Kovaa lyömisen ABC

[Andy]

Suorissa ehkä yleisin syy miksi ei lyödä kovin kovaa on se että lyödään väärältä etäisyydeltä. Eli käytännössä liian läheltä. Läheltäkin voi lyödä aika kovaa, mutta homma kaatuu yleensä siihen että yritetään suoristaa käsi kokonaan ja jätetään vartalon liike vajaaksi kun pitäisi tehdä juuri toisin päin. Vartalolla maksimaalinen kierto ja ponnistus jaloista, mutta käsi jää kyynärpäästä koukkuun.

Koukkulyönneissä yleisin ongelma on saman tyyppinen eli jätetään lyövän käden hartia taakse, jolloin hartian lihakset eivät tue lyöntiä ja voima karkaa nyrkistä.

[AlexMachine]

Suorissa ehkä yleisin syy miksi ei lyödä kovin kovaa on se että lyödään väärältä etäisyydeltä. Eli käytännössä liian läheltä. Läheltäkin voi lyödä aika kovaa, mutta homma kaatuu yleensä siihen että yritetään suoristaa käsi kokonaan ja jätetään vartalon liike vajaaksi kun pitäisi tehdä juuri toisin päin. Vartalolla maksimaalinen kierto ja ponnistus jaloista, mutta käsi jää kyynärpäästä koukkuun.

Koukkulyönneissä yleisin ongelma on saman tyyppinen eli jätetään lyövän käden hartia taakse, jolloin hartian lihakset eivät tue lyöntiä ja voima karkaa nyrkistä.

Tätä viimeistä näkee nyrkkeilyssäkin melko usein. Yritän välillä treeneissä havainnollistaakin asiaa pyytämällä treenarin laittamaan käden ja muun vartalon yläkoukun "Loppuasentoon" ja sitten työnnän kädellä ns lyöntiä vastaan, huomaa heti että joustaa hartiasta taaksepäin. Kun asento on kunnossa, ei työntö juurikaan vaikuta.

[taikuri]

Suorissa ehkä yleisin syy miksi ei lyödä kovin kovaa on se että lyödään väärältä etäisyydeltä. Eli käytännössä liian läheltä. Läheltäkin voi lyödä aika kovaa, mutta homma kaatuu yleensä siihen että yritetään suoristaa käsi kokonaan ja jätetään vartalon liike vajaaksi kun pitäisi tehdä juuri toisin päin. Vartalolla maksimaalinen kierto ja ponnistus jaloista, mutta käsi jää kyynärpäästä koukkuun.

Koukkulyönneissä yleisin ongelma on saman tyyppinen eli jätetään lyövän käden hartia taakse, jolloin hartian lihakset eivät tue lyöntiä ja voima karkaa nyrkistä.

Nyrkkeilytyylisissä suorissa lyönneissä asia on juurikin näin.

Tuo etäisyys asia riippuu lyöntitavasta. Esimerkiksi Systeman tyylisissä lyönneissä avainseikkana on oikeanlainen rentous. Mainitusta johtuen lyönnit tehdään usein niin läheltä, että sitä on vaikea helposti mieltää varsinkaan, jos on muuta taustaa.

Tai tälläinen näkemys itselläni on.

[Ile]

Jep. Ilmeisesti Andy on oikeassa jos ketjun aiheen mukaisesti puhutaan nimenomaan kovaa lyömisestä, mutta kaikissa tilanteissa se maksimaalinen voima ei välttämättä ole tärkein juttu.

Itse olen esim. krav magan myötä mieltänyt asian ip-puolella niin, että jossain vastahyökkäyksissä on luontevinta "tikata" vastustajaa suht lyhyeltä etäisyydeltä nopealla "wingi-tyyppisellä" (sori, varmaan vääräoppinen luonnehdinta) pystynyrkillä, jossa ei juurikaan käytetä vartalon kiertoa. Ja siihenkin tulee mielestäni ihan hyvin voimaa.

[Gyokuro]

Paljon on tullut asioita, joilla saa lyöntiin voimaa. Itellä ei ole koskaan ollut unihiekkaa lyönneissä, joten olen varmaan väärä mies tähän kirjoittelemaan, mutta sellaiset ukot, jokka oli nukuttanu paljonki miehiä, opetti meikäläiselle lyömisen taitoa.

Eli, meille aikoinaan painotettiin lyöntivoiman maksimoimiseksi jaloista lähtevää ponnistusta ja sen kautta aikaansaatavaa painonsiirtoa. Ponnistus aloittaa myös vartalon kierron, joka lähettää käden rentona liikkeelle.

Mitä nopeampi painon siirto ja vartalon kierto, sitä voimakkaampi lyönti. Kaikki lyöntiä varten muodostettava liike-energia tulee kohdistua siihen osumapisteeseen, eli jokainen lyöntiin osallistuva lihas työskentelee kohti tätä samaa pistettä. Eli ponnistuksesta ja painon siirrosta se kaikki lähtee.

Jotta lyönti pudottaa vastustajan, niin siihen vaaditaan sitten vielä oikea ajoitus, oikea osumakohta ja oikea osumakulma, mukautettuna vastustajan liikkeeseen.

Joku sanoi, että painot kädessä lyömällä saisi kehitettyä nopeutta lyönteihin. Se on puppua. Erilaiset hyppy- ja ponnistusharjoitukset tuottavat paljon paremman lopputuloksen. Myös kuntopallon heitto oikealla tapaa on hyvä harjoitus kehittämään lyöntinopeutta. Kaikessa tässä pitää muistaa kuitenkin riittävän lyhyet sarjat ja riittävän pitkät palautukset.

[AlexMachine]

Mitä nopeampi painon siirto ja vartalon kierto, sitä voimakkaampi lyönti. Kaikki lyöntiä varten muodostettava liike-energia tulee kohdistua siihen osumapisteeseen, eli jokainen lyöntiin osallistuva lihas työskentelee kohti tätä samaa pistettä. Eli ponnistuksesta ja painon siirrosta se kaikki lähtee.

Jotta lyönti pudottaa vastustajan, niin siihen vaaditaan sitten vielä oikea ajoitus, oikea osumakohta ja oikea osumakulma, mukautettuna vastustajan liikkeeseen.

Hyvää asiaa koko teksti. Tuo liike-energian siirtyminen kohteeseen hajoaa monella. Esim vaikka yläkoukussa kyynärpää nousee liian ylös tai takakäden suorassa, suora ei ole suora vaan kyynärpää lähtee aukeamaan "ulos" jolloin suora onkin hiukan kaareva.

[Ile]

Hyvää asiaa. Tuosta takakäden suorasta sen verran, että tosiaan "alkeiskurssilaisen" virhe on tyypillisesti juuri tuo kyynärpään voimakas nosto sivulle, ja sitten taas "jatkokurssilaisen" virhe on se kyynärpään liioiteltu painaminen aktiivisesti alas (joka myös aiheuttaa voiman vuotamisen). Totuus on jossain siinä välillä ja riippuu jonkin verran jopa lyöjän anatomiasta. Painavalla säkillä hyvä testata voiman välittymistä tältä kannalta. Kun käytetään voimakasta vartalonkiertoa ja lisäksi nyrkin kiertoa vaakatasoon, niin kyynärpään kuuluu kiertää pakottomasti, korkkiruuvimaisesti, hieman ulkokautta.

[Mika]

Tuon opettelemisessa saattaa joitakuita hieman auttaa se, että pitää nyrkkiään ensin pystyasennossa ja kääntää sen vaaka-asentoon vasta lyönnin loppupuolella (jos edes tarvitsee kääntää). Varmaankaan kaikille tai kaikkiin lajeihin tuo ei sovellu.

[Ile]

Aivan, lähinnä tuo koskee nyrkkeilytyyppistä voimakkaalla vartalonkierolla tehtävää lyöntiä. Tyypillisesti siinä käy niin, että varjonyrkkeillessä eli ilmaan lyötäessä tehdään eräänlainen teoreettinen lyönti, jossa osumahetki oletetaan sinne ihan loppuun ja nyrkki+kyynärpää käännetään vasta käden ollessa jo miltei täysin ojennettuna. Sitten kuitenkin säkkiin lyötäessä liikerata muuttuu, koska edellä mainittu liikerata ei toimi: usein lyönti osuu kohteeseen käden ollessa vielä jonkin verran koukussa, ja silloin voima vuotaa pahasti (ja voi tulla käteen pahaa jälkeä) jos kyynärpää "roikkuu" alaspäin mutta olkapää ja ylävartalo jatkavat kiertoliikettä sivuttaissuunnassa.

Edit. kielioppia...

[Poista käyttäjä 1747]

En keksinyt parempaakaan ketjua. Analyysiä old school sedän buranasta (aka takakäden suora) olkaa hyvä.

[MikaM]

Kiitos. 40 vuotta olen kärsinyt takajalan nostosta. Nyt voin nukkua rauhassa, minä ja Joe Louis....

Ai niin, hyvä klippi.

[Poista käyttäjä 1747]

Mikäs sen parempaa, kuin ylläpitää laiskuuttaan väärää suoritustapaa vuosikymmeniä, vaan huomatakseen jostain klipistä, että on sittenkin ollut vähintään kaukaa viisas varttipro.

Olen itse käyttänyt vähän samankaltaista lyöntiä, tai tuota kädenvääntömäistä liikettä alussa. Yksi vanha vakiosparrikaveri oli aavistuksen lyhyempi, mutta sitäkin kovempi liikkumaan eteenpäin. Erityisen totta tämä oli hänen lisäravinnejaksojen aikana. Enivei yksi keino vastaanottaa läheisyyttä oli tehdä itsestäni mahdollisimman korkean, ottaa suojiin, tehdä aavistuksen tilaa ja ”tiputtaa” odottamattomasta kulmasta sellainen lyhyt suora päähän. Toinen oli saada vastapuoli seuraamaan katseella oman pään sukeltamista ja samalla lyödä sokkona tuon ja yliolankoukun hybridiä.

Tuli aina hyvä mieli kun se tömähti kaverin hölmistyneeseen naamaan. Kun sitä käytti säästeliäästi, niin sillä jopa osui välillä. Nykyään epäsäännöllisessä ja eturauhasvaivojen kynnyksellä tasapainoilevien setämiessparrissa venäyttäisi selän jo moisen harkitsemisesta.




Edit: Kiinnitettiin joskus huomiota sellaiseen ilmiöön, että jos alkoi väsyneenä lyömään lyhyitä lyöntejä siten, että puristi nyrkkejä/forkkuja tavallista enemmän, niin se tuntui pistareiden tai sparrissa hanskojen läpi ihan eri tavalla, vaikka kaiken järjen mukaan sen pitäisi vaan hidastaa...

[MikaM]

Mikäs sen parempaa, kuin ylläpitää laiskuuttaan väärää suoritustapaa vuosikymmeniä, vaan huomatakseen jostain klipistä, että on sittenkin ollut vähintään kaukaa viisas varttipro.

Olen itse käyttänyt vähän samankaltaista lyöntiä, tai tuota kädenvääntömäistä liikettä alussa. Yksi vanha vakiosparrikaveri oli aavistuksen lyhyempi, mutta sitäkin kovempi liikkumaan eteenpäin. Erityisen totta tämä oli hänen lisäravinnejaksojen aikana. Enivei yksi keino vastaanottaa läheisyyttä oli tehdä itsestäni mahdollisimman korkean, ottaa suojiin, tehdä aavistuksen tilaa ja ”tiputtaa” odottamattomasta kulmasta sellainen lyhyt suora päähän. Toinen oli saada vastapuoli seuraamaan katseella oman pään sukeltamista ja samalla lyödä sokkona tuon ja yliolankoukun hybridiä.

Sanopa muuta. Yritin kyllä muuttaa, mutta ei siitä mitään tullut.

Boldaus: näkee aika paljon esim MMAssa tuota. On hyvä hämy.

[Ile]

Hyvä video. Louis oli guru. Mukaan mahtui myös tärkeä maininta venytysrefleksin/snäpin käytöstä.

Sinänsä näissä viedoissa on mielestäni hieman sellaista tyyliä, että yritetään selittää hyviksi ja harkituiksi kaikki sellaisetkin yksityiskohdat, jotka nyt vaan sattuvat menemään ei-niin oppikirjamaisesti. Tuossakaan nuo kaikki iskut eivät välttämättä niin mielettömiä pommeja olleet, paikka ja ajoituskin ratkaisevat aika paljon.

Mutta siis totta kai voi hyvästä paikasta lyödä niinkin, että takajalka nousee jne... sehän on itse asiassa todella yleistä tasokkaassa ammattinyrkkeilyssä.

Edit: Kiinnitettiin joskus huomiota sellaiseen ilmiöön, että jos alkoi väsyneenä lyömään lyhyitä lyöntejä siten, että puristi nyrkkejä/forkkuja tavallista enemmän, niin se tuntui pistareiden tai sparrissa hanskojen läpi ihan eri tavalla, vaikka kaiken järjen mukaan sen pitäisi vaan hidastaa...

Eihän tuossa ainakaan nyrkkeilyteknisesti mitään outoa ole. Loppukiristys. Lähtee nyrkin puristamisesta ja se ketju siinä nyrkin takanakin jännittyy automaattisesti (ainakin jos se on niin treenattu) mikä kasvattaa läpäisyvoimaa. Ei se juuri lyömistä hidasta kun treenataan siten, että lyönti lähtee rennosti ja lopussa puristetaan. Toki jos koko ajan jännittää kovaa, niin ehkä sitten hidastaakin...

[Poista käyttäjä 1747]

Selitin vähän huonosti. Mä lopetin siteiden ja pehmustettujen säkkihanskojen käyttämisen jo parikymppisenä sen takia, että kädet kestäisi paremmin paljaalla lyömistä (onnistuin hajoittamaan rystysiä ja nivelkapseleita senkin jälkeen). Eli se rennosti lyöminen ja loppukiristys on/oli normi.

Siitä huolimatta, kun pari kertaa kokeiltiin (en muista miksi) lyödä treenien lopussa väsyneenä sellaisia lyhyitä ja korostetun raskaita vetoja, jossa kättä/nyrkkiä jännitettiin jo valmiiksi ja tavallista enemmän, niin niiden vastaanottaminen tuntui paljon ikävämmältä.

Saattaa toki olla että se vaan kompensoi väsymyksestä heikentynyttä snäppiä.