimaalainen marjanpoimija, joita kaikista Ruotsin työperäisistä on noin kolmannes.
Eniten työperäisiä saapuu hanttihommiin. Siivousala ja keittiötyöt houkuttelevat eniten tulijoita, vaikkakin heidän määränsä on vähentynyt kuluneen vuoden aikana. Ehkä aivan sattumalta juuri näillä aloilla esiintyy myös eniten työvoiman hyväksikäyttöä.
IT-asiantuntijoita ja insinöörejä on tullut hieman aikaisempaa enemmän, mutta nämä ovat edelleen pieni vähemmistö. Thaimaan lisäksi työperäisiä saapuu eniten Intiasta ja Kiinasta.
Kun hallitus ja ympäristöpuolue vihreät saivat sovittua lainmuutoksesta, sitä mainostettiin vallankumoukseksi työperäisen maahanmuuton saralla.
“Kovin on ollut hiljaista tällä rintamalla”, Eskil Wadnsjö toteaa.
“Ei voida puhua vallankumouksesta, kun työperäisiä tulijoita on niin kovin vähän, eikä sekään ole vallankumous, että monet lähtevät täältä pois. Monet saapuvat hanttityöntekijöinä tilapäisiin töihin metsä- ja maataloushommiin. Mitä tulee erityisosaajiin sanan varsinaisessa merkityksessä, monet heistä piipahtavat Ruotsissa lyhyen aikaa ja lähtevät sitten takaisin ulkomaille. Puhutaan esimerkiksi suurempien kansainvälisten konsernien työtekijöistä, jotka vain käyvät Ruotsissa ja palaavat sen jälkeen takaisin asemapaikalleen”, hän sanoo.
Sveriges Radio
