Syysalesta tuli tuo Skyrim legendary edit ostettua, ja sitä oon tahkonnut nyt siitä asti.
Ajatuksia: Puutteet ja hyvät puolet on suunnilleen samat kuin Morrowindissa ja Oblivionissa. Silti tuntuu että vaikka tiettyja asioita on parannettu edellisestä, on toiset jutut samalla kustu.
Pro:
+ Vapaa maailma, jossa saa mennä mihin haluaa ja tehdä asioita missä järjestyksessä haluaa, on tietysti hieno juttu. Skyrimissä läänia tuntuu riittävän ihan kivasti, alue ainakin tuntuu aika paljon isommalta kuin Oblivionissa.
+ Graffa on hienoa, vaan ei tosin yhtä hienoa kuin esim Witcher 2:ssa.
+ Lohikäärmeet ovat mageita vastustajia, varsinkin silloin kun ne hyökkäävät jonkun muun kuin sankarin itsensä kimppuun, jolloin niiden lentelyä voi katsella kauempaa ja toivoa ettei itse tule nähdyksi.
+ Aseet ja varusteet tuntuvat olevan vähän vähemmän övereitä kuin aiemmissa osissa, tai ainakin ne säilyvät sellaisina pidemmän aikaa. Olen nyt level 30, ja käytän edelleen samaa asetta jonka sain ollessani level 5 tms.
+ Oblivion gateja tai edes niihin verrattavia muita tuskaisia ja pitkäveteisiä pakkopullia ei ole.
+ Taistelussa toisinaan näkyvät action-hidastukset ovat cooleja, vaikkakaan animointi ei mitään alan terävintä kärkeä olekaan.
+ Kaiken eteentulevan roinan pölliminen ei enää tunnu välttämättömältä. En tosin tiedä onko se ollut välttämätöntä ennenkään, ja onko muutos pelitekninen vai haluanko tietoisesti yrittää pelata peliä ns. siististi.
+ UI:n graafiseen ulkoasuun on ilmeisesti otettu vaikutteita modernista skandinaavisesta designista, ja varsin onnistuneesti. Myös viitteet pohjoismaiseen kulttuuriin näkyvät (quite obviously!) siellä täällä, ja hahmojen nimissä esimerkiksi on myös pientä suomalaisväriä.
Contra:
- Hahmoissa on luonnetta ja syvyyttä about yhtä paljon kuin pahvisessa cut-outissa tai keskiverto aikusviihde-elokuvan miespääosan esittäjässä. Kenenkään nimeä ei muista, eikä kenenkään kohtalo liikuta pätkän vertaa. Naissoturi, joka on roikkunut mukanani melkein alusta asti, ei edelleenkään puhuteltaessa osaa sanoa muuta kuin "let's get going!". Dragon Agen hahmojen välinen interaktio ja elävät suhteet toisiinsa ovat jotain mistä Skyrimin robottimaiset henkilöhahmot eivät näe edes märkiä unia. Pelissä voi kuulemma mennä naimisiinkin, mutta niinkuin mikään muukaan se ei vaikuta mitenkään mihinkään.
- Vaikka maailma on vapaa, mikään mitä siellä teet ei tunnu vaikuttavan mitenkään kehenkään eikä mihinkään. On kuin eläisit jossain oudossa unessa, jossa tavallaan olet osa maailmaa mutta käytännössä kuitenkaan et.
- Peli ei heitä pelaajalle minkäänlaisia moraalisia tai omatuntoa kutkuttavia kierrepalloja. Oikeastaan koska kaikki questit ovat mallia "tapa epäkuollut nekromanseri tuolta tornista" tai "olen hukannut korun tuonne mörköluolaan, voitko hakea sen?", ei minkäänlaisia päätöksiä tarvitse koskaan tehdä, tai ainakin ne ovat erittäin harvinaisia. Silloinkin päätös vaikuttaa vain siihen että kuoleeko ehkä joku yksinäisessä tornissa elävä velho jota kukaan ei tunne ja jonka kohtalo ei liikuta ketään, vai tapahtuuko jotain muuta pelimaailman ja hahmojen elämän kannalta täysin merkityksetöntä. Tässä kohtaa muistelen lämmöllä esimerkiksi Call of Juarez: Gunslingerin loppuratkaisua: mietin sitä loppudemon viimeistä kysymystä rehellisesti varmaan 20 minuuttia, vaikka hyvin tiesin että se ei vaikuta enää peliin millään tavalla. Vastaavanlaisesta pelaajan sitomisesta tarinaan tunnetasolla ei Skyrimissä ole pienintäkään vihiä.
- Hahmonluonti on muutettu viime osista täysin. Skyrimissä alussa valitaan ainoastaan rotu, naama ja nimi. Poissa on kaikki horoskooppien, hahmoluokkien ja skillsien kanssa pelaaminen, tässä jokainen sankari aloittaa samalta viivalta ja statsit kasvaa jos niitä käyttää (tai trainereilla, joita ei tahdo löytyä mistään ja jotka ovat tietysti pirun kalliita). Paperilla ihan hyvä idea, mutta käytännössä ei. Kuka hemmetti jaksaa yrittää kehittää jotain enchantment-skilliä hiki hatussa, kun vihulaista kaatuu paljon paljon helpommin ihan vain hakkaamalla tai destruction-taioilla? Aiemmissa osissa alussa valittu rooli sentään pakotti tai ainakin kannusti pelaamaan hahmon vahvuuksia hyödyntäen, mikä ikäänkuin on vähän niinkuin roolipelaamisen idea. Tässä vain laitetaan vihollista kylmäksi miten helpoiten pystytään.
- Lukkojen tiirikointi on liian helppoa. Jopa master-tason lukot aukeavat tosta noin vaan, eikä tiirikoistakaan ole pulaa kun niitä on jokaisen kylmäksi laitetun bandiitin taskut pullollaan. Tiirikointi-skilli myös kasvaa kuin itsestään, sillä eteen tulevia lukkoja ei ole mitään syytä jättää tiirikoimatta.
- Loitsusysteemi on muutettu myös täysin. Loitsuja ei voi enää tehdä itse, vaan niitä on valmiina se mitä on. En ole varma onko tämä hyvä vai huono asia, meinasin ensin laittaa tämän kohdan plussaksi. Hyvä puoli tässä on se, että nyt loitsut ovat graafisesti näyttäviä (tai näyttävämpiä kuin ennen) eivätkä ainoastaan sellaisia onnettomia valopalloja kuin Oblivionissa. Kääntöpuolena sitten on tietysti se että loitsuja ei ole hirveän montaa erilaista, ja niistä suurin osa on täysin turhia. Mitä tekee jollain kuolleesta herättämis- loitsulla, kun matsit kestää yleensä vain sen muutaman sekunnin? Tai valoloitsuilla, kun kaikki luolat ovat joka tapauksessa niin valoisia ettei mitään lisävaloa tarvitse. Ulkonakin tuntuu olevan luxeja aina kuin juhannusyönä konsanaan. Taisteluissa on paljon tehokkaampaa käyttää koko aika vihollisen hakkaamiseen, eikä turhien loitsujen kanssa spedeilyyn.
- Äijän healthi, mana ja stamina regeneroituvat itsestään, ja vieläpä älyntöntä vauhtia, mikä tarkoittaa että esim ruuan syöminen ja kaikenlaisten parannusloitsujen käyttö on täysin turhaa touhua, paitsi kesken tappelun. Tosin healing-potioneja on jaossa niin paljon, että niistä riittää tappeluissa vedettäväksi ihan hyvin.
- Syöminen ja nukkuminen ovat edelleen ainoastaan vapaaehtoista fiilistelyä, jotka eivät oikeasti ole välttämättömiä eivätkä vaikuta hahmon toimintaan millään tavalla (paitsi jos on nukkunut sängyssä, niin skilssit ilmeisesti hetken aikaa kasvaa nopeammin).
Summa summarum: Vaikka Skyrimissä on puutteita pitkä lista, niin onhan se nyt kova. 75h Steamin mukaan tuota on nyt pelattu, ja kyllä ainakin toisen mokoman ajattelin sen parissa viihtyä. Silti elättelen toivoa siitä että Bethesda joskus julkaisee Elder Scrolls -pelin jossa nuo mainitut puutteet olisi korjattu. Silloin kusen hunajaa.