Sisu

[Sisu]

Terve. Tulin vaihteeksi avautumaan.

Tästä tulee nyt seuraavien viikkojen (kuukausien?) ajaksi rehab-päivyri. Polven tähystysleikkaus oli maanantaina ja saa nähdä mitä tästä tulee. Tunnelmat on tällä hetkellä aika hanurista.

Kerrotaan tähän nyt aluksi, että ennen leikkausta ehdin treenata kakea aika paljon ja salillekin pääsin kohtuu säännöllisesti. Sensei kävi reissulla kotimaassaan ja jeesattiin parin viikon ajan tuntien vetämisessä, parasta oli junnuryhmän opettaminen pitkästä aikaa. Miekalla huitominen jäi vähemmälle kun vetäjällä oli ensin työkiireitä ja sitten meni treenipaikka.


Ma 04/03/13 - vas. polven tähystysleikkaus

Eipä hirveästi Nukkumattia treffailtu edellisenä iltana. Itse leikkaukseen pääsyä venailin 5 tuntia ja loppuvaiheessa oli jo semmonen "get on with it"-fiilis kun oli paastottu reippaat 15 h.

Kirurgia näin n. 2 minuuttia osastolla jonka aikana hän totesi poistaneensa paljon luuta, ACL:ää ei ole, koko polvinivel pitää vaihtaa, kivut voi kestää 3 kuukautta ja että tulen vihaamaan häntä tämän johdosta.

Aha.

Loppuilta ja -yö mentiin lääketokkurassa.


Ti 05/03/13 - kotiutus

Aamulla kipua oli loppujen lopuksi yllättävän vähän, pahinta oli (ja on edelleen) heti polven yläpuolella olevien lihaksien jäykkyys ja kipu, liekö kiristyssiteen käytöstä. Itse niveltä ei juuri kolottanut mutta turvotus ja jäykkyys tekivät liikkumisesta hankalaa.

Fysio-setä tarkasti kävelykykyä ja portaissa liikkumista ja suositteli kepin ottamista mukaan, vaikka vain päiväksi tai pariksi. Sain myös 3 liikeharjoitusta kotiin tehtäviksi sekä kehoituksen menemään uudestaan fysiolle viikon loppuun mennessä. Hoitsu vaihtoi siteet, pääsin vihdoin ja viimein suihkuun ja sitten apteekin kautta kotio. Kattelin sitä vahvinta särkylääkepakettia ja tuumasin miehelle, että tää on sitä kamaa minkä takia julkkikset joutuu vieroitukseen.

Liikeharjoitukset, 5 kertaa päivässä, lattialla istuen, vain vasen puoli:

- tuo kantapää lattiaa vasten kohti pakaraa niin pitkälle kuin jalka taittuu x 10
- paina polven takaosa lattiaa vasten, jännitä reisilihas tiukaksi ja pidä 10 s. x 10
- jännitä reisilihas, jalan suora nosto lattiasta x 10


Ke 06/03/13

Mulla oli jotain harhakuvitelmia töihin paluusta, mutta operaation jälkeinen nestehukka ja nukutusaineet pisti edelleen veteliksi ja päässä suhisi. Kipua entistä vähemmän, melkein unohdin ottaa panadolit. Miehen kanssa käytiin ruokakaupassa ja hakemassa poitsu tarhasta, reissu kesti n. 30 min jonka jälkeen simahdin sohvalle.

Sensei piipahti illalla ja toi kuulumisia dojolta sekä pussillisen viinirypäleitä. Njäm.


To 07/03/13

Edelleen kotona, leikkaushaavojen päällä olevia siteitä aloin katella sillä silmällä että noi on varmaan parempi käydä hoitsulla näyttämässä. Näin siinä samalla meidän gp:n eli omalääkärin joka antoi kopion kirurgilta tulleelta kirjeeltä jossa oli listattu leikkauksen aikana tehdyt toimenpiteet. Karua luettavaa, vaikka mitään yllätyksiä ei tullut. Yhtä miljoona vuotta vanhaa Kariniemen Kananpoikien kaurismäkeläistä tv-mainosta lainaten: "Nyt tiedän."

Kipu, turvotus ym. fyysinen laskussa, v-käyrä nousussa.


Pe 08/03/13

Heitin vitosen lenkin heti herättyä ja sitte puntille... Eiku arvakkaa missä olin, no kotona ja yksikseni kun mies vei pojan tarhaan (yleensä ollaan perjantait kaksistaan tekemässä kaikenlaista, nyt ajateltiin että antaapa olla ja otetaan levon kannalta).

Siinä päivän mittaan oli semmonen mää tapan kaikki-fiilis, onneksi se nyt vähän tasottui iltaa kohden. Mies toi kukkia, suklaata ja mansikoita töistä tullessaan. Maailman paras miäs. Illalla tykitettiin yhdessä menemään paria PS3-peliä.


La 09/03/13

Eka fysiokäynti sairaalan jälkeen. Mies sai varattua ajan vastaanotolle jossa ollaan molemmat käyty aiemmin, mutta valitettavasti arpa osui just sen fysio-tädin kohdalle jonka kanssa on aiemmin ollut sukset ristissä. Stnan prkle. Siinä oli taas kommunikointivaikeuksia eikä oikein tuntunut sanoma menevän perille, ekat 10 minsaa olin siellä hammasta purren vaikka mieli tehdä kävellä ulos.

Ekaksi poljin kuntopyörää hoitopöydän reunalla istuen, tosin en saanut koko kierrosta menemään. Sain myös lisää harjoituksia joilla vahvistaa lihaksia ja neuvoja miten keskittyä lihastasapainoon niin että oikea jalka ei komppaa liikaa. Pääpaino on liikeradan kasvattamisella näin aluksi. Loppuun polven päälle laitettiin kylmäpussi ja paino joka pakotti jalkaa suoremmaksi, sekä jalan sivuille ne semmoset sähköimpulssitsydeemit (joita vihaan ehkeest enemmän kuin piikitystä). Täytyy myöntää että se painon käyttö sattui, mutta sillä huomasi heti että jalan liikkuvuus parani.

Kotiin päästyä lähetin viestiä yhdelle thaikku-salin vetäjälle ja kysyin että ketäs suosittelisit lähialueelta fysioterapeutiksi. On mulle tonne tämän päivän vastaanotolle aikakin, mutta pidetään sitä päkpörnerillä varalla jos joku toinen löytyy.

Liikeharjoitukset, 2 kertaa päivässä:

- kävely eteenpäin polvea nostaen niin ylös kuin nousee
- kävely taaksepäin potkaisemalla kantapäällä taaksepäin polvea samalla koukistaen
- seiso haara-asennossa korkea penkin/tason tms. edessä, istu alas ja nouse takaisin ylös reisilihaksia käyttäen x 20
- jalat suorina lattialla istuen jännitä reisilihas, jalan suora nosto lattiasta + pito x 10
- jalat suorina lattialla istuen jääpussi + paino polven päällä 20 min. (tauko painosta 5 min. välein)

----

Tää angstaus on kyllä ihan suolesta. Toisaalta mikään ei ole - ainakaan teoriassa - muuttunut kuin parempaan suuntaan ton polvivamman suhteen, mutta pää hajoo kun ei tiedä mitä tästä tulee. Tuntuu että diagnoosi ja omat tuntemukset ei kohtaa missään (paikat hajalla vs. ei kipua ja normaalit liikeradat ym.). No, ainakin nyt tiedän että aiemmat ongelmat polven kanssa ei missään vaiheessa olleet kuviteltuja.

Tiistaina post op-visiitti kirurgille. Voi jehna.

[Mika]

Koetahan jaksella. Olet ainakin pahimman vaiheen ohi jo, joten suunta on vain eteenpäin.

[Sisu]

Kiitos Mika, yritetään. Auttaisi jos joltain hoitohölökunnan edustajalta saisi jonkun positiivisen jutun mihin keskittyä.


Su 10/03/13

Aamupäivä kaverin luona, saatiin meidän samanikäiset muksut viihtymään pariksi tunniksi keskenään sekä meidät aikuiset talosta pihalle. Oltiin miehen kanssa molemmat pinna kireenä koko päivä, tämä huipentui typerään riitaan palttiarallaa vartti sitten.

Huomenna töihin päätä tuulettamaan, siellä on onneksi aina niin kiire ettei ehdi märehtiä omia ongelmia.

Polvi on taas vähän parempi, entistä vähemmän kipua ja liikkuu paremmin. Koukistus taaksepäin on kaikkein kivuliain liike.

[Sisu]

Ma 11/03/13

Eka päivä töissä, oli armottoman tylsää mutta ehkä ihan hyvä niin. Istuminen oli pahinta, koipi jäykistyi joten oli vähän väliä lähdettävä kävelemään (ei ollenkaan huono asia).

Fysiojumppa menee jo paremmin, tosin se painon kanssa tehtävä jalan suoraksi ojennus on aivan karseeta. Sitä tuleekin sitten tehtyä oikein tunteella. Nyt kun turvotus alkaa laskea, alkaa ruhjeet tulla esiin, komeet on värit.

Mat lähetti viestiä, että toukokuussa ois batto-semma tarjolla Ishikawa-sensein johdolla ja pyysi edes harkitsemaan. Sigh. Mä en edes osaa ajatella huomisaamun kirurgin vastaanottoa pidemmälle, yöunet jäänevät taas vähiin. Se meidän kanssa miekkaa heiluttava toinen naikkonen on anestesiahoitsu ja sanoi, että vedä sitä oxycodonea mitä sain reseptillä, tulee uni. Jos ei nyt kuitenkaan.

[Aihki]

Opiaateista on hyvä kokeilla varovasti sopivatko itselle vai ei.
WP:n lista haittavaikutuksista on jo lähes hupaisa:

The most commonly reported effects include disturbing nightmares, memory loss, constipation, fatigue, dizziness, nausea, lightheadedness, headache, dry mouth, anxiety, itching, and heavy sweating.[12] It has also been claimed to cause dimness in vision due to miosis. Some patients have also experienced loss of appetite, nervousness, abdominal pain, diarrhea, urine retention, dyspnea, and hiccups,[2] although these symptoms appear in less than 5% of patients taking oxycodone. Rarely, the drug can cause impotence, enlarged prostate gland, and decreased testosterone secretion.

Jos kivut ovat hankalia niin kannattaa ottaa yhteyttä siihen erikoistuneeseen lääkäriin, ainakin täällä Suomessa parhaat todella osaavat hienosäätää homman potilaan tarpeen ja siedon mukaan. Huonoimmat tappavat morfiinilla.

[Sisu]

Jos kivut ovat hankalia niin kannattaa ottaa yhteyttä siihen erikoistuneeseen lääkäriin, ainakin täällä Suomessa parhaat todella osaavat hienosäätää homman potilaan tarpeen ja siedon mukaan. Huonoimmat tappavat morfiinilla.

Kiitos vinkeistä, Aihki, kyllä näistä on vähän aiempaa kokemusta ja siltä pohjalta läksin että jos ei tarvetta ole niin en ota. Mutta en aio leikkiä sankaria, siinä menee vaan paranemiselta pohja pois jos vaan kipeenä länkyttää menemään.


Ti 12/03/13

Heti aamusta kirurgille.



Tunnelin päässä on valo, eikä se suinkaan ole juna joka sieltä tulee!

Tämä oli taas pikatapaaminen, mutta sen aikana kirurgi oli erittäin tyytyväinen siihen miten liikuin ja erikoisen tyytyväinen siihen että ei ole juuri kipuja. Sanoin että lähinnä lihasten jäykkyys ja ruhjealue pakottaa, nivelessä on jomotusta mutta vain pientä. Hänen sanoin: "You're tough!" No, enpä tiedä, mutta kipukynnys näyttää olevan korkealla.

Kirurgi näytti skoopilla otettuja kuvia ja esitti mitä hän leikkauksen aikana putsasi ja siloitti. Aika karmivat pinnat, mutta sileetä tuli. Jossain kohtaa oli aikamoisia luunpalojakin vedetty veks. ACL:ää ei siis tosiaankaan ole, eikä hän edelleenkään sitä lähtisi uudelleen rakentamaan kun polvi kerran pitää alla. Hän toivoo, että nyt tehdyllä toimenpiteellä mennään pitkälle eteenpäin ja että se voidaan aina uusia jos tarvetta on.

Sain myös leikkauksesta tehdyn videon DVD:llä, poonusta! Sensei ei oikein kestä verta ja suolenpätkiä, pitääpä ehdottaa leffailtaa.

Seuraava 6 viikkoa mennään fysioterapiassa ja sitten viimeiseen jälkitarkastukseen. Sain lähetteen lähialueella olevalle fysiolle joka kirurgin mukaan on The Best. No onhan se käytävä kattomassa että onko fysion vastaanotolla yhtä komeet Macit ja espresso-keittimet kuin kirurgilla, heko heko. Ei vaan, kyllä meinaan kokeilla, vielä sattuu olemaan kävelymatkan päässä töistä.

Enkä sitten malttanut pysyä dojoltakaan pois, läksin vierailulle siviilit päällä illalla. Siinä tunnin jälkeen Sensei kokosi kaikki yhteen meikän ympärille ja sain kaikkien sainaaman kortin ja toivotukset pikaiselle paranemiselle. Miun rakkaat!!! Senpain toivotus oli tosin enempi "vauhtia ny!" kuin "parane pian". Ja Tiistai-ilta kun oli, jäin meditaatioon mukaan, siitä tuli vaan entistä parempi mieli.

Elämä voittaa.

Ja periks ei anneta, prkle!


Ke 13/03/13

Koko osaston pomo pyysi päivän päätteksi että voisinko pistää huomiseen tiimin kokoukseen jotain mielenkiintoisia faktoja itsestäni, tarkoituksena esittäytyä siviilipersoonana vähän rennommin ja sitä kautta tuoda ihmisiä lähemmäs toisiaan. No mikä jottei, johan siellä muutama tietääkin meikäläisen alastonposeerauksesta Oopperatalolla yms. yms. Erityisen kiinnostunut pomo oli noista miekkajutuista. Passaa!

Illalla laitoin rellingit niskaan ja poseerasin miähelle takaterassilla. Oli nimittäin pikkasen hieno fiilis ottaa asentoa iaiton kanssa pitkästä aikaa, enkä ollut edes haaveillut että se tapahtuisi näin pian. Ei siinä nyt mitään kataa vedetty, mutta vähän kokeilin painonsiirtoa varovasti. Nothing cools you down like a piece of beautiful steel.

Niin että yritetään nyt lopettaa se ruikuttaminen tältä erää. Edes vähäksi aikaa.

[Sisu]

To 13/03/13

Eipä kummempia, polvi tuntuu päivä päivältä paremmalta ja ajoittain jopa lähes normaalilta.

Töissä tiimipalaveri meni oikein hyvin, kovasti nuo kolleekat tuntuivat tykkäävän miekkailujutuista ja muusta häröilystä jota tuli paljastettua. Ennen esittelyä nuo vielä antoivat tunnustuksen viime aikana tehdystä hyvästä työstä ja "Employee of the Month"-tittelin, olen kuulemma hoitanut uudet työtehtävät paineen alla kylmänviileästi ja positiivisella asenteella. Ei paha kun ottaa huomioon että olen ollut puljussa 6 kk. Tavoitteissa mennään.


Pe 14/03/13

Ensimmäinen kunnon testi, poitsun kanssa eka perjantai kahdestaan. Ei mitään ongelmia, tosin aktiviteetit oli vähän rajoittuneita. Ekaa kertaa liikenteessä manuaalivaihteilla leikkauksen jälkeen, kengurubensalta vältyttiin.

Kattelin päivän mittaan UFC 158:n liittyviä videoita, pre-fight pressiä ja muuta. Ei tunnu kyllä ihan vakaalta pohjalta mentaalitasolla lähtevän tämä Diazin Nick, melkein kävi sääliksi kun katselin haastatteluja, ois ehkä parempi miehen mennä jonkun terapeutin juttusille kuin kehään.


La 15/03/13

Toinen visiitti fysiolle. Liikeradat on parantuneet mutta niiden eteen pitää tehdä vielä enemmän töitä. Kuntopyörällä ei vielä mene koko kierros läpi. Pääpaino liikerataa edistäviin liikkeisiin, sitten lihasvoimaan. Liikkeitä tuli tehtäväksi lisää ja fysio myös tökki polvilumpion alla olevaa "fat padia" (mikä lienee suomeksi) ja sanoi että sitä pitää hieroa ettei leikkaushaavojen kohdalle tule arpikudosta.

Fysio oli edelleen sitä mieltä että minulle kannattaisi tehdä ACL:n korjausleikkaus, iän ja aktiivisuuden mukaan. Hmm. Kuemmätiiä. Sitten hän myös suositteli etsimään kirurgin joka ei ole kovin nuori ja jolla on kokemusta urheilijoille tehdyistä ACL-leikkauksista ym. ym. Piti siinä kohtaa ilmaista, että ei ole taidosta puute tällä kirurgilla jolla kävin, että se siitä. Yritän saada ensi viikoksi ajan toiselle fysiolle ja kysyn että mitä hän on mieltä.

Uudet liikeharjoitukset:

- pitkä vyö tms. vetoliina nilkan ympärille, kantapään veto pakaraa kohti istuallaan x 10
- pitkä vyö tms. vetoliina nilkan ympärille, kantapään veto pakaraa kohti vatsallaan x10
- istu seinää vasten, terve jalka polvi koukussa, treenattava jalka suorana, jännitä reisilihas, varpaat kattoa kohti, jalan suora nosto lattiasta painon kanssa + pito x 10
- nojaa seisten esim. sohvan selkänojaa vasten, jalat suorina, paino kantapäillä, taivuta varpaita ylös/taakse kohti kattoa x 10
- seisten varpailleen nousu x 10
- seisten polven koukistus ylös, polvi rintaa kohti x 10
- seisten polven koukistus taakse, polvi pakaraa kohti x 10
- seisten paino treenattavalla jalalla, vie tervettä jalkaa suorana sivulle x 10
- seisten paino treenattavalla jalalla, vie tervettä jalkaa suorana taakse x 10

Noi kaks ekaa sattuu ihan Börjenä. Edellisistä liikkeistä jatketaan edelleen lyhyttä kyykkyä sekä venytystä painon ja jääpussin kanssa.

[Sisu]

Su 17/03/13

UFC 158:n alkupään ottelut pyörimään heti aamu puolikymmeneltä, irvistelin ja kiroilin siinä samalla kuin tein fysioliikkeitä. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua.


Ma 18/03/13

Länsirintamalta ei mitään uutta. Meinasin Matilta kysyä, josko passaisi ottaa katat videolle tai mennä treeneihin kirjuriksi niin ois jotain materiaalia mitä käydä läpi.

Ja kato joo mulla on menny päivämäärät täällä jossain vaiheessa sekaisin, ei ajan ei paikan tajua.

[Sisu]

To 21/03/13

Kävin dojolla, siellä oli kevätpromootio menossa. Muksut veti taas tunteella, tosin ylempivöisillä oli hieman sisältö hakusessa ja Sensei sitä murisi. Nyt saatiin junnuryhmään ekat vihreävöiset, on tää hianoo! Kohta ne tulee sparriin mukaan ja sitten on taas ihan uusi vaihde silmässä (toivon mukaan ei nyrkki).

Vanhempien ryhmässä koetta suoritti sen viitisentoista kokelasta ja meno oli... Noh, nätisti sanottuna velttoa. Kiaita tuskin kuului ja hanskat oli hukassa - paitsi valkovöisillä jotka olivat ihan omaa luokkaa yrityksen ja energina suhteen. Muut sitten arpoivat kilpaa miten katat menee jne. Siinä vaiheessa läksin salin puolelta keittiöön laskemaan kymmeneen kun kokeen ylin vyöarvo sanoi silmät kirkkaina että ei ole oppinut tunneilla kihon kumitea (vaikka Sensei häntä nimenomaan monta viikkoa ennen vyökoetta kehotti ottamaan sisällöstä selvää ja Senpai on nämä vasta opettanut) ja siihen päälle kokeessa avittanut ruskeavöinen auttamaan pyydettäessä sanoi unohtaneensa alempien vyöarvojen kihon kumitet. Joo. Hiippailin takaisin salin puolelle ja sanoin vieressä istuvalle valkovöiselle tytsylle että pidä sitten huoli että et unohda alempien vyöarvojen tekniikoita, niistä ei ikinä tiedä milloin ne tulee eteen tehtäväksi.

Mieliala oli muutenkin korkealla kun lähtiessä mies kysyi ihan tosissaan ja vilpittömästi, että meinasinko mennä uniformussa promootioon ja kumartamaan sisään muiden kanssa. NO TOTTA MUNASSA MEINASIN! Eihän tässä ole kuin viimeiset 3 kk ehkä keskusteltu siitä millä aikataululla kannattaa harkita paluuta ja ihan ensimmäisenä ei todellakaan vedetä polvilleen puulattialle. Voivittu aikuisten oikeesti, tää on nyt toinen kommentti tätä lajia mitä mies on heittänyt ihan tosissaan, kysyin että mikä tässä prosessissa ei ole mennyt jakeluun ja miten mun pitäisi tämä asia esittää että alkaa kolista. Mies reagoi niin kuin aina: suutahti, kieltäytyi keskustelemasta enempää, murjotti loppuillan ja seuraavana aamuna käyttäytyi niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sanoin Senseille dojolta lähtiessä, että mies tulee lauantai-aamun treeneihin ja sinne siirrettyyn sparriin halusi tai ei ja että kalloon saa takoa järkeä.


Pe 22/03/13

Polvi alkaa olla entistä ehompi, nousee rinnalle ja jalan saa melkein kokonaan tuotua sisään, lattialla istuessa jalan saa suoraksi, mutta taakse vietäessä vielä kanittaa. Päivän aikana sen melkein jo unohtaa, kipuja ei juurikaan ole muuten kuin pitkien istuma-aikojen jälkeen.

Poitsun kanssa kävin ulkona ensimmäisellä pidemmällä kävelylenkillä, rattaita puskien. Hitaasti mentiin mutta ilman ongelmia. Hyvähyvä.

[Sisu]

Ke 27/03/13

Kolmas fysiovisiitti, ekaa kertaa uudella fysiolla. Mukava setä, tai no setä ja setä, ei tuo nyt ollut minua kovin paljon vanhempi, he he. Juteltiin siinä historiasta ja tähystyksestä ja viimeisestä kolmesta viikosta, hän oli tyytyväinen paranemiseen ja siihen että kipua ei ole.

Hän kirjasi ylös edellisen fysion antamat liikesarjat sekä hoitotoimenpiteet ja oli sitä mieltä että "ihan kiva", mutta tähän mennessä ei olla annettu tarpeeksi töitä oikealle lihakselle (reiden sisäosan pitkälle lihakselle, en nyt muista suomen-, enkun- saati latinankielistä nimeä). Hän selitti pitkät pätkät siitä mitä eri reisilihakset tekevät ja mikä vetää polvilumpiota mihinkin suuntaan, sekä minkä vuoksi nyt pitää tehdä vielä enempi töitä jalan suoristamiseksi. Jatketaan edellisiä liikesarjoja mutta otetaan siihen mukaan muutama uusi + venyttelyjä.

Tulin siinä myös sanoneeksi että ne edellisen fysion käyttämät sähkövermeet ei ole oikein ikinä napanneet ja siitäkin keskusteltiin mm. siltä pohjalta, että onko esmes sähköimpulssin antama ärsyke tehokas mekaanisen vamman hoidossa vai enempi siinä että sillä viedään huomio pois kiputilasta. Sähkölelujen sijaan sain jalan takaosaan ja reiden ulkosivulle ihan old skoolia hierontaa jota olen odottanut aiemmilta käynneiltä. Tuntuu noin ylöjään että nyt olen löytänyt hoitoalan ammattilaisen jolla on metodit samalla aaltopituudella omien odotusten kanssa.

Fysio kertoili myös millainen työsuhde hänellä on ollut tämän meikäläisen kirurgin kanssa. Olivat kuulemma aiemmin samassa rakennuksessa töissä ja tiistaisin työpäivän jälkeen kun kirurgi oli tavannut potilaansa, hän meni juttelemaan fysion kanssa ja kysyi että mites mun potilaat voi. Että näin. Hän oli myös pitkälle samaa mieltä sen kanssa että kannattaako ACL:ää enää lähteä laittamaan uusiksi kun nivelrikko on jo niin pitkällä ja jos sen puuttumisesta ei ole ollut isoa haittaa viime vuosien aikana kun olen ollut aktiivinen treenaaja. Katellaan. Yritetään ensin sinne raskausaikaa edeltävään kuntotilaan ja mietitään sitten miten tassu nousee.

Uudet liikeharjoitukset:

- istuen tuolin reunalla tai lattialla jalat suorina jännitä reisilihas, pidä muutama sekunti, löysää, näitä saa päivän aikana tehdä molemmin puolin niin paljon kuin koneesta lähtee
- istuen tuolin reunalla tai lattialla jalan nosto suorana sekä jalkaterää ulospäin kääntäen + paino, kuten edellä, näitä voi vaikka työpäivän aikana tehdä aina kun muistaa
- venytykset pohje- ja takareisilihaksille
- tärkeää jatkaa jalan "pakkosuoristusta" painon kanssa
- kokeile tasapainoharjoituksia silmät kiinni tai esim. tyynyn päällä seisten

[Sisu]

Ti 02/04/13

Mat kävi töiden jälkeen demoamassa kataa takaterassilla, sen neljättä tuntia siinä juteltiin ja kirjasin liikesarjat ylös Matin tehdessä. Nyt on notot sekä Toyama että Seitei katat paperilla, pitää vaan vielä tsekata muistiinpanot ja laittaa ne Matille tarkastettavaksi, mutta nyt on mistä opiskella jos ei muistu mieleen.

Mat on myös saanut nyt seuravakuutuksesta tarjouksen ja se oli paljon, paljon halvempi mitä pelättiin (hän kysyi vakuutusyhtiön tädiltä onko tämä summa maksettava kuussa vai vuodessa, ha ha). Että seuraavaksi sitten treenipaikan hakuun! Uusia innokkaita opiskelijoitakin olisi tulossa mukaan, jos kaikki halukkaat tulevat mukaan niin meitä on kohta kolmen sijaan kuusi, hurjaa! Mielenkiintoisin lienee kaveri joka on alunperin treenaillut goshinjutsua Sensei Jockin kanssa Townsvillessä, hän on juuri palannut Afganistanin komennukselta ja tuli QLD:n sijaan Sydneyyn. On kuulemma luvannut opettaa (ainakin Matille) tuota open hand-juttua.

Siinä illan päätteeksi Mat halusi antaa miulle lahjan:



Taustaa: taisin aiemmin jossain vaiheessa kertoa, että Mat sai viime Japanin reissulla lahjaksi "Godzillan", himmeen kokoisen katanan johon oli rakastunut edellisellä kerralla. Se ei taida oikein koonsa vuoksi sopia paikallisheimoon kuuluville mutta Mat sillä veteli iloisesti vajaan parin metrin ja sadan kilon varrellaan, niin että Senseit sitten antoivat sen lahjaksi vannoutuneelle oppilaalle. Miekan sageo, eli se punos joka menee tupesta vyöhön, oli Matille liian lyhyt joten hän lahjoitti sen minulle, kun kerran olen ensimmäinen oppilas joka tuli hänen oppiin. Siinä änkytin vähän aikaa että ihanko totta ja oletko nyt ihan varma. Oli se. Nyt mulla on Godzillan talutuslieka.


Ke 03/04/13

Neljäs käynti fysiolla. Hän tsekkasi viikon aikana tapahtuneet muutokset ja halusi että näytän mitä tasapainoliikkeitä teen, kun kerroin että käytän meidän potkuasentoja siihen (siis en potkaise vaan nostan jalan set up-vaiheeseen). Vasen on vielä heikompi tasapainon suhteen, mutta hyvään ollaan menossa eikä hän näe estettä sille ettenkö palaisi treeneihin tekemään tekniikkaa ihan normaalisti. Ei tietenkään saman tien, mutta kuitenkin. Jesh! Hän haluaa että saavutan tietynlaisen varmuuden tekniikoiden suhteen ennen kuin palaan dojolle, suositteli kokeilemaan potkuja ym. varovasti kotona ja että salille sitten kun tiedän pysyväni mukana. Eniten häntä huolestuttaa ylivarmat asiakkaat jotka lähtevät rinta rottingilla takaisin reenaamaan, minusta hän ei ollut turhan huolestunut.

Sitten mitattiin liikerata ja nyt polvi taipuu rintaa kohden jo 135 asteeseen (vrt. oikea joka on normaalina 140 astetta). Vähän lisää hierontaa polvilumpion ympärille siihen mistä tuntuu että kanittaa ja on vielä turvoksissa ja eikös vähän päästä polvi tullut loppuun asti samaan mitä terve jalka. Jalan saa nyt myös suoraksi turvotuksesta huolimatta, rentoutuneena jalan takaosa irtoaa vielä lattiasta jalat suorina istuttaessa, mutta suoristuu se sittenkin.

Vähemmän mairitteleva oli lihastesti, fysio kokeili semmosella sähköanturimittarijutulla miten kovasti teen töitä sillä sisäreiden lihaksella joka tulee polvilumpion sivuun. Verrattuna terveeseen jalkaan leikatun jalan lihas tekee töitä kolmanneksen teholla. Ääk. Hän veikkasi että menee ehkä puoleen, mutta se tippui sitäkin alemmas. No, näkeehän sen paljaalla silmälläkin että leikatun jalan lihakset on pienemmät.

Fysio sanoi siinä visiitin aikana, että hän oli erittäin tyytyväinen paranemisvauhtiin ja kipujen vähyyteen verrattuna siihen mitä leikkauksesta annettu raportti kertoi. Kerroin, että sitä samaa olen lääkärien kanssa useasti pähkäillyt, että okei MRI:t, diagnoosit yms. yms. kertoo yhtä, mutta omat fiilikset taas ihan toista, eli se miten pahasti paikat on hajalla ei ihan heijastu siinä miltä tuntuu tai mitä voin tehdä. Näillä mennään, en minä meinaa diagnoosi tai magneettikuvat treenikassissa hojoilla, vaan sen mukaan miltä milloinkin tuntuu.

[Sisu]

Pe 12/04/13

Kuntosalilta soittivat maanantaina, että medical suspension päättyy ja tervetuloa takaisin. Hianoo!

Tiistaina kroppa ilmoitti, että nyt lykätään päälle ihan he-le-vetin moinen lenssu. HIANOO! "Älä lyö lyötyä" on näköjänsä ihan tuntematon käsite.

Tässä samalla etsitään kuumeisesti (no pun intended) uutta treenipaikkaa battodolle, mitään ei oikein tunnut löytyvän sopivalta alueelta sopivaan hintahaarukkaan. Mat jo puhuu, että jos ei natsaa niin sitten hän laittaa dojo-hankkeen jäihin ja jatkaa treenia itsekseen. No eikä, ei tää nyt tähän voi loppua. Eikä lopu, prkl.

[Sisu]

Ma 15/04/13

Viides fysiokäynti, setä tsekkasi potkuja ja kateltiin siinä yhdessä että mihin koskee vai koskeeko mihinkään. Ei potkujen aikana oikeastaan, vähän sen jälkeen mutta ei silloinkaan pahasti. Kaikki kierto- ja sivupotkut ym. pitää tehdä erityisellä huolella siten, että potkun aikana polvi ei käänny osoittamaan alaspäin vaan potkusuuntaan, siinä tulee muuten niveleen kiertoa joka tekee hellää. Mutta sitä saa mitä tilaa, eli tekniikka kondikseen. Seizaan polvistumista käskettiin harjoitella varovasti pehmeällä alustalla, pikkuhiljaa.

Juteltiin tulevasta ja fysio sanoi, että ei hän laskisi hölkkää/juoksua ym. pois kun olen niihin jo ennenkin pystynyt, itsellä on pidemmällä tähtäimellä kiikarissa alkaa tehdä enempi töitä nopeus- ja ketteryyspuolella, ne kun on aina olleet heikoilla kestävyyden ja staattisen voiman hallitessa. Samoin sain vaativampia lihasharjoitteita jaloille, mm. yhden jalan istumasta ylösnousu sekä syvempiä kyykkyjä ja voi pojat, eipä tarvinnut vinkua että ku ei tunnu missään. Kotona tein näitä vielä varmuuden vuoksi lisää ja syvemmälle, ei kovin montaa ehtinyt mennä kun jo tuli raja vastaan. Owwee.

Posti toi pari asiaa männäviikolla: paketissa Nakamura Taisaburon kirjan "The Spirit of the Sword: Iaido, Kendo, and Test Cutting with the Japanese Sword", sekä sähköisesti Matilta tietoa shodanin vyökoevaatimuksista. Molempi jänskätti. Kirjasta laitan enämpi johonkin eri ketjuun arvostelua, kyseessä on kuitenkin sen luokan teos että se ansaitsee oman paikkansa. Vyökoevaatimuksista sanon vaan, että ihan lupaavalta näyttää. Ainakin paperilla.

[Sisu]

La 20/04/13

Kävin dojolla haistelemassa tuulia, katselin sparritunnin menoa ja tein siinä samalla omia venytyksiä ja ojennuksia kun en osannut istua paikallaan hiljaa. Sensei sieltä tunnin lomasta huikkasi, että olisit varmaan mieluummin hommassa mukana. Siinä vaiheessa kun porukka pääsi loppuvenyttelyyn Sensei pyysi mukaan ja eihän sitä nyt voi kieltäytyä - kunnon venyttely ja päälle Sanchin kata. A vot.

Juteltiin taas tunnin jäljestä niitä näitä ja lupasin seuraavalla viikolla tulla takaisin, tarkoitus olisi ollut nyt lallantaina olla mukana ihan puku päällä, mutta flunssa vielä vähän esti.


Su 21/04/13

Mies päästi "vapaalle" ja kävin katsomassa thaikkua:



Taso vaihteli, mutta pääosin kyyti oli kylmää, yksi kunnon KO tuli nähtyä isojen poikien sarjassa.


Ma 22/04/13 - battodo 1.5 h

Viimein miekkaseikkailujen pariin! Vähän kyrvätti kun tuli tuhlattua tehokasta peliaikaa uuden treenipaikan etsimisessä, lopulta soitin Matille että missä svidussa se sali oikein on - olin parkissa apaut 200 m päässä. Joo. No, ensi kerralla löydän sitten paremmin perille.

Käytiin lämmittelynä läpi Noto 1-8, ihan jees, pientä soutamista on vielä mutta nyt alkaa vasemman käden asento olla paljon parempi. Noton aikana terän pitäisi olla n. 45 asteen kulmassa kropasta pois päin, mutta kun meillä naisilla saya tuppaa olemaan lantioluun yläkurvin päällä se kääntää sayan just väärte päin ja tulee unohdettua kääntää vasenta kättä kompensoimaan. Ei muuta kun lisää toistoa.

Sitten Toyama katat 1-8. Shodaniin tehdään näistä 5 ja vaikka paperilla oli että "valinnan mukaan" niin valinnan tekee yleensä koetta valvova taho. No eipä sillä, Toyama menee selkärangasta, nyt hiotaan muotoa vähän säihkeemmäksi. En aio ressata tulevasta semmasta, jos ne meinaa että olen tarpeeksi hyvä vyökokeeseen niin sehän on vain plussaa.


Ti 23/04/13

Iso päivä, aamulla kirurgille ja illalla fysioon.

Kirurgilla olikin sitten varsin hyvää kerrottavaa! Leikkauksesta paraneminen on mennyt sitä tahtia, että hän ehdotti uuden MRI-kuvan ottamista ja ACL:n korjausta jos sitä haluan. Olen kuulemma sen verran kova luu (pun intended), että hän - vamman laajuudesta huolimatta - olisi sen valmis tekemään koska tuntee että minä olen prosessiin kykenevä. Hän tapaa paljon naispotilaita jotka lannistuvat diagnoosin ja leikkauksen jälkeen, mutta minähän en tuommoista miettinyt vaihtoehtona vakavissani missään vaiheessa. Enkä mieti, fiilispohjalla mennään edelleen. Sovittiin, että annan idealle vuoden hautuma-aikaa ja sillä välin hoidan fysiikan entiseen kuntoon ja katsotaan tarviiko sitä leikkausta tosissaan. Oli kuitenkin ihan hurja uutinen, tässä on menty alkutilanteesta "polvenne on niin pafkana että ei kannata kuin odottaa tekoniveltä" vaiheeseen "no kyllähän tän vois ny korjatakin". Ei paha. Ja kyllä näkee että asenteella on suuri merkitys lopputulokseen.

Fysio oli uutisesta oikein tyytyväinen ja vielä enemmän tyytyväinen siihen että olen valmis tekemään vähän duunia fysiikan eteen ja kokeilemaan että paraneeko tilanne ilman leikkausta. Keskusteltiin edellisen kerran jälkeisestä ja sanoin, että ne yhden jalan liikkeet teki paikat sen verran kipeiksi että ne oli parempi lopettaa. Vaihdetaan takaisin askelkyykkyihin yms. ja edetään yhden jalan lihaskuntoliikkeisiin vähän hitaammin. Lihaksen aktivointi testattiin uudelleen, nousua tuli edellisen testin keskiarvosta 30 nyt lukemaan 50, eli edistystä on tullut. Vielä on matkaa paremman jalan satasen lukuihin.


To 25/04/13 - karate 2 h, Pocket Rockets + general syllabus

Tuhlaajapojan paluu! Eiku... Vihdoin takaisin kakeen. Torstaina täällä vietettiin eräänlaista veteraanien muistopäivää ja pyhä kun oli niin pääsin aikaisemmalle junnutunnille vetoavuksi. Lapsoset veti taas tunteella, tehtiin perusteita ja vähän kataa, hikikin tuli kun Sensei ei näille pienemmillekään ole ihan lepsu. Siis sillai että tulee juostua, punnerrettua, hypittyä yms. ihan kunnolla.

Jälkimmäiselle tunnille tuli pari rivillistä väkeä, tehtiin aika pitkälle samaa mitä junnujen kanssa, mitä nyt että toistoja ja kovempia harjoitteita oli enemmän. Hyvin pysyin mukana, polvi ei kiukutellut mutta siinä vaiheessa kun oltiin tehty kihonit ja liikesarjat menin suosiolla alempivöisten kanssa sivuun ski lift-istuntaan seinää vasten. Se viimeinen liikesarja oli rei dachissa jabi + etupolven nosto suojaksi + takakäden suora + takakoiven mawa + ristiaskel takaa + etujalalla sivupotku + loppuun sweeppi ja lopetus iskulla alas. Hyvin tuo koipi kesti mukana, pari kertaa se ilmoitti että nyt meni vähän mukavuustason yli että otapas seuraava toisto hiukka hellemmin. Seuraavana aamuna ei ollut polven kanssa juuri ongelmia, se lievä kipu ja tiukkuus mitä oli oli suihkun jälkeen jo menneen treenin lumia.

[Sisu]

Pe 03/05/13 - kuntosali, ~1 h

Vihdoin! Mies oli työreissussa koko viikon joten nyt vastan pääsin tekemään paluun kuntosalin hikisille vääntöareenoille. Oih ja aih, koskoo yläkroppaan tämä kirjoittaminen.

Meinasin että kokeillaas nyt miten se entinen ohjelma lähtee menemään ja hyvinhän se meni. Lämmittely crosstrainerissa ja pyörällä sujui kivutta kun alkuun päästiin ja sitten painoja kilkuttelemaan. Kohtuudella. Yläkropan ohjelma meni 95% samalla teholla kuin ennen leikkausta, jalkoihin kohdistuvia liikkeitä vähän himmailin mutta ei nekään mitenkään ihmeemmiltä tuntuneet. Reiden lähentäjiä tehtäessä siinä vekottimessa missä jalat tuodaan yhteen vähän tuntui nivelrajassa kun se tyyny mitä varten jalka puristaa on just polven kohdalla. Ja semmosta "ylämäkeen" ponnistettavaa penkkiä kokeilin reisille pienemmillä painoilla eikä siinäkään kovasti tuntunut kipua.

Viimeistelin paluun pitkällä ja nautinnollisella poreallaspulahduksella. Oujeamama...


La 04/05/13 - karate ~1.5 h

Rakkaus (kamppailulajeihin) on pesti hulluuteen. Soittolistalla myös hoosianna painotreenin poika. Mutta lähdettävä oli, koski kananrintoihin ja habaan eli ei.

Vedettiin tunti IP-tekniikoita, alkuun kihonia. Siinä alussa tehtiin mm. zenkutsu dachista takajalan hizageri, jossa siis ponnistetaan etujalalle ja sehän sitten kirpaisi ihan nasevasti ja piti himmailla sen jäljestä. Tiedänpähän yhden rajan taas. IP-tekniikoiden aikana kokeilin varovasti alasmenoa ja se oli helppoa kun tein harjoitteita junnujen kanssa, ei tarvinnut pelätä että joku vetää täysillä painon alta pois. Ylempien vyöarvojen kanssa loppuun yakusoku kumitet 1 - 3 ja ne meni ihan jees, ainoa missä pitää vähän miettiä tukijalan käyttöä on kolmosen eka sotomawashi.

Jäin tunnin jälkeen venyttelemään ja seuraamaan sparrituntia. Komia päivä kun oli, Sensei vei porukan dojon viereiseen puistoon mätkimään. Mikäs siinä oli istuessa kun ei kiirettä ollut.