Venyttelyn eri tyypit

[taifuuni]

Rauli on taas ahkeroinut.

:

Se on hienoa, aina voi löytyä jotain arvokasta.
Tosin tuo isometrinen venytys ei itselläni ole mitään lisäarvoa tuonut, joko se ei toimi tai sen toteuttaminen on todella tarkkaa hommaa.

[jkk]

Jos jotakuta kiinnostaa, mä voin muutamassa hetkessä esitellä tuota PNF-venytystä (parempi kun en arvaile sitä suomeksi, mutta on se tässä ketjussa mainittu). Toimii hienosti, eikä ole huijausta, vaan perustuu ihan perusfysiologiaan (vaikka sitä tehdessä se huijaukselta tuntuukin: itse kutsun sitä aina taikatempuksi ).

Nykäiskää tapaamisessa hihasta, jos niikseen tulee...

Esittele vaan. Piti viime miitissä kokeillakki, mut unohtu.

[Mika]

Nykäiskää tapaamisessa hihasta, jos niikseen tulee...

Esittele vaan. Piti viime miitissä kokeillakki, mut unohtu.

Aattelinkin että ihan kuin olisin kirjoittanut tän ennenkin...


Muistuta mua jossakin vaiheessa, vaikka vapaaosuuden alkaessa. Hyvin ehtii sparrailla sen jälkeen, tohon ei mee kuin muutama minuutti.

[Tohtori Krabola]

Nykäiskää tapaamisessa hihasta, jos niikseen tulee...

Esittele vaan. Piti viime miitissä kokeillakki, mut unohtu.

Aattelinkin että ihan kuin olisin kirjoittanut tän ennenkin...


Muistuta mua jossakin vaiheessa, vaikka vapaaosuuden alkaessa. Hyvin ehtii sparrailla sen jälkeen, tohon ei mee kuin muutama minuutti.

Mä voisin tulla myös katselemaan, mitenkä sitä tampereella venytellään

[Verr]

Tuossa nyt jäi se puuttumaan tuossa isometrisen selityksessä että venytetäänkö lihasta päätoimisesti jännityksen aikana vai sen jälkeen. Vaiko koko ajan?

Jännityksen jälkeen. Tuo tunnetaan myös lyhenteellä "JRV" (järkytys-revähdys-venähdys tai jännitys-rentoutus-venytys).

AFAIK isometrinen tarkoittaa sitä että venytetään samalla kun jännitetään.

JRV tai PNF sisältää myös tuon jännityksen jälkeisen (rentoutuneen lihaksen) venytyksen.

[Jussi Häkkinen]

AFAIK isometrinen tarkoittaa sitä että venytetään samalla kun jännitetään.

Aa, juu, tuokin tuttu.

[Toni]

"Asettaudu haluamaasi passiiviseen venytysasentoon siten että lihakset ovat (melko kevyesti) venyneenä, ja että niitä pitää paikallaan jokin vastavoima, kuten lattia, apuväline tai toinen ihminen
Jännitä noin 7-15 sekunnin ajan venytettyä lihasta ja työnnä tukea vasten käyttäen venytyksessä olevia lihaksia. Liikettä ei kuitenkaan synny vaan raaja pysyy paikallaan.
Rentouta lihas vähintään 20 sekunniksi"

Fysioterapeuttini opetti minulle takareiden revähdyksen jälkeiseen hoitoon tyylin; venytys niin pitkälle kuin hyvältä tuntuu, siellä pidetään 20s. Sen jälkeen venytetylle lihakselle supistus n.10s, jonka jälkeen taas venytys. Myös eräs käyttämäni hieroja käytti tuota samaa. Tehokas tapa ja tuloksia syntyi. Onko kyseessä yksi ja sama asia. Vai enkö vaan tajunnut tuosta...

[Toni]

Itse itselleni vastaten. Taitaa olla tuo PNF- venyttely kyseessä.
Lainaus;
"Tyypillisimmät PNF-venyttelyn muodot ovat seuraavat:
Venytys- jännitys-rentoutus
-aloitetaan passiivisella venytyksellä, jonka jälkeen tehdään isometrinen jännitys 10-15 sekunniksi, välitön 2-3 sekunnin rentoutus ja lopuksi 15 sekunnin passiivinen venytys."
Ja jos oikein ymmärsin tuosta isometrisestä venyttelystä niin se olis parasta tehdä parin kanssa?

[Tyttö]

Ja jos oikein ymmärsin tuosta isometrisestä venyttelystä niin se olis parasta tehdä parin kanssa?

Pari helpottaa tekemistä, mutta tärkeintä tuossa on se, että löydetään tukipiste, jota vastaan lihaksia voidaan jännittää. Paria vastaavan tukipisteen löytää tarvittaessa myös esim. lattiasta tai seinästä. Vaikka (liian) monille venytykseksi riittää, että "menee venyttelyasentoon", niin lisää tehoja venytykseen saa, kun löytää tukipisteen, josta poispäin venytyksen tekee.

Ja mitä olen havainnut, niin tuo PNF-tekniikka on erittäin tehokas, mutta useimmille riittää jopa se, että muistaa aktiivisesti rentouttaa lihaksia venyttelyn aikana. Se jännittäminen käy monilla ihan kuin itsestään...

[Toni]

Kiitos selvennyksestä vielä. En tiedä onko järjen köyhyyttä vai mitä, mutta mulle ainakin aukeais vielä paremmin tämä aihe jos olisi kuvia tai videota laittaa tähän liitteeksi. Toisaalta ei auta kuin kokeilla. Sen verran näitä ketjuja lueskellessani olen TAAS oppinut, että staattisia venytyksiä en tee ennen treenejä vaan siirryn dynaamisen venyttelyn ihmeelliseen maailmaan. Siinäkin varmaan vain mielikuvitus on rajana...

[Tyttö]

Tässä on aika hyvä video, jossa pari esimerkkiä, miten PNF-venytystä tehdään ilman paria:

[youtube][/youtube]

Tuohon takareiden venytykseen kun lisäisi vielä sen, että rentoutusvaiheessa lantiota käännettäisiin poispäin ("häntäluuta kohti kattoa") tukipisteestä (kantapäästä) kuitenkin samalla kantapäätä kevyesti alustaa vasten painaen, niin paranisi vielä.

[Antti Koljonen]

Rentoutumiseen venyttelyn aikana auttaa syvään hengittäminen. Sitä kannattaa alkuun vaikka vähän liioitella, ettei ainakaan jää pidättämään hengitystä silloin kun pitäisi rentoutua. Hengityksen pidättäminen on meinaan aika vaistomaista silloin kun mennään liikkuvuuden äärirajoille ja kipua alkaa tuntua.

[terssi]

Juu, tuo on vanha kanta, onhan siitä, öö, 17 vuotta?
.........
Yliliikkuvuudesta tuli vastaan sellaista, että jutustelin taannoin pitkään erään KV-tasolla pidemmän aikaa toimineen kilpavoimisteluvalmentajan kanssa ja hänen mukaansa liian nuorena tehty pitkäkestoinen venyttely altistaa polvien ja kyynärpäiden hyperekstensiotaipumukselle (mainitsi voimistelussa jonkinlaiseksi trendiksi) ja tätä kautta nostaa loukkaantumisherkkyyttä, vieläkin pahemmin uran lopun jälkeen. Hänen mukaansa aikuisilla tämä kehitys on harvinaisempaa, mutta ei olematonta.

Jeps, se oli todella vanha ja siksi en nostanut sinua sen kummemmin tikun nokkaan tässä mainitsemalla nimiä ja kuulustelemalla vanhaa kantaasi, vaan halusin ihan vain keskustella tuosta aiheesta "yliliikkuvuus vs. hankittu yliliikkuvuus.

Se on ihan mielenkiintoinen aihe minusta ja siitä tosiaan kuulee paljon juuri tuollaista, mitä tuossakin viestissä sanot.

Pari sekalaista ajatusta:

-Voimistelupiireissä käsittääkseni perinteisesti venytellään todella paljon, siis tyyliin tuntikausiakin päivässä. Ennen treeniä, treeneissä, treenin jälkeen.. Samaa kuulee muistakin äärimmäistä notkeutta vaativista lajeista (baletti, jotkut sirkushommat, jotkut tanssijutut jne). Volyymi on todennäköisesti aika erilainen, kuin jos ottaa venyttelyä/joogaa kamppailuharrastuksen oheen 1-3 kertaa viikossa.

-Kyse on lapsista ja lapsina tiukan venyttelyrutiinin aloittaneista. Uskoisin että nivelet ovat huomattavasti muokkaantuvaisempia kasvuikäisillä kuin aikuisilla. Tätä moni auktoriteettikin sanoo, että kavuiässä voi vielä vaikuttaa vaikkapa nivelsiteiden pituuteen ja vaikkapa lonkkanivelten muotoon. Osaltaan tästä johtunee se ero, miksi aikuisilla ei tyypillisesti toimi läheskään niin hyvin samat venyttelymenetelmät äärimmäisten liikelaajuuksien saavuttamiseksi kuin lapsilla. Nämä vissiin ovat silti lähinnä valistuneita arvauksia, ei sitä varmaankaan tutkittu suoraan ole mitenkään.

-Toisaalta pitää ottaa taas se ilmiö, että todennäköisesti lajeihin, joissa tarvitaan tai joissa on ihanteena äärimmäiset liikelaajuudet, valikoituu niitä ihmisiä kenellä on jonkinlainen geneettinen taipumus suureen notkeuteen ja kohtuullinen yliliikkuvuus ominaisuutena auttaa tässä. Eli se, että nivelten muoto on edullinen ja sidekudosten ominaisuudet edulliset venyvyyteen.

Vertaa koripallossa on paljon keskimääräistä pidempiä ihmisiä, tuskin koripallon treenaaminen kasvuiässä kuitenkaan kasvattaa pituutta.

Sama näkynee sitten aikuisilla joogasaleilla, eli sinnekin valikoituu paljon varmasti niitä, kelle laajoihin asentoihin rentoutuminen on luonnostaan helppoa ja kenellä saattaa olla jonkinlainen pieni yliliikkuvuus. Näillä sitten näkyy helpommin niitä yliliikkuvuuteen liittyviä nivelongelmia, varsinkin jos vaan venyttelee/joogaa ja yliojentaa niitä niveliä jatkuvasti, eikä samalla esim. voimaharjoittele. Kenenkään nyt ei minun mielestäni kannattaisi yleisestikään pelkästään passiivisesti venytellä.

Jos taas on vaikkapa sellainen sterotyyppinen perusjäykkä aikuinen mies, niin pelko haitallisen yliliikkuvuuden kehittymisestä lienee aika marginaalinen joogan aloituksen johdosta.


Enkä nyt itsekään mikään joogan ylin ystävä tai puffaaja ole. Mutta se kyllä varmasti voi olla jollekin yksilölle juuri sitä, mitä kroppa kaipaa. On se jooga kuitenkin sellainen valmis paketti, mihin voi hypätä mukaan, ilman että näkee vaivaa itse vuosikausia lukemalla ja opettelemalla eri menetelmiä. Sehän selviää kokeilemalla, joogatyylejä on erilaisia kuten sanottu ja kokonaisuus ratkaisee. Lähtökohtaisesti yleisesti notkeustreenin tai kamppailijan liikkuvuustreenin tekisin itsekin muilla menetelmillä.

[Mika]

Kenenkään nyt ei minun mielestäni kannattaisi yleisestikään pelkästään passiivisesti venytellä.

Taidat taas ajatella pelkästään urheilijan näkökulmasta - mutta kun edes suurin osa ihmisistä ei ole urheilijoita.

Mielelläni kuulen perustelusi ennen kuin kommentoin lisää.

[terssi]

Ai miksi ei kannata pelkästään passiivisesti venytellä?

Esimerkki: Jos vaikka nyt kovasti tykkää venytellä passiivisesti takareisiä, niin kannattaa minun mielestäni rasittaa niitä monipuolisemmin. Toisin sanoen altistaa niitä muillekin voimille kuin passiiviselle tensiolle.

Eli kannattaa vaikkapa tehdä voimatreeniä niille takareisille myös, ja myös niillä pitkillä lihaspituuksilla. Tai sitten jos ei perinteinen voimatreeni syystä tai toisesta onnistu, niin kannattaa tehdä samoille lihaksille ja liikeradoille dynaamista venyttelyä ja/tai isometristä venyttelyä. Tai kaikkia edellä mainittuja.

Tämä voidaan muotoilla myös niin, että pitää tehdä myös jotain, jossa on voimantuoton ja motorisen kontrollin komponentti mukana. Pelkässä passiivisessa venytyksessä ei näitä komponentteja ole.

Kun puhutaan näin yleisellä tasolla, niin keho tykkää monipuolisista ärsykkeistä. Se on sellainen "best bet". Tulokset todennäköisesti paranee liikkuvuudessa, kroppa tuntuu pitkällä tähtäimellä todennäköisesti paremmalta, kropan hallinta-, tasapaino ja voimaominaisuudet todennäköisesti paranee, luusto tykkää, hengitys- ja verenkiertoelimistö tykkää. Pätee urheilijoihin ja myös sohvaperunoihin. Etenkin niiden sohvaperunoiden kannattaisi tehdä muutakin lihaksille kuin passiivista venyttelyä. Urheilijat nyt yleensä tekeekin jo muuta vähintään lajissaan, ellei kyse ole jostain E-sportista.


Tähän nyt varmasti voi keksiä jonkun ääriesimerkin jostain populasta, joka ei sairauden tai muun tilan takia kykene muuhun kuin passiiviseen venyttelyyn, jolloin se on varmasti parempi kuin ei mitään.

Nyt mielelläni kuulisin argumentteja, että miksi pelkkä passiivinen venyttely on kannattavaa ja kenelle?