Alapotkut - tuonen tuojat

[sinappi]

Siitä olen kuitenkin aivan varma että sillä on hyvin vaikea osua.

Ajattelit, taas kerran, urheilun näkökulmasta. Siinä yhteydessä tuo varmasti onkin totta, mutta itsepuolustustilanteessa se ei yksinkertaisesti ole totta. Se potku voi onnistua ihan täydellisesti.

Kuten joskus tuonne Tositilanteet-ketjuun kirjoitin, olen vetänyt puupään takanakukuristukseen. Tilanne loppui siihen. En ole koskaan harjoitellut ko. tekniikkaa. Voisin lyödä melko paljon vetoa, etten onnistuisi siinä (tai missään muussakaan) BJJ-kisoissa.

Mikään kamppailutekniikka ei toimi joka kerta, mutta jokainen kamppailutekniikka toimii joskus. Andy ei sanonut, ettei tekniikka toimisi, vaan että sillä on yleisesti vaikea osua. Jos tekniikka toimii jatkuvasti vaihtelevissa tilanteissa (kadulla ja urheilukilpailuissa), vaihtelevia vastustajia vastaan, ilman että tekniikan toteuttamiseen tarvitaan vastustajaan nähden ylivertaisia ominaisuuksia tai onnea, niin silloin kyseessä on niin kutsuttu high-percentage-tekniikka. Jos ajatellaan, että tuo polvilumpiopotku vaatii onnistukaseen sen, että osaamaton vastustaja yllätetään kadulla, niin silloin kyseistä tekniikkaa voidaan pitää niin kutsuttuna low-percentage-tekniikkana.

High-percentage/low-percentage-jaottelu tulee urheilukamppailumaailmasta, jossa voidaan tilastoida, mikä toimii useasti ja mikä vähemmän useasti, mutta minusta tuota ajattelua voi käyttää puhuttaessa yleisesti ihan mistä vain kamppaulusta - joskin tilastojen puuttuessa katukekniikoiden toimivuuden arviointi on yleensä kokemusperäistä spekulointia.

Minä en siis ole lainkaan vakuuttunut siitä, että Andy olisi ajatellut asiaa pelkästään urheilun näkökulmasta.

[Andy]

Mika: Mikä hyvänsä tekniikka voi onnistua. On mahdollista tehdä katutappelussa esim. kolmoishyppysivupotku niin että sillä tyrmätään kolme eri vastustajaa. Eri asia sitten on miten todennäköistä se on. Sama varmaan koskee tuota lumpiopotkusta jatkamista uramawashigerilla (koukkupotku) päähän. Uskoo ken tahtoo, kuten ystävämme paanarit sanovat.

Kuten sanoin jo aiemmin tuon lumpionhieraisun vaikeus on nimenomaan sen tekeminen oikealta etäisyydeltä ettei se jää lyhyeksi tai mene pitkäksi (jolloin toki voidaan osua nilkalla tai säärellä ja vahingoittaa silti vastustajaa). Muutenhan tekniikka ei ole sinänsä liikkeenä vaikea suorittaa. Nähdäkseni tämä on aivan itsestään selvää. Oletko tästä asiasta samaa vai eri mieltä kanssani? Jos olet eri mieltä niin perusteletko asiaa jotenkin?

Oletetaan nyt että olet samaa mieltä. Nyt se yllättäminen mielestäni auttaa tässä verrattuna otteluun vain silloin jos vastustaja on paikoillaan eikä kohdejalka liiku. Tällöin osuminen on paljon helpompaa kuin liikkuvaan jalkaan. Tästä lienemme samaa mieltä?

Tämä tilanne tulee nähdäkseni kysymykseen vain silloin kun väkivalta/voimakeinot aloitetaan itse ja nimenomaan tällä potkulla.

Esimerkkiä tuoppilyönnistä en tajua ollenkaan. Jos aloitetaan lyömällä tuopilla niin parhaassa (pahimmassa?) tapauksessa vastustaja hoippuu taaksepäin puolitajuisessa tilassa mutta eihän se nyt sitten enää paikallaan seiso. En ymmärrä miten se osuminen olisi tällöin helpompaa kuin jos ottelussa toinen lyödään vaikka nyrkillä pökerryksiin ja tämä hoippuu sekavana taaksepäin.

Siitä olen kuitenkin ihan varma että tämä ei ole hyvä tekniikka jälkimmäiseen tilanteeseen koska osuminen on edelleen hankalaa ja vastustaja on lopetettavissa monilla paljon tehokkaammilla keinoilla joita myös harjoittelen.

Perusteletko miksi lumpionhieraisupotku olisi hyvä tekniikka tähän tilanteeseen tuoppilyönnin jälkeen?

Jos tarkoitus on käyttää tekniikkaa vain siinä tilanteessa että vastustaja seisoo paikoillaan niin minun on hyvin vaikea keksiä tilannetta jossa tämä on laillisesti ja/tai moraalisesti perusteltavissa. Toki sellaisen voi aina keksiä vaikka jostain aseella uhkaamisesta mutta voi miettiä kuinka todennäköistä tämä on ja kannattaako vain siihen soveltuvia tekniikoita treenata.

Yksi ongelma on tietysti se että miten tätä tekniikkaa ja sen ajoitusta/etäisyyttä treenataan jos sitä on tarkoitus käyttää liikkuvaan maaliin? Etenkin jos se pitäisi tehdä buutsit jalassa. Paikallaan olevaan maaliin sitä voi varmaan vedelläkin johonkin wooden dummyyn tms. mutta miten se liike?

Kerrotko Mika näkemyksesi näihin argumentteihin?

[Alioppilas]

Oletteko ko. potkua kritisoivat sitä mieltä, että se on niin vaikea, ettei sitä ole harjoittelulla mahdollista saada toimimaan hyvällä onnistumisprosentilla katutilanteessa silloinkin, kun kohde ei seiso paikallaan?

[sinappi]

Oletteko ko. potkua kritisoivat sitä mieltä, että se on niin vaikea, ettei sitä ole harjoittelulla mahdollista saada toimimaan hyvällä onnistumisprosentilla katutilanteessa silloinkin, kun kohde ei seiso paikallaan?

Uskon, että haluttuun vaikutukseen pääsee todennäköisimmin jollain muulla, helpommalla tekniikalla. En usko, että polvilumpio saadaan rikottua hyvällä onnistumisprosentilla tuolla tekniikalla katutilanteessa.

[Alioppilas]

Oletteko ko. potkua kritisoivat sitä mieltä, että se on niin vaikea, ettei sitä ole harjoittelulla mahdollista saada toimimaan hyvällä onnistumisprosentilla katutilanteessa silloinkin, kun kohde ei seiso paikallaan?

Uskon, että haluttuun vaikutukseen pääsee todennäköisimmin jollain muulla, helpommalla tekniikalla. En usko, että polvilumpio saadaan rikottua hyvällä onnistumisprosentilla tuolla tekniikalla katutilanteessa.

No joo, jos kyse on nimenomaan polvilumpion rikkoutumisesta niin en minäkään usko, että prosentti välttämättä nousee kovin korkeaksi. Vähän sama kuin yhdellä suoralla lyönnilläkään tuskin saa kovin korkealla onnistumisprosentilla valoja pois katutilanteessa.

Sen sijaan uskon, että potku ei ole niin vaikea, etteikö kohtuullisella treenillä olisi mahdollista nostaa onnistumisprosenttia niin korkeaksi, että potku paitsi osuu, aiheuttaa riittävää vaikutusta, vaikkei polvilumpio nyt menisikään. Tuo nyt kuitenkaan ei ole kovin haastava suoritus noin mekaanisesti, ja kaikki jotain elävää treeniä joskus tehneet osaavat varmaan pohtia, miten sen harjoittelu liikkuvaan kaveriin vapaassa tilanteessa olisi mahdollista.

Toisaalta, olen myös sitä mieltä että polven hajottaminen ei Suomen oloissa ole välttämättä niitä parhaimpia mahdollisia vetoja itsepuolustustilanteessa.

[Mika]

Andy, olen kanssasi samaa mieltä, ja muuten Alioppilas jo kirjoittikin mitä aioin itse kirjoittaa. Lisään vielä sen, että moraalinäkökulma perinteisissä lajeissa saattaa poiketa nykyaikaisista itsepuolustuslajeista. Se ei silti oikeastaan enää kuulu tähän ketjuun.

Tuoppilyönti oli vain yksi esimerkki yllätyksellisyydestä, joka on omasta mielestäni tärkeä elementti itsepuolustustilanteissa. En ole koskaan harjoituksissa tai tositilanteessa lyönyt ketään tuopilla saati seurannut sitä potkulla polveen.

[Andy]

Mutta miten sillä tuoppilyönnillä siis mielestäsi saadaan aikaan tilanne jossa tämän lumpionhieraisupotkun tekeminen on jotenkin helpompaa kuin jossain ottleutilanteessa? Jos ei saada niin miten se liittyy mihinkään?

[Mika]

Antti, tarkkuutta! Se oli DeusVult, joka sen aspektin tähän ketjuun toi.

Se liittyy siten, että kyse on yllätyksellisyydestä. Kehässä tapahtuu erittäin harvoin jotakin täysin odottamatonta, kun taas itsepuolustustilanteessa sellainen on erittäinkin mahdollista. Sellaisessa tilanteessa on mahdollista saada vaikka tuopista kajuuttaansa tai potkusta polveensa. Siksi se potku polveen voi pelittää todella hyvin, vaikka kehässä se olisikin äärimmäisen vaikeaa. Täten kommenttisi kyseisen potkun osuman onnistuneisuudesta on epätarkka. Lumpion potkaiseminen pois paikaltaan on tietenkin ihan eri asia, ja siitä puhui kai vain Kari. Potkun kuitenkin saa osumaan kipua tuottaen ilman jumalallista johdatusta.

[Kari Aittomäki]

Ihmeellistä päivittelyä. Kummallisia näkökantoja.

Ratkaisevaa on kohteen liikkumistapa, kehässä sällit joraa miltei poikkeuksetta päkiöillä, ovat kimmoisia ja liikkuvia.
Jolloin ihan perustason alapotkutkin ovat hankalia annosteltavia.
Päiviteltävä potku on parhaiten osoitettavissa silloin, kun vastustaja on saatu asemoitua kantapäilleen. Samalla lailla kuin esim takakäden suoralle paikkaa hakiessa.
Tämän voi saada aikaan monin tavoin, tilannetaju ratkaisee.

Olen nähnyt tilanteen jossa räävättävä sytytti tyynesti nortin, veti näyttävästi henkeen, puhalsi ulos ja sanoi jotain kaunista samalla kun tumppasi tobacon uuvatin naamaan. Tyrmistys ja pakan sekoittuminen olivat totaalisia, samoin se typerä askellus kohti.
Tupakkimies ei tosin käyttänyt kyseistä potkua vaan hiukan eri tälliäistä.
Kaunista.

Aika hauskaa että juuri Andy epäilee uramawa-jatkoa. Olin tuolloin kontaktikaraoke-vaiheessani ja mielestäni vemputtelu (tupla/tripla-potkut) kuuluivat juttuun.
No, jo tuolloin epäiltiin että tulevaisuudessa potkut vähenee ja muuttuvat sivalteluiksi ja oheistoiminnaksi.
Niin lienee siis käynyt.

[Jiu-Jitsu]

Onko joku keskustelijoista käyttänyt tai nähnyt käytettävän kyseistä potkua tositilanteessa?

[Lasse Candé]

Sen verran täytyy sanoa potkimisesta että karate-elokuvien kulta-aikana en näkisi mitään ihmeellistä siinä että sopivalla dominanssilla jatkettiin yksi potku toiseksi. Olen nähnyt näitä itsekin tehtävän puolileikillä vähän ohi sellaisten tekemänä jotka eivät edes ole silleen treenanneet. On täysin toinen asia tehdä hätäpäissään itsepuolustaessaan. Tietyllä harjoittelutavalla en tosin pitäisi niin ihmeellisenä sittenkään. Tosin juuri tuota kyseistä yhdistelmää pitäisin jälkimmäisessä ihmeellisenä.

[Kari Aittomäki]

Tja.
Asiasta aidanseipääseen, on aivan eriasia jaella hyvää sanomaa eli julman ilon soutaessa sisällä mukiloida jotain piruparkaa, kuin puolustautua itku kurkussa jotakuta cromagnonia vastaan.

Mä olen huomannut tekeväni hyvinkin monimutkaisia väistönostotäälilämäri-komboja ylläritilainteissa.. ja toisaalta epäonnistuvani jossain niinkin yksinkertaisessa jutussa kuin säärikärkkärissä.

Huolellinen harjoittelija treenaa tekniikan lisäksi mindsettejä. Taitava on se joka osaa vaihtaa lennosta.

[Oar]

Keskustelu muuttuu taas vähän absurdiksi kun ruvetaan kyselemään että miten tuopilla lyönti riidanhaastajaan baarissa tekisi potkun helpommaksi kuin vastustajalle kehässä. Niin, mitenköhän, hohhoijaa. Ei kukaan voi oikeasti kysyä tätä tosissaan, vaan perus Andymäisesti kyseenalaistetaan kyseenalaistamisen silkasta riemusta. En myöskään ymmärrä Andyn uramawa-epäuskoa. Ei mitenkään ylivoimainen temppu kohtalaiselle potkijalle.

Oletko Kari nähnyt kenenkään tätä kiertariversiota onnistuneesti käyttävän?

[Kari Aittomäki]

Eiköhän se ole aika ilmeistä että olen.
Andy on sisällöntuottaja, vaikka sen sisällön esilletuonti on usein ikäänkuin riitasointuista. Tuo eipä-reaktio mun kirjotteluun taas on melkolailla sääntö.

Itte pidän Deusvultin tuoppiviestiä melko outona, puuntakaisena. Niinku sais tuopista naamaan kesken lauseen.
Eli ihan hyvä veto.

[sivarinlötkö]

Huolellinen harjoittelija treenaa tekniikan lisäksi mindsettejä. Taitava on se joka osaa vaihtaa lennosta.

Itsellä on jäänyt perinteinen lajiharjoittelu vähemmälle vuosien saatossa, mutta tätä olen treenannut sitäkin enemmän... Täysin samaa mieltä. ::smoke