Koulukiusaaminen

[Mika]

Pointin kanssa olen samaa mieltä lasten kasvattamisesta väkivallan osalta.

Noin opettajana voisin sanoa, ettei tuo koulumaailma nyt sentään mikään Compton ole. Kannattaa muistaa, että tässä ketjussa kerrotut henkilökohtaiset tarinat edustavat niitä varsin valitettavia poikkeustapauksia. Samassa on hyvä huomata, että ihan jokainen ihminen kohtaa vaikeuksia elämässään pienestä pitäen. Tämä on normaalia. Tässäkin olen samaa mieltä Pointin kanssa pettymysten kohtaamiseen kasvattamisesta.

[L.K.]

http://www.kymensanomat.fi/Online/2013/ ... 16431139/4" onclick="window.open(this.href);return false;

Ei nyt ihan mene suoraan otsikon alle, mutta liippaa koulumaailmaa kuitenkin..(modet siirtäköön halutessaan). Mikähän tässä(kin) ollut taustalla?

[Lasse Candé]

Juu.. Ja harrastamisessa pitää olla se pieni kilpailullisuus mukana. Sosialistinen "kaikki häviää vähäsen, mutta kukaan ei voita, koska jollekin saattaa tulla paha mieli" harrastaminen on syvältä

Sori OT, mutta olisiko esimerkkiä moisesta harrastuksesta?

Partio. Siellä on kaikilla yhtä tylsää.. Tai no, jotkut tienaa jotain "pirun raamattumerkkejä" ja saa kehuja. Toiset saa taas toruja jos saa heitettyä puukon seinään, niin että se jää pystyy....

Okei.. Myönnetään, että kärjistäessäni asiaa, menin aiheesta aikalailla ohitse. Tarkoituksena oli ehkä korostaa sitä, että (pieni) kilpailullisuus, jossa lapsi oppii sekä voittamaan että häviämään (yksilönä ja osana ryhmöö) ja käsittelemään niitä tunteita on hyvästä lapselle.

Olisin samaa mieltä. Kun mietin kaveri- ja tuttavapiiristäni tapauksia, sanoisin että tosiaankin harvemmin kai kiusatut ovat noita, sanotaan nyt vaikka, pallopelilapsia. Joskus sielläkin kentillä ja niiden laidoioilla kiusataan, mutta toiminnan luonne on sellainen ettei ympäristö ole kovin otollinen kiusaamiselle. Partio taas saattaa olla, mutta toisaalta uskon senkin harrastuksen olevan suurimmaksi osaksi hyväksi tuossa asiassa. Itse suosittelisin erilaisia harrastuksia ja eri harrastusporukoita. Jos yhdessä paikassa näkee että onkin ihan hyvä tyyppi, ei välttämättä alistu sille niin helposti että toisessa yritetään asettaa arvottoman rooliin. Ilman toista näkökulmaa taas on mahdollista että alistuu siihen rooliin, sillä sitä saattaa miettiä että "mikäköhän vika minussa on", ikäänkuin se olisi siitä kiinni.

[Kuhmu]

Koulumaailma ei ole loistanut erityisellä tehokkuudella koulukiusaamistapausten selvittämisissä suinkaan aina. Ja se mikä opettajien tietoon tulee ei välttämättä ole se kaikki mitä tapahtuu kellekkin. koulu voi olla lohduton ja väkivaltainen paikka lapselle. Aikuisenako sitten on hyvä ruveta harjoittelemaan kamppailulajia puolustautumismielessä?

Mitä aiemmin lapselle alkaa opettaa kuinka toimia häntä kohtaavissa henkisissä-ja fyysisissäväkivaltatilanteissa, ja käymään asiaoita läpi sekä selvittämään niitä. Sen paremmat mahdollisuudet hän saa tällaisia tilanteita varten.

[Lasse Candé]

Koulumaailma ei ole loistanut erityisellä tehokkuudella koulukiusaamistapausten selvittämisissä suinkaan aina. Ja se mikä opettajien tietoon tulee ei välttämättä ole se kaikki mitä tapahtuu kellekkin. koulu voi olla lohduton ja väkivaltainen paikka lapselle. Aikuisenako sitten on hyvä ruveta harjoittelemaan kamppailulajia puolustautumismielessä?

Mitä aiemmin lapselle alkaa opettaa kuinka toimia häntä kohtaavissa henkisissä-ja fyysisissäväkivaltatilanteissa, ja käymään asiaoita läpi sekä selvittämään niitä. Sen paremmat mahdollisuudet hän saa tällaisia tilanteita varten.

Olisin samaa mieltä alusta ja se pohdinta on ikuinen. Tämä mainitsemani ikuisuus ei tarkoita että "mitään ei kuitenkaan tapahdu, joten ei tarvitse pohtiakaan" vaan sitä että koko ajan tullaan, ainakin toivottavasti, paremmiksi ja pyritään jatkuvasti eteenpäin.

Tuosta sitten kun hypätään siihen että aikuisenako sitten on hyvä alkaa harrastamaan kamppailulajeja puolustautumismielessä ja jatkopohdintaan siitä että tämä pitäisi aloittaa jo nuorena olen paljolti samaa mieltä Pointin kanssa:

En tarkoittanut tällä sitä, että lapsi opettaisiin "kääntämään poski" aina vaan lähinnä sitä, että lapselle voi olla vaikeaa ymmärtää milloin on hyväksyttävää "tirvaista siihen maksan kärkeen" ratkaisumallina. Lapselle voi olla myös vaikeampi käsittää milloin tarvitaan sitä "väkivaltaa joka lopettaa v1ttuilun" ja milloin on vaan parempi v1ttuilla takaisin... Lapsen itsetunnolla on suuri merkitys tälle ja kuten sanoit, niin nämä ovat kasvatuskysymyksia (ja tuloksia)

Mutta parasta olisi, että lapsen itsetunto ja fyysiset sekä henkiset "työkalut" ovat sen verran hyviä, että hän on se joka kävelee selkä suorana pois mahdollisista konfliktitilanteista pois eikä jää maahan makaamaan/pötki pakoon.

...ja joskus on ehkä ihan hyväksi ettei se mene noinkaan nappiin? Lapselle siis. Isästä ja ylpeydestään en tiedä.

Varautumisissa kannattaa tosiasiassa vain pyrkiä karsimaan pois pahimmat ikävyydet. Jos lapsi opetetaan kovinkin "vahvaksi selviytyjäksi" on hyvin suuri mahdollisuus että tästä kasvaa ns kusipää. Melko hyvä on kun saa suht normaalin läjän vastoinkäymisiä. Melkein kaikki meistä sai. Ne jotka pääsivät liian helpolla ja ne jotka voittivat liikaa ovat monesti kusipäitä. Paljon käy niin että jengiä ei suoranaisesti haittaa kun eivät ole paikalla jne jne. Voittaa voi monella tavalla, mutta väkimassalle häviää aina. Lapselle on ihan hyväksi että hän on samalla viivalla muiden kanssa. Kyllä siitä selviää. Nöyryys tulee normaalisti vastoinkäymisten kautta. Lapsi taas kokeilee aina rajojaan.



Olen itse sitä mieltä että kamppailulajeja pitää opettaa lapsille ja nuorille täysin eri mielellä kuin aikuisille. Tietyt maailman realiteetit kannattaa säästää vasta sinne +20:een ikävuoteen. Itsenäisen aikuisen oman löytämisen tai etsimisen varaan, mikäli tuntee vetoa moiseen. Käytännössä lasten ja nuorten kamppailulajiharrastukselle ehkä paras termi on: "kamppailullinen liikuntakasvatus".

[Mika]

Koulumaailma ei ole loistanut erityisellä tehokkuudella koulukiusaamistapausten selvittämisissä suinkaan aina.

Aivan kuten poliisikaan ei ole loistanut rikosten selvittämisissä. Aina jää jotakin selvittämättä. Tietysti tämä loistaminen pitäisi ensin määritellä. Oli miten oli, edes Stasi ei ollut sataprosenttisen tehokas.

koulu voi olla lohduton ja väkivaltainen paikka lapselle.

Kyllä voi, mutten kuten todettu, tällainen paikka se on vain harvoille. Jokainen kohtaa vaikeuksia ja ongelmia elämänsä aikana, mutta systeemaattinen syrjintä kohdistuu vain joihinkin.

Aikuisenako sitten on hyvä ruveta harjoittelemaan kamppailulajia puolustautumismielessä?

Mitä aiemmin lapselle alkaa opettaa kuinka toimia häntä kohtaavissa henkisissä-ja fyysisissäväkivaltatilanteissa, ja käymään asiaoita läpi sekä selvittämään niitä. Sen paremmat mahdollisuudet hän saa tällaisia tilanteita varten.

Tässä onkin se ongelma, jos tarkoituksena on keskittyä tarkastelemaan koulukiusaamista vain siltä kannalta, että osaa fyysisesti puolustaa itseään.

Itsensä puolustaminen on tärkeä taito, mutta kuten Lasse sanoi, kamppailulajien tulisi lasten osalla olla liikunnallista leikkiä. Sellainen pseudomachoisien mahdollisesti huonosta itsetunnosta kumpuava ajatusmaailma, jossa lapsesta kasvatetaan Rambo, saattaa olla vaarallinen tie. Tosin en nyt sitten tiedä, kasvattaako kukaan lastaan ihan oikeasti niin. Kamppailulajit luovat hyvää itsetuntoa, mikä näkyy usein myös ulospäin. Tämä jo osaltaan saattaa estää kiusaamisen. Koulukiusaaminen on monitasoinen kokonaisuus, jossa itsensä puolustaminen on vain yksi osa.

Ihminen on jo syntyessään psykofyysissosiaalinen eläin. Tietenkin kiivaimmassa kehitysvaiheessa palikat menevät helposti sekaisin, mutta siksipä me aikuiset ohjailemme näitä lapsia ja nuoria.

Koulukiusaamisesta keskustellaan jo yläasteella ainakin terveystiedon tunneilla. Tässä painotetaan mm. eri roolien merkitystä ja puolustajan roolin tärkeyttä sekä sitä, että kiusaajia on aina merkittävästi vähemmän kuin kaikkia muita ja että kiusaajat haluavat muiden hyväksyntää. Kiusaaminen on harvoin sitä, että yksi oppilas kiusaa toista silloin, kun kukaan muu ei ole läsnä. Yleensä tarkoituksena on saada huomiota ja hyväksyntää muilta. Tähän puuttuminen on siksi erittäin tärkeää. Näitä rooleja on esitetty mm. täällä.

Jokaisen vanhemman on hyvä tiedostaa nämä roolit ja niiden merkitys koulukiusaamisessa. Itsensä puolustaminen on vain yksi kapea sektori. Sen yksipuolinen painottaminen on sekä suppeaa että jopa vähän itsekästä. Vanhemman pitää ymmärtää kiusaamisen sosiaalinen painottuneisuus. Hyvä vanhempi näkee koulukiusaamisen laajemman tason ja huomioi tämän myös kasvatuksessaan.

Kiusaaminen sekä siihen puuttuminen on oikeastaan aina sosiaalista. Ihminen on hierarkkinen laumaeläin.

[Totte]

Sekä Lasselta että Mikalta hyvät viestit!

Itse tosiaan uskon myös että kamppailulajiharrastus voi estää kiusaamista sen tuoman itsevarmuuden takia. Tähän voi tosin kelvata mikä tahansa muukin vaativa urheiluharrastus. Itse olen nähnyt kamppaileviakin lapsia joita on kiusattu. Lajina oli tosin Aikido, joten ehkä ei se ei ollut lajina tarpeeks kova...

Tarkoituksena ei nyt tietenkään ollu aloittaa keskustelua Aikidon kovuudesta. Kiusaaminen on, kuten edelliset viestit toivat hyvin esille, monitahoinen ongelma. Ei sitä voi ratkaista kunhan opettaa lasta "puolustamaan itseään" (tm). Hyvän kasvatuksen tuoma terve itsetunto on tietenkin iso plussa, mutta harvassa ovat ne ihmiset joiden itsetuntoa ei pystytä piinaamisella murentamaan jos tarpeeksi yrittää.

[Mjölnir]

olen Toten kanssa samaa mieltä. Mikä tahansa liikuntaharrastus voi riittää siihen itsetunnon ja yhteisössä hyväksynnän saavuttamiseksi.

Kamppailuissa on tietty se etu, ettei tarvitse jännittää niin paljon oman fyysisen koskemattomuutensa puolesta

[Poista käyttäjä 1747]

En tarkoittanut tällä sitä, että lapsi opettaisiin "kääntämään poski" aina vaan lähinnä sitä, että lapselle voi olla vaikeaa ymmärtää milloin on hyväksyttävää "tirvaista siihen maksan kärkeen" ratkaisumallina. Lapselle voi olla myös vaikeampi käsittää milloin tarvitaan sitä "väkivaltaa joka lopettaa v1ttuilun" ja milloin on vaan parempi v1ttuilla takaisin... Lapsen itsetunnolla on suuri merkitys tälle ja kuten sanoit, niin nämä ovat kasvatuskysymyksia (ja tuloksia)

Mutta parasta olisi, että lapsen itsetunto ja fyysiset sekä henkiset "työkalut" ovat sen verran hyviä, että hän on se joka kävelee selkä suorana pois mahdollisista konfliktitilanteista pois eikä jää maahan makaamaan/pötki pakoon.

Juu.. Ja harrastamisessa pitää olla se pieni kilpailullisuus mukana. Sosialistinen "kaikki häviää vähäsen, mutta kukaan ei voita, koska jollekin saattaa tulla paha mieli" harrastaminen on syvältä

Luupää muistaa yhä lämmöllä kun pari ysiluokkalaista kollia yrittivät antaa yläasteen alkumetreillä mopokasteen. Ellei espoolainen nousukasisukki olisi opettanut pojalleen pääpuskua (nenään) niin luinen pääni olisi päätynyt vessanpönttöön.

Nyt toinen jäi vuotamaan vessan lattialle ja toinen, typerys, luuli pääsevänsä turvaan juoksemalla opettajahuoneeseen. Ei tarvinnut sen jälkeen "tarjota" vanhemmille kolleille röökejään tai muutenkaan nöyristellä. IMO mielummin näin kuin pää pöntössä ja liuta " heikko on hän joka turvautuu woimaan" beeässää.

Olen enemmän kuin tyytyväinen jos muksut voivat elää koko elämänsä joutumatta koskaan kokemaan kiusaamista tai väkivaltaa. En kuitenkaan ajatellut tehdä heille karhunpalvelusta olettamalla että esim. opettajat hoitavat leiviskänsä ja varmistavat rauhallisen kouluympäristön. Ei niistä ollut siihen edes allekirjoittaneen grädderumppa koulussa jossa reksi oli rustonaamainen ex-nyrkkeilijä.

Al Caponea myötäillen...itseluottamus ja kova takakäsi kantaa pidemmälle kuin pelkkä itseluottamus. Se että antaa jälkikasvulle eväät puolustaa itseään ei tarkoita että laiminlyö niitä kasvatuksen muita osa-alueita.


Mitä tulee kilpaurheiluun niin mielestäni suurin siitä saatava hyve on työnteon ja lopputuloksen välisen syy-yhteyden sisäistäminen. Joukkuelajeissa oppii ryhmätyöskentelyn lisäksi myös tappelemaan peliajasta.

[Point]

Luupää muistaa yhä lämmöllä kun pari ysiluokkalaista kollia yrittivät antaa yläasteen alkumetreillä mopokasteen. Ellei espoolainen nousukasisukki olisi opettanut pojalleen pääpuskua (nenään) niin luinen pääni olisi päätynyt vessanpönttöön.

Nyt toinen jäi vuotamaan vessan lattialle ja toinen, typerys, luuli pääsevänsä turvaan juoksemalla opettajahuoneeseen. Ei tarvinnut sen jälkeen "tarjota" vanhemmille kolleille röökejään tai muutenkaan nöyristellä. IMO mielummin näin kuin pää pöntössä ja liuta " heikko on hän joka turvautuu woimaan" beeässää.

Olen enemmän kuin tyytyväinen jos muksut voivat elää koko elämänsä joutumatta koskaan kokemaan kiusaamista tai väkivaltaa. En kuitenkaan ajatellut tehdä heille karhunpalvelusta olettamalla että esim. opettajat hoitavat leiviskänsä ja varmistavat rauhallisen kouluympäristön. Ei niistä ollut siihen edes allekirjoittaneen grädderumppa koulussa jossa reksi oli rustonaamainen ex-nyrkkeilijä.

Al Caponea myötäillen...itseluottamus ja kova takakäsi kantaa pidemmälle kuin pelkkä itseluottamus. Se että antaa jälkikasvulle eväät puolustaa itseään ei tarkoita että laiminlyö niitä kasvatuksen muita osa-alueita.


Mitä tulee kilpaurheiluun niin mielestäni suurin siitä saatava hyve on työnteon ja lopputuloksen välisen syy-yhteyden sisäistäminen. Joukkuelajeissa oppii ryhmätyöskentelyn lisäksi myös tappelemaan peliajasta.

Tuohan kuulostaa jokaisen yläasteikäisen märältä unelta. Nöyryttää isompaansa.

Ja itseasiassa tilanteena uhkaava mopokaste varmaan oikeuttaa hätävarjelun ja tuossa tilanteessa pääpusku ei ole sen liioittelua

Pointtini oli kuitenkin, että kasvattajan muilla toimilla kuin yksittäisillä itsepuolustuskikoilla, on suurempi merkitys sillä joutuuko lapsi koulukiusauksen kohteeksi ja miten mahdollisissa konfliktitilanteissa käyttäytyy. Luulen, että vaikka olisitkin skipannut isäsi pääpusku-oppitunnin, niin sinulla olisi ollut muuten eväitä selvitä tilanteesta, että ko. kiusaajat olisivat siirtyneet toiseen kohteeseen.

Ja samaa mieltä olen kilpaurheilusta.

btw. Nyt muistui mieleen, että olenhan minäkin syyllistynyt muutaman "kikan" näyttämiseen, jos "painissa se toinen ei meinaa liikahtaakaan" ja kuinka ne kehon "terävät osat" tuntuvat "ikäviltä" kun niillä painaa joistakin kohtaa.

[obmijoy]

hyvää asiaa paljon Lassella pointilla luupäällä jne...

itse tiedän kilpaurheilusta toisenlaisia esimerkejä:

painissa kun ei ollut riittävän useita eri ryhmiä pienemmät kärsivät vammoja koska 10-12vuotiaat eivät osanneet ottaa tarpeeksi kevyesti tosissaan pinnistelevien 7vuotiaiden kanssa
ja käsipallossa kiusattiin kaverin lasta niin, että joutui vaihtaan toiseeen joukuelajiin

lasten maailma on liian kilpailullinen/liian yksipuoleinen liian aikaisin siitä oli "drop out" kohta ketjussa/linkissä tässä http://www.potku.net/forum/viewtopic.ph ... 18#p780335" onclick="window.open(this.href);return false; Mapelta


tässä viimeisimmästä linkistä pätkä; laitoin nuoren lihastreeniinn ettei katoa...

Oikein ohjatuista kulttuuriharrastuksista puuttuu myös sellainen epäterve kilpailu, joka on nykyisin vallitsevana kaikkialla muualla yhteiskunnassa. Esimerkiksi jo normaalissa koulunkäynnissä arvotetaan arvosanoin koko ajan koulumenestystä ja lapset joutuvat vertaamaan omaa menestystään jatkuvasti muihin. Koulu-urheilussa lapset pannaan usein suoraan kilpailemaan toisiaan vastaan. Taideaineissa sen sijaan ei kilpailla niinkään muita vastaan, vaan ennen kaikkea oman itsensä kehittämiseksi ja voittamiseksi. Taideaineiden opettajien tulisi pitää mielessä juuri tämä, jottei lapsille alkaisi myöskään musiikki- tai piirustustunneilla tulla muuhun koulunkäyntiin verrattavia vääriä suorituspaineita. Taideaineiden opetuksessa suorituksia ei pitäisikään missään nimessä arvioida numeroarvosanoin.

Musiikin(omalisäys lajien joissa ei kilpailu ole pää tavoite eli esim karate aikido breikdance) harrastamisessa on lisäksi se etu, että soittaminen on psykofyysisesti erittäin monimutkainen tapahtuma. Toisalta se edellyttää tietoista älyllistä analysointia, mutta samalla soittamisessa pitää olla mukana myös tunne. Soittaminen ei onnistu myöskään ilman riittävän kehittyneitä motorisia valmiuksia. Samalla soitto kehittää eri aistien samanaikaista yhteistyötä — visuaalinen nuottikuva pitää kyetä hahmottamaan ja analysoimaan salamannopeasti päässä, jotta sen kykenisi toteuttamaan motorisesti soittimen kautta niin, että lopputulos olisi korvin kuultuna kaunis ja puhdas. Ja jos soitonopetuksessa pyritään siihen, että lapset opettelisivat harjoittelemiaan kappaleita ulkoa, seurauksena on samalla hahmotuskyvyn ja muistin yleinen kehittyminen.

Kaiken kaikkiaan soittaminen työllistää aivojen kaikkia kerroksia samanaikaisesti ja näin se kehittää myös lapsen yleistä assosioaatiokykyä sekä kykyä yhdistää asioita epäsovinnaisella ja luovalla tavalla. Soitonopiskelu kasvattaa pitkäjänteisyyttä ja kurinalaisuutta, mutta antaa samalla runsaasti tilaa omalle luovuudelle.

Yhteissoitossa, samoin kuin lasten teatteri- tai tanssiesityksissä tulee mukaan lisäksi näiden harrastusten sosiaalisuutta kehittävä puoli. Orkesterissa tai teatteri- ja tanssiryhmässä jokaisella osallistujalla on oma tärkeä tehtävänsä ja roolinsa kokonaisuudessa. Sooloilijat eivät niissä menesty, vaan kaikkien on toimittava toisiaan tukien ja innostaen parhaan yhteisesti luodun lopputuloksen saavuttamiseksi. Viisas opettaja voi ryhmäesityksissä sekoittaa lisäksi koko luokan siihenastisen sosiaalisen hierarkian. Jollekin dominoivalle lapselle voidaan esimerkiksi antaa vain sivurooli ja nostaa esiin taas joku hiljaisempi, ehkä jopa koulukiusattu lapsi.

Kaiken kaikkiaan lasten kulttuuriharrastukset tarjoavat lapsille aitoja onnistumisen ja itsensä ylittämisen elämyksiä. Näin ne nostavat epävarmojen ja vetäytyvienkin lasten itsetuntoa ja parantavat samalla suuresti lasten esiintymiskykyä. Kulttuurissa ei ole voittajia ja häviäjiä, vaan jos lasten kulttuuriharrastuksia ohjataan viisaasti, kaikki jäävät niissä voittajiksi.

[Kuhmu]

Koulumaailma ei ole loistanut erityisellä tehokkuudella koulukiusaamistapausten selvittämisissä suinkaan aina.

Aivan kuten poliisikaan ei ole loistanut rikosten selvittämisissä. Aina jää jotakin selvittämättä. Tietysti tämä loistaminen pitäisi ensin määritellä. Oli miten oli, edes Stasi ei ollut sataprosenttisen tehokas.

koulu voi olla lohduton ja väkivaltainen paikka lapselle.

Kyllä voi, mutten kuten todettu, tällainen paikka se on vain harvoille. Jokainen kohtaa vaikeuksia ja ongelmia elämänsä aikana, mutta systeemaattinen syrjintä kohdistuu vain joihinkin.

Aikuisenako sitten on hyvä ruveta harjoittelemaan kamppailulajia puolustautumismielessä?

Mitä aiemmin lapselle alkaa opettaa kuinka toimia häntä kohtaavissa henkisissä-ja fyysisissäväkivaltatilanteissa, ja käymään asiaoita läpi sekä selvittämään niitä. Sen paremmat mahdollisuudet hän saa tällaisia tilanteita varten.

Tässä onkin se ongelma, jos tarkoituksena on keskittyä tarkastelemaan koulukiusaamista vain siltä kannalta, että osaa fyysisesti puolustaa itseään.

Itsensä puolustaminen on tärkeä taito, mutta kuten Lasse sanoi, kamppailulajien tulisi lasten osalla olla liikunnallista leikkiä. Sellainen pseudomachoisien mahdollisesti huonosta itsetunnosta kumpuava ajatusmaailma, jossa lapsesta kasvatetaan Rambo, saattaa olla vaarallinen tie. Tosin en nyt sitten tiedä, kasvattaako kukaan lastaan ihan oikeasti niin. Kamppailulajit luovat hyvää itsetuntoa, mikä näkyy usein myös ulospäin. Tämä jo osaltaan saattaa estää kiusaamisen. Koulukiusaaminen on monitasoinen kokonaisuus, jossa itsensä puolustaminen on vain yksi osa.

Ihminen on jo syntyessään psykofyysissosiaalinen eläin. Tietenkin kiivaimmassa kehitysvaiheessa palikat menevät helposti sekaisin, mutta siksipä me aikuiset ohjailemme näitä lapsia ja nuoria.

Koulukiusaamisesta keskustellaan jo yläasteella ainakin terveystiedon tunneilla. Tässä painotetaan mm. eri roolien merkitystä ja puolustajan roolin tärkeyttä sekä sitä, että kiusaajia on aina merkittävästi vähemmän kuin kaikkia muita ja että kiusaajat haluavat muiden hyväksyntää. Kiusaaminen on harvoin sitä, että yksi oppilas kiusaa toista silloin, kun kukaan muu ei ole läsnä. Yleensä tarkoituksena on saada huomiota ja hyväksyntää muilta. Tähän puuttuminen on siksi erittäin tärkeää. Näitä rooleja on esitetty mm. täällä.

Jokaisen vanhemman on hyvä tiedostaa nämä roolit ja niiden merkitys koulukiusaamisessa. Itsensä puolustaminen on vain yksi kapea sektori. Sen yksipuolinen painottaminen on sekä suppeaa että jopa vähän itsekästä. Vanhemman pitää ymmärtää kiusaamisen sosiaalinen painottuneisuus. Hyvä vanhempi näkee koulukiusaamisen laajemman tason ja huomioi tämän myös kasvatuksessaan.

Kiusaaminen sekä siihen puuttuminen on oikeastaan aina sosiaalista. Ihminen on hierarkkinen laumaeläin.

Mitä aiemmin lapselle alkaa opettaa kuinka toimia häntä kohtaavissa henkisissä-ja fyysisissä väkivaltatilanteissa, ja käymään asiaoita läpi sekä selvittämään niitä. Sen paremmat mahdollisuudet hän saa tällaisia tilanteita varten.

Minusta tuntui, ettet lukenut tuota ajatuksella. Tuohon selvittämiseen kuuluu asioiden kokonaisvaltainen selvittäminen ja läpikäyminen, ei siis pelkästään fyysinen itsepuolustus.

Onko sinulla omia lapsia joita olet kasvattanut ja törmännyt esim koulukiusaamiseen, vai onko kokemuksesi siltä loulun puolelta? Olen törmännyt tapauksiin, joissa myös opettajat ovat olleet niitä kiusaajia ja johtaneet luokan suhtautumista tiettyyn oppilaaseen.

[Lasse Candé]

Onko sinulla omia lapsia joita olet kasvattanut ja törmännyt esim koulukiusaamiseen, vai onko kokemuksesi siltä loulun puolelta? Olen törmännyt tapauksiin, joissa myös opettajat ovat olleet niitä kiusaajia ja johtaneet luokan suhtautumista tiettyyn oppilaaseen.

Taas kelpaisi uusinta...
Meillä siis kaikilla on hyvin rajallinen perspektiivi koulumaailmaan ja tähän aiheeseen, mutta olemme nyt vähintään kaikki itse sen käyneet. Tuohon päälle monenlaista keskustelua mitä mistäkin kuulee. Jos jollakulla on lapsia, se ei takaa mitään, sillä lapsi voi olla missä roolissa tahansa. Oikeastaan kiinnostaisikin tietää mihin sinä tässä kohtaa keskustelua tarvitset Mikan roolitusta?

Ennen kaikkea: Miten tuo että jotkut opettajat ovat olleet niitä kiusaajia liittyy asiaan?

Olen lukenut keskustelun tarkkaan enkä hahmota viestisi punaista lankaa, jolloin en saa tuota loppuakaan mihinkään kontekstiin, paitsi yhteen, mutta parempi etten ala arvailemaan vaan selität itse.



Kysyn suoraan... Onko jotakin tapahtunut, jota käsittelet tässä melko yleisin sanankääntein?

[Jussi Häkkinen]

Onko sinulla omia lapsia

Mitä hemmetin väliä tällä raukkisescapella on? Voit pelata argumenttisi ihan kusematta noin alkajaisitta muroihisi. Tasan sama "sä et oo tehny, sul ei voi olla käsityst" -selitys kuin kaikilla teineillä. Jätä asia pois, keskustele ilman läheisiä tunteita ja presto - asioille ehkä voi tehdä jotain.

T: koulukiusattu.

[L.K.]

No ei tuo nyt ehkä ihan mikään täysin aiheeton kysymys kuitenkaan ole? Jos esm itse ei ole ollut kiusaajan tai kiusatun roolissa eikä ole sitä sen kummemmin omissa koulukokemuksissaan havainnut niin voi olla aika vaikea asettua sellaiseen asemaan, jonka lapset esim ovat kiusauksen kohteena tms?!