Koulukiusaaminen

[Mika]

Tämä saattaa olla katsomisen arvoinen elokuva. Muistaakseni tämän Laurin tarina on linkitetty tähän ketjuun joskus.

Valkoinen raivo on kertomus Laurista, joka suunnitteli ja valmistautui tekemään joukkomurhia. Taustalla oli 9-vuotiaasta pitkälle aikuisikään saakka jatkunut koulukiusaaminen ja eristäminen.

Halosen elokuva on lajityypiltään draama-dokumentti.

– Lauri on oikeasti olemassa ja elää. Olen tavannut hänet useita kertoja. Hänen henkilöllisyytensä on kuitenkin suojattu, Halonen kertoo.

Lauri haki kuitenkin apua, eikä toteuttanut fantasioitaan. Myöhemmin hänestä tuli ihmismielen aggression ja väkivaltaisen käyttäytymisen akateeminen tutkija ja arvostettu tieteellinen asiantuntija. Hän tutki joukkomurhia omia kokemuksiaan hyödyntäen.

Ohjaaja Halonen löysi Laurin tarinan Suomen Kuvalehden jutusta. Lauri piti itsekin tärkeänä aiheen avaamista ja suostui yhteistyöhön ohjaajan kanssa.

[Lasse Candé]

Valkohehkuinen raivo.

[Mika]

Heh, niin, tuota termiä on kai käytetty Potkussa muissakin yhteyksissä.

Tuosta Laurista keskusteltiin tässä ketjussa aika tarkkaan viisi vuotta sitten (Suomen Kuvalehden juttu on vuodelta 2008, ja se linkki tuossa viestissä toimii edelleen): viesti[/linkki]

[JariMarjamaa]

Vaikeita asioita.
Onneksi jotku löytävät, esim karaten kautta, tavan muuttaa "tapan kaikki" tavoitteen, omien urheilullisten tavoitteiden "tappamiseksi" ja omien ennätysten ylittämiseksi

[Teemu77]

Minulla on todella tiukat mielipiteet asiasta, pitkälti johtuen siitä että minua koulukiusattiin pahasti n. 10 vuotta.

Mielestäni koulukiusaamisesta pitäisi rankaista. Ainakaan silloin kun minua kiusattiin, opettajat eivät kertaakaan koko 10:n vuoden aikana tehneet asialle mitään, ei edes puhuttelua tai jälki-istuntoa. Minulle vain lauottiin fraaseja kuten "kyllä se siitä loppuu kun siihen ei kiinnitä huomita". No loppuihan se, mutta siinä kesti tosiaan se 10 vuotta (ja se lopullinen niitti oli pakko antaa itse, lyömällä vihollista päähän - asia mitä en nuorempana pystynyt tekemään kun olin luokan heikoin), minä aikana traumoja ehti tulla yksi jos toinenkin.

Rankaisun tulisi olla progressiivista. Alkuun välitön ilmoitus kiusaajan vanhemmille sekä jälki-istuntoa. Jos ei muutamasta kerrasta opi, niin sitten määräaikainen koulusta erottaminen. Jos ei siitäkään ota opikseen, niin kiusaaja nuorisovankilaan tai kiusaajan ollessa alle 15-vuotias, johonkin nuorille psyko- tai sosiopaateille (koska tämmöisiähän kiusaajat aivan väistämättä ovat) tarkoitettuun laitokseen.

En tosin tiedä onko koulukiusaamiseen puuttuminen muuttunut sitten minun aikojeni, toivottavasti on.

[Lasse Candé]

Kyllä se on muuttunut. Varsinkin ennaltaehkäisy on parantunut. Mopotustyyppiset jutut on varmaan saatu kansallisesti kitkettyä johonkin 5%:iin siitä mitä oli vaikkapa 90-luvun alussa. (Lukema täysin hatusta heitetty, heijastelemaan arvaustani että ilmiö lienee lähes kadonnut verrattuna wanhojen aikojen jotakuinkin yleiseen käytäntöön.) Sanoisin että puuttumiskynnystä on madallettu, sitä mukaa kuin teot ovat lieventyneet ja vähentyneet. Ei toki ole mitään tutkimusdataa asiasta.

Valtaosa kiusaamisesta on luultavimmin sitä vaikeasti todennettavaa ryhmäytymistä joitakuita vastaan. Vaikean todennettavuuden takia ns kovia otteita on vaikea soveltaa. Kova rangaistus kun vaatii kovat todisteet ja kyseinen ryhmäytyminen on jo muutenkin niin sumea ryhmädynamiikan osa, että kiusaustekojen varma tunnistaminen olisi haasteellista vaikka omaisi kaiken tiedon mitä tilanteista voisi omata.

Toinen kuvio saattaisi olla haasteellisempien oppilaiden toilailut, joissa sitten todennettavuus onkin usein helpompaa. Näiden tapauksessa taas on vaikea soveltaa kovempaa rangaistuskäytäntöä, koska on epärealistista olettaa että kykenisivät niin pitkäjänteiseen ja aikuismaiseen ajatteluun että hahmottaisivat toimintansa syy-seuraus -suhteet joissa elämä muuttuu vaikeammaksi kun hölmöilee. Tai että heillä olisi tarvittavat resurssit tämän kierteen kääntämiseen nousujohteiseksi. Juuri sillä saralla kun ongelmat ovat muutenkin ja ylipäätään lapsilla kyseinen hahmotus on hataraa.

Valitettavasti on niin että ns kovat otteet eivät automaationa tuo hyviä tuloksia alkuunkaan vaan usein on jopa päin vastoin. Panostukset ryhmädynamiikkaan ja erinäisiin tuki- ja eriyttämismuotoihin toimivat paremmin.

[Teemu77]

Puhut varmastikin asiaa, oma mielipiteeni asiasta on niin tunteiden värittämä, etten oikein kykene loogiseen ajatteluun.

[Mika]

Tässä on vielä yksi ja mielestäni jälleen hyvä artikkeli tästä elokuvasta ja sen taustoista.

Halosen mukaan koko yhteiskunta pohjautuu siihen, että menestyäksesi sinun pitää polkea muita alas. Kiusaamista on vaikea saada kuriin, koska se peilaa syvästi yhteiskuntamme ongelmia.

”Puhutaan aina, että ei saa kiusata. Kuitenkin me näytämme aivan toisenlaista kuvaa maailmassa ja siitä, mitä me ollaan ja edustetaan. Teemme toisin kuin opetamme lapsiamme. Sokea Reettakin näkee, että eihän tämä maailma pyöri niin kuin aikuiset väittävät.”

[Mika]

Nämä ovat niitä karuja faktoja kiusaamisesta.

Professori Andre Souranderin johdolla tehty tutkimus perustuu arvostetun The Finnish 1981 Birth Cohort Study -syntymäkohorttitutkimuksen aineistoihin. Tutkimus on maailman laajin etenevä lastenpsykiatrinen tutkimuskokonaisuus. Tutkimuksessa yli 5 000 lasta on seurattu kahdeksanvuotiaasta 29-vuotiaaksi.

Kahdeksanvuotiaana toistuvasti kiusatuilla on aikuisena mielenterveysongelmia kaksi kertaa todennäköisemmin kuin saman ikäisillä, jotka ovat säästyneet kiusaamiselta. Sama koski osallistujia, jotka olivat kiusanneet toisia ja joutuneet kiusatuiksi. Etenkin masennus oli yleinen diagnoosi.

Myös osa kiusaajista kärsi mielenterveysongelmista aikuisena, mutta tämä koski vain niitä, jotka olivat oireilleet psyykkisesti jo lapsena.

[Lasse Candé]

Muistelisin että olen ennenkin kysellyt sen perään onko tuo pelkkä korrelaatio vai myös kausaliteetti ja tässä tapauksessa, kumpaan suuntaan?

[Mika]

En pääse lukemaan alkuperäistä tutkimusta, mutta sen tiivistelmän mukaan vaikuttaisi siltä, ettei kyse ole vain korrelaatiosta.

Exposure to bullying, even in the absence of childhood psychiatric symptoms, is associated with severe adulthood psychiatric outcomes that require treatment in specialized services. Early intervention among those involved in bullying can prevent long-term consequences.

Kun puhutaan mielenterveysongelmista, lienee oletettavaa ajatella kiusaamisen voivan aiheuttaa niitä. Sillä ei välttämättä ole jokaisessa tapauksessa suoraa yhteyttä aiempiin mielenterveysongelmiin tai siihen, miten kiusaajat valitsevat kohteensa.

[Lasse Candé]

Helppo kyllä uskoakin että on niin että kiusatuksi tuleminen vaikuttaa mielenterveyskehitykseen.

Viimeksi kun pohdin asian käänteistä puolta, taisin vahingossa loukata jotakuta, joten jätetäänpä toisto väliin.

[Lasse Candé]

http://www.potku.net/forum/viewtopic.ph ... 09#p591109" onclick="window.open(this.href);return false;

En olekaan pitkään aikaan pohtinut näitä kiusaamisasioita. Luin juuri karmivan jutun, mihin pahimmillaan kiusaaminen voi johtaa http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa ... komurhaaja Pelottavinta oli, että tunnistin itseni jutusta.

Minua on aina yritetty kiusata, olen ollut helppo kohde. Kiltti, hiljainen ja erilainen. Kiusaajat yleensä kuitenkin kyllästyivät nopeasti, koska eivät saaneet toivomaansa reaktiota. Fyysisesti laitoin vastaan samalla mitalla, henkisesti en reagoinut. En tiedä, mistä olen suojakilpeni valmistanut, mutta kukaan tuntematon ei ole koskaan onnistunut minua satuttamaan.

Kun huomasin oman pelottomuuteni, aloin puolustamaan muita kiusattuja. Tavallaan toivoin, että minua olisi kiusattu enemmän, koska juuri siihen olin sopeutunut. Elämä oli helppoa ja etsin omaa taisteluani. Esimerkiksi: kun erästä tyttöä kivitettiin, minä vain menin hänen eteensä ja käskin poikien lopettaa. Eivät he kuitenkaan lopettaneet ja se päättyi niin, että pojat menivät opettajalle itkemään, että minä kivitän heitä... Olin oikealla tavalla tunnevammainen, enkä koskaan onneksi päätynyt kiusaajaksi. Kerran tosin melkein ajauduin siihen, kun eräs tyttö alkoi fanittamaan minua, enkä osannut oikein suhtautua siihen...

En oikeastaan edes kokenut, että minua kiusataan: mikään ei tuntunut miltään. Huomasin oman dissosiaationi ehkä joskus kolmetoistavuotiaana, kun tajusin, etten ymmärrä muita ihmisiä. Kuten siskoni kerran sanoi: olin robotti. Vaikka tuntuikin hyvältä olla yli-ihminen, halveksuin tunteellisia ihmisiä ja pidin heitä idiootteina, kun eivät pystyneet hillitsemään itseään ja tekivät järjettömiä asioita, päätin uteliaisuuttani kokeilla, miltä tuntuu olla normaali ihminen. Halusin tuntea.

Opin tuntemaan. Sain, mitä halusin kertaa miljoona. Hajosin... kokosin itseni uudelleen ja taas hajotin. Sirpaleita edelleenkin keräilen. "Normaalia" ihmistä ei minusta enää taida saada, mutta mielestäni näen maailman nyt suht realistisesti. En olisi, mitä nyt olen ilman niitä kaikkia kokemuksia, enkä edes haluaisi olla mitään muuta kuin, mitä olen.

Pystyn edelleenkin helposti kuvittelemaan valkoisen raivon ja ymmärrän auvisen ja saaren ajattelun. Kiusaamisesta ei jäänyt minulle mitään raivoa, mutta myöhemmin, kun olin oppinut jo tuntemaan, juuri valkoinen viha tuli esiin, kun koin epäoikeudenmukaisuutta tai väkivaltaa, koska en vieläkään ole oppinut oikeasti raivostumaan. Ja huomaan, että kykenisin tappamaan... Onneksi järjessäni ei ole koskaan ollut mitään vikaa ja moraalini on järjenalainen

Kiusaaminen jättää aina jälkensä. Joskus se tekee ihmisistä parempia ihmisiä, joskus se vain hajottaa koko elämän.

Tsemppiä kaikille kamppailuun itsensä kanssa, jottei kenenkään tarvitsisi olla kiusaaja eikä uhri

Vanha viesti, joten laitoin linkin viestiin tuohon. Hieman aiheutti tuo kuvalehden juttu keskusteluakin tuolloin, puoli vuosikymmentä sitten, joten linkistä pääsee katselemaan tarkemmin.

Suosittelen tuon lainauksessa olevan linkin kuvalehden jutun lukemista uudestaan.

Tämän jälkeen lukemaan tätä:
http://www.psyli.fi/ajankohtaista/blogi ... .1993.blog" onclick="window.open(this.href);return false;

Tuossa mainitaan myös Klemola ja avataan "valkoista raivoa" lisää.

Sitten pyörimään dokkari Valkoinen raivo, joka löytyy Areenalta. Tässä linkki, minkä toivon toimivan:
http://areena.yle.fi/1-3154328" onclick="window.open(this.href);return false;

Dokkari on poljennaltaan vähän hidas ja ei tule paljoa uutta noiden juttujen lukemisen lisäksi. Silti suosittelen sitä. Käsittelee melko paljon koulusurmia ja Breivikin tapaustakin sivutaan, kuten myös tietynlaista sotilaskoulutusta.

Tämä olisi sopinut melkein yhtä hyvin Koulusurmat-ketjuun.

[Jasse]

Oli hyvä. Alussa tylsistyin mutta sitten alko kiinnostaa. On kyllä kinkkinen homma tuo ihmiselle niin tyypillinen kiusaus, varsinkin kun siinä on kyse vuorovaikutuksesta - niinkuin päähenkilökin mainitsi. Uskon että monella terroristilla on tuollaista valkoista raivoa. Eikö se kehity lähinnä kun kokee/tuntee vahvaa epäoikeudenmukaisuutta? Mutta erikoisjoukkojen sotilaisiin tällaista tunnetta tuskin pyritään synnyttämään. Onko Mjölnirillä näkemystä? Olen kyllä ymmärtänyt että esim. Legioonassa alkuunsa muskataan kaikki oma tahto, jotta koulutus ja käskyt tehoaisivat paremmin. Mutta uskon että varsinkin erikoisjoukkojen sotilaat ovat kaikin puolin vahjoja yksilöitä ja ennen kaikkea hyviä toimimaan ryhmässä.

Niin ja semmoista vielä että voimia kiusatuille. Jos tuollaista valkoista raivoa hautoo sisällään niin kannattaa varmasti jutella läheisille ja ammattiauttajille.

[Mjölnir]

Oli hyvä. Alussa tylsistyin mutta sitten alko kiinnostaa. On kyllä kinkkinen homma tuo ihmiselle niin tyypillinen kiusaus, varsinkin kun siinä on kyse vuorovaikutuksesta - niinkuin päähenkilökin mainitsi. Uskon että monella terroristilla on tuollaista valkoista raivoa. Eikö se kehity lähinnä kun kokee/tuntee vahvaa epäoikeudenmukaisuutta? Mutta erikoisjoukkojen sotilaisiin tällaista tunnetta tuskin pyritään synnyttämään. Onko Mjölnirillä näkemystä? Olen kyllä ymmärtänyt että esim. Legioonassa alkuunsa muskataan kaikki oma tahto, jotta koulutus ja käskyt tehoaisivat paremmin. Mutta uskon että varsinkin erikoisjoukkojen sotilaat ovat kaikin puolin vahjoja yksilöitä ja ennen kaikkea hyviä toimimaan ryhmässä.

Niin ja semmoista vielä että voimia kiusatuille. Jos tuollaista valkoista raivoa hautoo sisällään niin kannattaa varmasti jutella läheisille ja ammattiauttajille.

Juu, ei käytetä sotilaskoulutuksessa. Jossain tietyissä tapauksissa hajoitetaan ihminen ensin ja rakennetaan sitten uudestaan, mutta raivo on huono juttu isäntänä. Joissain ratkaisutaisteluissa voi epätoivoisessa tilanteessa antaa voimavaroja, mutta ei varsinkaan erikoisjoukkojen käytössä hyvä menetelmä