Disturbedin häiriintyneet hetket

[Disturbed]

Kirjoittaminen on mukavaa hommaa. Välillä jopa rauhoittavaa. Jospa sitä itsekin uskaltaisi tänne jotain päiväkirjan tapaista aloitella, vaikka tuskin mitään mielenkiintoista esiin tuleekaan. Ajatus tuli viime aamuyöstä kun tuli taas ahdistuksen kanssa tapeltua (jolta muuten sain kovasti kuonooni, pitää tuota puolustusta treenata, se on aina ollut selkeitä heikkouksia pystyottelussani), jostain syystä mieleen tuli myöhemmin rauhoittuessani kamppailulajit, tämän jälkeen potku ja jostain syystä nämä päiväkirjat. Kirjoittaminen on muutenkin välillä jopa hieman terapiamaista, vaikkei se aina autakaan.

Mielessä on paljon tuo viime lauantain vapaaottelumatsi. Häviöhän sieltä jälleen tuli, muuta ei oikeastaan tullut odotettuakaan. Pystyottelu alkoi ihan hyvä, alussa tuli laitettua kovahko alapotku, tämän jälkeen feikkasin katsomalla jalkoihin ja tein ns. brazilian kickin, olin mukamas lähtemässä taas jalkoihin mutta vaihdoin suunnan yläkertaan. Varpaat ne vain vähän hipoivat, valitettavasti. Myös ihan ok heitto tuli saatua ja jopa sivupotku, mutta pitäisi katsoa nuo videolta olivatko lähinnä vahinkoja.

Etukäteen sitä tuli tiedettyä että vastustaja on matossa paljon parempi, silti heti kun vastustaja iholle tuli, oli reaktiona viskata mattoon. Tätä harmittelen. Matossa kaveri sai nilkkalukon joka teki höpöä, mutta sain pidettyä ruman naamani rautaisena eikä ilme värähtänyt, tilanteesta pääsin vahingossa myöhemmin pois, vai oliko niin että vastustaja luovutti yrityksen? En muista. Muistan myös matsin aikana miten tuli nolosti annettua kaverille maahanvienti, todella laiska ja huono yritys itseltäni. Kakkoserässä kaveri sai kimuran. Ihme kyllä se ei paljoakaan sattunut mutta kulmasta kuului huutoa, käskivät minun taputtaa ja minä tottelin. Matsin jälkeen kertoivat että oli hurjan näköinen, tilanne ei itsestäni tosin siltä tuntunut

Ristiriitainen tunne jäi siitä etten nilkkalukosta joka sattui ottelun aikana (ja jälkeen!) taputtanut, mutta kimuraan jota en juurikaan tuntenut taputin. Mutta hetken aikaa järkeiltyäni ymmärsin että tietysti he tietävät minua paremmin eivätkä halua turhia loukkaantumisia. Tähän väliin vielä hauska fakta; viimevuoden puolella ensimmissä lukkopainikisoissa jäin kimuraan johon en luovuttanut. Kipu oli minun skaalallani kuitenkin KOVA, rutinaa alkoi myös kuulumaan kolme kertaa. Tämän jälkeen tuomari lopetti matsin, vastustajakin hänelle yhdessä välissä huusi tästä. Ottelin tämän jälkeen samalla kädellä vielä yhden matsin, teki höpöä. 2 kuukauden treenitauko tuli, lääkärissä en koskaan käynyt koska minulle on nämäkin itsestäänselvät asiat välillä niin vaikeita saada hoidettua.

Häviö harmitti senkin takia kun minulla oli kyydit paikanpäälle ja hävettäähän se aina kertoa ihmisille jotka pommittavat kysymyksillä "miten meni?" aina se sama tarina häviöstä. Mutta toisaalta, onhan se tuttu ja turvallinen tunne jo pikkuhiljaa.

Täytyy tosin myöntää että jatkuvat häviämiset alkavat mietityttämään. Motivaatiota on... Vaan epätoivoinen tunne alkaa olemaan. Jopa häpeä alkaa olemaan mukana.

Painoon kuitenkin olin päässyt ihan hyvin ja matsin jälkeenhän jaksoin hienoa ruokavaliota niinkuin kuuluukin? Väärin. Suklaata on lähinnä tullut syötyä. Ja karkkia. Sipsiä ja kinkkua myös. Huono itsekuri... Mutta tähän onneksi itsekin toivon muutosta ja sitä on ollutkin.

Joku noita videolle mielestäni siellä kuvaili (ettei ollut järjestäjiä jopa?), toivon että laittaisivat sen johonkin josta sen näkisi. Mielestäni matseista on aina hyvä olla videot sen takia että näkee ne omat virheensä häviön jälkeen (ja miksei voitonkin jälkeen?)

Tällä hetkellä olen jälleen pois kotoa. Ideana olisi että täällä Kouvolassa tulisi myös tästä lähtien treenattua, vaikea vain aloittaa taas uudessa paikassa... Jalka alkaa olla aikalailla kipuvapaa, joten ainakin lenkkeilyn voisin pian aloittaa ja pitäisi vain rohkeasti mennä mukaan tuonne Kouvolan lukkopaini ym treeneihin josta olen heidän kanssa aikaisemminkin jo sopinut.

Tänään jotain ihan pientä ja minimaalista. Kävelyllä käyn illalla kuten aina, harmi että pimeys alkaa tulla myöhempään jo. Musiikit korvalle ja jonkinnäköistä eskapismia taas tulille, kyllä se siitä. Ehkä punnerruksia illalla myös.

Voi olla että tulee myös mahdollisuus käydä kerran tai pari salilla. Salilla en ole käynyt pitkään aikaan. Yläasteella kävin säännöllisesti (v. 2006-2007), samoin kun avohoidossa olin v. 2011/2012. Muuten vain yksittäisiä satunnaiskäyntejä pari kertaa vuoteen... Painoja tuskin nousee yhtään, mutta hyväähän tuo liikunta tekee. Myös ulkona voisi jotain pientä harjoitetta yrittää keksiä, joskus tulee varjonyrkkeiltyä, jalkojen liikkumisharjotteita ym. tehtyä

Tänään ruokana tortillaa. Sigh. Ei ole minun valintani, mutta en valita, en todellakaan. Vaikka hieman pikkuhiljaa alkaa hermostuttamaan oma itsekuri, tai pikemminkin sen puute.

Tämän hetkistä musiikkia, Two Steps From Hell on mielenkiintoinen orkesteri.

[youtube][/youtube]

Olkoot tämä ilta hyvä meille kaikille, pahoittelut pitkästä viestistä

[Disturbed]

Tuli katsottua tuota matsia videolta, erittäin pettynyt itseensä monella saralla, mutta pari asiaa josta on myös tyytyväinen. Tämä parempi kuin ei olisi tyytyväinen mistään... Potkut olivat siedettäviä ja naama näytti lähes tylsistyneeltä jalkalukossa vaikka kipeää teki, eli ainakaan en naamasta sitä kipua onnistunut näyttämään. Näihin olen melkein tyytyväinen, mutta moneen asiaan hyvin pettynyt. Kunto on edelleen huono (aina), taktisia virheitä tuli tehtyä, tekniikka ei ole kovinkaan hyvä ja älykkyysosamääräkin on alhainen kun pitää maahan mennä vastustajaa vastaan jolla on voitot matosta ja itse kun vielä tietää olevansa huono siellä. Olin myös pettynyt siihen etten minkään näköistä sotasuunnitelmaa osannut itselleni keksiä, vaikka yritinkin. Sen ainoan kerran kun oli valmentajat/kulmamiehet mukana, keksivät heti hyvän suunnitelman ja tämä toimi, voittokin vahingossa tuli (vaikka ehkä tämä olisi pitänyt tasapeli olla ennemmin kuin pistevoitto minulle), itse en osannut taas minkäännäköistä järkevää suunnitelmaa keksiä.

Eilen illalla kävelylenkki teki hyvää. Rauhallista kävelyä, välillä pientä varjonyrkkeilyä varjoissa.

Tänään taas kävelylle, pian toivottavasti treeneihin taas. Kenties lukkopainiin pitäisi taas panostaa, vaikka pystyssäkään ei mitään kehumista ole. Mutta kun matossa tulee oltua kenties pystyäkin huonompi, joten täytynee siihen panostaa. Erityisesti tuohon puolustukseen. Aktiivisempikin pitäisi olla, matsin aikana huomasin ettei uskaltanut matossa olla kovinkaan aktiivinen kun sitä vain pelkäsi jäävänsä lukkoon. Jäi harmittamaan että tuo oma mattotyöskentely ei ollut tarpeeksi aktiivista, toivoisin aina että omat matsit olisivat yleisöllekin mukavia, mutta ei tuo ensimmäinen erä ainakaan sitä ollut. Toinen oli ihan OK, mutta se loppuikin melko nopeaan

Jospa pian pääsisi kotiin, siellä on mukavaa treenata ja nyt pitäisi tuota muuttoakin yrittää saada aikaiseksi... Kovasti tulee asuntoja etsittyä, erityisesti yksi alue tuli löydettyä jossa paljon rivitaloja sekä alue itsessään erittäin rauhallinen ja hieman etäisäkin. Täydellinen, mutta pariin asuntoon mihin tuli haettua, ne menivät jo muille. Varmasti menevät muutkin, mutta pitänee yrittää kuitenkin

Jaa. Voipi olla että tuo kävelylenkki tulee vaihdettua normaaliksi lenkiksi, edes hieman hölkkäämistä mukaan jos jalat kestävät. Välillä saa arvuutella näiden kanssa kuinka kauan kestävät. Toivottavasti eivät vanhempana tuo paljoa ongelmia...

Kovasti on ongelmia taas tämän häviön jälkeen, mutta niitä pitää miettiä ja yrittää itse oikoa omat ajatuksensa. Kunhan treeneihin takaisin pääsee niin pitänee vain yrittää parhaansa ja yrittää saada itsensä paremmaksi ja järkevämmäksi - joskin viimeksi mainittu tuntuu olevan omalla kohdella lähinnä kaukainen haave



Tämän hetken musiikkivalintaa...

[youtube][/youtube]

[Disturbed]

Joukkueemme sai mainetta ja kunniaa ADCC SM-kisoissa Tampereella, mitaleja ropisi. Itse en ollut mukana kun Kouvola kutsui, mutta hienoa oli kuulla hienoja uutisia kisoista!

Nyt odottelen vielä vastausta tuosta kymppikortin maksutavasta, tämän jälkeen saa hoidettua niin että täälläkin pääsee treenaamaan. Tosin nyt on niin että lähden jo neljän päivän päästä kotiin, joten ei täällä pahemmin kerkeä tällä kertaa, mutta mukava että saa nyt tämän hoidettua ja ensi kerralla kunnolla treenaamaankin.

Viime häviön jälkeen olen ollut hieman hukassa. Häviöihin kaikilla elämänsaroilla on jo totuttu, mutta vapaaottelu on siitäkin harvinainen ja tärkeä asia minulle että siihen minulla on oikeasti aitoa motivaatiota. Tämän viimeisimmän häviön jälkeen kuitenkin kyseenalaistanut omia taitojani (tai enneminkin niiden puutetta) sekä itseäni tietyistä syistä. Yli viikon on ollut painostava tunne, ainoa tunne on ollut luovuttaminen, pois kumartaminen ennenkuin itseään enempää häpäisee kaikkien edessä.

Mutta nälkä on tuli takaisin. Tämä on sitä mitä tarvitsen. Minulla ei ole tarjota mitään vapaaottelulle (vaikka haaveena olisikin joskus tarjota ainakin yleisölle matsi josta he nauttisivat), mutta ymmärrän että vapaaottelulla (ja kamppailulajeilla) on paljon tarjota minulle. Ilmankaan ei pärjää

On kai lapsellista tuntea luovutuksen tunteita muutaman häviön jälkeen, mutta kyseinen tunne on ollut hyvin voimakas viimeaikoina. Mutta tänään iltakävelyllä ollessani menin metsän laidalle kaadettujen ja kasattujen puiden päälle istuskelemaan korkealle musiikkia kuuntelemaan. Täysi yksinäisyys, pimeys ja musiikit. Tämä kombinaatio saa rauhalliseksi, ahdistuskin hieman lieventyi hetkeksi. Ajatus pyöri. Ja eihän sitä muuta tullut ajateltuakaan kuin taas ottelemista.

Matsaaminen. Jokin siinä vain on niin terapeuttista, jotain siinä on joka tuo aitoa iloa elämään. Tämä kun on todella harvinaista nykyään, siitä on siis syytä pitää kiinni. Toivon että saan treenattua hyvin ja osallistuttua taas kisoihin kun aika on oikea.

Valitettavasti asenne pysyy samana ja sinne lähden häviämään, en voittoa hakemaan. Mutta tämä on vain oma defenssini ja se pitää vain hyväksyä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettenkö parastani yrittäisi. Voi olla että Turun kokoiset kaupungit jää tästä lähtien rauhaan, siellä kisaillessa olotila oli sietämätön ihmismassan takia. Tämä monesti tuntuu vaikuttavan omaan suoritukseen. NO EXCUSES THOUGH - tämä ei lopputulokseen ole mitenkään vaikuttanut koskaan, olen hävinnyt siksi koska toiset ovat minua parempia, en siksi ettei pää kestä ihmisiä. Mutta tuo jälkimmäinen välillä tosiaan vaikuttaa suoritukseen, jopa keskellä ottelua tulee usein mietittyä niitä ihmisiä siellä, ei suinkaan vastustajaa. Muistan myös olleeni todella hermostunut Turussa, adrenaalipiikki iski. Tätä en ymmärtänyt, Lahdessa ja Jyväskylässä ei samaa ongelmaa ollut. Kenties kun katsojia oli paljon vähemmän. Silloinkin olotila oli sellainen että erätauon aikana lähinnä tuli mietittyä että "mitähän jos tästä vain kävelisi pois..."

Mutta jos jotain uskaltaa hieman kehua, on tuo rauhallisuus. Pääkopassa tuntui kaikkea muuta kuin rauhalliselta, mutta matsia katsoessa en ymmärrä miten näytän noin rauhalliselta - kuin shakkia pelaisin klooniani vastaan. Toki shakissa en saa kuonooni, mutta yhtä rauhalliselta näyttää naama.

Parannettavaa on paljon. Mattopeli on surkeaa, pysty naurettavaa, clinchi olematonta, kunnosta en lähde edes puhumaan. Vaikka tänä vuonna on tuntenut ikävän tunteen ettei sitä kehity, tuntee olonsa surkeaksi, saamattomaksi sekä turhautuneeksikin treenien jälkeen. Täytyy kuitenkin pitää uskoa yllä, tai ainakin yrittää.

Musiikit juuri nyt

[youtube][/youtube]

I want to Believe

[Disturbed]

Jää on murrettu. Nyt tuli täällä Kouvolassa käytyä ensimmäisissä treeneissä, nyrkkeily oli valintani. Suureksi ilokseni sali oli todella kotoisa ja mukava, tunnilla meitä oli vain 6 joka oli myös plussaa sillä se helpotti omaa oloa suunnattomasti. Oli mukava taas pitkästä aikaa treenata (todellakin pitkästä aikaa...! Viimeiset treenit olivat yli viikkoa ennen matsia, eli 13.3

Tänään treenattiin liikkumista ja väistelyä, väistelytreeneistä olen aina nauttinut. Sparrausta ei tänään ollut, eli tänään en saanut selkääni. Kunnossa ei ollut taaskaan kehumista, tekniikatkin olisi voinut paremmin tehdä, mutta todella hyvä mieli tuli pitkästä aikaa, vaikea selittääkään.

Mukava kun ensimmäiset treenit on alla täälläkin, kymppikortti ostettu ym ym. Eli tästä lähtien ei tarvitse treenitaukoja aina pitää kun tänne eksyy...

Huomenna lukkopainiin. Ylihuomenna kotiin, perjantaina lukkopainiin taas. Jos se taas siitä lähtee ja jossain vaiheessa taas kisoihin häviämään - tämä on aitoa iloa, kyllä vain

Pientä kiinnostusta on tullut myös kehonpainoharjotteita kohtaan. Kotona onvaan niin tylsä rutiini mitä tulee tehtyä, leuanvetotanko olisi jotain mihin sietäisi investoida... Ennen kävin puistoissa öisin leukoja vetelemässä, vaan nyttemmin kun matkaa on enemmän, ei enää ole tullut sitä harrasteltua.

Human Flagin kun joskus oppisi.. Ja itsensä siihen kuntoon treenauttaisi. Olisihan se hienoa, henkilökohtainen saavutus.

Defendo on vielä pyörinyt mielessä, en tiedä miksi. Piti jo aiemmin aloittaa, mutta budjettisyistä jäi väliin... Itsepuolustus ei totta puhuessa kiinnosta, mutta jokin kiinnostaa Defendossa ajatuksena, en ole täysin varma mikä. Pidän myös ajatuksesta useiden lajien koluamisesta, edes pintapuolin. Thainyrkkeily kiinnostaa kovasti, toivottavasti tulevaisuudessa olisi mahdollista treenata myös siinä ja käydä siinäkin ottelemassa. Näillä näkymin näyttää että tulevaisuudessa pääsen häviämään myös potkunyrkkeilyssä, tämä on ollut toiveena myös pitkään vaikka vapaaottelu ja lukkopainissakin matsaaminen erittäin mukavaa on ollut. Low-contact sääntöjä vähän vierastan tosin...

Biisi valintani:

[youtube][/youtube]

[Disturbed]

Kävin tuolloin tosiaan painimassa pukumiesten kanssa. En pärjännyt, mutta oli mukavaa. Aluksi ihmettelin että miksi ne kaikki puvuilla, itse olin shortseilla ja rash guardilla... Noh, ei kauaa kestänyt kun matto poltti polvet äkäsesti!

Nyt tekee höpöä jos polvi vähääkään hipoo johonkin tai tarttuu housuihin, myös isovarpaiden päältä lähti taas nahat, sama toistuu usein meidänkin salilla. Mutta tuo matto oli vähän tuollainen että tuli jo ensimmäisen vartin aikana aika kivuliaaksi nuo polvet. Pitää pitää hygienisesti hyvin huolta ja toivoa etteivät tulehdu taas... Tänään olisi ollut treenit, mutta en sitten mennyt kun yritän nämä parannella. Plus olen nyt valvonut +30 tuntia, parempi kai tuo nyt on vaan ottaa rauhassa. Tänään stressannut muutenkin ja hermoillut niin paljon että pumppu irtisanoo itsensä varmaan pian. Mutta koska olen harvinaisen fiksu ja komea kaveri (NOPE) päädyin siihen päätökseen että valvon vielä pari tuntia. Tai muutaman. Tai vähän yli.

Because I have to

Tämä on tukala tunne kun on kova hinku treeneihin, sinänsä ei isoa estettä, mutta joutu palloittelemaan siinä ja siinä että meneekö vai ei. Nuo tulehtumiset vaan alkanut jännittämään viimekerran jälkeen, oli viikon vitsauksena

Onko liian keijoa jos tämän biisin laitan? Vuosien jälkeen löysin tämän biisin vahingossa, tämäkin oli jo unohtunut ajan virran mukana

[youtube][/youtube]

[Disturbed]

Ääh. Piti juuri lähteä yölenkille. Vaan mun juoksukengät on turmellut. Tämän sitä saa kun poissa ollessaan luottaa oman kämpän muille..

Eilen illasta tein vatsalihasliikkeitä, linkkuveitsiä ja pari omaa variaatiota, voimapyörää en käyttänyt vielä polvien takia. Myöhemmin käsipainoilla hieman treeniä, tämän jälkeen varjonyrkkeilyä pienessä tilassa ja hyppynarulla pomppimista. Lopuksi punnerruksia ja kahvakuulaa.

Tänään venyttelyä, muka räjähtäviä hyppyjä, käsipainoilla olkapäätreeniä ja lopuksi taas kahvakuulaa. Voipi olla että pitää pari kiloa painavampi kahvakuula ostaa jossain vaiheessa, vaikkapa syksyllä. Käsipainot alkaneet löystymään jonkun verran vuosien varrella, voi olla että nekin joutuu uusimaan taas jossain vaiheessa. Mukavia nuo joihin itse voi lisätä noita palikoita, eikä tarvitse aina samalla painolla treenata.

Tilaukseen lähti nyt sitten sportsdirectistä kahdet juoksukengät, molemmat halpismalleja, mutta niin oli nuo entisetkin ja niistä kuitenkin tykkäsin. Tällöinkin ostin kahdet, toiset kuskasin Kouvolaan ja toiset (nuo nyt edesmenneet) jätin tänne. Toivottavasti tulee pian, varmaan hieman yli viikon vie. Siunattu pulju tuo sportsdirect, halpoineen hintoinen. Myös Chelsean muki ja Lonsdalen bokserit tuli ostettua. Niillä voi tehdä sitten vaikka kikkelijumppaa.

Tuli myös ufs:stä tilattua Jacon takki lenkkeilyyn ja uudet vaparihanskat (sparrihanskat, omistan tällä hetkellä vain Hayabusan ammattilaishanskat, oivia pädien ym. lyömiseen, mutta lian ohuet turpakäräjiin). Jospa nämä tulisivat pian, voi pojat, voi pojat.

Kun ei pääse lenkille, huomenna varmaan tulee hypittyä taas tuota narua ja X-hyppyjä, ehkä voisin myös sprawleja tehdä ja möykätä yleisesti. Nyrkkeilysäkki olisi unelma, mutta hakkaisin ja potkisin sitä jatkuvasti, naapurit eivät arvostaisi. Etenkään aamuyön raivoapina kohtausten aikana.

Tramalit on auttaneet kovasti urheilussa kun on aina paikat niin rikki, myös tuo hevos linimentti on oivaa tavaraa. Harmi että ensinmainitut ovat pian lopussa. Ajattelin vielä ensi kuussa ostaa kylmäsprayta, ei haittaakaan olisi, kylmägeeli on aika lopuillaan.

Treenejä odotan kovasti, pikkuhiljaa paranee nuo polvetkin, hirveä kutina ja punoitus, mutta tuo nyt on normaalia, en usko että olisi taas tulehtuneet. Luukipua ei ole kuten viime kerralla

Kohta olen muuten lukenut mainion kirjan "Elämäni Talebanin sisäpiirissä", voin suositella jos yhtään Afghanistanin historia ja sodat, Taleban, Guantanamo Bay ym. kiinnostaa. Seuraavaksi lähtee joko "Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee takaisin" tai Mick Foleyn elämänkerta "Have a nice day! - Tale of blood and sweatsocks" lukuun sitten. Ja kirjoista puheen ollen, postista pitäisi pian tulla 3 kirjaa, Metro 2034 (Metro 2033 on yksi lempikirjojani, myös peli on loistava), Mossad (Israelin salainen palvelu, kirja kertoo heidän operaatioistaan, mm. Iranilaisten ydintutkijoiden tappaminen ja natsien metsästys - näistä varmaan tunnetuin Otto Adolf Eichmann, SS-everstiluutnantti) sekä Dostojevskin Rikos ja Rangaistus, kyllä näillä kelpaa sitten taas. Chuck Palahniukin tuotantoon pitäisi myös jossain vaiheessa tutustua, mutta nyt on niin paljon luettavaa ettei hetkeen varmaan tule kirjoja ostettua.



Nyt soi aina yhtä hupaisa Ihmeiden Kaupunki.

[youtube][/youtube]

[Disturbed]

Koitin yölenkkeilyn sijasta yöpyöräilyä.

Mikä elämys se olikaan. Olo oli hieno, joskin ahdistusta puski muista syistä esille

Päätin käydä tuolla eräällä rauhallisella alueella missä yleensä kävellen käyn. Tällä kertaa kuitenkin ajattelin eksyä sivukulmille ja reiteille missä en ennen ole käynyt. Ensin menin pienen puisen sillan yli, tämän jälkeen valot vähenivät. Maantiellä harhailin jonkun aikaa, muutama talo siellä tai täällä, valot kiinni. Loistava tunnelma! Ympärillä metsää, en tiennyt oikein missä olin. Hetken päästä takaisin päin, tällä kertaa jatkoin asfalttitietä pitkin kohdasta missä olen ennen aina kääntynyt taaksepäin.

Sieltä meni pieni kävelytie syrjässä. Hetken päästä viereen kuitenkin tuli tuo autotie mistä kulkee rekkoja paljon näin yöaikaankin, päivisin autoja kulkee hervottomasti, ja itsekin tulen tätä tietä kotiin aina Kouvolasta bussilla tullessani kotiin.

Jäin tienreunalle istumaan pyöräni kanssa, katsoin ohimeneviä rekkoja ja autoja. Tämä se vasta olikin rauhoittavaa: korvilla soi kaunit instrumentaalibiisit, yö ympärillä, rauhaisaa ja satunnaisesti ohi kulkevat rekat. Lähdin kuitenkin pian, tiedä vaikka joku olisi luullut että pian rekan alle itseni heitän...

Sitten jatkoin takaisinpäin, mutta tein käännöksen kohdassa missä en sitä ole koskaan ennen tehnyt. Tulin pienellä asuinalueelle jossa oli omakotitaloja. Ja millaisia olikaan! Komeita perkeleitä. Pari näytti jopa kartanomaiselta. Katsoin siinä isointa ja komeinta taloa ja näin lapsen pyöriä siinä. Pieni kateus iski, oma lapsuus oli suurimmanosan ajasta kerrostaloissa joita olen aina vihannut Mutta ei mahda mitään.

Lopuksi jatkoin lähelle omaa kämppääni, siellä on pari vuokrakämppää mihin olen hakemukset laittanut, tutkailin näitä alueita, oikein mukavia ja rauhallisia.

Yhteensä pyöräilyä tuli noin 4-5km. Pysähdyksiä oli eikä vauhti ollut laittoman luja, joten ei tuo urheilusta käynyt, mutta hengellisesti hieno matka. Voi olla että tästä lähtien käyn tuolla tienlaidalla öisin useamminkin katselemassa ohiajavia rekkoja. Joku kerta voisin mennä tien toiselle puolelle jossa on metsää, laittaa hevosmaskin naamaani ja sotakypärän päähäni ja kurkistella sieltä, jospa aiheuttaisin hieman ihmetystä..

Mutta niin se vaan on... Yö rauhoittaa mielen kun saa rauhassa olla, yksin ja pimeässä hyvän musiikin kera.

Ohessa yksi suosikki instrumentaali kappaleistani


[youtube][/youtube]

[Disturbed]

Eilen kävin tunnin pystypainissa. Tuota aikaisemmassa lukkopainitreenissä oli paljon porukkaa, alkeiskurssi näemmä juuri loppunut, pari jäi pystypainiinkin, meitä taisi olla jotakuta noin 10 henkilöä. Olin minimaalista alkulämpöä itselleni ottanut lyömällä ja potkaisemalla säkkiä muutaman kerran laiskasti, sekä hyppämällä parin päällekkäinlaitetun renkaan päälle muutaman kerran. Pystypainissa lämmittelyä aluksi minuutin ajan niin monta maahanvientiä parille kuin ehtii tehdä, pari ei laita vastaan, tämän jälkeen toisinpäin. Jo tässä vaiheessa huomasin että perkule, nämä polvituet lähtevät pienestäkin kosketuksesta paikoiltaan...

Tämän jälkeen tekniikoita ja lopuksi oli n. 25 minuutin tällainen: jaettiin 2 ryhmää, yli ja alle 75-kiloiset. Kaksi on aina matolla pystypainimassa, kun toisen selän sai maahan, häviäjä lähti ja jonosta uusi tuli tilalle. Häviö merkitsi lähtöä ja samoin 5 perättäistä voittoa. Tämä meni ihan normaalisti, mukavaakin oli mutta piiputin jo aika raskaasti

Tänään kävin vaparitreeneissä. Piti olla puolentoistatunnin, mutta lopulta jäi n. 20 minuuttia välistä kun meitä oli niin vähän. 3 tyyppiä oli tekemässä omaa treeniä, ilmeisesti kisat tulossa. Meitä oli 4 treenaamassa. Aluksi varjonyrkkeilyä, sitten potkutekniikoita ja blockeja, tämän jälkeen pelkästään potkuihin ja blockeihin keskittyvää sparrimaista harjoitetta ja lopuksi sparria. Päin persettähän tuo meni, mulla on surkea pysty kieltämättä. Kisoissa ihme ja kyllä mennyt edes hieman paremmin pystyssä, vaikka ei sielläkään hyvin. Ehkä sitten sen takia kun ollut oman kokoiset vastustajat, mää oon melko pieni täällä omalla salilla, etenkin jos vastustajalla on pitkät kädet, tulee epätoivoinen olo kun en osaa päästä lyöntietäisyydelle. 99% lyönneistä jää vajaaksi, joskus saatan huonohkon jabin saada mahaan osumaan tai jonkun muun suojaukseen.

Huolestuin myös vähän siitä että vaikka säärisuojat olivat tietysti päällä ja potkutkin olivat kevyitä, pari kertaa vastustajan blockatessa teki oikeasti kipeää ja vieläpä tuolla samalla säteilevällä hermokivulla mitä oli Turun matsin jälkeen riesana pari viikkoa, niin että kävely ja paikallaolokin sattui. Nyt ei tosin ole ollut kipeä treenien jälkeen ollenkaan, mutta pari kertaa kun toinen pisti blockin, tuli jo pieni hätä että mitä nyt.

Tällä kertaa tajusin laittaa polvisuojat teipillä kiinni, eivät liikkuneet pois, mutta toisaalta, tänään ei nujuttu matossakaan joten vaikea sen puolesta vielä arvioida. Polvet alkaneet parantumaan hyvin, mutta iho on herkkää ja vaatimatonta tuolla alueella vielä, joten yritän saada parannella ne kuntoon ennen kun suojat otan pois. En halua taas että tulehtuu nuo haavat..

Huomenna menen kaverin kanssa painimaan, tätä olen odottanut kauan! Kaveri on entinen painija itse, otetaan pientä lukkopainia. Mukavaahan tuo on. Pitää venytellä ja laittaa hevoslinimentit kunnolla ennen kun aletaan painimaan, sen verran jumissa on lihakset taas vaihteeksi...

Piristystä tuonut mahtavasti tuo uuden asunnon saaminen, 23.4 allekirjoitetaan sopimus, toivottavasti saisin avaimenkin jo silloin. Ensi kuussa sitten muutto, tavaroiden siirtely yms. Ei malttaisi odottaa...

Nyt tuli syötyä naudanlihasuikaleita ja riisiä. Ei kovinkaan hyvä vaihtoehto, todella tuhti olo nyt vaikken hirveästi syönytkään. Paljon kaloreita. Piimää vedin litran tuon mukana.

[youtube][/youtube]

[Disturbed]

Justiinsa käytiin kaverin kanssa tuolla painisalilla. Aika jäi rajoitetuksi (n. 40 min), mutta hauskaa oli!

Lukkopainia otettiin. Kaveri on entinen painija ja kyllähän se näkyi, kovaa pisti vastaan ja sai viskottua meikäläistä aika hienosti. Sain kuitenkin yllätettyä RNC kuristuksella alussa. Myöhemmin kaveri sai samanlaisen kuristuksen kun Matt Hughes teki Ricardo Almeidalle (wikipedian mukaan "Dave Schultz front headlock") johon taputin. Myöhemmin minä nappasin giljotiinin ja kaveri taas kuristuksen. Myös tekniikoita harjoiteltiin hieman, näytin pari lukkoa ja puolustusta, oli erittäin mukavaa touhua! Yllätyksekseni sain myös kaverin double leg takedownilla alas (pahoitteluni, en tunne suomalaista termiä) mutta kaveri nopeasti käänsi matossa ottelun toisinpäin. Huomasin myös että hänellä oli erittäin hyvä kilpparipuolustus, hain anacondaa ja muuta vastaavaa, en onnistunut.

Kaveri aamulla yllätti viestillä jossa kehoitti minua tuomaan hanskat mukaan, otettiin siis myös pystyottelua. Ihan ok meni molemmin puolin, mutta jotenkin omalta puolelta oli vaisua. Muutama puhdas osuma, mutten tuntenut itseäni kovinkaan skarpiksi. Tosi kevyttä sparri oli tietysti, kaveri ei ole pystyä treenannut itse. Mukavaa oli tämäkin!

Kotiintulomatkalla kävimme postin kautta. Minulle oli paketteja.

Jimmsin paketti sisälsi varahiiren (Logitech G400), pari vara näppäimistöä (halpiksia), Siberia V2 kuulokkeet CS:GO logolla sekä CS:GO hiirimaton

Toinen paketti sisälsi kolme kirjaa: Dostojevskin "Rikos ja Rangaistus", Metro 2034 (jatkoa lempikirjalleni, Metro 2033) sekä kirja nimeltä Mossad, joka siis kertoo Israelin salaisen palvelun operaatioista.

Viimeinen paketti sisälsi Venumin sparrihanskat vapariin sekä hienon Jacon lenkkeilytakin, tällaisen:



Maksoi muuten painisalin tunnin vuokraaminen 4 euroa, minä sain 2 eurolla koska olin opiskelija... Ja vain yhden tarvitsi maksaa! Eli koko lysti maksoi huimat 2 euroa. Tämä on ollut hyvä päivä.

Nälkä on, jatkan eilisellä ruualla. Illaksi islantilaista Skyriä, jogurttimaista välipalaa, paljon proteiinia ja hyvä maku! Maitoa ja piimää juotavaksi.

Hirveä odotus tuohon ensikuuhun jolloin muutto mahtavaan kämppään. Tänään olen ollut pitkästä aikaa iloinen

[youtube][/youtube]

[Disturbed]

Maanantaina oli nyrkkeilyä. Vaparin alkeiskurssi oli juuri loppunut joten vähän enemmän väkeä oli kuin yleensä. Tekniikoita (joita en enää muista - hilpeä merkki tulevasta!) käytiin läpi ja lopuksi hieman sparrattiin. Oli vain tunnin treenit, mutta helvetin väsynyt olin etenkin sparrissa ja turhia osumia tuli napattua. Muuten oli ihan mukavaa.

Tänään oli niin helvetan kova tuuli että vastatuuleen pyöräilin nelisen kilometriä ja kun pysähdyin liikennevaloihin niin tuuli heitti takaisin omalle pihalle. Melekeen. Aeolus ei suostunut jatkamaan ärhäkkää tuulta kotimatkalle, olisi kiva ollut jos olisi päässyt kotimatkan menemään myötätuuleen... Vaan ei

Tänään oli vaparitreenit, 1.5h. Uudet vaparihanskat tuli hommattua, Venumin MMA Sparring hanskat. S/M kokoa. L/XL koko on turhan iso, mutta noissa aiakisemmissa Hayabusan hanskoissa oli se vika että S/M koko puristi rystysiä. Ja nyt kauhukseni huomasin ensimmäistä kertaa noita käyttäessäni että rystynen oli pirun kipeä heti alussa. Tuntui ikävältä, hermostuttaa ajatuskin että kun vihdoin uudet hanskat sai, nekään eivät ole hyvät. Tosin vain ja ainoastaan oikean käden keskisormen rystynen oli kipeä, vasemmassa ei moista ongelmaa ollut. Toivon että tämä oli muista syistä johtuvaa ja väliaikainen kipu rystysessä... Todella toivon

Treenit aloitettiin varjonyrkkeilyllä. 3 minuuttia ensimmäinen erä, olin jo väsynyt... Tämän on huolestuttavaa, joskin arkipäivää. Kummaa kun ei vuoden treeni ole kunnolle mitään tehnyt. Myöhemmin lisää varjonyrkkeilyä erilaisilla teemoilla. mm. pelkästään etukäden jabia, shootteja mukaan jne. Sitten paritekniikkaa, mm. lyöntejä ja loppuun shootti, myöhemmin lyöntejä, kaveri shoottaa, lyöjä puolustaa. Lopuksi 2 erää sparria, toiselle tehtäväksi maahanvientien saaminen, sai silti toki lyödäkin. Vastustaja lyö ja sprawlaa, sitten sama toisinpäin. Vähän alkoi taas huolestuttamaan nuo maahanviennit kun omat polvet ei aina ole niitä kestäneet. Viimeisenä lyhyt mutta kova jumppa.

Viimeaikojen kova hartia ja niskakipu vihdoin alkanut hellittää, tramalit ja hevoslinimentti on ilmeisesti auttanut.

Psykologikäynnit hieman turhauttaneet viimeaikoina mutta nuo yölliset lenkit ovat taas sitten piristäneet..

Huomenna lepoa ja hernekeittoa. Harmi kun ei ole potkunyrkkeilyyn naapurikylään päässyt pitkään aikaan menemään



[youtube][/youtube]

[Jorge]

Tänään oli vaparitreenit, 1.5h. Uudet vaparihanskat tuli hommattua, Venumin MMA Sparring hanskat. S/M kokoa. L/XL koko on turhan iso, mutta noissa aiakisemmissa Hayabusan hanskoissa oli se vika että S/M koko puristi rystysiä. Ja nyt kauhukseni huomasin ensimmäistä kertaa noita käyttäessäni että rystynen oli pirun kipeä heti alussa. Tuntui ikävältä, hermostuttaa ajatuskin että kun vihdoin uudet hanskat sai, nekään eivät ole hyvät.

Pitäisi olla kohtuu sopiva koko, jos sisäänajamattomina hiukan puristavat...

[Disturbed]

Tänään oli vaparitreenit, 1.5h. Uudet vaparihanskat tuli hommattua, Venumin MMA Sparring hanskat. S/M kokoa. L/XL koko on turhan iso, mutta noissa aiakisemmissa Hayabusan hanskoissa oli se vika että S/M koko puristi rystysiä. Ja nyt kauhukseni huomasin ensimmäistä kertaa noita käyttäessäni että rystynen oli pirun kipeä heti alussa. Tuntui ikävältä, hermostuttaa ajatuskin että kun vihdoin uudet hanskat sai, nekään eivät ole hyvät.

Pitäisi olla kohtuu sopiva koko, jos sisäänajamattomina hiukan puristavat...

Joo, kun tuo L/XL on jo vähän isompi. Mutta tuo oli oikeasti jo aika kivuliasta pitää tuota oikeaa käyttä tuossa hanskassa, mutta toisaalta, vasemmassa ei tuota ongelmaa sitten ollutkaan. Hayabusan hanskoissa kans tuota puristusta, mutta se ei kovinkaan kivuliasta kuitenkaan ole.. Jospa se siitä sitten

Odotin pakettia, en kuullut siitä vielä mitään... Sääli... Tämä on tärkeä paketti, laitan kuvia kunhan se tulee... Toivottavasti vielä tällä viikolla!

[Disturbed]

Rystynen vieläkin höpönä.

VAAN KUULKAAS! Nyt on tullut paketteja 3 kappaletta, 2 eri lähetystä. Toinen (ONNEKSI!) tuli kotiovelle, toisen hain postista. Oli hieman hankala pyörällä yrittää tätä jätesäkkiä raahata kun ulkona tuulikin niin helvetisti. Välillä osu pinnoihin, välillä maahan jne. Lopulta hoidin loppumatkan kävelemällä, talutin pyörää jossa roikkui ostoskassi toisella kädellä, toisella raahasin tuota jätesäkki postipakettiani.

Ensimmäinen "paketti" oli siis sportsdirectiltä.





Sisältö oli tämä:






Kaksi paria halpis juoksukenkiä (ovat entisetkin olleet mainioita, jätin ne tosin Kouvolaan), SportsDirectin muki (joka on jäätävän kokoinen!), Chelsean muki sekä bokserit, n-no homo, hehe... Nuo Lonsdalen bokserit, ostin ja maksoin vain yhdestä boksereista, mutta laittoivat minulle 2-packin... Arvostan.

Mukana oli myös... Avaimenperä... Nyrkkeilyhanska avaimenperä, ajattelin että olisi hienon näköinen sitten uuden kämpän avaimissa.. Vaan kaikista värivaihtoehdoista he arpoivat minulle TÄMÄN! Perun kaikki hyvät puheeni ko. puljusta















Vaan nyt kuulkaas enot. Nythän on asia niin että syön ja juon itseni niin läskiksi etten mahdu ovesta ulos. Kuten facebookissakin totesin, tätä suunnitelmaa yritin myös kaverini kanssa armon vuonna 1997 - yritys jäi kahteen hampurilaiseen...

Ikinä en mene enää treeneihin. Ikinä en nosta persettäni enää penkistä, koska se tulee olemaan fyysisesti mahdotonta. Minusta tulee punkero ja olen asian kanssa OK. Linnoittaudun tänne luolaani ikuisesti.

BEHOLD!!














Pahoittelut, kaikkea en edes jaksanut vielä purkaa ja pari asiaa on jo vatsassa... Nuo pähkinät ovat lime-chili pähkinöitä, suklaita on saksasta, puolasta ja belgiasta, limppareita sieltä sun täältä..

Minulla on myös hyllyssäni vakuuttava alkoholikokoelma. Taidan valita joko Finlandia vodkan tai Sierra Tequilan seurakseni näiden lisäksi. Tulen katsomaan alasti Japanilaisia taide-elokuvia koska Visitor Q:n nähtyäni elämäni on muuttunut täysin.



[youtube][/youtube]


Olkoot elämä teille hyvä.

[flammee]

Piti vaan poiketa sanomaan että tää sun päiväkirja on jokseenkin hyvää settiä.

[Disturbed]

Piti vaan poiketa sanomaan että tää sun päiväkirja on jokseenkin hyvää settiä.

Kiitän! Mutta kuulen vain valheita korvissani, kuuluu jo seinienki läpi! Vaan en huolestu. Tämä ongelma poistuu kun juo itsensä maitokänniin.

Minulla on kaakaoaddiktio.

Rikkonut ystävä ja perhesuhteita.

No joo, voipi olla että huomenna menen jo painimaan. Voitin pitkävedosta 77 euroa jo monta kuukautta sitten jolloin ajattelin että teen tuonne gourmondoon tilauksen ennemmin tai myöhemmin. 10 päivää sitten päätin vihdoin lunastaa nuo rahat ja tein tilauksen - loppusummaksi tuli hieman alle 120 euroa. Postikulujen osa tuosta oli 15 euroa, joista olen hyvin tyytyväinen - 17 kiloa kotiovelle Saksasta tuohon hintaan ei ole paljoa postikuluista..

No joo. Tää on enemmän vaan tällanen itsensä piristämiskeino. Äkkiähän nämäkin menee muutamassa päivässä, mutta nyt just tää tuntu just siltä mitä oon kaivannu. Täysin turhaa, joo, mutta niin rentouttavaa. Olla vaan yksin ja rauhassa, mässytellä kunnolla, katsella elokuvia ja pelata pelejä, välillä musiikit päälle ja kirjaa lukemaan... Hieno päivä. Yöllä pitäis kuitenkin juoksemassa jaksaa käydä Tällä hetkellä muuten lukuvuorossa Merja Mähkän "Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois", puolentoista vuoden reppumatkasta. Mielenkiintonen kirja, mutta piru vie, nämä tällaset aina nostaa tuota kavalaa matkakuumetta.. Aina.

Tällä hetkellä on jotenkin hyvin pikkupoikamainen innostus päällä tästä päivästä. Vaikee selittää. Hirvee häsläys päällä, ja silti niin rento olo. Höhöö. Täällä turparullalla höpötän omiani enkä kauaa itekkään pysy enää perässä. Perunat pitäis keittää, ajattelin lihamureketta perunoiden kera tehdä. Vasta nyt, 21-vuotiaana olen oppinut arvostamaan perunasalaattia - kunhan sitä ei liikaa laita...

Lopujen lopuksi paremminkin olisi voinut rahat käyttää, mutta mua ei harmita tasan yhtään Tuntuu höpöltä!

Ei hävetä, ei nyt, ei huomenna, ehkä maanantaina

Nyt taidan vuorostani katsoa Fantastic Mr Fox elokuvan. Joku tässä elokuvassa vaan on mikä miellyttää niin kovasti.. Nauroin viimeksi kyyneleet silmillä, tyttöystävä katsoi kuin pöljäkettä.


[youtube][/youtube]