Lyhyt vastaus: olen tehnyt nuita paljon vastustajaan ja potkutyynyihin. Molemmat potkut osuvat; ovat ärsyttäviä ottaa vastaan, mutta eivät tapa. En näe mitä ihmeellistä siinä on, mutta ymmärrän hyvin miksi se on jonkun mielestä epämielekäs tekniikka.
Käytännössähän tuollaisessa tuplapotkussa yleensä ensinnäkin kumpaisenkin jalan ojennus jää vaillinaiseksi pisimpään ulottuvuuteen verrattuna (eli etäisyys on melko lyhyt) ja toisekseen potkujen osumakohdat ovat eri tasolla, koska ensimmäistä potkua ei voi ponnistuksesta johtuen tehdä yhtä korkealle kuin toisen.
Mä en tykkää henk. koht. "tosiasiassa tässä kohdassa harjoitellaan ihan muita asioita"-selityksistä, mutta tuplapotkusta saa väistämättä motorisen harjoittelun kannalta enemmän irti kuin pelkästä polven nostosta. Ensimmäisen potkun takia koko suorituksessa joutuu käyttämään ja aktivoimaan jalka- ja vatsalihaksia aivan eri tavalla kuin pelkässä polven nostossa. Näen ihan liikaa jo pelkkiä yhden jalan hyppypotkuja rapaisesti tehtynä, kun eihän se sellaisenaan ole edes vaikea liike. En sano, että heidän pitäisi harjoitella taidonomaista tuplapotkua, mutta tuplapotkun osaavalla on todennäköisesti myös hyvä vuoroponnistus. En tiedä, onko se tuplapotku Tachimura-Kusankussa sen takia, että se kuuluisi tehdä tuplapotkuna vai sen takia, että se on potkutekniikan kannalta parempi harjoite.
Ja ihan periaatteesta nillitän ko. tekniikan terminologiasta koska nidangeri ei tarkoita "takajalan hyppypotkua" vaan "tuplapotkua".