Jussi Häkkinen kirjoitti:
Se taas, että minuun vetoaa joku "joskus-kauan-sitten-Sveitsille-närhen-värkit-näyttänyt-japsimerkki" sen sijaan, että haluaisin raahata jotain "tsiigatkaa-tytöt-mullon-paaluu" -kelloa...no, se on hulluutta. Eikä misut edes sitä Speedyä tunnistaisi, vaikka sen haluankin.
Kelloissa on pilkunnussijakäsityöcharmi. Jos sitä ei ymmärrä, ei vain ymmärrä.
Tässä aletaan olla asian ytimessä. Mielestäni kellon leimaaminen statussyboliksi on vähän harhaanjohtavaa. Kuten Jussi sanoa, ei juuri kukaan muu kuin asialle omistautunut ole tunnistanut tai huomauttanut kelloista joita pidän. Muille satasen kvartsi jossa on sitä blingiä on näyttävämpi kuin Omegan Speedmaster.
Tarkoittaen sitä että jos kelloilla haettaisiin sitä statusta, pitäisi suuren joukon huomata se.
Okei esim täyskultaiset tai ns two tone kultakellot, vaikkapa Rolexin submariner tuossa väriyhdistelmässä menee sitten jo mielestäni helposti sinne statussymboli (tai junttiuden) puolelle.
Mekaanisen kellon toimintaan kun oikein perehtyy, ei voi kuin ihmetellä sitä taidon määrää mitä sen kokoon saamiseksi on tarvittu. Ja että hyvä sellainen käy +-2s/vrk tarkkuudella, joka on 99,98% tarkkuus noin suurin piirtein, on hämmästyttävää.
Olen monesti miettinyt maksaa pari sataa euroa ja liittyä netin kautta käytävään "kellokouluun".
Liittymismaksulla saa perus kellosepän releet, Sveitsiläisen kellon, irto osina siis sekä oppimateriaalin. Koulu käydään netin kautta ja siellä on chat ja keskustelupalsta jossa oikeat kellosepät neuvovat oppilaita. Tavoite olisi siis oppia kasaamaan mekaaninen kello ja ymmärtään kunnolla miten mekaaninen kello toimii. Yhdistyisi huvi ja hyöty kun voisi "ei niin arvokkaita" kellojaan itse ruuvailla hiukan.
The beatings will continue until morale improves.