Kannattaako kilpakaratekan ollenkaan harjoitella "perinteisesti"?

[Andy]

Ja ero on siis mikä?

Molemmissa suorat perustapana ohjataan sivulle sisäänpäin tai alas kämmenellä painaen ja koukut otetaan nostamalla hartia ja koukussa oleva käsivarsi pään sivulle.

Toki on olemassa suunnaton määrä erilaisia tapoja välttää lyöntejä mutta kai nämä nyt ovat ne "peruskurssitekniikat" molemmissa lajeissa?

[Riviharrastaja]

Gedanbaraesta: Menin wadotaustalla treenaamaan Seibukania. Yllättäen huomasin, että mun gedanbaraeni ei olekaan oikeastaan gedanbarae. Muhun kun on wadotreeneissä iskostettu hyökkäyslinjalta väistäminen. Esim. etupotkun tullessa väistän koko kropalla sivulle ja käsi joko vain varmistaa tai ohjaa potkun sivulle. Käsi kohtaa torjuttavan raajan joko jo kehon vieressä tai juuri hetkeä ennen kun väistö on valmis. Käden liike ja sen tekemä kaari on pieni koska kroppa liikkuu vastakkaiseen suuntaan.

Seibukanin peruspariharjoitteissa kehon liike on erilainen. Kyllä siinäkin mennään takaviistoon, mutta pienemmällä liikkeellä. Näin ollen gedanbaraen pitää olla barae; laajakaarinen pyyhkäisy maalialueen poikki. Ainoa tapa oppia oikea liike on treenata sitä aluksi yksin perusmuotoisena ilmaan. Kyse ei ole pelkästä käden ja käsivarren liikkeestä, vaan siitä ja kropan yhteistyöstä. Erilainen kropan liike ja suunta vaatii erilaisen käden ja käsivarren liikkeen. Tää kombinaatio pitää vaan hinkata lihasmuistiin.

[Andy]

Kumpikaan ei taida kuitenkaan olla sama asia kuin tuo etukäden painaminen alas oman hyökkäyksen alussa.

[injunjack]

ei ole sama asia, tai ainakin sillä käden painamisella on oma nimensä, osae uke.

Sitäkin harjoitellaan ensin ihan jäykän muodollisesti ilmaan. Kun homma alkaa sujumaan harjoitellaan parin kanssa. Ensin esim. niin, että uke pysyy paikallaan kädet otteluasennossa, ja siitä kun kehitytään alkaa harjoittelu liikkuvaan vastustajaan.....

pitää kumminkin muistaa, että jos/kun karatesta puhutaan, niin kaikella on perusmuotonsa, ja sitten soveltavampi muoto...
siihen perusmuodon hinkkaamiseen josta riviharrastaja puhui vaaditaan sitä pitkäjänteisyyttä.

[Riviharrastaja]

Aloittelijat tuppaavat "hakemaan" hyökkäävän raajan kurottamalla vastaan. Soolotreenillä voidaan hermottaa oikea liikerata ja paritreenissä keskittyä ajoitukseen, etäisyyteen ym.

[halmehe]

Kun tässä keskustellaan lyhyt- ja pitkäjänteisyydestä. Ajatellaan vaikka tuota oikean suoran sivuun ohjausta. Eli vissiin etumainen (vasen) ohjaa sivuun ja mikäli käytetään takimmainen (oikea) alas.

Lyhytjännitteisesti treenaten käytetään käsiä työntämään lyönti sivuun ja alas.

Pitempijännitteisesti ilmeisesti syvennytään enempi siihen millä lihaksilla ja miten niitä käyttämällä kyseinen tekniikka suoritetaan jolloin voi olla jopa parempi harjoitella ilmaan.

[Andy]

Mitä hyötyä tuollaisesta treenaamisesta on?

Eihän suoran blokkiin tarvita niin paljon voimaa, että tekniikan onnistuminen siitä olisi kiinni. Kyllä se lyövä käsi sivulle liikkuu kun sitä tönäisee. Sitäpaitsi käytettävä lihaksisto riippuu asennosta, jossa satutaan olemaan lyönnin tullessa kohti. Eihän torjunta välttämättä tapahdu perusasennosta.

Paljon järkevämpää kuin lähteä hakemaan jotain ideaalista liikettä on keskittyä harjoittelussa siihen että ylipäänsä havaitsee kohti tulevan suoran ajoissa ja saa sen jollain tavalla ohjattua muualle kuin päähän.

[Andy]

Vielä tarkennuksena että minun on vaikea käsittää että pitkäjänteisyytenä pidetään treenitapaa jolla kehittyy huonosti. Tai epäilemättä vaatii pitkäjänteisyyttä treenata tosi paljon tavalla jolla taidot jäävät heikoiksi. Mutta jos haluaa mestariksi niin tehokastakin treeniä tarvitaan paljon ja se vaatii pitkäjänteisyyttä. Mielestäni on kuitenkin paljon järkevämpää treenata paljon ja tehokkaasti niin että tulee lopulta hyväksi kamppailijaksi eikä jää huonoksi kovasta treenistä huolimatta.

[Jopo]

Olen tässä odottanut useamman sivun, että joku mainitsee sen tosiasian että kilpaurheilupainotteinen treenaaminen on ajoittain ihan saatanan tylsää. Kisakaudella pitkät drillit loistavat poissaolollaan ja harjoittelu rakentuu vahvasti KISS-periaatteen ympärille. Ylipäätään suurin osa vuodesta hinataan muutamaa yksinkertaista perusjuttua, Pk on yhtäjuhlaa kun opetellaan uusia juttuja. Nähdäkseni vaatii ihan kohtalaista pitkäjänteisyyttä keskittyä muutamaan tekniikkaan ja hinkata niitä viikosta ja vuodesta toiseen. On jokseenkin hassu ajatus, ettei kisaporukalla muka riittäisi kärsivällisyys junzukiin kun sama porukka treenaa sormilla laskettavaa määrää tekniikoita +10 h/viikko.

Ylipotkija: Lyöntien torjunta eri lajeissa on jaettu omaksi ketjukseen: http://www.potku.net/forum/viewtopic.ph ... 18#p858818" onclick="window.open(this.href);return false;

[Lasse Candé]

Tuo mitä Jopo sanoo on varmasti totta. Oikeastaanhan tässä on hyvinkin epäselvää mistä oikeastaan puhutaan. Täytyisi varmaan tietää tarkalleen mitä Yrsa sensei sanoi aikoinaan, mihin asiaan ja mikä oli tilanne silloin. Muistelen kyllä kuulleeni jostain (varmaan lukenut täällä potkussakin) että jossain vaiheessa suomalaisen kilpakaraten huippujen tekninen osaaminen oli puutteellista johtuen alhaisesta määrästä toistoja ja vääränlaisesta modernisoinnista tms.

Joku pitkän linjan karatetyyppi voi ottaa kantaa siihen minkälaisella taustalla on saatu minkälaisia ottelijoita milloinkin ja joskos joskus tosiaankin oli puutteita. Samassa voisi olla mielenkiintoista tietää mitä Yrsa tarkalleen sanoi ja milloin.

Kysytään nyt vielä, kuka on sitä mieltä että optimaalisin tapa tuottaa kisakaratekoita on rivijauhaminen aivan saatanallisissa määrin ja kaikki muu on pitkäjänteisyyden puutetta? Koska tuotahan tässä on pari kertaa lähdetty kumoamaan. Epäselväksi jää kuka sitä täällä väittääkään...

[Andy]

Mikä on potkunyrkkeilijöiden keski-ikä?

Niinpä...

Tosin pitäishän siellä olla kuuskymppisiäkin seassa, jos ajattelee niitä alun pannuhuoneessa paukuttelijoita. Kait se on vähän miten sitä kehittymistä ajattelee. Mikäli se on pelkkää parempaa pataan vetämistä niin kait siinä into laskee nenän ja kylkien kipeytymisen myötä vanhempana.

Post

[Lasse Candé]

Saisiko pointtisi vielä kerran...
Siis harjoitteleeko joku gyakuzukin nopeutta tekemällä gedanbaraita? Nyt on vähän vaikea pysyä kärryillä...

Ja siis miksi sivupotkuja tehtäessä ei harjoiteltaisi sivupotkuja, kiertopotkuja harjoiteltaisi kiertopotkuin ja lyöntejä lyönnein?

En yhtään pysy kärryillä mitä yrität sanoa tai miten tulkitset jotain mitä joku muu on sanonut. Voisitko avata?

Siis yritän sanoa että jos haluaa harjoitella kiertopotkun tai takasuoran nopeutta niin kannattaa treenata nimenomaan näitä tekniikoita ja jättää muut tekniikat pois. Koska WKF-ottelussa esim. sivupotkulla ei ole juuri käyttöä niin WKF-ottelijan ei kannata treenata sivupotkua vaan käyttää sekin aika kiertopotkun treenaamiseen. Tämä koskee sekä tekniikoiden teknistä parantamista että niiden nopeutta.

Tällä videolla näkyy ainakin kolme sivupotkua.

"WKF Super Techniques - Chudan-geri'
" onclick="window.open(this.href);return false;

Post

Näkyypä siellä sellaistakin erikoistekniikkaa kuin gedanbarai.

Ylipotkija: Facebook-linkki korjattu.

[Andy]

Mitäs luulet jos laskettaisiin noiden sivupotkijoiden koko urallaan tekemien pisteiden määrä sivupotkulla vs. kiertopotkulla niin mikä olisi tulos? Tai onnistuneet potkujen väistöt vs. onnistuneet gedanbarai-torjunnat?

Totta kai kun käydään läpi iso määrä matsivideoita tarkoituksena löytää mahdollisimman näyttäviä suorituksia niin sieltä löytyy myös niitä harvinaisia ja epäkäytännöllisiä tekniikoita jonkin verran.

[Jopo]

Saksalaiset käyttivät yläpotkujen mm-kisoissa sivupotkua menestyksekkäästi. Jopa kiertopotkuun nähden. Lisäksi ahkerassa käytössä oli myös takasivupotku. Italialaiset käyttivät myös sivupotkua yllättävän paljon, eivät kylläkään kovinkaan menestyksekkäästi.

Olen valmis lieventämään kantaani potkun toimivuudesta kamppailu-urheilussa, varsinkin jos osuma-alue rajoittuu lantion yläpuolelle. Näyttävä tekniikka, joka osuessaan tuo helposti pisteen.

[Lasse Candé]

Mitäs luulet jos laskettaisiin noiden sivupotkijoiden koko urallaan tekemien pisteiden määrä sivupotkulla vs. kiertopotkulla niin mikä olisi tulos? Tai onnistuneet potkujen väistöt vs. onnistuneet gedanbarai-torjunnat?

Totta kai kun käydään läpi iso määrä matsivideoita tarkoituksena löytää mahdollisimman näyttäviä suorituksia niin sieltä löytyy myös niitä harvinaisia ja epäkäytännöllisiä tekniikoita jonkin verran.

Kai asian voi näinkin nähdä. Mahtaakohan olla yhtäkään sellaista kilpaottelijaa karatessa, joka ei osaa sivupotkua tai gedanbaraita, koska ei ole harjoitellut, koska ei ole järkeä harjoitella näitä turhia tekniikoita?

En usko tuon poissulkevan valmennussuuntauksen saavan kovinkaan suurta suosiota, vaikka samassa toki valmentajat tulevat melko luultavastikin jalostamaan erityisesti tekniikoita jotka ottelija saa toimimaan. Kyllä kilpakaratekan tulee oletusarvoisesti osata lajinsa tekniikat ja oikeastaan tässä ketjussa ehdotetut rajaukset näyttävät silleen vähän siltä että ei ollut ehkä ihan loppuun saakka mietittyä.

Toisena huomiona, tykkään suuresti videolla näkyvistä takajalan maegereista. Siinähän on myös tekniikka, jonka jotkut ovat heittäneet roskikseen "turhana". En ole koskaan ymmärtänyt ajatusta.