Miten tullaan hyväksi?

[Andy]

No mikä on sitten se paras tapa saada kokemusta itsepuolustuksesta noin käytännössä?

[ka1]

Minulle jäi tuosta Rupposen vlogista sellainen maku, että siinä vähäteltiin oheis- ja fysiikkaharjoittelun merkitystä. Luonnollisesti laadukas lajitreeni lienee, lajista riippumatta, hyväksi tulemisen kannalta se keskeisin tekijä, mutta itse olen silti (toki ihan maallikkona) siinä käsityksessä, että ilman järkevää fysiikkaharjoittelua missään urheilulajissa ei ole asiaa huipulle. Näin ollen en ymmärrä, miksei oheisharjoittelu ansaitsisi ja vaatisi myös paljon huomiota, sekä urheilijalta että valmentajilta. (Olikohan lajitreenin ja oheisharjoittelun suhteesta omaa ketjua?)

[bodyguard]

Kun itsepuolustuslajeissa tärkein pointti on oman itsensä suojaaminen niin niin itsepuolustustilanteisiin hankkiutuminen itsepuolustusta oppiakseen on vähän "counter productive". Vähän sama kun hankkiutuisi kolareihin jotta osaa ajaa autoa turvallisesti.

Sent from my RM-892_eu_finland_202 using Tapatalk

[antti_lk]

Minulle jäi tuosta Rupposen vlogista sellainen maku, että siinä vähäteltiin oheis- ja fysiikkaharjoittelun merkitystä.

Fysiikan pitää olla sillä tasolla, että heikko fysiikka ei ole se syy miksi ei otteluissa pärjää. Harvalla vapaattelijalla lajiosaaminen on sillä tasolla, että sitä ei tarvitsi tehdä kaikista eniten. Oheisharjoittelu on vain oheisharjoittelua, ja monet yrittävät epätoivoisesti paikata sillä puutteita lajiosaamisen puolella, koska tekniikkaharjoittelu ja sparraaminen on liian rankkaa puuhaa. Varsinkin jos harrastelijalla harjoituskertoja tulee viikkoon vain 3 tai 4, niin niistä on ihan turha uhrata ainuttakaan oheisharjoitteluun, olettaen että haluaa tulla mahdollisimman nopeasti mahdollisimman hyväksi vapaaottelijaksi.

[Tapani]

Sen sijaan perinnelajipuolella on kokemukseni mukaan suht yleistäkin, että opettajat neuvoo testaamaan taitoja tositilanteissa. Kotimaisilta opettajilta en ole tosin tällaista kuullut. Skenaarioharjoittelulla voinee tätkin korvata laillisemmissa oloissa.

[Andy]

Jos tavoitteena on kehittyminen kamppailu-urheilussa, niin kyllähän treenikertoja pitäisi olla viikossa vähintään 6 että niitä kannattaa käyttää oheistreeniin. 5 lajitreeniä ja 1 oheistreeni on jo järjellistä, mutta ei mitenkään automaattisesti parempi kuin 6 lajitreeniä.

Toki tässä pitää aina muistaa realismi eli välttämättähän oheistreeni ei tule lajitreenin tilalle vaan sen lisäksi. Esim. 3 lajitreeniä ja 2 oheistreeniä on tietysti sinänsä järjetöntä mutta onhan se parempi kuin vain 3 lajitreeniä. Tietenkin jossain on pahasti vikaa, jos ei millään ole mahdollista saada kuin kolme lajitreeniä viikkoon. Harrastelijalle kaikki liikuntahan on aina plussaa kunhan siinä ei riko itseään, mutta hyväksi tulemisen kanssa tällä ei ole paljonkaan tekemistä.

Näiden Rupposen parjaamien markkinamiesten kohdehan eivät tietenkään ole hänen kaltaisensa huippu-urheilijat, koska heitä on liian vähän. Sitäpaitsi kuka hyvänsä varustemaahantuoja lahjoittaisi Rupposelle gojimarjoilla täytetyn warrior training bagin vain siksi että ihmiset näkisivät hänen treenaavan sellaisella. Ostajakunta on näitä uraansa aloittelevia ottelijoita tai harrastajia, jotka haaveilevat ottelu-urasta. Heilllä on järkiään suurimpana ongelmana edistymiselle taitotason eikä fysiikan puute.

[Jorge]

Tuo gojimarjoilla täytetty säkki kyllä aiheutti pienimuotoista repeämistä.

Kyllähän ihmisille tosiaan myydään kaikenlaista larppia, jossa (lajista riippuen) he voivat kuvitella elävänsä jossain bushido-/warrior-/äijä-/tosimiesmaailmassa AAAAARRRGGHHH!!! FUCK YEAH!!!!!!

Toinen juttu on sitten, mitä ottelu-uralla tarkoitetaaan; otellahan voi, vaikka ei olisi varsinaisesti hyvä - se on jopa suositeltavaa edistymisen kannalta, kunhan vastustajat ovat sopivan haastavia. Toisekseen, Rupposen videolla mielestäni puhuttiin jo maailman huipulle pääsemisestä, joka on jo aivan toinen taso, kuin "hyväksi" tuleminen.

[Andy]

Ehkä tärkein pointti asiassa on nyt se että olisi hyvä tunnistaa se, mitkä asiat ovat oleellisia ja mitkä eivät. En jaksa nyt perustella asiaa mutta olen siinä käsityksessä että potkunyrkkeilijälle yleisesti hyvä palautusjuoman hiilari-proteiini-suhde on noin 70-30 tai 60-40. Sitten on vielä tiettyjä erikoistapauksia, kuten minä, joille paras ratkaisu onkin noin 50-50. Tähän olen suunnilleen pyrkinyt kun olen sekoitellut palareita proteiinista ja maltosta.

Kuitenkin olisi todella kaukaa haettua olettaa, että yhdenkään ottelun lopputuloksen olisi voinut muuttaa toiseksi säätämällä palautusjuoman koostumusta. Ja nyt ostin noin 70-30-suhteella olevaa palaria, koska se oli 50% alennuksessa ja makukin on hyvä. Kun nyt jotain syö treenin jälkeen niin kyllä se homma toimii.

[PetriP]

Minulle jäi tuosta Rupposen vlogista sellainen maku, että siinä vähäteltiin oheis- ja fysiikkaharjoittelun merkitystä. Luonnollisesti laadukas lajitreeni lienee, lajista riippumatta, hyväksi tulemisen kannalta se keskeisin tekijä, mutta itse olen silti (toki ihan maallikkona) siinä käsityksessä, että ilman järkevää fysiikkaharjoittelua missään urheilulajissa ei ole asiaa huipulle. Näin ollen en ymmärrä, miksei oheisharjoittelu ansaitsisi ja vaatisi myös paljon huomiota, sekä urheilijalta että valmentajilta. (Olikohan lajitreenin ja oheisharjoittelun suhteesta omaa ketjua?)

No enempi hän kai kritisoi sitä että viilataan sitä oheisharjoittelua yrittäen löäytää sieltä jokin helpppi tapa päästä eteen päin. VLOGIN alussa oli että pitää hankkia riittävä voima/fysiikka taso, jotta pärjäämionen ei ole siitä kiinni. Ja lajista ja tasosta riippuu mitä se tarkoittaa. Olympia-tason judokalle se tarkoittaa varmaan kolmea puntti treeniä viikossa ja kolmea aerobista harjoitetta viikossa ja niiden päälle se kuusilajiharjoitusta, suurin piirtein tuon tyylistä muistelen Neil Adamsin harjoitelleen (en löytänyt haastttelua jossa kertoi tuosta määrästä, mutta tuota luokkaa se on). Painijoilla saattaa se riittävä voimataso olla vielä isompi

[Andy]

Eräällä valmentajalla oli ja on edelleen oppilas, joka on taidoiltaan poikkeuksellisen hyvä. Erityisesti tämä oppilas erottuu muista korkean teknisen taitotasonsa vuoksi. Tuli sitten puhe siitä miksi tämä on niin hyvä ja selvästi parempi kuin valmentajan muut oppilaat.

Valmentaja kertoi että oppilaan uran alkuvaiheissa kävi "aina" niin että kun hän oli treeneissä sanonut jostain oppilaan virheestä, tämä tuli seuraaviin treeneihin puoli tuntia etuajassa ja oli valmentajan tullessa paikalle sitten omin päin hinkkaamassa sitä nimenomaista virhettä pois.

[Huppu]

No eiköhän tuossakin vielä tärkeämpää kuin se etukäteen tulo ole se, että hän on treenien ulkopuolella oikeasti miettinyt sitä tekemistään. Painissahan peli ei ainakaan etene mihinkään jos ei oikeasti mieti missä meni vikaan ja miksi joku sviippi tai lopetus ei toiminut.

[Andy]

Kaveri on kyllä tunnettu myös tuosta ominaisuudesta, että miettii asioita treenin ulkopuolella ja sen aikana. Tämä on tietysti lisänä tuolle tekniikkaharjoittelulle.

[Andy]

http://www.valmennustaito.info/taito/tr ... ai-geenit/" onclick="window.open(this.href);return false;

USAn naisten telinevoimistelujoukkue on yksi maailman parhaiten menestyneistä joukkueista. USAssa on ollut käytössä jo vuodesta 1993 saakka lahjakkuuksien tunnistamisjärjestelmä TID. Tämä järjestelmä perustuu pitkälti testaukseen, jossa kartoitetaan voimistelijoiden antropometrisiä ja fyysisiä ominaisuuksia sekä voimistelutaitoja. Yli 25 000 voimistelijaa on läpikäynyt TID-testauksen. Erittäin mielenkiintoista on se, että testeistä huolimatta paras ennustaja sille, kenestä tulee maajoukkuevoimistelija, on harjoittelusali, josta voimistelija tulee (Sands 2012). Allekirjoitan tämän havainnon varauksetta.

Näin tämä taitaa mennä kamppailulajeissakin. Tai varmaan vielä enemmän koska kamppailulajeissa treenikaverit vaikuttavat kehittymiseen enemmän kuin "puhtaissa" yksilölajeissa.

[Jörri]

Tuo on kyllä totta, juuri tuosta syystä mekin hakeuduimme 'uudessa nousussa' nopeasti 'hyvien matsiseurojen' völjyyn. Nyt meitä sitten jo pyydetäänkin sparraileman muiden kanssa ja meille tulee säännöllisesti muista seuroista sparraajia. Seuran luonne on merkittävä tekijä.

[HannuL]

Tietysti jokaisella on oma ajatus, että mikä on hyvä. Missä näkökulmassa tavoittelee erinomaisuutta.

Jos ajattelen itseäni, että miten minä voisin tulla hyväksi ottelijaksi kamppailulajissa, kysymys pitää muotoilla eri tavalla. Siis miten pystyn parhaiten hidastamaan ominaisuuksien heikkenemistä. Valitettavasti tietyn iän myötä fyysiset ominaisuudet pikemminkin heikkenevät kuin vahvistuvat.
( Ok, olen nyt aloittanut lisäpainonleuanvedon, joten tulos on parempi kuin nuorena, mutta todellisuudessa kokonaisuus on heikentynyt.)

Mutta teknisen osaaminen ei heikkene yhtä nopeasti kuin fyysinen kyky!

Siis tulen hyväksi eli hidastan huonommaksi tulemista tekniikan avulla:-)

Se, että miten tekniiikkaa opitaan on toinen tarina.