Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Miksi lopetit lajisi?

Löylyttelyä yli lajirajojen. Kaikkien kamppailulajien yhteisalue.

Valvoja: Valvoja

Miksi lopetit kamppailulajin?

Vaihdoin toiseen kamppailulajiin
31
22%
Vaihdoin muuhun harrastukseen
6
4%
Muutto
8
6%
Tauko jonka jälkeen laji jäi
22
16%
Pysyvä sairaus/loukkaantuminen
7
5%
En pitänyt lajista
10
7%
En pitänyt treeniporukasta
9
6%
Työ- tai opiskelukiireet
8
6%
Perhe
3
2%
Muu elämäntilanteen muutos
8
6%
Kaveri lopetti
3
2%
Muutos lajitoiminnassa
3
2%
Opetuksen loppuminen
7
5%
Muu syy (mikä?)
7
5%
En ole lopettanut mitään lajia
8
6%
 
Ääniä yhteensä: 140

Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Miksi lopetit lajisi?

#31

Viesti Lasse Candé »

Kun vaikkapa karatessa on hinnat tyypillisesti 0-200e vuodessa (ja varmasti monissa paikoissa tosin suuremmatkin) sekä leirit maksavat usein luokkaa 50e, siten että huippuvetäjienkin leireille pääsee reippaasti alle satasella, ymmärrän kyllä että puolta tonnia vuodessa + kalliit leirit ovat paljon. Ja varmasti monella syy lajivalintaan / -vaihtoon.

Täysin toinen asiahan on se pakollinen "kuinka paljon juo viikonlopussa kapakassa" ja vaikkapa omalta osaltani se että treenaamisen kustannukset tässä halvassakin lajissa nousevat vuositasolla reippaasti tuhansiin euroihin vaikka jäsenmaksu on niin naurettavan pieni että maksaisin sen vaikka pelkän tukemisenkin takia. Tämä ei poista sitä tosiasiaa että puolet halvempi on puolet halvempi ja ihan validi peruste lajivalinnalle. Varsinkin jos ei niin välitä siitä että pääsee juuri laji x:ään. Prioriteeteistahan kaikessa on kyse ja tämä korostuu jos ei nyt ihan hemmetin rikas ole.
Kuvake
nassesetä
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 4597
Lauteille: Heinäkuu 2007

Miksi lopetit lajisi?

#32

Viesti nassesetä »

Opiskeluaika jonkin verran haittasi treeniä, eritoten puoli vuotta rapakon takana, sielläkin tosin aikidoa pääsin treenaamaan yhteen mukavaan carage dojoon.

Koulun jälkeen epäsäännölliset työkuviot + aikuisopiskelu ovat myös haitanneet.

Tällä hetkellä suurin syy treenaamattomuuteen on kuitenkin terveys. Alaselkä oikuttelee sen verran kiitettävästi, ettei oikein uskalla lähteä mihinkään uuteen lajiin, saati palata vanhaan, kun tavallaan pelkää jotta taas naksahtaa ja näin ollen uusi poisjättäytyminen tuntuu sitten tuplasti ikävämmältä. Tämä onkin mielestäni ihan hyvä "tekosyy". Muutoin en koskaan ole juuri kokenut henkisiä esteitä aloittaa uutta tai palata vanhaan pidemmänkin tauon jälkeen.
My life is all that I've known
And it's all that keeps me here
My time is all that I own
So I won't let it slip away
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Miksi lopetit lajisi?

#33

Viesti Lasse Candé »

Vaihdoin toiseen kamppailulajiin ja muutto.

Intti katkaisi ensiksi harrastuksen ja sitten muutin opiskelemaan. Ehdin olla puolitoista vuotta Helsinginseudulla ennenkuin aloitin karaten kun näin yliopiston seuran mainoksen. Tätä kautta lajiksi tuli seuran silloinen tyyli, Wado. Nyt seuran tyyli on vaihtunut Koryu Uchinadiin, mutta itse jatkan Wadoa roninina ja osallistun silloin tällöin ottelutreeneihin.

Mutta enemmän tuosta lajin vaihdosta. "Vaihdoin muuhun harrastukseen" ja "tauko jonka jälkeen laji jäi" voisivat kenties myös sopia kuvioon. Ehkä myös "työ- ja opiskelukiireet" sillä intti on tietyssä mielessä työtä ja opiskelua. Muuhun harrastukseen vaihtaminen sopisi siinä mielessä että jatkoin kuitenkin fudista niin intin aikana kuin myös opiskelun alkuaikoina ja lopulta muutaman vuoden vielä Wadon kanssa päällekäinkin. Tosin en tiedä onko kyse vaihdosta jos fudis on ollut kokoajan mukana ja karate jää pois.

Treenasin kahden ja puolen vuoden tauon aikana silti itsekseni peilin edessä seuratoiminnan lopetuksen jälkeen ja yhdistin esim juoksu- ja lyöntiharjoituksia, koska ei se nyt sitä fudistakaan haittaa vaan jopa päinvastoin. Vaikka treeniaktiivisuus oli vähäistä ja en ollut mukana seuratoiminnassa, sanon yleensä että olen treenannut karatea vuodesta 91 alkaen. Sitten jos tarina kiinnostaa enemmän kerron aiemmasta tyylistä ja samassa nousee tuo 2½ vuoden osittainen tauko mukaan.

Jalan katkeamisesta seurannutta reilun puolen vuoden seuratoimintataukoa en laske koskaan tauoksi, sillä jatkoin treenaamista koko toipumisen ajan, lisäten liikkeitä sitä mukaa mitä pystyin. Lisäksi sinä aikana selvitin Wadosta about kaiken mitä netissä lajista silloin luki ja katsoin kaikki videot moneen kertaan mitä käsiini sain, mikä on suht paljon noin vuoden harrastaneelle. Samassa luin myös muuta karatekirjallisuutta ja katsoin videoita laajemminkin melko helvetin paljon.
Kuvake
L.K.
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 12812
Lauteille: Huhtikuu 2005
Paikkakunta: Kotka
Etulaji: Defendo
Yhteystiedot:

Miksi lopetit lajisi?

#34

Viesti L.K. »

Leiska kirjoitti:
Andy kirjoitti: Miksi se muuttui kalliiksi? Tapahtuiko seuratoiminnassa siis jotain muutoksia samaan aikaan vai miten?
Mulla kans kuva, että defendo vähän kalliimpaa lystiä...nopeesti katsottuna 6kk Turussa maksaisi 47e/kk kun meillä harrastus maksaa 6kk 35,3e/kk...tollanen karkee nopea katsaus siis vain kahdesta paikasta, mutta eikö ne leiritkin ole kalliimmasta päästä?
En osaa sanoa onko tästä kyse, mutta toisaalta defendoa tarjoaa aika moni seura, jotka toimivat omissa saleissaan ja tämä saattaa näkyä sitten jäsenmaksuissa? Lisäksi lajin pääouluttajista kaksi on täysammattiohjaajia ja tämä toki myös näkyy hinnoittelussa.

Toki muissakin lajeissa varmasti on ammattiohjaajia, mutta veikkaisin että defendon seminaarien vetäjien osalta prosentuaalisesti niitä vetävät enemmän Jyrki ja Antti versus ehkä joku muu laji, jossa seminaareja pitää enempi myös ne ei-ammattopettajat?

Leirin hinnoitelusta taas yleensä en osaa sanoa. Monien lajien kohdalla voi olla kyse siitäkin, että seminaareja on suhteessa vähemmän ja ne ovat enempi esim liiton tukemia, jolloin hinta saattaa sen takia olla huokeampi harrastajalle?
"He´s too much blackbelt for you"- Tuntematon setä ravintelissa.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Miksi lopetit lajisi?

#35

Viesti Lasse Candé »

Uskoisin että alhaisempien vs korkeampien leiri- ja seminaarihintojen suurin selitys on oletettu kävijämäärä. Isommalla leirillä voi saada tonneja vaativien vetäjienkin tapauksessa hinnat reilusti alle sataseen. Muutenkin, ellei merkittävää rahansiirtoa leirikassoista tapahdu leirien välillä (esim että ammattivetäjien leirejä tuetaan varoin joita kerätään myös amatöörileireillä) ei selitys voi olla juuri missään muussa salivuokran ja tukien lisäksi kuin kävijämäärissä, joka tosin sitten voi johtua siitä jos ammattivetäjä vetää niin usein että harrastaja ei jaksa montaa kertaa vuodessa raahautua.

Voisin kyllä kuvitella että alhaisempien kävijämäärien tapauksessa kyse onkin siitä että suomalainen ammattivetäjä kiertelee seuroissa vetämässä koululuokan kokoiselle ryhmälle kun taas suurempien määrien halvoissa lajeissa on jokin "kansallisen leirin ulottuvuus" läsnä ja kallis ammattivetäjä tulee leirille joka tituleerataan vuoden päätapahtumaksi tms ja hyvin monet kokevat aidosti että se on se paikka missä heidän kuuluu olla.
Kuvake
flammee
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 11111
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu

Miksi lopetit lajisi?

#36

Viesti flammee »

Taitaa olla vähän näin että miksi pitää halpoja hintoja, jos kalliimillakin hinnoilla riittää porukkaa ja toimintaa on vielä helpompi pyörittää kun ei ole jatkuvia taloudellisia ongelmia. Taannoin oli se korisjuttu, siellä havaittiin että hintojen nostaminen oli kannattavaa - tuli enemmän harrastajia ja voitiin tarjota parempaa. Kai se nyt potkuunkin on linkattu...
– Lukutaitoinen ihminen ymmärtää, että jos kaksi asiaa on samassa virkkeessä, se ei tarkoita sitä, että ne rinnastetaan keskenään.
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Miksi lopetit lajisi?

#37

Viesti Andy »

Defendon treenaus varmaan on yleisesti kalliimmasta päästä Suomen kamppailuskenessä. Niin on toki myös mm. vapaaottelu, krav maga, thainyrkkeily ja moni muukin laji, etenkin jos puhutaan niistä kärkiseuroista. Syytkin tulivat tuossa eli seuroilla on usein oma sali ja vetäjäkin saattaa saada korvausta työstään.

Mutta alunperin vain tarkoitin tiedustella että miksi se Defendo muuttui "yhtäkkiä" paljon kalliimmaksi. Oletan siis hinnannousun olleen huomattava, siis esim. kaksinkertaistuminen tjsp. Eli tuliko siinä jotain sellaista että seura hankki oman salin tai vastaavaa? Vai ilmoittiko valmentaja vain päivänä muutamana että hei, ensi kuusta hinnat tuplataan?
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Miksi lopetit lajisi?

#38

Viesti Lasse Candé »

flammee kirjoitti: Taitaa olla vähän näin että miksi pitää halpoja hintoja, jos kalliimillakin hinnoilla riittää porukkaa ja toimintaa on vielä helpompi pyörittää kun ei ole jatkuvia taloudellisia ongelmia. Taannoin oli se korisjuttu, siellä havaittiin että hintojen nostaminen oli kannattavaa - tuli enemmän harrastajia ja voitiin tarjota parempaa. Kai se nyt potkuunkin on linkattu...
Tuo mitä hintaa halutaan kiskoa $$ silmissä riippunee ihan siitä mihin rahavirrat menevät. Saavatko ry:t edes tavoitella voittoa? Eikös niissä ole jopa vähän arvelluttavaa jos tilillä on liikaa rahaa? Jos ei voitoista puhuta, puhutaankin siitä että rahat ohjataan toimintaa tukemaan, eli pumpataa takaisin harrastajille.

Luulisin että leirihinnoittelua normaalitapauksissa ohjaa menojen (ammattilaisten palkkiot ovat tietenkin näitä) lähinnä se että juttu saadaan läpi. Yleensähän runsas osanotto on haluttava, ainakin pääkohderyhmältä. Jos salissa on riittävästi tilaa ja opetusta ei haluta rajata pienemmälle porukalle niin leirin menestyshän on parempi jos pudottamalla hinta 50e:stä 40 euroon saadaan väkimäärä nostettua 20:stä 25:een, jolloin molemmissa tapauksissa leirin tulot ovat 1000e.

Toiminnan taloudellislaadullinen kestävyys taas tullee tyypillisesti siitä että jotkut jaksavat paiskoa töitä. Joko hyvällä seurajohdolla (töitä) saadaan paljon jengiä remmiin tai sitten vetäjät tekevät suuremmissa määrin talkoovoimin (töitä). Toki asiassa voi löytää jonkin optimiratkaisun jossa hinta on sopivan korkea ja tällä saadaan panostusta laatuun ja vähemmällä talkootyöllä saadaan korkeaa laatua sopivaan hintaan. Elikkäs että tehdään ns fiksusti.

Sen sijaan fiksusti tekeminen ei ole automaattisesti sama kuin hintojen nosto ja hintojen noston maagisena näkeminen onkin mielestäni vähän naivia. Ei varsinkaan ole sama jos hintojen nosto tehdään vain huvikseen. Korkeammat hinnat kun tyypillisesti karsivat väkeä ja kun väki karsiutuu, voi tulotkin karsiutua, ellei hinta ole riittävän paljon korkeampi. Myös toiminnan tarkoitusperää pitää pohtia tarkasti jos porukan pienuus on jotenkin hyvä asia. Onhan näitäkin, ei siinä mitään...

Olen itsekin lukenut jonkun korisjutun siitä miten pystyy tekemään isot rahat pienellä työllä ja tämä voi jopa kannattaa palkkion maksajalle. Sama kirjoittaja kirjoitti muistaakseni myös siitä että miten laatua saadaan paremmaksi nostamalla kausimaksuja. Tästä voi rajallisesti ottaa jotain mallia kamppailulajikuvioihin, mutta samassa täytyy muistaa se että suurehkon kaupungin paras junnukorisjoukkue kerää ne riittävät naamat ja hinnalla ja laadulla lähinnä vaikutetaan siihen keitä he ja heidän vanhemmat ovat. Samassa kamppailulajiseurat tyypillisesti haluisivat enemmän harrastajia kuin mitä niillä on. Siis tyypillisesti. Ja suuri kysymyshän ei ole se miten paljon kannattaa pyytää ja miten se vain hokkuspokkus ratkaisee ongelmat, vaan se minkälainen seuratoiminta on tavoitetila, mitä se maksaa, ketkä sen haluaa maksaa jne. Näistähän muistaakseni korisvalmentajakin juuri kirjoitti.
Kuvake
MikaM
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 5292
Lauteille: Marraskuu 2009
Paikkakunta: Naantali
Etulaji: Jumppa

Miksi lopetit lajisi?

#39

Viesti MikaM »

Andy kirjoitti: Defendon treenaus varmaan on yleisesti kalliimmasta päästä Suomen kamppailuskenessä. Niin on toki myös mm. vapaaottelu, krav maga, thainyrkkeily ja moni muukin laji, etenkin jos puhutaan niistä kärkiseuroista. Syytkin tulivat tuossa eli seuroilla on usein oma sali ja vetäjäkin saattaa saada korvausta työstään.

Mutta alunperin vain tarkoitin tiedustella että miksi se Defendo muuttui "yhtäkkiä" paljon kalliimmaksi. Oletan siis hinnannousun olleen huomattava, siis esim. kaksinkertaistuminen tjsp. Eli tuliko siinä jotain sellaista että seura hankki oman salin tai vastaavaa? Vai ilmoittiko valmentaja vain päivänä muutamana että hei, ensi kuusta hinnat tuplataan?
Anteeksi, että kesti vastata. Jos nyt siis ihan nimillä, niin kävin Antin (toisinaan) vetämissä treeneissä. Salin vaihto toi varmasti lisää kustannuksia ja se sitten näkyi hinnoissa. Ehkä se oli liian halpaa vanhassa paikassa. En ollut ainoa, joka koki näin, mutta moni myös jäi. Toisaalta olen maksamassa kohta pojan aloittamista Lahdessa saman porukan treeneissä. Logiikka? Ei ole tai on eri.
“Maamiinat kioskeihin”
RadioRock
Kuvake
JariMarjamaa
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 1516
Lauteille: Helmikuu 2014
Paikkakunta: Tupos
Etulaji: Kuntosali, Personal Training
Takalajit: Potkunyrkkeily, Hokutoryu jujutsu, Vapaaottelu, Shotokan Karate, JKD/KungFu/Escrima, Krav Maga, Shoot fighting, Aikido, Judo
Yhteystiedot:

Miksi lopetit lajisi?

#40

Viesti JariMarjamaa »

Karate, Muu: ei vaan kiinostanut enää jumpata, kait. Siitä jo 30v aikaa, niin en muista tarkkaa syytä.

Judo, Vaihto: vaihdoin HJJ:n

Potkunyrkkeily, Pysyvä vamma: 4-5 silmäleikkauksen jälkeen ja kun näkö oli mennyt vasemmasta silmästä, ajattelin, että potkis on nähny mun osalta. Lääkäri vielä sano, ettei mitään kontaktia päähän, koska -8..-9 luokkaa näkevä silmä ja voi "periaatteessa revetä jo aivastuksesta", että pidetään se näkevänä

HJJ, Elämän tilanteen muutos: työpaikkakiusaus esimiesten puolelta + eukon vittuilut... ei vaan jaksanut jumpata. Jäi krooninen unettomuus, mistä ei pääse ikinä eroon, mutta osaa jo elää sen kanssa, yli 10v jälkeen.

Sitten tuonne väliin jotain satunnaisia, mitä pitempään treenannut.
Shootfigthing. Siitä on 20v aikaa, ei voi muistaa. Menkööt Muu-osastoon.
Krav Maga. Siitäkin 20v .. olisko se FMA/KungFu tullut tähän väliin????
FMA/Kungfu. Ei voi muistaa, siitä se 15v aikaa sitten varmaan...
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Miksi lopetit lajisi?

#41

Viesti Andy »

Mielenkiintoista jakaumaa ja osittain hyvinkin erilaisia tuloksia kuin odotin. Jos lajinvaihdot unohdetaan niin tauko jonka jälkeen laji on vain jäänyt vaikuttaa olevan se yleisin. Se ettei pitänyt lajista oli myös yleinen - nämä lienevät pääosin melko lyhyitä lajikokeiluja. Opetuksen loppuminen oli myös yllättävän yleinen.

Työ, opiskelu ja perhe taas ovat saaneet paljon vähemmän ääniä kuin luulin.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Kuvake
Daveli80
ilmaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 9
Lauteille: Helmikuu 2015
Paikkakunta: Kuusankoski

Re: Miksi lopetit lajisi?

#42

Viesti Daveli80 »

Itse lopetin brassin murtaessani sormen pahasti treeneissä. Tuli liikaa taukoa. Tai ainakin tuntui sille. Noh, sitten tuli ero eikä huvittanut lähteä salille vaikka frendit pyytelivätkin. Aikaa kului ja kului... Viime vuoden lopulla otin viimein yhteyttä seuraan mutta treeniajat, ne ei vaan mätsänny mitenkään elämänrytmiin, lapsien treeneihin kuskaaminen etc. Sitten sattui silmään alkavasta magan PK:sta jonne marssin hyvin mielin. Kaikki täsmäsi! Nyt kohoaa taas kunto ja viihdyn paremmin magan pauloissa kuin brassi matoissa.
Äänestin:
-lajin vaihto
-tauko
-muu elämäntilanteen muutos


Sent from my iPad using Tapatalk
Kuvake
Daveli80
ilmaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 9
Lauteille: Helmikuu 2015
Paikkakunta: Kuusankoski

Re: Miksi lopetit lajisi?

#43

Viesti Daveli80 »

Ja vaikka edellä kirjoitinkin magan vetovoimasta, aloitan brassin uudelleen. Pari kertaa kävin verestämässä muistoja ja sinne veri vetää. Haetaan pohjaa PK:n kautta. Ja poikakin aloittaa samassa seurassa eli siitä tulee yhteinen harrastus Niin ne suhdanteet muuttuu.


Sent from my iPhone using Tapatalk
Minkkinen
ilmaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 10
Lauteille: Kesäkuu 2013
Paikkakunta: Helsinki

Miksi lopetit lajisi?

#44

Viesti Minkkinen »

taekwondon lopetin lähinnä turhautumiseen. Liikaa liikesarjoja sekä liikaa rajoituksia: ei koukkuja, alapotkuja, kyynärpäätekniikoita..
Matsaaminen oli kyllä kivaa, mutta sitä oli liian vähän. Laji menikin sitten vaihtoon parin vuoden päästä
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Miksi lopetit lajisi?

#45

Viesti Andy »

http://bjjstyle.com/reasons-people-quit-bjj/" onclick="window.open(this.href);return false;
REASONS PEOPLE QUIT BJJ

Kuva
About the author: Sam Joseph is a 2nd degree black belt, head instructor and owner of Buckhead Jiu Jitsu in Atlanta.

Those of us living the Brazilian Jiu Jitsu lifestyle sing its praises and cannot stop talking about the positive impact it has on our lives. Our friends and family are subjected to a consistent stream of pro-BJJ social media posts and field numerous invitations to join us on the mat. That said, we all remember people who started BJJ with us who have since abandoned the sport we love so much. It confuses us that they would walk away, but the reality is that we are the exceptions. Commonly quoted statistics tell us many quit before getting to blue belt level and the vast majority of people quit before achieving the rank of purple belt – which is an advanced rank when comparing BJJ to other martial arts, but still well short of black belt. This begs the questions: “Why do people quit BJJ?” and “What steps can be taken to make it easier for people to stay the BJJ course?”

Reason # 1: Injuries

The scary thing about injuries is that they can happen to anyone in BJJ. From new practitioners to the best black belts in the world, we are all equally vulnerable to the injury bug. For example, in 2015, the competition circuit has been greatly impacted by the losses, via injury, of Rodolfo Vieira and Buchecha. While these injuries are significant, few doubt these two life-long BJJ athletes will return to the mat given time, so these injuries are looked at as inconveniences in the grand scheme of things. As practitioners, we all know people whose injuries completely derailed their BJJ journeys. Sometimes the specific injury mandates a stop to rigorous exercise but often the injury itself is not what ultimately ends their participation. Many times, the injury causes a temporary stoppage that allows other activities (social, alternative workouts, etc) to fill the gap in the schedule and that person never returns to BJJ.

Derek Kaivani was a blue belt with me in the late 1990’s, but had to stop training due to some serious injuries. I moved away and we lost touch but I got an email from him in 2007 after he saw that I won my brown belt division in the Pan Ams and was being promoted to black belt. We reconnected and he was inspired to start training again. Derek came back to BJJ full-force and, after re-acclimating to the sport, improved at a rapid rate. One of my all-time favourite days in BJJ was the day I was able to witness Derek receiving his black belt in 2013. Since then, Derek has become a huge part of the local and regional BJJ communities in his native Atlanta and his positive influence is expanding as he is the co-owner of the Lucas Lepri BJJ and Fitness Academy in North Carolina, a world-class facility and academy. Injuries, and then a full schedule, took Derek away from BJJ for a time, but he found his way back and many of us are the better for it. The lesson here is clear – while injuries can strike any of us, we get to decide the ultimate impact they have on our journey.

Reason #2: Lack of Personal Connection

It is stating the obvious when we say that BJJ is hard. It usually takes months to feel any measure of competence and, after a short initial intro period, every class ends with sparring. Even when we get a handle on the core basics and start to have some success, we are still well aware of our position at the bottom of a long food chain of coloured belts. That is a recipe for sore muscles and a frustrated mind, which often lead to our questioning whether we should continue in the sport. Almost all of us have been in this situation sometime early in our BJJ careers. One of the determining factors as to whether we continued to train or hung up our gis is whether we made strong personal connections in our academies or in the BJJ community.

In 1999, I moved to the Washington DC area as a blue belt and started training at the Yamasaki Academy. I was engaged at the time and had just been promoted within my company, so life conspired to take up huge parts of my schedule. I went from four to five classes a week to one or two classes a week and I could see my game suffering. My frustration grew and I seriously considered quitting. Luckily for me, the strong personal relationships I had both with old friends from my previous academy and the ones I was starting to develop at the Yamasaki Academy kept me in BJJ. When my fiancée and I broke up and I grew comfortable in my new job, I was able to return to regular training, which allowed me to enjoy an extremely fruitful couple of years in jiu jitsu that I treasure to this day. Personal relationships with people in the BJJ community kept me in the sport when I would have otherwise quit and my life has been much the better for it.

Reason #3: Not Managing Expectations


This leads us to another potential issue that often arises in BJJ. The adult ranking/promotion system is fairly informal. The belts are established – white, blue, purple, brown and black – but it is up to the individual instructors, academies and associations to determine when students pass from one belt to the next. Most of us either enjoy this or came to accept this fairly early in our BJJ lives, as it is how our instructors and everyone around us on the mat are and were promoted. However, there is no escaping that as we mature in the sport and start to look around us, we develop our own opinions as to what the different belt levels look like and we start to “self-assess” our readiness for promotions and ranks. We can also start to form our own ideas as to how quickly we should be improving in relation to those we are training with. The problem with these assessments is they are often based and/or weighted on factors that mean less to our over-all progression than we believe them to be.

As an instructor, I have had many conversations with new students expressing frustration that they cannot “pass that blue belt’s guard” or “tap that purple belt”. After reminding them that the goals of BJJ, and often their expressed goals, are not simply to “tap everyone”, I also reminded them about their relative inexperience compared to the people they were talking about and we often enjoyed a laugh together afterwards. The worrying thing about these exchanges is they speak to how easily we can focus on “winning” and lose sight of reality and even our own big-picture, personal goals.

Self-assessments and wanting to quickly progress are not “bad” things, they just need to be properly and maturely managed in ways that support our over-all goals and positive BJJ lifestyle. In 2013, I went to the World Masters & Seniors tournament to coach Chris Jones, then a blue belt under my good friend and Renzo Gracie black belt Paul Creighton. Chris fought very well and won his way to the final of his division. In the final, he lost in a tough match to an excellent competitor. When I went to congratulate Chris and tell him how proud of him I was, I found him in tears as he was “all in for the gold”. The story does not end there though. When we got back home, Chris was back on the mat with a big smile and the same intensity he had going into the tournament. While he was driven by a desire to win, he did not lose sight of all the benefits he was receiving via the PROCESS of training and preparing. Chris not only received his purple belt in 2014, but he also won his division at the 2015 Pan. Unlike many people, Chris did not allow his expectations around winning nor worries about rank take away from his enjoyment of the sport. That maturity and proper management of expectations have allowed him to continue to prosper.

Reason #4: Not Being Challenged

Sometimes we start to fall out of love with BJJ when we let ourselves get bored. I purposely use that language because “getting bored” with the sport is something we bring on ourselves with our own lack of initiative. As a sport, BJJ is changing at a rapid rate. If you watch footage of the Mundials from ten years ago and compare it to any recent editions, you can see the changes at the coloured and black belt levels. The BJJ lifestyle is also growing as the sport’s global influence is at an all-time high. Europe, the United States, Asia and Australia all have and are continuing to contribute new voices to what started in Brazil and we are all reaping rewards in terms of new perspectives, ideas and experiences. Challenges can come physically, via the training room and competitions, or socially/mentally, via new ideas and views from other cultures. The beauty of challenging ourselves via BJJ is that it keeps fans in love with the sport and lifestyle that we have chosen.

Keeping people in Brazilian jiu jitsu enriches us on and off the mat. When people stay, they offer their unique physical attributes and ideas to the house of ideas that academies represent. That participation helps improve their training partners, teammates and even competitors with a ripple-like effect and is one of the reasons that team bonds often run deeply. From a social perspective, every time someone leaves we are losing more than a teammate. We are missing out on the good times that are BJJ road trips, new memories on the practice mat and potential close friendships built pursuing personal improvement via BJJ. When people decide to either leave or stay, they impact both themselves and those of us committed to the BJJ lifestyle. When we understand some of these problems, we can help address and resolve them positively with teammates before they become “ex-teammates”. This puts us in position to mutually profit in a clear win/win. See you on the mat!
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: siipiveikko ja 52 kurkkijaa