Kamppailulliset pelit, leikit ja kisailut

[Mika]

Olen samaa mieltä. Sama koskee mitä tahansa pallolajia, jossa yhtäkkiä saakin tehdä mitä tahansa mukaan lukien vastustajan sääntöjen vastainen fyysinen kontaktointi. Ilmeisesti noilla Helsingin Choy Lee Fut -porukoilla oli tapana leikkiä noilla tavoilla, koska ainoastaan heidän kauttaan törmäsin näihin Tanglangissa. Kylmiltäni en pysty kuvittelemaan mitään yhtä raivostuttavaa ja järjetöntä tapaa lämmitellä ennen varsinaisia lajiharjoituksia.

Miksi sitä palloa siinä edes tarvitaan? Tapellaan sitten kunnolla tai tehdään jotakin oikeasti hyödyllistä.

[Fubarbarian]

Meillä on kanssa joskus ollut painifutista. Aika harmitonta hauskaahan se on, kun jengillä pysyy järki päässä.

[Mjölnir]

Minäkin käytän alkulämppärinä ns. Heracles-palloa (luulisin, että Kotkassa pelattava Defendo-pallo on aika samankaltaista), jossa liikkuminen tapahtuu vähintään toinen polvi matossa koko ajan (turvallisuusaspekti, ei kaaduta korkealta), ja säännöt ovat kuten uppopallossa, eli pallollinen pelaaja saa tarttua ja taklata keneen tahansa, kuka tahansa saa tarttua ja taklata pallollista pelaajaa, mutta palloton ei pallotonta. Pallona on kuntopallo, jota on raskas heittää.

tämä on aavistuksen kamppailullisempi kuin esim pelkkä jalkapallo, ja tarkoituksena on kehittää myös ympäristön havainnointia, että missä muut menevät, kenelle voisi yrittää pallon vyöryttää.

[Bananas]

yhtäkkiä saakin tehdä mitä tahansa mukaan lukien vastustajan sääntöjen vastainen fyysinen kontaktointi.

Kannattaakohan tässä vaiheessa enää lähteä kommentoimaan, mutta: miten niin sääntöjen vastainen? Sehän oli nimenomaan sääntöjen mukaista. Joskus pelattiin käsipallotyylisesti pystyyn nostettu patja maalina. Hyppyjä ei juuri ollut vaimentavan alustan takia, eikä silloin ainakaan taklattu, korkeintaan yritettiin pitää toinen maton pinnassa.
Pallona oli yleensä joku salista löytynyt pehmopallo.
Puitteiden ja pelaajien yhteisvaikutuksesta lopputuloksena oli lähinnä hidastempoista rugbyä muistuttava peli, jossa pääasiassa revittiin palloa toisten käsistä matossa tai pystyssä.

Miksi sitä palloa siinä edes tarvitaan? Tapellaan sitten kunnolla tai tehdään jotakin oikeasti hyödyllistä.

Miksi mitään muuta kuin tappelua nyt sitten tehdään? Alkulämmittelynä pelatuissa peleissä ei varmasti ole kunnolla tappelemisen tuomaa jännitystä, mutta joskus on mukava kokeilla muutakin.
Kuten tuossa alla, harmitonta hauskaa.

Oma mielipiteeni on, että peli ei ollut mitenkään erityisen vaarallinen, vaikka käyttämäni "painikoripallo" nimen takia saattaa siltä kuulostaakin. Jos joku paikalla ollut on kokenut toisin, niin pahoittelen niitten kertojen osalta, jolloin olen itse tätä peliä ehdottanut.

Muisti voi pettää, mutta en muista tässä tapahtuneen loukkaantumisia, kun taas jalkapallossa, ja jopa ultimatessa niitä sattui.

[Alioppilas]

Muistelen hämärästi, että sen kahdeksan vuoden aikana, jonka olin kuvioissa, hämähäkkifutiksessa sattui jotain, mutta en kuollaksenikaan muista loukkaantumisen tarkempaa laatua. Painikoriksessa en muista että olisi sattunut.

Lämpäksihän siitä ei oikein ollut kun paikalla saattoi olla se 40 henkeä ja arimmat (minä ja tytöt) katseltiin paikalta kun peruskurssin isoimmat miehet väänsivät molskilla pää punaisena palloa toisiltaan. Muistaakseni sääntöjen mukaan pallon kanssa ei saanut liikkua vaan se piti syöttää kaverille, ja koripalloksi sitä saattoi kutsua lähinnä siksi, että sitä palloa heiteltiin koriin. Mitään pomputtamista ei pehmopallolla ja painimolskilla harrasteta.

[Jorge]

Tulee ihan mieleen, kun kävin ala-astetta sellaisessa pikkukoulussa, jossa jollain liikuntatunneilla oli poikia 3.-6. luokalta. Isot pojat taivuttelivat puoliseniilin opettajan niin, että tunnilla sitten pelattiin "ryppyä", joka oli sisäpeli, mutta jolla palattiin rugbyn ja futiksen alkujuurille eli molemmissa päissä salia oli liidulla merkitty rengas, jota piti pallolla koskettaa; muita sääntöjä ei ollut.

"Liikuntasali" oli vielä sellainen monitoimitila, jonka laidoille oli nostettu pinoon puutöissä käytetyt höyläpenkit, joita päin sitten pikkupojat lentelivät isoimpien tieltä.

Tuolloin löysin sen ainoan todellisen kamppailullisen lahjani eli iskunkestävyyden :p

[Mika]

Sääntöjen vastaisuudella tarkoitin tietenkin näiden pelien oikeita sääntöjä ja tarkemmin niitä sääntökohtia, joilla pyritään takaamaan pelaajien turvallisuus.

Jotakin tällaista pelattiin ainakin yhdellä leirillä. Pidin sitä vaarallisena. On aivan eri asia loukata nenänsä sparrissa kuin vaikka tulla taklatuksi puskista keskittyessään siihen palloon.

Ovathan kännipainitkin turvallisia - jos ne ovat. Niistäkään en erityisemmin välitä, kuten olen kyseisessä ketjussa kirjoittanut (nyt en puhelimella ylety etsimään sitä ketjua). Meitä on moneksi.

Sent from my 2013023 using Tapatalk

[Mika]

Tarkoitin siis tätä ketjua.

[flammee]

Yleensähän lämmittelyn tarkoitus on kropan lämmittäminen riskittömästi. Pallopainit lienevät sieltä huonoimmasta päästä jos riskittömyyttä katellaan. Lämmin tulee kyllä ja sopivalla porukalla voi olla mukavaakin, mutta aika monesti kamppailulajeissa on niin sekaporukka ettei se kaikille toimi yhtä hyvin. Ja idealtaan vähän sama jos rugbyssa lämmiteltäisiin ottamalla potkunyrkkeilymatsia.

[JariMarjamaa]

Nuo linkit mitä Mika pisti, en pitäisi niitä leikkeinä, vaan jopa ihan harjoitteina.
Leikeinä minä käsitän kaiken moiset "kuka pelkää sinistä miestä" ja
"1-2 hippaa, muut juoksee pakoon ympäri salia" jutut....
Eikä ne mielestäni kuulu kamppailusalille....
Mutta valitettavasti niitäkin joskus kansa vaatii...

[flammee]

Nuo linkit mitä Mika pisti, en pitäisi niitä leikkeinä, vaan jopa ihan harjoitteina.
Leikeinä minä käsitän kaiken moiset "kuka pelkää sinistä miestä" ja
"1-2 hippaa, muut juoksee pakoon ympäri salia" jutut....
Eikä ne mielestäni kuulu kamppailusalille....
Mutta valitettavasti niitäkin joskus kansa vaatii...

Ja leikkiminenkö ei ole kehittävää? Vertaappa ulkona nuoruutensa leikkinyttä ja tietokoneella pelannutta, veikkaisin että heillä on ihan erilaiset vahvuudet.

Määrittelykysymyshän tämä vain on; pelaaminen on leikkimistä ja säännöt tekevät pelin --> otteleminen on rajua leikkimistä.

Paitsi tietty potkunyrkkeilysalilla, mihin ollaan tultu synkisteleen ja leikkiin olemaan kovia jätkiä. :p

[Mika]

Tuo on aina vähän arpapeliä. Isossa ryhmässä nuo pelit, varsinkin joukkuepelit, voivat etäännyttää jonkun tai joitakin, mutta parhaassa tapauksessa ne luovat yhteishenkeä. Salihan on aina enemmän tai vähemmän pääopettajansa tai -valmentajansa näköinen.

Itse asiassa ihan lasten hippakin saattaa joskus olla ihan kivaa vaihtelua jopa aikuisille. Huumorilla pärjää muutenkin aika pitkälle. Totta kai myös käytettävissä oleva aika vaikuttaa. Tunnin harjoituksissa ei välttämättä kannata paljoa leikkiä vaan keskittyä itse asiaan. Silti sinäkin aikana voi luoda rentoa ja kannustavaa ilmapiiriä ilman leikkejä tai muita oheisharjoitteita.

[JariMarjamaa]

Ja leikkiminenkö ei ole kehittävää? Vertaappa ulkona nuoruutensa leikkinyttä ja tietokoneella pelannutta, veikkaisin että heillä on ihan erilaiset vahvuudet.

Määrittelykysymyshän tämä vain on; pelaaminen on leikkimistä ja säännöt tekevät pelin --> otteleminen on rajua leikkimistä.

Paitsi tietty potkunyrkkeilysalilla, mihin ollaan tultu synkisteleen ja leikkiin olemaan kovia jätkiä. :p

En puhunut kehittämisestä, vaan mikä mielestäni kuuluu/ei kuulu kamppailusalille!
Eikä tässä käsittääkseni myöskään puhuttu mistään vertailusta, vertaa vaikka laskuvarjojääkäriä ja eläkelläistä! Miten sekään tähään otsikkoon kuuluu??

Enkä myöskään väittänyt, että salilla, edes potkunyrkkeilysalilla, tarvitsi synkistellä vaikkei
siellä lastentarhaleikkejä tehdäkkään. Myös "lajinomaisilla" jutuilla voi pitää hauskaa, kuten ihan
normaalissa treeneissäkin voi olla hauskaa. Enkä väittänyt että esim potkiksessa oltaisiin kovia jätkiä!

Sanoin vain mielipiteeni, että nuo lastenleikit voi mielestäni jättää sinne mihin ne kuuluu.

[Presenter]

Mitä enemmän taitoharjoittelusta luen, sitä enemmän alan kallistua siihen suuntaan, että harjoittelun monipuolistaminen on lähes poikkeuksetta erittäin jees, oli kyse sitten harrastelijasta tai urheilijasta. Leikeille, kisoille ja peleille iso peukku.

[Mika]

Sanoin vain mielipiteeni, että nuo lastenleikit voi mielestäni jättää sinne mihin ne kuuluu.

Meille lapsenmielisille aikuisille. 8-)

Olen joskus käyttänyt ihan X-hippaakin lämmittelynä liikkatunneilla. Kyllä sällit siitä ovat pitäneet. Se on huumorista kiinni. Itsensä liian vakavasti ottaminen johtaa ennenaikaiseen vanhenemiseen.