Kung fun treenaaminen?

[Mika]

Vai onko joku toista mieltä?

Kuten tästä ketjusta voi havaita, minä olen Mutta oikeastaan ilmaisin mielipiteeni varoituksena. Jos ei omin päin ihan tajuttoman paljon ja sittenkin väärin harjoittele, tuskin sellaisessa harjoittelussa mitään todella suurta riskiä on. Melkein enemmän pohtisin itsensä rikkomisen riskiä.

[Nakupelle]

Minä en oikein usko tuohon haittajuttuun. Tosin voi olla että jos jotain muuta lajia harrastaa ja on pahan sortin egoilija niin haluaa pitää kiinni jostain vanhoista "paremmista" tavoista. Muuten 100 000 lyöntiä lyönyt oppii kyllä paremmin ja nopeammin lyömään millä tahansa tietyllä tavalla kuin 200 lyöntiä lyönyt. Harha tulee vain siitä että pitää ikäänkuin ottaa pari askelta taaksepäin. Mutta nopeampaa silti.

Vai onko joku toista mieltä?

olen eri mieltä.

Homma on suhteellista. Fakta on, että virheet on karsittava jossain vaiheessa. Tehtyjen toistojen hyöty riippuu täysin siitä, miten paljon harjoittelija treeniä haluaa tehdä ja minne asti harjoittelija on treeniään viemässä. Toistojen tekemisen avulla homma voi edetä aluksi nopeastikin mutta jos pidemmälle niin virheen jäljiltä syntynyt etenemisen este, joka pitää tekemisellä ja treenillä hoidella, on luokkaa "Suomenlinnan muurin murtaminen lekalla".

Kannattaa muistaa, että pääkoppa ei ole on/off -kytkin josta tiputellaan huonot asiat pois noin vain. Yleisesti ottaen on sanottava, että mitä enemmän pääkoppa on urautunut johonkin toimintamalliin, niin sitä enemmän ego vaatii koulimista. Halu laskea irti niistä virheistä auttaa siinä, että egon voimakaskaan hajoittaminen opettajan taholta ei saa harjoittajan motivaatiota järkkymään, ainakaan pahasti. Toistoja voi tehdä mutta opettajan löytyessä kannattaa muistaa se "mitä on tullut tehtyä": jos hommat etenee hyvin, niin hienoa! Mutta jos homma tuntuu junnaavan paikallaan, niin vika ei ole opettajassa. Jos tuntuu, että kungfu on jotain mikä kiinnostaa ja josta haluaisi pidemmällekin kantavan ja pysyvämmän harrastuksen (tai jopa elämäntavan) niin sitten tekniikan itseopiskelua kannattaa pohtia kunnolla.

Minusta tuota perustaa kungfulle voi luoda muutenkin kuin lyöntiä tai potkua harjoittelemalla. tietoisuus, tasapaino, linjaus, rentous ovat tekniikoiden onnistumisen edellytykset: niitä voi "kehittää" konsteilla (linjaukseen auttaa mm. seisomisharjoittelu, mabo tahi wu qi -seisonta) jotka eivät sotke lyönti- ja potkutekniikota.

mutta siihen, mitä kysyit: oma käsitykseni on, että yleisesti ottaen ns. "eteläisissä tyyleissä" (ei siis koske välttämättä kaikkia tyyljeä) tekniikat on ns. "matalampia" (ei hirveästi korkeita potkuja ja "kumiukkolua") ja ehkä niitä voisi olla hyvä tutkailla.

[Lasse Candé]

Niin siis todella halusin kyseenalaistaa huonojen vaikutteiden olemassaolon, mutta on tärkeä miettiä mistä näkökulmasta milloinkin puhutaan. Mitä olen oppilaita nähnyt niin vanhoja taustoja omaavissa on toki ärsyttänyt että tekevät väärin ja heidän on vaikea ymmärtää mikä olisi oikein ja uskoa osaa opista. Aivonsa toimivat jo tietyllä tavalla.
Mutta jos katsoo siihen viereen sitä vasta-alkajaa ja huomaa ettei se osaa mitään, en menisi sanomaan tätä paremmaksi.
Menee puoli vuotta ja vanhoja taustoja omaavan jutuissa vieläkin näkyy vanhat meiningit mutta jo uuttakin. Puolen vuoden kokemuksen tyyppi vetelee sellaisella puolen vuoden kokemuksella. Vieläkin vanhoja taustoja omaava vetää paremmin.
Jossain vaiheessa joko vanhoja taustoja omaavasta tulee uudistumisen jälkeen aika hyvä tai sitten hän ajautuu ristiriidan eteen kun uusi laji ei sovi vanhaan muottiin. Samoihin aikoihin tarinan vasta-alkajatyyppi alkaa muovautumaan jonkinasteiseksi kamppailulajiharrastajaksi. Melko varmasti tässäkin vaiheessa vanhoja taustoja osaava on parempi.

Joskus myöhemmin vanhoja taustoja omannut ehkä ymmärtää paremmin kamppailujärjestelmien olemuksen (esim erilliseksi urheilulajiajattelusta) ja hänellä on laajempaa perspektiiviä. Koska hän on vielä lajissa pysynyt ja tietää muustakin, hänestä voi tulla hyvä opettaja.

Toki tässä on tarina aika pitkälle käsikirjoitettu muutaman lajivaihtajan ja usean joskus aloittaneen pohjalta, mutta minä uskon että ajatus vanhojen taustojen haitallisuudesta perustuu siihen harhaan ettei osata nähdä niitä omaavaa riittävissä määrin vasta-alkajana, mitä hän kuitenkin on. Sen sijaan ehkä nähdään hänet edistyneenä mutta kieroon kasvaneena. Toki faitterit on sitten erikseen. Ja kovan luokan egoilijat. Molemmat näistä toisaalta lopettavat lajin aivan kuten niin monet taustoja omaamattomatkin.

Tarkentaako tämä yhtään? Uskoisin että tässä ollaan enemmän tai vähemmän samaa mieltä, Mika ja Nakis, mutta olisin kiinnostunut näkökulmistanne, kun vielä edellisenkin postaukseni jälkeen painotitte haitallisuutta.



Täysin soolosta treenaamisesta ilman taustoja on vaikea sanoa mitään kovin laajalti totta olevaa. Jos on lahjakas ja fiksu oikealla tavalla sekä käy hyvä säkä materiaalin suhteen, saattaa olla että saa jotain hyvääkin pohjaosaamista ja tervettä nälkää. Ihmisten tiedonnälkä ja se miten sen tiedon laittaa treenillä käytäntöön vaihtelee niin suuresti. Mutta selvää on se että säännölliset ohjatut treenit ja omaa pähkäilyä ja treenailua hemmetisti päälle tuottaa about 5x parempaa jälkeä samalla treeniin käytetyllä ajalla. Olen vähän skeptinen itsetreenausasenteen suhteen noin lähtökohtaisesti, mikäli se on asenne eikä ikävä realiteetti. Samaten olisin kiinnostunut miksi juuri kung fu? (Mitenkään sitä kyseenalaistamatta.) Täällä kerran yksi soolotreenailija kirjoittelikin enkä ole varma mutta enemmän vaikutti fiilistelyltä kuin minkääntasoiselta yritykseltä. Voin toisaalta olla hemmetin väärässä kun kuitenkin mennään vain tekstien varassa ja totaalisen katoamisen.

[marcus]

Jos ajateltaisiin siitä näkökulmasta, että jos haluaa treenata niin, että siitä olisi mahdollisimman paljon hyötyä tulevan jonkun kiinalaisen lajin treenaamisen kannalta niin itse suosittelisin:

1) Lihasvoiman, kestävyyden ja liikkuvuuden kehittämistä (esim. crossfit-tyylistä liikuntaa + liikkuvuusharjoittelua esim. joogaa)
2) Tasokkaimman mahdollisen paikallisen kamppailulaji-ryhmän kanssa treenaaminen, joka jollain tavalla muistuttaa lajia jota haluaa treenata. Esim. useimmat kiinalaiset lyöntivetoisia pystylajeja, niin esim. nyrkkeily, potkunyrkkeily, thainyrkkeily tai vapaaottelu lienevät sellaisia joista helpoin löytää tasokas seura.

1) Koska useimmilla tulee teknisen kehityksen esteeksi puutteellinen voima ja liikkuvuus hyvin nopeasti. Lähes kaikilla (ainakin ei-urheilupainotteisissa lajeissa) tämä tulee jossain vaiheessa vastaan.
2) Koska hyvässä opissa hankittu tekniikka on periaatteiltaan samankaltaista oli laji mikä hyvänsä. Esim. hyvä nyrkkeilyä treenannut lyöjä oppii lajin kuin lajin lyöntitavan melko nopeasti.

Mielestäni olisi järkevää treenata mitä vain urheilua tasokkaassa opastuksessa, ja se luultavasti tarjoaisi paljon paremman oppimisen tulevaa treenausta varten kuin opettelu ilman henkilökohtaista ohjausta. Ja tarkoitan tätä aika laajassa mielessä, uskon että hyvässä valmennuksessa vaikka yleisurheilun treenaamisesta olisi enemmän hyötyä sen pohjan rakentamisesta kuin yksin treenaamisesta vailla ohjausta.

[obmijoy]

Marcukselta loisto viesti
linkitän tuon nuorten lihastreeniin

[Nakupelle]

ajatus vanhojen taustojen haitallisuudesta perustuu siihen harhaan ettei osata nähdä niitä omaavaa riittävissä määrin vasta-alkajana, mitä hän kuitenkin on. Sen sijaan ehkä nähdään hänet edistyneenä mutta kieroon kasvaneena.

Se voi olla opettajan muodostama näkökulma aloittelijasta. Olen samaa mieltä siinä, että Itse tehtynä harjoitteet avaavat mahdollisuuksia samalla tavalla kuin ohjauksessa tehdyt treenit: opettajan hyvyyttä/huonoutta (asennevammaisuutta) on löytää tai olla löytämättä paras ja luonnollisin tapa hyödyntää niitä mahdollisuuksia mitkä harjoittajalla on pohjalla.

Tulisiko näkemysero siitä, että omat kirjoitukseni perustuu harjoittajan (itseni) näkemykseen ja peilaan hommaa puhtaasti omaan harjoitteluprosessiini ja siinä opittuihin asioihin. Yritän olla "sotkematta" oletuksia opettajien/mestareiden toiminnasta ja heidän tekemistään virheistä (ts. asenne nähdä aloittelijat kieroon kasvaneina) tai toimivista ratkaisuista asiaan, sillä heidän näkemykset on jotain mitkä avautuvat ehkä sitten, kun joskus on päässyt treenissään riittäväsi eteenpäin

[G12]

"Practice makes permanent ~ perfect practice makes perfect."

Harjoittelu on monisäikeinen asia - pitää päättää mitä tehdään, miten tehdään, kuinka eri harjoitteita painotetaan suhteessa toisiinsa, koska keskitytään mihinkin ja milloin ja mistä syistä harjoitteita ja harjoittelua muutetaan aiemmasta poikkeavaan uuteen suuntaan. Ja kaikkien näiden takana tulee tietystikin olla kokemukseen perustuva näkemys siitä minkälaisia osatavoitteita harjoittelussa tulee pyrkiä saavuttamaan ja mikä on niiden oikea järjestys.

Yllä olevaa katsomalla huomaa, että vaikkakin kaikki harjoittelu (paitsi terveyttä tuhoava tahi nakertava) on parempi vaihtoehto passivoitumiselle, on järkevintä harjoitella pätevässä opastuksessa. Itse itsensä opettaminen on tarkoituksenmukaista, kyllä, mutta siihen pitää olla ensin eväitä.

Komppaan Nakupellen esitystä koordinaatiota, tasapainoa ja lihaskuntoa sekä voimaa kehittävästä yleisharjoittelusta siihen saakka kunnes pääset pätevän opettajan ohjaukseen. Astanga-jooga kattaa yllämainitut myös opettaa tarkoituksenmukaista suhtautumista harjoittelemiseen.

[youtube][/youtube]

[Konna]

Morjes kaikille.

Mulla on semmonen ongelma, että kiinnostais alottaa toi wing chun ja ongelma on siinä että paikkakunnalla(Lahti) ei ole mahdollisuutta lajia harjoittaa eikä ilmeisesti kovin lähellä toisilla paikkakunnillakaan.

Vähän rupesin youtube lessoneita katteleen, mutta ilmeisesti ei pitkässä juoksussa ole kovin tuloksekasta.

Eli onko kellään lajin kanssa tekemisissä olevalla vinkkejä jostain pienemmistä porukoista lähiseudulla missä vois lajia alkaa harjottelemaan tai jotain muita ideoita miten pääsis asiassa eteenpäin vai täytyykö vaan haudata koko ajatus?

[Antti]

Vähän rupesin youtube lessoneita katteleen, mutta ilmeisesti ei pitkässä juoksussa ole kovin tuloksekasta.

Youtubesta löytyvistä videoista on Siu-nim-taun opettelua lukuun ottamatta hyötyä vasta pitemmälle ehtineelle. Eri järjestelmät poikkeavat toisistaan juuri sellaisissa yksityiskohdissa, jotka ovat omiaan aiheuttamaan hämmennystä aloittelijalle mutta jotka kokeneempi osaa sivuuttaa.

Eli onko kellään lajin kanssa tekemisissä olevalla vinkkejä jostain pienemmistä porukoista lähiseudulla missä vois lajia alkaa harjottelemaan tai jotain muita ideoita miten pääsis asiassa eteenpäin vai täytyykö vaan haudata koko ajatus?

Keräämällä muita kiinnostuneita yhteen samalta paikkakunnalta on helpompi lähteä hakemaan oppia kauempaa, kun on sitten joku, jonka kanssa treenata. Hämeenlinna on lähin paikka, josta voin osoittaa jonkun, mutta Hämeenlinna on tuskin merkittävästi lähempänä Lahtea kuin Helsinki.

[Konna]

Jotain tällästä mä pelkäsinki kuulevan:(
Ei sitte varmaan auta ku jättää haaveet ja odottaa jos muutto jossain kohtaa helsinkiin tulee eteen:/
Kiitos kumminki vastauksesta!

[Jufa]

Konnalle: Wing Tsungia voi treenata Kouvolassa. Olisiko se tarpeeksi lähellä?

[Konna]

Konnalle: Wing Tsungia voi treenata Kouvolassa. Olisiko se tarpeeksi lähellä?

Näköjään sieltä löytyis, mutta ei vaan oo ihan oikea tyyli suunta mitä haen:/
Tai ainaki kun noita esittely videoita sivulta kattelin niin ei ollu sitä periteistä chi-sau tekniikkojen harjottelemista.

[Jufa]

chi-sau on kyllä. dan chi-Sao, chi-sao, poon sao ja erilaiset lat-sao drillit. tietenkin ne tulevat vasta kun on oppinut niissä tarvittavat perusteet.
suosittelen soittamaan vetäjälle ja kysymään sinua askarruttavat kysymykset. Saat paljon paremmat vastaukset häneltä.

[Konna]

chi-sau on kyllä. dan chi-Sao, chi-sao, poon sao ja erilaiset lat-sao drillit. tietenkin ne tulevat vasta kun on oppinut niissä tarvittavat perusteet.
suosittelen soittamaan vetäjälle ja kysymään sinua askarruttavat kysymykset. Saat paljon paremmat vastaukset häneltä.

Joo niin arvelinki, että kuuluu kyllä treeniin, mutta ei vaan ollu videossa esiteltynä.

Yks ongelmista on vielä että oon 2-vuoro työssä, että ei pääse arkena kun joka toinen viikko treenaamaan :/

Mutta laitan kyllä vakavaan harkintaan.

Kiitos infosta.

[Lohikäärmepallo]

Jos kungfu on sitä, että harjoitellaan pitkään ja perusteellisesti, mikä vain voi olla kungfua. Mutta eihän tässä ketjussa sitä tietenkään tarkoitettu. Tämä kuitenkin toimii aasinsiltana asiaan, joka minulle valkeni kun keskustelin kaverini kanssa kehonrakennuksesta. Kaveri on treenannut 20 vuotta ja kilpailee kansallisella tasolla vielä "vanhoilla päivillään", vaikka hänen harjoittelunsa on täysin länsimaiseen tieteeseen perustuvaa, siihen kuuluvat hengitystekniikat, ruokavalio, suoritusten syväfiilistely (hermostovoima, lihastoimintaketjut) ja myös sisäiset tekijät kuten mieliala ja motivaatio. Tavoitteena täydellinen taito, joka säilyy läpi elämän ja jonka harjoittamisen katkaisee vasta kuolema. Melkeinpä väitän, että tämän kehonrakentajan kungfusaavutukset ovat omiani huomattavammat, vaikka hänellä ei ehkä tossu yhtä komeasti nousekaan.

Yhteys länsimaisen ja itämaisen harjoittelun välillä on selvä. Ihmisen keho on miljoonien vuosien evoluution tulos ja antaa treenille saman vasteen Aasiassa ja Euroopassa. Ne jotka ovat järjestelmällisesti perehtyneet siihen mikä toimii ja mikä ei, luultavasti ovat huomanneet samoja asioita palautumisajoista, harjoittelun etenemisestä, kehon liikkeiden koordinoinnista jne. Esimerkiksi judo on tyylipuhdas budolaji, mutta sen mestarit luottavat länsimaiseen urheiluvalmennukseen luodakseen sen fysiikan, jolla tekniikoista saadaan täysi teho irti.

Eli minun neuvoni, joka on taidettu tässä ketjussa jo aiemminkin sanoa, on tilata vaikka kuntosalilta harjoitus- ja ruokavalio-ohjelma, jossa kehitetään kestävyyttä, nopeutta ja voimaa. Jos on rahaa ja aikaa, kannattaa käydä harjoitukset läpi ohjaajan kanssa ja kertoa että tavoitteena on kamppailulajien treenaaminen. Silloin ei tule luotua kehoon vääriä suoritusmalleja tekniikoille, mutta kuitenkin saa kehitettyä niitä ominaisuuksia, joiden avulla myös treenissä etenee, sitten kun sellaiseen tarjoutuu mahdollisuus.