flammee
Valvoja: Valvoja
-
- etupotkija
- Viestit: 11165
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
flammee
Iski sitten vielä räkätautikin, en olekkaan ollut näin sairaana moneen vuoteen, ehkei kyllä kovin sairaana nytkään, mutta tuntui kyllä duuni uuvuttavan tavallista enemmän - juu, ei nyt ole mahdollista pitää saikkua.
Taisin myös viimein hoksata miksi se pyörän ajoasento ei toimi. Kyse ei välttämättä olekkaan siitä että ajoasento sinällään olisi huono tai sopimaton mun mitoille, vaan siitä että sähköavustus keventää liikaa jalkojen työtä ja näin asento automaattisesti muovautuu sellaiseksi että suorilla käsillä nojataan ohjaustankoon. Kun polkee lujaa ja ilman avustusta, niin asento automaattisesti muovautuu sellaiseksi että kädet on rennosti koukussa, eikä niillä ole painoa. Pyöräilyasennon etunojan ideanahan on tuoda painoa polkimien päälle paremmin (ilman vastustuksen vähentäminen lienee melkolailla sivuasia, ei sillä sähköpyörässä korkeintaan 25 km/h vauhdissa ole oikein mitään merkitystä). Eli mitä enemmän nojataan eteenpäin, niin sen enemmän jaloilla pitää tehdä töitä, eikä sähköavustusta tulisi käyttää kuin pelkästään silloin kun on muuta vastusta. Mutta kun saa napin painalluksella mukavan myötätuuliefektin, niin onhan se aikamoinen houkutus vastustettavaksi.
Eli kun kerran sähköavustus ei sovellu vähänkään sporttiseen eli etunojaisen ajoasennon pyörään, niin lienee syytä hankki kruiseri ja laittaa siihen sähköistyspaketti greencycle.fi:stä..
Jompikumpi näistä..
http://classicbike.fi/electra-bikes/ele ... d-eq-musta
http://classicbike.fi/electra-bikes/ele ... r-7d-musta
Toisaalta bilteman sähkökruiseri olisi kyllä halpa ja nopeampi hankinta, kun ei tarvitsisi erikseen sähköistellä. Puolet halvempi, taitas kyllä olla laadun kanssa vähän sama.
http://www.biltema.fi/fi/Vapaa-aika/Pol ... 000037620/
Taisin myös viimein hoksata miksi se pyörän ajoasento ei toimi. Kyse ei välttämättä olekkaan siitä että ajoasento sinällään olisi huono tai sopimaton mun mitoille, vaan siitä että sähköavustus keventää liikaa jalkojen työtä ja näin asento automaattisesti muovautuu sellaiseksi että suorilla käsillä nojataan ohjaustankoon. Kun polkee lujaa ja ilman avustusta, niin asento automaattisesti muovautuu sellaiseksi että kädet on rennosti koukussa, eikä niillä ole painoa. Pyöräilyasennon etunojan ideanahan on tuoda painoa polkimien päälle paremmin (ilman vastustuksen vähentäminen lienee melkolailla sivuasia, ei sillä sähköpyörässä korkeintaan 25 km/h vauhdissa ole oikein mitään merkitystä). Eli mitä enemmän nojataan eteenpäin, niin sen enemmän jaloilla pitää tehdä töitä, eikä sähköavustusta tulisi käyttää kuin pelkästään silloin kun on muuta vastusta. Mutta kun saa napin painalluksella mukavan myötätuuliefektin, niin onhan se aikamoinen houkutus vastustettavaksi.
Eli kun kerran sähköavustus ei sovellu vähänkään sporttiseen eli etunojaisen ajoasennon pyörään, niin lienee syytä hankki kruiseri ja laittaa siihen sähköistyspaketti greencycle.fi:stä..
Jompikumpi näistä..
http://classicbike.fi/electra-bikes/ele ... d-eq-musta
http://classicbike.fi/electra-bikes/ele ... r-7d-musta
Toisaalta bilteman sähkökruiseri olisi kyllä halpa ja nopeampi hankinta, kun ei tarvitsisi erikseen sähköistellä. Puolet halvempi, taitas kyllä olla laadun kanssa vähän sama.
http://www.biltema.fi/fi/Vapaa-aika/Pol ... 000037620/
– Science that can't be questioned is religion.
-
- etupotkija
- Viestit: 11165
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
flammee
Electra cruiser tulikin yllättävän nopeasti, ajokokemuksena sitä virnisteli muutaman kilsan, mutta kyllä se hymy siitä sitten alkoi hyytyä, kun eteneminen oli kovin työlästä. Ei sinänsä raskasta, vaan pienellä vaihteella veivataan paljon ja siis kevyesti, ja edetään suht hitaasti. Matkaan menee puolitoista kertaa pitempi aika. Yläkroppa kyllä tykkää ajoasennosta (muuten kipeänä ollutta olkapäätä lukuunottamatta), mutta se tavoite että pyörän satulassa viihtyisi pitempikin aika, ei tää nyt ihan täyttynyt. Toki pakkaskeli, vastatuuli ja vaatetuksen raskaus saattoi vaikuttaa asiaan, voi olla että jos pyörään laittaisi sen sähköavustuksen niin toimisi kyllä.. Myös satulasta loppui säätövara kesken, eli ei saanut riittävän ylös. 30 cm satulatolppa, ja sellanen satulakiinnitys että ~5 senttiä jää tästäkin varresta vielä pois, niin eipä sinänsä ihme. Eli lopullista tuomiota ei ehkä vielä pysty antaan, pitemmän tolpan tilasin.. Tossa on 26" renkaat, niin se vähän rajoittaa sähköistyspaketin hankintaa, koska jos pyörä ei ole hyvä senkään kanssa, niin sitä kallista sähköistyspakettia ei voi muuallekkaan siirtää, ensin pitäs saada se fiilis että pyörä on kelvollinen.
Liikuntojen suhteen on ollut tosi laiska meininki. Töissä menee nyt vähän kauemmin ja ei ole sitten illalla jaksanutvihtinyt enää oikein mitään tehdä. Toki tässä oli se kolmen viikon räkätautikin häiriköimässä tammikuun alusta. Pitäisi saada se juoksentelu takaisin osaksi työmatkaa, kesällä kyllä toimi kohtuullisesti se että juoksi pätkän työmatkasta ja pyörällä loput. Mutta kun on tottunut sähköpyörän keveyteen, ja toisaalta talvella se onkin melkolailla pakollinen, koska pyöräteiden talvikunnossapito on surkeata ja kelit muutenkin raskaita. Jos sataa paljon lunta, niin tiet saatetaan aurata jo ennenkuin kaikki lumi on satanut, mutta sitä ei sitten auratakkaan toista kertaa. Eikä parin sentin lumia aurata muutenkaan välttämättä ollenkaan. Pääsee kyllä pyörällä, mutta vähän raskaammin ja toisaalta tiestä tulee hyvin muhkurainen kun lumi tallataan, ja välillä käy plussan puolellakin. Ajo on tietyillä osuuksilla jatkuvaa rynkytystä. Ja talvella on vähän liian iso ero myös siinä että minkälaiset vaatteet ja erityisesti kengät tarvii juostessa ja sähköpyöräillessä. Periaatteessa suht pakkautuvat talvikuteet olisi, jos vielä laittaisi sähköistyspaketin tuohon halvimpaan pyörään, jonka nyt voi helposti jättää mehtäänkin, ilman että huolettaa pöllimiset. Sammakkoakku näyttäisi riittävän pieneltä että se toimisi juostessa repussa. Siinä kun on matkalla kotiin pyörällä, niin siinä vaiheessa ihan mielellään vaihtaisi juoksemiseen ilman erillistä motivaatioponnistelua, jos homma toimisi teknisesti, eli sopiva juoksuvaatetus niskaan, pyörälle sopiva paikka ja akun saisi mukaan. Aamulla toki joutuisi juokseen pyörälle, mutta ei sekään paha ole, jos se on riittävän lähellä, 5 km on melko sopiva etäisyys. Siihen voi sitten tehdä lisäkiemuroita jos on hyvä juoksufiilis, mutta kehnompana päivänä pääsee vähemmällä eikä liikkeelle lähtiessä tunnu kummoiselta ponnistukselta.
Eipä sinänsä ole se plantaarifaskiittikaan täysin kivuttomaksi vielä muuttunut. Jonkun kerran olen käynyt lenkillä eivätkä ne lenkit ole siihen juurikaan vaikuttaneet, eli voi olla että nyt pystyisikin jo juokseen enemmänkin, mutta motivaatio kerkes häippästä tässä välillä, voi olla että vaiva parantuu paremmin jos nyt onkin tauolla vähän pitempään, niin en ole viitsinyt yrittääkkään skarpata. Leuanvetoa ja roikkumista olen harrastellut, rupesin joulun alla seuraan ninja warrioria niin se nyt sen verran inspaa, että sitä katsellessa pitää välillä roikuskella se aika mitä siinä kilpailijat rimpuilee tietyissä esteissä. Aiemmin jotenkin inhosin siinä melskaavia selostajia, mutta kyllä sitä nyt katsoo ihan mielellään. Siinä on niin erilaiset kilpailijat joita on myös taustoitettu että se ei ole ihan pelkkää huipulle virittäytyneiden urheilijoiden suoritusten seuraamista vaan hieman viihteellisempää ja toisaalta syvällisempää settiä. Voimailupuoleltahan mulla on ollut vaikeuksia löytää mitään erityisen inspiroivaa juttua, tällaset estejutut on jo melko lähellä sellaista, kun tässä kropalla tehdään konkreettisemmin jotain kuin jossain punttien nostelussa. Pääjuttu lienee se että tehdään jotain mielenkiintoista, jonka sivuvaikutus on se että se on raskasta (ja kehittää lihaksia). Puntissa taas mielenkiintoista pitäisi olla kait se että tehdään sama suoritus mutta isommilla painoilla, tai että kun tarpeeksi pumpataan, niin lihakset näyttäisi isommilta. Tällaiset tavoitteet eivät puhuttele minua ainakaan kovin paljoa sen kummoisimmilla mahtisanoilla kuin "blah" tai "meh".
Sinänsä tuskin ite harrastan jatkossakaan kummoisepaa esteratailua, mutta tässä on sopivasti kehittymistavoitteita ihan näköpiirissäkin, esim. että pystys yhdellä kädellä roikkuun muutamaa sekuntia pitempään, sitten voi kokeilla kiipeilyä tietyissä rakenteissa, joista ei putoa korkealta.
Liikuntojen suhteen on ollut tosi laiska meininki. Töissä menee nyt vähän kauemmin ja ei ole sitten illalla jaksanutvihtinyt enää oikein mitään tehdä. Toki tässä oli se kolmen viikon räkätautikin häiriköimässä tammikuun alusta. Pitäisi saada se juoksentelu takaisin osaksi työmatkaa, kesällä kyllä toimi kohtuullisesti se että juoksi pätkän työmatkasta ja pyörällä loput. Mutta kun on tottunut sähköpyörän keveyteen, ja toisaalta talvella se onkin melkolailla pakollinen, koska pyöräteiden talvikunnossapito on surkeata ja kelit muutenkin raskaita. Jos sataa paljon lunta, niin tiet saatetaan aurata jo ennenkuin kaikki lumi on satanut, mutta sitä ei sitten auratakkaan toista kertaa. Eikä parin sentin lumia aurata muutenkaan välttämättä ollenkaan. Pääsee kyllä pyörällä, mutta vähän raskaammin ja toisaalta tiestä tulee hyvin muhkurainen kun lumi tallataan, ja välillä käy plussan puolellakin. Ajo on tietyillä osuuksilla jatkuvaa rynkytystä. Ja talvella on vähän liian iso ero myös siinä että minkälaiset vaatteet ja erityisesti kengät tarvii juostessa ja sähköpyöräillessä. Periaatteessa suht pakkautuvat talvikuteet olisi, jos vielä laittaisi sähköistyspaketin tuohon halvimpaan pyörään, jonka nyt voi helposti jättää mehtäänkin, ilman että huolettaa pöllimiset. Sammakkoakku näyttäisi riittävän pieneltä että se toimisi juostessa repussa. Siinä kun on matkalla kotiin pyörällä, niin siinä vaiheessa ihan mielellään vaihtaisi juoksemiseen ilman erillistä motivaatioponnistelua, jos homma toimisi teknisesti, eli sopiva juoksuvaatetus niskaan, pyörälle sopiva paikka ja akun saisi mukaan. Aamulla toki joutuisi juokseen pyörälle, mutta ei sekään paha ole, jos se on riittävän lähellä, 5 km on melko sopiva etäisyys. Siihen voi sitten tehdä lisäkiemuroita jos on hyvä juoksufiilis, mutta kehnompana päivänä pääsee vähemmällä eikä liikkeelle lähtiessä tunnu kummoiselta ponnistukselta.
Eipä sinänsä ole se plantaarifaskiittikaan täysin kivuttomaksi vielä muuttunut. Jonkun kerran olen käynyt lenkillä eivätkä ne lenkit ole siihen juurikaan vaikuttaneet, eli voi olla että nyt pystyisikin jo juokseen enemmänkin, mutta motivaatio kerkes häippästä tässä välillä, voi olla että vaiva parantuu paremmin jos nyt onkin tauolla vähän pitempään, niin en ole viitsinyt yrittääkkään skarpata. Leuanvetoa ja roikkumista olen harrastellut, rupesin joulun alla seuraan ninja warrioria niin se nyt sen verran inspaa, että sitä katsellessa pitää välillä roikuskella se aika mitä siinä kilpailijat rimpuilee tietyissä esteissä. Aiemmin jotenkin inhosin siinä melskaavia selostajia, mutta kyllä sitä nyt katsoo ihan mielellään. Siinä on niin erilaiset kilpailijat joita on myös taustoitettu että se ei ole ihan pelkkää huipulle virittäytyneiden urheilijoiden suoritusten seuraamista vaan hieman viihteellisempää ja toisaalta syvällisempää settiä. Voimailupuoleltahan mulla on ollut vaikeuksia löytää mitään erityisen inspiroivaa juttua, tällaset estejutut on jo melko lähellä sellaista, kun tässä kropalla tehdään konkreettisemmin jotain kuin jossain punttien nostelussa. Pääjuttu lienee se että tehdään jotain mielenkiintoista, jonka sivuvaikutus on se että se on raskasta (ja kehittää lihaksia). Puntissa taas mielenkiintoista pitäisi olla kait se että tehdään sama suoritus mutta isommilla painoilla, tai että kun tarpeeksi pumpataan, niin lihakset näyttäisi isommilta. Tällaiset tavoitteet eivät puhuttele minua ainakaan kovin paljoa sen kummoisimmilla mahtisanoilla kuin "blah" tai "meh".
Sinänsä tuskin ite harrastan jatkossakaan kummoisepaa esteratailua, mutta tässä on sopivasti kehittymistavoitteita ihan näköpiirissäkin, esim. että pystys yhdellä kädellä roikkuun muutamaa sekuntia pitempään, sitten voi kokeilla kiipeilyä tietyissä rakenteissa, joista ei putoa korkealta.
– Science that can't be questioned is religion.
-
- etupotkija
- Viestit: 11165
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
flammee
Noni, nyt taas juokseminen kulkee. Normijuoksemisessa alkoi kantapää taas aristaa, mutta viime maanantaina tein sellasen tekniikkamuutoksen että ihan siinä kesken lenkin kun oli jo hyvän aikaa aristanut, niin se loppui. Tällä viikolla onkin kertynyt 63 kilsaa juoksua, eikä sillä ole ollut enää juurikaan vaikutusta kantapääkipuihin. Muutoksena siis että polvia hieman enemmän koukkuun juostessa. Ei juurikaan vaikuta juoksemisen nautittavuuteen, hieman enemmän ottaa pohkeisiin ja vähän hidastaa vauhtia, veikkaan että nämä kaksi asiaa korjaantuvat melko pian. Kun jalka on enemmän koukussa niin painoa tulee kantapäälle vähemmän ja lisäksi kait jalan takaosien lihaksille tulee löysää, plantaarifaskiittihan voi tulla kireistä takareisistäkin.. Tekniikka sinällään on amerikkalaisen paljasjalkapioneerin ykkösohje, hylkäsin sen turhana ja tarpeettomana silloin kun siitä luin, oisko jotain viitisen vuotta sitten. Kaippa se nyt sitten on ihan relevantti konsepti. Oishan tään saanut keksiä jo kaksi vuotta sitten.
Viime viikolla käytin sähköpyörää korjattavana, meni neljä päivää, jotka juoksin + pyöräilin sähköttömällä pyörällä. Havaitsin että myöskään selkä ei kipuillut. Ja sitten heti kun sai sähköpyörän niin alkoi taas kipuileen, joskin juokseminen helpottaa selkää. Eli tårta på tårta pyörä. Teen vielä yhden ajoasentotestauksen ja sitten laitan myyntiin, jos ei ala toimiin. Sähköistyspaketin hankin jo siihen kakkospyörään, joka on 15 vuotta vanha kolmivaihteinen rex. Ainoa merkittävä vika siinä on että on kovin raskas polkea kolmosvaihteella ja kakkosvaihteella liian kevyt. Voi olla että joku tavallinen pyörä jossa on riittävästi vaihteita toimisi myös, kunhan olisi riittävän hyvä ajoasento. Paikallisessa urheiluliikkeessä vaan ei ole sellaisia että voisi testata tätä teoriaa, heti kun vaihteita on enemmän kuin kolme, niin ajoasento muuttuu etunojaisemmaksi. Ja toisaalta kunnon testaamiseen tarvii polkea vähintään jotain 10 kilsaa, että tuntee ajoasennon vaikutukset kropassa. Kruiseri oli ehkä vähän liian ääripää. Crescentin smyge tai tunturin icon näyttäisivät järkevästi muotoilluilta. Molemmat classic-osaston pyöriä, normaaleissa citypyörissä on monesti jokin pöljyys kuten suora ohjaustanko tai muuten vaan laitettu liian kauas ja alas, varsinkin jos vaihteita on enemmän.
http://www.crescent.fi/pyoramallisto/cl ... e-7-v-2017
https://www.bikeshop.fi/Tunturi-Icon/ekauppa/pTUICON/
Ehkä myös electran normaalimmat pyörät..
http://classicbike.fi/electra-bikes/ele ... khaki-vari
Noh, eipä ihan heti, pitää se kruiserikin vielä perusteellisesti testata ennenkuin tekee johtopäätökset sen suhteen.
Viime viikolla käytin sähköpyörää korjattavana, meni neljä päivää, jotka juoksin + pyöräilin sähköttömällä pyörällä. Havaitsin että myöskään selkä ei kipuillut. Ja sitten heti kun sai sähköpyörän niin alkoi taas kipuileen, joskin juokseminen helpottaa selkää. Eli tårta på tårta pyörä. Teen vielä yhden ajoasentotestauksen ja sitten laitan myyntiin, jos ei ala toimiin. Sähköistyspaketin hankin jo siihen kakkospyörään, joka on 15 vuotta vanha kolmivaihteinen rex. Ainoa merkittävä vika siinä on että on kovin raskas polkea kolmosvaihteella ja kakkosvaihteella liian kevyt. Voi olla että joku tavallinen pyörä jossa on riittävästi vaihteita toimisi myös, kunhan olisi riittävän hyvä ajoasento. Paikallisessa urheiluliikkeessä vaan ei ole sellaisia että voisi testata tätä teoriaa, heti kun vaihteita on enemmän kuin kolme, niin ajoasento muuttuu etunojaisemmaksi. Ja toisaalta kunnon testaamiseen tarvii polkea vähintään jotain 10 kilsaa, että tuntee ajoasennon vaikutukset kropassa. Kruiseri oli ehkä vähän liian ääripää. Crescentin smyge tai tunturin icon näyttäisivät järkevästi muotoilluilta. Molemmat classic-osaston pyöriä, normaaleissa citypyörissä on monesti jokin pöljyys kuten suora ohjaustanko tai muuten vaan laitettu liian kauas ja alas, varsinkin jos vaihteita on enemmän.
http://www.crescent.fi/pyoramallisto/cl ... e-7-v-2017
https://www.bikeshop.fi/Tunturi-Icon/ekauppa/pTUICON/
Ehkä myös electran normaalimmat pyörät..
http://classicbike.fi/electra-bikes/ele ... khaki-vari
Noh, eipä ihan heti, pitää se kruiserikin vielä perusteellisesti testata ennenkuin tekee johtopäätökset sen suhteen.
– Science that can't be questioned is religion.
-
- etupotkija
- Viestit: 11165
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
flammee
Noh, nyt on testattu juoksemista pyörän akku repussa, ei siihen kuollut edes parin kilsan hankijuoksuosuudella, mutta kyllä siinä jonkin verran nautinto ja nopeus kärsi. Ei se varsinaisesti rankalta kuitenkaan tuntunut. Repussa oli painoa 4,5 kiloa, vähän reilut viisi kiloa on lähtenyt 3-4 kuukauden aikana painoa kropasta että kai se sillä ei jaloissa tuntunut, selässä kyllä. Tätä joutunee vielä harjoitteleen jonkin aikaa. Vaikka hieman epäilyttää touhun järkevyys. Kaippa lisäpainon kanssa juostessa sentään kehittyy, kesällä sitten voi jättää akun paikoilleen.
– Science that can't be questioned is religion.
-
- etupotkija
- Viestit: 11165
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
flammee
Jaaa, taisin keksiä vielä paremman työmatkajuoksenteluidean kuin tuo että jättää pyörän puoliväliin ja juoksee loput. Koko matkan juokseminenhan ei muuten tunnu mitenkään erityisen raskaalta, mutta kun se sama matka pitäisi tulla takaisin samana päivänä, tai seuraavana aamuna ja se on jo tuntunut jossain. Etenkin siinä vaiheessa kun pitäisi lähteä toista kertaa, tai jo siinäkin vaiheessa kun on suunnittelemassa sitä ekaa lenkkiä niin tuntuu lannistavalta, kun muistaa niitä fiiliksiä mitä on joskus ollut tokan lenkin alussa, kun aamun lenkki ja työpäivä painaa ja väsyttää ja ei millään viittis lähtä mutta muutenkaan ei pääse.. Mutta nyt kun on kaksi sähköpyörää, niin kun molemmissa päissä on pyörä odottamassa, niin sen paluumatkanhan pääsee toisella pyörällä, jos siinä vaiheessa siltä tuntuu. Eikä tarvi kantaa sitä akkua ja periaatteessa voi joka päivä mennä yhden lenkin jos nyt välillä sattuu olemaan fiilistä mennä kaks matkaa peräkkäin juosten.
Kuulostaa ehkä hieman mitättömältä, mutta noin se vaan käytännössä menee mulla, että tollasilla fiiliksillä jo suunnitteluvaiheessa on iso merkitys sen suhteen että saako aikaiseksi ollenkaan.
Kuulostaa ehkä hieman mitättömältä, mutta noin se vaan käytännössä menee mulla, että tollasilla fiiliksillä jo suunnitteluvaiheessa on iso merkitys sen suhteen että saako aikaiseksi ollenkaan.
– Science that can't be questioned is religion.
-
- etupotkija
- Viestit: 11165
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
flammee
Jepu, työmatkajuoksentelut on toimineet ihan hyvin kun siirtyi juokseen koko matkaa. Aika vähän on tullut käytettyä sitä optiota että tulisi toisella pyörällä takaisin, vaan on tullut mentyä aina kaks matkaa peräkkäin juosten. Aamulla tuntus kulku olevan aina parempi, mikä toki on loogista, kun siinä on alla vain syömistä ja nukkumista. Iltapäivällä kulkee toki ihan hyvin puoleen väliin, mutta sitten kun tulee se kilsan hidas ja raskas maastopätkä, niin sen jälkeen loppumatka tuntuu raskaalta ja kulkee hitaasti. Aamulla tosin menen helpompaa ja pari kilsaa lyhempää reittiä, ilman sitä maastopätkää. Aika maltillisissa määrissä vielä olen, kuuspäivänen työviikko, eli maksimissaan 12 juoksutyömatkaa olisi tarjolla, näistä toissa viikolla juoksin 3 ja tällä viikolla 4, yks matka on 13-16 kilsaa, hieman reitistä riippuen. Plus tietysti vapaapäivänä voi juosta kans, kun voi vapaammin määritellä reitin eikä ole mihinkään kiire.. Että treenimielessä ei jää siitä kiinni etteikö määrää voisi skaalata riittälle tasolle. Aika maltillisesti olen nyt pyrkinyt määriä nostamaan, ekalla viikolla 70 kilsaa, sitten 50, 60 ja tällä viikolla pitäisi tulla jotain 70 taas.
Pakkaset on rajoittaneet jonkin verran juoksentelua, kun se on niin tarkkaa että miten pukeutuu ettei tule liian kylmä tai lämmin. Nytten olen fivefingereitä käyttänyt ja nyt mulla ei ole oikein hääppöisesti toimivaa talvimallia. Vanhemmissa malleissa ei oikein osattu vielä tehdä hyvin hengittävää kesäkenkää, niin ne oli sitten talvella hyvät, mutta valitettavasti päälliset ovat nykyään melkolailla joka mallissa aika ohuita ja hengittäviä, niin niillä on sitten huono juosta talvella. Pari lämpimämpää mallia mulla on, mutta ne tuntuu muuten huonommilta. Bikila ls oli oikein hyvä talvikenkä, seuraava malli bikila evo oli vähän kylmempi, mutta kyllä se ihan menetteli, mutta tästä uusimmassa mallissa, bikila evo 2/v-run päällisessä on isohkoja reikiä jotta se hengittäisi paremmin, eli ei pahemmin pidä pakkasta. Kso evolla olen juossut nyt, kun siinä on muihin malleihin verrattuna löysemmät varpaat, joten voi käyttää paksumpia injinjin varvassukkia, niillä tarkenee -15 asteen pakkaseen asti, kylmemmillä keleillä ei. Jos laittaa ohuet varvassukat noiden alle, niin tulee sen verran tiukempaa että tulee vaan kylmempi. Yhden kylmemmän lenkin, -24°C, noilla juoksin siten että laitoin villasukat päällimäisiksi ja sillä tavalla nippanappa tarkeni, mutta koko ajan tuntui hieman kylmältä, eikä se ollut erityisen mukava lenkki. Noh, jospa ne paukkupakkaset olisi ohi tältä vuodelta.
Sähköpyöräpuolella nyt olen käyttänyt aika paljon tätä greencyclen paketilla sähköistämääni rexin kolmivaihteista pyörää (ostettu n. 15 vuotta sitten ~170€) ja täytyy kyllä sanoa että siitä tuli tosi hyvä sähköpyörä. Paljon parempi kuin se xxl:n 1800€ sähköpyörä, ajoasento on parempi ja sähköpyöräominaisuudet ovat paremmat, kun voi säätää laajalti avustuksen voimakkuutta ja avustustapaa ja voimakkuutta sellaiseksi kuin haluaa (normaali, suorakaasu ja momenttitunnistuksen imitointi, jota siis käytän). Etumoottoriavustus on ehkä hivenen luonnottomampi kuin keskiöavustus, mutta ero on varsin pieni eikä haittaa ollenkaan. Ja sen sijaan että kuluttaisi voimansiirtoa, eli ketjuja ja hammasrattaita, se säästää niitä.
Plantaarifaskiitti on kulkenut mukana, nyt viime aikoina ollut viimein hiipumaan päin, juoksua se ei ole häirinnyt. Ostin viimein tällaisen kunnollisen etureisien+lonankoukistajien venytyspenkin ja ehkäpä niiden venyttely on sitten löysännyt takaketjua ja se löysäys on ulottunut sinne päätepisteeseen eli jalkaterään asti - mitään muuta en ole eri tavalla tehnyt viime aikoina.. Jahkasin hankintaa aika pitkään, mutta en sitten löytänyt yhtä pätevää venytystapaa etureiden alueelle.. Periaatteessahan tuon venytyksen voi tehdä seinää vasten ja kyhäsin siihen puusta omankin penkin, mutta ei kumpikaan tapa ollut sellainen että olisi saanut pitemmällä aikavälillä juurikaan aikaiseksi venyteltyä, ton penkin kanssa voi venyttää etureisiä vaivattomasti ihan nettiä katellessa, ei tarvi itteänsä hankalasti kammeta epämukavaan asentoon, jossa ei sitten voi tehdä muuta kuin kärvistellä.
Vaivapuolella faskiitin lisäksi ei nyt ole ollut muita kuin vasemman puoleinen olkapää. Se häiritsee joissakin liikkeissä, esim. kun veivaa avantin rattia, joskus levossakin. Ja juostessa jos on reppu selässä, erityisesti tuntui pieni ja kevyt liivityyppinen reppu sitä häiritsevän viimeksi kun sen kanssa juoksin.. En nyt muista että se olisi kymppilitraisesta raskaammasta deuterista häiriintynyt. Nyt kun ei tarvi periaatteessa kantaa ihan niin paljon vaatetusta tai sitä akkua mukana, niin tilavaan vyöhön saa mahtumaan kaiken kaman mitä tarvii kantaa. Ostin pari uutta sellaistakin kokeiltavaksi (joo, on tullut shoppailtua.. ). Halpa salomon pulse belt osoittautui erittäin hyväksi, pysyy paikoillaan, kevyt ja hengittävästä materiaalista tehty. Taskuihin mahtuu tavaraa tosi paljon, eikä mitään sellaisia hölmöjä taskuvirityksiä että pitäisi olla huolissaan että kamaa putoaa taskusta matkan varteen ja kama pysyy vyössä myös silloin kun sen ripustaa naulakkoon.. Korkeus 9 cm ja 25 cm leveä vetoketjutasku + 50 cm leveä isompi tasku.. Mahtuu esim. kännykkä, lompakko, avainnippu, sukat, buff, hanskat, lyhyet kalsarit, pieni juomapullo, ohut juoksutakki, eli sen verran kamaa mitä pienehkö juoksuliivi vetää ja mitä nyt työmatkajuoksussa tarvitsee.. Näitä isomman tavaramäärän juoksuvöitä on viimeisten vuosien aikana tullut markkinoille, mutta mitä olen katellut niin ovat olleet enimmäkseen aika epäuskottavia ja mulla on vieläkin aika kasa kehnompia vöitä, vaikka suuren osan olen kiertoon lykännytkin.
Siihen olkapäävaivaan tehoaa kyllä pystypunnerrus käsipainoilla, mutta ei nyt ole oikein saanut aikaiseksi käytyä salilla, viikko sitten kävin viimeksi, n. kolme päivää sen jälkeen olkapää oli kivuton. Olisihan tuossa tuo oma vinopenkki nyt, mutta eipä ole sopivia painoja, liian kevyestä ei ole hyötyä ja liian raskaita ei jaksa nostaa ja ottaa kipeästi kehnommalla tekniikalla.
Pakkaset on rajoittaneet jonkin verran juoksentelua, kun se on niin tarkkaa että miten pukeutuu ettei tule liian kylmä tai lämmin. Nytten olen fivefingereitä käyttänyt ja nyt mulla ei ole oikein hääppöisesti toimivaa talvimallia. Vanhemmissa malleissa ei oikein osattu vielä tehdä hyvin hengittävää kesäkenkää, niin ne oli sitten talvella hyvät, mutta valitettavasti päälliset ovat nykyään melkolailla joka mallissa aika ohuita ja hengittäviä, niin niillä on sitten huono juosta talvella. Pari lämpimämpää mallia mulla on, mutta ne tuntuu muuten huonommilta. Bikila ls oli oikein hyvä talvikenkä, seuraava malli bikila evo oli vähän kylmempi, mutta kyllä se ihan menetteli, mutta tästä uusimmassa mallissa, bikila evo 2/v-run päällisessä on isohkoja reikiä jotta se hengittäisi paremmin, eli ei pahemmin pidä pakkasta. Kso evolla olen juossut nyt, kun siinä on muihin malleihin verrattuna löysemmät varpaat, joten voi käyttää paksumpia injinjin varvassukkia, niillä tarkenee -15 asteen pakkaseen asti, kylmemmillä keleillä ei. Jos laittaa ohuet varvassukat noiden alle, niin tulee sen verran tiukempaa että tulee vaan kylmempi. Yhden kylmemmän lenkin, -24°C, noilla juoksin siten että laitoin villasukat päällimäisiksi ja sillä tavalla nippanappa tarkeni, mutta koko ajan tuntui hieman kylmältä, eikä se ollut erityisen mukava lenkki. Noh, jospa ne paukkupakkaset olisi ohi tältä vuodelta.
Sähköpyöräpuolella nyt olen käyttänyt aika paljon tätä greencyclen paketilla sähköistämääni rexin kolmivaihteista pyörää (ostettu n. 15 vuotta sitten ~170€) ja täytyy kyllä sanoa että siitä tuli tosi hyvä sähköpyörä. Paljon parempi kuin se xxl:n 1800€ sähköpyörä, ajoasento on parempi ja sähköpyöräominaisuudet ovat paremmat, kun voi säätää laajalti avustuksen voimakkuutta ja avustustapaa ja voimakkuutta sellaiseksi kuin haluaa (normaali, suorakaasu ja momenttitunnistuksen imitointi, jota siis käytän). Etumoottoriavustus on ehkä hivenen luonnottomampi kuin keskiöavustus, mutta ero on varsin pieni eikä haittaa ollenkaan. Ja sen sijaan että kuluttaisi voimansiirtoa, eli ketjuja ja hammasrattaita, se säästää niitä.
Plantaarifaskiitti on kulkenut mukana, nyt viime aikoina ollut viimein hiipumaan päin, juoksua se ei ole häirinnyt. Ostin viimein tällaisen kunnollisen etureisien+lonankoukistajien venytyspenkin ja ehkäpä niiden venyttely on sitten löysännyt takaketjua ja se löysäys on ulottunut sinne päätepisteeseen eli jalkaterään asti - mitään muuta en ole eri tavalla tehnyt viime aikoina.. Jahkasin hankintaa aika pitkään, mutta en sitten löytänyt yhtä pätevää venytystapaa etureiden alueelle.. Periaatteessahan tuon venytyksen voi tehdä seinää vasten ja kyhäsin siihen puusta omankin penkin, mutta ei kumpikaan tapa ollut sellainen että olisi saanut pitemmällä aikavälillä juurikaan aikaiseksi venyteltyä, ton penkin kanssa voi venyttää etureisiä vaivattomasti ihan nettiä katellessa, ei tarvi itteänsä hankalasti kammeta epämukavaan asentoon, jossa ei sitten voi tehdä muuta kuin kärvistellä.
Vaivapuolella faskiitin lisäksi ei nyt ole ollut muita kuin vasemman puoleinen olkapää. Se häiritsee joissakin liikkeissä, esim. kun veivaa avantin rattia, joskus levossakin. Ja juostessa jos on reppu selässä, erityisesti tuntui pieni ja kevyt liivityyppinen reppu sitä häiritsevän viimeksi kun sen kanssa juoksin.. En nyt muista että se olisi kymppilitraisesta raskaammasta deuterista häiriintynyt. Nyt kun ei tarvi periaatteessa kantaa ihan niin paljon vaatetusta tai sitä akkua mukana, niin tilavaan vyöhön saa mahtumaan kaiken kaman mitä tarvii kantaa. Ostin pari uutta sellaistakin kokeiltavaksi (joo, on tullut shoppailtua.. ). Halpa salomon pulse belt osoittautui erittäin hyväksi, pysyy paikoillaan, kevyt ja hengittävästä materiaalista tehty. Taskuihin mahtuu tavaraa tosi paljon, eikä mitään sellaisia hölmöjä taskuvirityksiä että pitäisi olla huolissaan että kamaa putoaa taskusta matkan varteen ja kama pysyy vyössä myös silloin kun sen ripustaa naulakkoon.. Korkeus 9 cm ja 25 cm leveä vetoketjutasku + 50 cm leveä isompi tasku.. Mahtuu esim. kännykkä, lompakko, avainnippu, sukat, buff, hanskat, lyhyet kalsarit, pieni juomapullo, ohut juoksutakki, eli sen verran kamaa mitä pienehkö juoksuliivi vetää ja mitä nyt työmatkajuoksussa tarvitsee.. Näitä isomman tavaramäärän juoksuvöitä on viimeisten vuosien aikana tullut markkinoille, mutta mitä olen katellut niin ovat olleet enimmäkseen aika epäuskottavia ja mulla on vieläkin aika kasa kehnompia vöitä, vaikka suuren osan olen kiertoon lykännytkin.
Siihen olkapäävaivaan tehoaa kyllä pystypunnerrus käsipainoilla, mutta ei nyt ole oikein saanut aikaiseksi käytyä salilla, viikko sitten kävin viimeksi, n. kolme päivää sen jälkeen olkapää oli kivuton. Olisihan tuossa tuo oma vinopenkki nyt, mutta eipä ole sopivia painoja, liian kevyestä ei ole hyötyä ja liian raskaita ei jaksa nostaa ja ottaa kipeästi kehnommalla tekniikalla.
– Science that can't be questioned is religion.
-
- etupotkija
- Viestit: 11165
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
flammee
AIkalailla samalla kaavalla on menty eteenpäin.. Oisin kuvitellut että kilometrimäärät lähtis nousuun, mutta ei ole vielä tapahtunut. On kyllä taas kelit vähän tökkineet vastapalloon, kohtalaisia aamupakkasia ja voimakasta pohjoistuulta, ei oikein innostava yhdistelmä, huomisaamuksi luvassa että noiden yhteisvaikutus tuntus -24°C:lta. Ja lumisadetta, tiistaiaamuna kun juoksin töihin oli sen verran lunta että askellus oli sellasta muhjusutimista, siinä tuli taas kantapää vähän kipeämmäksi, muuten ois ollut jo melkoisen vähissä kivut. No eipä se silti juuri eilisellä pätkällä häirinnyt ja säären ulkosyrjän venyttelyillä, putkirullauksilla ja strassburgin sukalla kivut oli tänään taas melko vähäiset. Puntillakaan ei ole jaksanut käydä sitä yhtä kertaa enempää. Nyt on kyllä taas niin paljon töitä että työmatkajuoksu onkin ainoa mitä kannattaa tehdä, sen kun kerkiää helposti eikä tarvi kiirehtiä mihinkään, eikä siten v*tuta kotona ettei kerennyt taaskaan. Ja pää että kroppa pysyy paremmin ehjänä, kun on toimiva vastapaino työlle, selkä on ok, olkapää on parempi eikä ole päällä mitään yleisv*tutusta. Kaikki on taas ihan ok.
Reittivalikoima työjuoksentelussa on turhan köyhä ja tylsä ja eipä näköjään tarvi kuin yksi lumituiskupäivä niin se kuukauden verran tampattu polkureitti oli ihan tukossa eilen.. Kunto kyllä näköjään kestää juosta hangessa ~3,5 kilsaa keskellä 15 kilsan lenkkiä, että ei se nyt ihan hirveästi päässyt hiipumaan puolen vuoden plantaarifaskiittitauolla. Hankijuoksu nyt kyllä erityisen hääppöistä touhua ole, mutta jostain syystä sen reitin valitsin vaikka arvelinkin että on hidasta ja raskasta.
320 kilsaa juoksua nyt takana sen kantapääkivut juostessa päättäneen tekniikkamuutoksen jälkeen, eli 40:ssä päivässä, eikä ole muitakaan vaivoja vielä ilmennyt. Tulis jo se kevät. Vajaan puolentoista viikon päästä tulee sentään kesäaika, jospa se sitten alkas...
Reittivalikoima työjuoksentelussa on turhan köyhä ja tylsä ja eipä näköjään tarvi kuin yksi lumituiskupäivä niin se kuukauden verran tampattu polkureitti oli ihan tukossa eilen.. Kunto kyllä näköjään kestää juosta hangessa ~3,5 kilsaa keskellä 15 kilsan lenkkiä, että ei se nyt ihan hirveästi päässyt hiipumaan puolen vuoden plantaarifaskiittitauolla. Hankijuoksu nyt kyllä erityisen hääppöistä touhua ole, mutta jostain syystä sen reitin valitsin vaikka arvelinkin että on hidasta ja raskasta.
320 kilsaa juoksua nyt takana sen kantapääkivut juostessa päättäneen tekniikkamuutoksen jälkeen, eli 40:ssä päivässä, eikä ole muitakaan vaivoja vielä ilmennyt. Tulis jo se kevät. Vajaan puolentoista viikon päästä tulee sentään kesäaika, jospa se sitten alkas...
– Science that can't be questioned is religion.
-
- etupotkija
- Viestit: 11165
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
flammee
Sain viimein aikaiseksi alkaa tekeen sitä pystypunnerrusta painoilla, 3-4 päivänä nyt tehnyt ja olkapää alkaa olemaan paremmassa kunnossa, pikkusen vielä tuntuu välillä, mutta ei koko aikaa. AIka pian ne voimatasot palautu sille tasolle että 12 kilon kuulaa pystyy käyttään heijaamatta alkua (pienempää mulla ei ole täällä kotona).. Alkuvaiheessa siis kävi sekä kipeää että ei jaksanut kunnolla nostaa, niin se ei tuntunut kovin terveeltä se tekeminen, mutta kyllä se sitten meni ohi kun kivun läpi punnersi. Periaatteessa voisi koittaa kasata jonkinlaisen kotipunttitreenin tään kuntoutusliikkeen ja vino/tasapenkin ympärille.
Juoksupuoli on toiminut, kelit ovat olleet siedettävät ja olen jopa pikkuisen saanut laajennettua reittivalikoimaa. Viime viikolla 86 kilsaa.
Tossa työmatkalla on 6,5 kilsan mittainen suora pyörätienpätkä kasitien viertä pitkin, se on aina tuntunut tosi tylsältä juosta. Kun menee metsässä tai mutkaisempia pienempiä teitä pitkin, niin siinä tulee sellanen ultrajuoksupiireissäkin tärkeä "taktiikka" - matkan jakaminen pienempiin osiin. Tolla suoralla se ei toimi, vaikka se ei olekkaan ihan niin suora että olisi kokonaan näkyvissä koko aikaa, niin aina kun pääsee mutkasta niin näkyville tulee melkolailla saman näköinen uusi suora. Ei 6,5 kilsaa matkana pitkä ole mutta kun se on samaa suoraa, niin se tuntuu siltä. Koko työmatkaa juostessani en ole kertaakaan tainnut vielä mennä tuota suoraa pitkin koko matkaa, vaikka se olisi lyhin ja fyysisesti kevyin reitti, niin paljon helpompaa on mennä mutkaisempia teitä ja epätasaista hevosreittiä pitkin ja pieniä peltoteitä, vaikka matkaa tuleekin hieman pitemmästi. Erityisesti kun polkuja juoksee silleen pitemmän reitin osana, niin siinä on sellanen teleporttausfiilis kun saapuu polulta tielle, eli että on päässyt pitkän matkaa ihan helpolla.. Lyhintä reittiä se ois 12,5 kilsaa, yleensä tulee 13,3-14 km, ei nyt sinänsä iso lisäys siis. Viimeiset kolme kilsaa on sitten taas suoraa pyörätietä, mutta se on jo selkeästi siedettävämpi juttu ja näköjään senkin voisi kesällä korvata peltoteillä kun laittas kaks kilsaa lisää matkaa, ja sillä siihen tulis jopa kaks lyhyehköä metsäpolkua väliin.
Kun nyt parempia kelejä odotellessa tulee seurattua sääennustuksia, niin hetken näytti jopa että tulee kevät, mutta ei näytä enää. Näperösti menee kyllä plussalle ja yöpakkaset vähenee, mutta taas on luvassa puoli viikkoa kylmää pohjoistuulta, eikä se lumi sula +2-4°C:llä muualta kuin aukealta, metsässä ei tapahdu lumelle mitään. Ja tulee todella jäätikköisiä kelejä, jotka myös pysyvät kauan.
Juoksupuoli on toiminut, kelit ovat olleet siedettävät ja olen jopa pikkuisen saanut laajennettua reittivalikoimaa. Viime viikolla 86 kilsaa.
Tossa työmatkalla on 6,5 kilsan mittainen suora pyörätienpätkä kasitien viertä pitkin, se on aina tuntunut tosi tylsältä juosta. Kun menee metsässä tai mutkaisempia pienempiä teitä pitkin, niin siinä tulee sellanen ultrajuoksupiireissäkin tärkeä "taktiikka" - matkan jakaminen pienempiin osiin. Tolla suoralla se ei toimi, vaikka se ei olekkaan ihan niin suora että olisi kokonaan näkyvissä koko aikaa, niin aina kun pääsee mutkasta niin näkyville tulee melkolailla saman näköinen uusi suora. Ei 6,5 kilsaa matkana pitkä ole mutta kun se on samaa suoraa, niin se tuntuu siltä. Koko työmatkaa juostessani en ole kertaakaan tainnut vielä mennä tuota suoraa pitkin koko matkaa, vaikka se olisi lyhin ja fyysisesti kevyin reitti, niin paljon helpompaa on mennä mutkaisempia teitä ja epätasaista hevosreittiä pitkin ja pieniä peltoteitä, vaikka matkaa tuleekin hieman pitemmästi. Erityisesti kun polkuja juoksee silleen pitemmän reitin osana, niin siinä on sellanen teleporttausfiilis kun saapuu polulta tielle, eli että on päässyt pitkän matkaa ihan helpolla.. Lyhintä reittiä se ois 12,5 kilsaa, yleensä tulee 13,3-14 km, ei nyt sinänsä iso lisäys siis. Viimeiset kolme kilsaa on sitten taas suoraa pyörätietä, mutta se on jo selkeästi siedettävämpi juttu ja näköjään senkin voisi kesällä korvata peltoteillä kun laittas kaks kilsaa lisää matkaa, ja sillä siihen tulis jopa kaks lyhyehköä metsäpolkua väliin.
Kun nyt parempia kelejä odotellessa tulee seurattua sääennustuksia, niin hetken näytti jopa että tulee kevät, mutta ei näytä enää. Näperösti menee kyllä plussalle ja yöpakkaset vähenee, mutta taas on luvassa puoli viikkoa kylmää pohjoistuulta, eikä se lumi sula +2-4°C:llä muualta kuin aukealta, metsässä ei tapahdu lumelle mitään. Ja tulee todella jäätikköisiä kelejä, jotka myös pysyvät kauan.
– Science that can't be questioned is religion.
-
- etupotkija
- Viestit: 11165
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
flammee
Kah, keskimmäinen pakaralihas on alkanut aktivoitumaan, ilman että olen sitä erikseen jumpannut. Mulla on ne jumppaliikkeet, joita pitäs tehdä(mutta kun ei vihti), niin niillä sen tuntee, kun joskus on vihtivinään, eli vähän mallaa ja on tekevinään, siis yleensä sängyssä kun on valmiiksi kylkimakuulla.. Aikaisemmin on aina joutunut hieroon asentoa hyvin tarkkaan että liike (clamshell) ei olisi ihan kevyt ja tuntisi yhtään mitään oikeassa paikassa. Joko se on se uus juoksutekniikka tai yhden jalan kyykyt, joita olen tietyssä työvaiheessa tehnyt, jolloin toistoja tulee 12/työpäivä. Ei varsinaista treeniä, mutta kyllä se jotain tekee pitemmän päälle, kun siinä on sellasta tasapainoilua ja vähän tuntuu että ongelma enemmän aktivaatiossa kuin lihasvoimassa, eli kun siellä kyykyn alavaiheessa voimat katoaa täysin ja missään ei tunnu lihasrasitusta. Tai niinkuin kuntosalin kehonpainotreeneissä - jalkalankussa eli kyykyn alavaiheen isometrisessä pidossa tuntuu pistävää kipua nivustaipeessa, mutta ei lihasrasitusta. Ei se uus polvet koukussa juokseminenkaan ihan mahdoton olisi aktivaation parantumiseen, kun siinähän asento on lähempänä tota clamshelliä ja siinäkin on tuntunut joskus jonkinlaista aktivoitumista, siellä suunnalla pakaralihasta.
Meni myös juoksun voimantuottomallin teoria uusiksi jossain määrin.. Ilmeisesti pakaralihas aktivoituu kahdessa kohtaa juoksuaskellusta. Voimantuoton pääaktivoituminen on se kun painoa varataan jalalle, jolloin lihas toimii eksentrisesti ja pysäyttää kropan putoamisen alaspäin ja antaa sen ponnistusvoiman ja se on sitten siinä, pakaralihas ei työnnä jalkaa askeleen loppuun asti, eli lonkan ojentuminen suoraksi ei ole enää aktiivisista lihastyötä, vaan liike-energiaa. Voimantuotto askeleelle on siis vain lyhyt impulssi siinä vaiheessa kun jalat suunnilleen ovat vierekkäin ja se idea on sellanen jousimainen, eli jalkaa ei aktiivisesti työnnetä taaksepäin, vaan se pelkästään suoristuu ja työntää suoraan kohti painopistettä. Vähemmän ideaalissa askelluksessa kait sitten jalan ollessa kontaktissa maahan työnnetään pakaralla ja takareisillä jalkaa ja maata taaksepäin, eli vähän niinkuin soudetaan jaloilla. Silloin joskus aikaisemmin kun pakara-aktivaatiosta ekaa kertaa kuulin niin koitin työntää pakaralla loppuun asti, tästä on ilmeisesti lähinnä haittaa.
Toinen kohta missä pakaralihas aktivoituu on kun jalka on heilahtanut eteen ja lähtee taaksepäin ennen maahan osumista. Periaatteessa voisi olla että jos pakaralihas on voimakkaampi, eli myös kireämpi suhteessa lonkankoukistajaan, se lähtee aikaisemmin heilahtamaan taaksepäin ja näin askellus tapahtuu taaempana suhteessa painopisteseen. Ja tämä puolestaan tarkoittaa sitä että kun se ponnistus tapahtuu niin suurempi osa siitä voimasta voi suuntautua eteenpäin..
JA ei saatana taas, just eilen katoin että tänään se kevät viimein alkas, mutta nyt se taas perunut - ennusteessa vesisade on muuttunut lumeksi, just 1-2 astetta kylmempää, plussan puolella mutta ei tarpeeksi.
Meni myös juoksun voimantuottomallin teoria uusiksi jossain määrin.. Ilmeisesti pakaralihas aktivoituu kahdessa kohtaa juoksuaskellusta. Voimantuoton pääaktivoituminen on se kun painoa varataan jalalle, jolloin lihas toimii eksentrisesti ja pysäyttää kropan putoamisen alaspäin ja antaa sen ponnistusvoiman ja se on sitten siinä, pakaralihas ei työnnä jalkaa askeleen loppuun asti, eli lonkan ojentuminen suoraksi ei ole enää aktiivisista lihastyötä, vaan liike-energiaa. Voimantuotto askeleelle on siis vain lyhyt impulssi siinä vaiheessa kun jalat suunnilleen ovat vierekkäin ja se idea on sellanen jousimainen, eli jalkaa ei aktiivisesti työnnetä taaksepäin, vaan se pelkästään suoristuu ja työntää suoraan kohti painopistettä. Vähemmän ideaalissa askelluksessa kait sitten jalan ollessa kontaktissa maahan työnnetään pakaralla ja takareisillä jalkaa ja maata taaksepäin, eli vähän niinkuin soudetaan jaloilla. Silloin joskus aikaisemmin kun pakara-aktivaatiosta ekaa kertaa kuulin niin koitin työntää pakaralla loppuun asti, tästä on ilmeisesti lähinnä haittaa.
Toinen kohta missä pakaralihas aktivoituu on kun jalka on heilahtanut eteen ja lähtee taaksepäin ennen maahan osumista. Periaatteessa voisi olla että jos pakaralihas on voimakkaampi, eli myös kireämpi suhteessa lonkankoukistajaan, se lähtee aikaisemmin heilahtamaan taaksepäin ja näin askellus tapahtuu taaempana suhteessa painopisteseen. Ja tämä puolestaan tarkoittaa sitä että kun se ponnistus tapahtuu niin suurempi osa siitä voimasta voi suuntautua eteenpäin..
JA ei saatana taas, just eilen katoin että tänään se kevät viimein alkas, mutta nyt se taas perunut - ennusteessa vesisade on muuttunut lumeksi, just 1-2 astetta kylmempää, plussan puolella mutta ei tarpeeksi.
– Science that can't be questioned is religion.
-
- etupotkija
- Viestit: 11165
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
flammee
Juoksu kulkee edelleen varsin mainiosti, perjantai ja tällä viikolla takana 70 kilsaa, lenkin jälkeen tuntuu vain uupumus, mutta mikään paikka ei kipeydy.
Sähköpyöräprojekti tais pissiä hieman kintuilla, greencyclen sähköistyspaketti sammakkoakulla paljastui jossain määrin heikkolaatuiseksi. Sammakkoakun kiinnitystelakka on ihan kelvoton kötys, eikä kestänyt normaalia talvikeliajoa, jossa on vähän rynkyttävämpää menoa, kun aurausjälkin on paikoin niin kehnoa.. Tein siitä tarakka-akun nippusiteillä, tuli varsin ruma. Lisäksi polkuanturi yhtenä aamuna ei pelannut, joskin se oli aika helppo korjata, oli vaan irronnut, vähän liimaa ja puristin paikoilleen. Alkuperäinen suunnitelma oli siis hankkia toinen greencyclen paketti samalla sammakkoakulla toiseen pyörään, jolloin saavuttaisi kahdella akulla mukavan maksimietäisyyden, tai voisi jättää akun siinä vaiheessa hommamatta, niin tulisi halvemmalla.. Mutta kun se telakka on niin kehno etten todellakaan toista sellaista hanki.. Lisäksi se aiottu pyörä mihin se piti laittaa, se electra cruiser ei silloin aluksi oikein vakuuttanut. Silloin oli se olkapää kipeänä ja se ajoasento juili todella pahasti siihen olkapäähän. Lisäksi satulatolppa oli liian lyhyt. Nyt kyseinen pyörä kyllä voisi toimia, mutta en oikein tiedä onko siihen varteenotettavia sähköistyspaketteja. Greencyclen isommat akut (kun sitä kahden akun etua ei nyt olekkaan) on niin kalliita että sillä rahalla jo sais kokonaisen sähköpyörän. Greencyclen ajotietokone on kyllä hyvä. Sitten olis swytchin sähköistyspaketit, jotka on aika halpoja ja yksinkertaisia, mutta on niissäkin puutteensa mm. se että swytchin kantavana ideana on että saa akku- ja ohjausyksikkölaukun kätevästi irti niin että pyörä ei näytä arvokkaalta sähköpyörältä. Tämä sitten tarkoittaa että se laukku on tosi helppo pölliä siitä jos sitä ei ota mukaan, mikä noin muutoin on aika tarpeetonta, perinteisissä sähköpyörissä akut yms. saa kiinni ja kun ottaa helposti mukana kannettavan avaimen pois, niin sähköpyöräominaisuuksia ei voi ainakaan heti käyttää.
Tai ei se ihan sähköpyöräprojekti ihan pahasti kinttuja sotkenut, sähköistämäni pyörä on kyllä ihan hyvä ajaa.. Ei sinällään hetkauta mielenrauhan suhteen jos sen jättää metsään, eli voi työmatkajuoksennella myös puoliväliperiaatteella, eli kahdesti päivässä lyhyemmin, siihen siirrytään jahka kevät etenee.. Ja kun tolla saa 5000 km täyteen niin on taas maksanut itsensä takaisin.
Mutta siis, edelleen ois tarvetta pitkän matkan pyörälle, se sammakkoakku kun on liian pieni sellaiseen. Siinä ekassa xxl:n sähköpyörässä riittää kyllä akkua pitemmällekin matkaa, mutta ajoasento ei toimi pitemmän päälle, harvoin kun käyttää, niin asento alkaa tökkimään vasta 10 kilsan kohdalla ja se on hieman liian aikaisin, jos ois tarkotus ajaa jotain 60 kilsaa suunnistusmatkoja. Nyt kun tiedän että pitää olla sellanen leppoisan pystyasennon pyörä, niin pari kattelemaani potentiaalista vaihtoehtoa ois nyt tunturin e300 ja helkama e-oiva. Molemmissa puolensa, e300 on etuveto, joka on talvella parempi, eli lumessa ajaessa helpompi mennä suoraan, e-oivaan saattas passata se xxl:n pyörän akku, niin ois sitä matka-ajokapasiteettia ja lisäksi oivalla on mainetta hyvänä pyöränä. Tosin siinä on keskiöavustus, mutta ei sekään huono ole. E-oiva on vaan aika kallis vehje, 2500€, e300 on tonnin halvempi. Vähän rahaa saa kai takaisin, jos onnistuu myymään vanhoja pyöriä pois, mutta eipä ole vielä torissa olevan cannondalen suhteenkaan ketään kiinnostanut riittävästi. Electra cruiserin suhteen en ole vielä päättänyt että mitä sille tekisi.. Periaatteessa voisi laittaa myyntiin ostohinnalla, niin jos joku sen ostaa niin pääsee eroon siitä ilman tappiota, eikä tarvi miettiä siihen niitä sähköistyspaketteja.
Niin muuten, se miksi olen niin innoissani sähköpyöristä ei liity mihinkään luonnonsuojeluun. Sinänsä toki diggailen luontoakin, mutta siis se punainen lanka on siinä että minusta se avustava moottori on vaan ihan mahtava idea. Jo ennenkuin sähköpyöristä olin kuullutkaan, joskus parikymmentä vuotta sitten, olin kerennyt ajatella avustavan moottorin ideaa, että sais sellasen pienen boostauksen kun on näitä vastatuulia ja lumihankia yms., ilman että vehjes on ihan täysi mopo, jossa vaan ollaan passiivisen tylsästi kyytiläisenä. Minun puolestani avustava moottori voisi olla ihan hyvin myös bensalla käyvä (kunhan siitä saataisiin hiljainen). Toki sähkö on siinä mielessä kätevämpi että sitä saa kätsysti seinästä eikä tarvi erikseen ostaa mistään. Toisaalta polttomoottorivehjes toimisi paremmin talvella, eli se akku ei hyytyisi tai jos akkua johonkin tarvii niin paljon pienempi riittäisi, eli vähemmän kanniskeltavaa. Mutta eipä noita pahemmin ollut tai eivät ainakaan yleistyneet ennenkuin tuli sähkötoimiset. Lisäksi mulla on sellanen minimaalisuuden ideologia joissain jutuissa, eli mun mielestä siinä on jotain hienoa, että kun liikkuu paikasta toiseen jollakin vehjeksellä, niin ei käytä yhden ihmisen liikutteluun mitään suurta ja painavaa ajoneuvoa, vaan paikasta toiseen liikkuu mahdollisimman vähän mitään ylimääräistä. Ei siis minkään viherhippeilyn vuoksi, vaan kyseisen ideologian.
Sähköpyöräprojekti tais pissiä hieman kintuilla, greencyclen sähköistyspaketti sammakkoakulla paljastui jossain määrin heikkolaatuiseksi. Sammakkoakun kiinnitystelakka on ihan kelvoton kötys, eikä kestänyt normaalia talvikeliajoa, jossa on vähän rynkyttävämpää menoa, kun aurausjälkin on paikoin niin kehnoa.. Tein siitä tarakka-akun nippusiteillä, tuli varsin ruma. Lisäksi polkuanturi yhtenä aamuna ei pelannut, joskin se oli aika helppo korjata, oli vaan irronnut, vähän liimaa ja puristin paikoilleen. Alkuperäinen suunnitelma oli siis hankkia toinen greencyclen paketti samalla sammakkoakulla toiseen pyörään, jolloin saavuttaisi kahdella akulla mukavan maksimietäisyyden, tai voisi jättää akun siinä vaiheessa hommamatta, niin tulisi halvemmalla.. Mutta kun se telakka on niin kehno etten todellakaan toista sellaista hanki.. Lisäksi se aiottu pyörä mihin se piti laittaa, se electra cruiser ei silloin aluksi oikein vakuuttanut. Silloin oli se olkapää kipeänä ja se ajoasento juili todella pahasti siihen olkapäähän. Lisäksi satulatolppa oli liian lyhyt. Nyt kyseinen pyörä kyllä voisi toimia, mutta en oikein tiedä onko siihen varteenotettavia sähköistyspaketteja. Greencyclen isommat akut (kun sitä kahden akun etua ei nyt olekkaan) on niin kalliita että sillä rahalla jo sais kokonaisen sähköpyörän. Greencyclen ajotietokone on kyllä hyvä. Sitten olis swytchin sähköistyspaketit, jotka on aika halpoja ja yksinkertaisia, mutta on niissäkin puutteensa mm. se että swytchin kantavana ideana on että saa akku- ja ohjausyksikkölaukun kätevästi irti niin että pyörä ei näytä arvokkaalta sähköpyörältä. Tämä sitten tarkoittaa että se laukku on tosi helppo pölliä siitä jos sitä ei ota mukaan, mikä noin muutoin on aika tarpeetonta, perinteisissä sähköpyörissä akut yms. saa kiinni ja kun ottaa helposti mukana kannettavan avaimen pois, niin sähköpyöräominaisuuksia ei voi ainakaan heti käyttää.
Tai ei se ihan sähköpyöräprojekti ihan pahasti kinttuja sotkenut, sähköistämäni pyörä on kyllä ihan hyvä ajaa.. Ei sinällään hetkauta mielenrauhan suhteen jos sen jättää metsään, eli voi työmatkajuoksennella myös puoliväliperiaatteella, eli kahdesti päivässä lyhyemmin, siihen siirrytään jahka kevät etenee.. Ja kun tolla saa 5000 km täyteen niin on taas maksanut itsensä takaisin.
Mutta siis, edelleen ois tarvetta pitkän matkan pyörälle, se sammakkoakku kun on liian pieni sellaiseen. Siinä ekassa xxl:n sähköpyörässä riittää kyllä akkua pitemmällekin matkaa, mutta ajoasento ei toimi pitemmän päälle, harvoin kun käyttää, niin asento alkaa tökkimään vasta 10 kilsan kohdalla ja se on hieman liian aikaisin, jos ois tarkotus ajaa jotain 60 kilsaa suunnistusmatkoja. Nyt kun tiedän että pitää olla sellanen leppoisan pystyasennon pyörä, niin pari kattelemaani potentiaalista vaihtoehtoa ois nyt tunturin e300 ja helkama e-oiva. Molemmissa puolensa, e300 on etuveto, joka on talvella parempi, eli lumessa ajaessa helpompi mennä suoraan, e-oivaan saattas passata se xxl:n pyörän akku, niin ois sitä matka-ajokapasiteettia ja lisäksi oivalla on mainetta hyvänä pyöränä. Tosin siinä on keskiöavustus, mutta ei sekään huono ole. E-oiva on vaan aika kallis vehje, 2500€, e300 on tonnin halvempi. Vähän rahaa saa kai takaisin, jos onnistuu myymään vanhoja pyöriä pois, mutta eipä ole vielä torissa olevan cannondalen suhteenkaan ketään kiinnostanut riittävästi. Electra cruiserin suhteen en ole vielä päättänyt että mitä sille tekisi.. Periaatteessa voisi laittaa myyntiin ostohinnalla, niin jos joku sen ostaa niin pääsee eroon siitä ilman tappiota, eikä tarvi miettiä siihen niitä sähköistyspaketteja.
Niin muuten, se miksi olen niin innoissani sähköpyöristä ei liity mihinkään luonnonsuojeluun. Sinänsä toki diggailen luontoakin, mutta siis se punainen lanka on siinä että minusta se avustava moottori on vaan ihan mahtava idea. Jo ennenkuin sähköpyöristä olin kuullutkaan, joskus parikymmentä vuotta sitten, olin kerennyt ajatella avustavan moottorin ideaa, että sais sellasen pienen boostauksen kun on näitä vastatuulia ja lumihankia yms., ilman että vehjes on ihan täysi mopo, jossa vaan ollaan passiivisen tylsästi kyytiläisenä. Minun puolestani avustava moottori voisi olla ihan hyvin myös bensalla käyvä (kunhan siitä saataisiin hiljainen). Toki sähkö on siinä mielessä kätevämpi että sitä saa kätsysti seinästä eikä tarvi erikseen ostaa mistään. Toisaalta polttomoottorivehjes toimisi paremmin talvella, eli se akku ei hyytyisi tai jos akkua johonkin tarvii niin paljon pienempi riittäisi, eli vähemmän kanniskeltavaa. Mutta eipä noita pahemmin ollut tai eivät ainakaan yleistyneet ennenkuin tuli sähkötoimiset. Lisäksi mulla on sellanen minimaalisuuden ideologia joissain jutuissa, eli mun mielestä siinä on jotain hienoa, että kun liikkuu paikasta toiseen jollakin vehjeksellä, niin ei käytä yhden ihmisen liikutteluun mitään suurta ja painavaa ajoneuvoa, vaan paikasta toiseen liikkuu mahdollisimman vähän mitään ylimääräistä. Ei siis minkään viherhippeilyn vuoksi, vaan kyseisen ideologian.
– Science that can't be questioned is religion.
-
- etupotkija
- Viestit: 11165
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
flammee
Alkoi viimein olla paketissa se jahkaaminen että minkälaisen uuden sähköpyörän laittaisi, kun sitten viimein viitsein testata sen pitemmän stemmin ja sehän s**tana toimi. Kaikki jahkaamisaika meni ihan hukkaan, nyt pitää kait vielä testailla asennon optimointia ja se nyt asettaa ihan uuteen kulmaan sen että tarviiko mitään uutta pyörää tai jos tarvii, että minkälaisen, eli sporttisempikin on mahdollinen... Periaatteessa sen myynnissä olevan cyclocrossinkin voisi testata, josko sekin toimisi samalla säädöllä, vaikkakin epäilen ettei sellaisella ajaminen kiinnosta tai oikein ole käytännöllistä työmatkapyöränäkään, vaan soveltuisi lähinnä pyöräilyyn silleen treeninä.. Tokikin vain yksi pyörämatka vasta takana sillä uudella säädöllä eli ei se varmaa ole.
Oli tarkoitus alkaa juoksemaan taas kahta lyhempää lenkkiä päivässä silleen että jättää pyörän välille, mutta en kerennyt kuin kahdesti mennä - tänä aamuna liukastuin jäisellä lumella ja varvas jotenkin kait vääntyi, varmaan ainakin muutama päivä tulee juoksutaukoa.
Tänään kekkasin myös miksi mulla on töissä ruuansulatusongelmia, tää oli itseasiassa yhdessä kirjassa, mutten lukiessa hoksannut. Siinä just ennen syömistä on aina jano, ja olen juonut jotain puoli litraa kylmää vettä, se vissiin haittaa jollain tapaa ruuansulatusta. Kirjan mukaan se laimentaa happoja, mutta tää väite on n. sadan vuoden takaa, eli mekanismi ei välttämättä ole just tämä. Pikkusen jo googlasin eikä nyt varsinaisesti mitään vakuuttavaa tullut vastaan, mutta kerkesin jo testata eikäpä sitten tosiaan tullut sitä sellaista fiilistä kuin olisi kivi vatsassa.. Pitää testata vielä muutaman kerran uudestaan.
Oli tarkoitus alkaa juoksemaan taas kahta lyhempää lenkkiä päivässä silleen että jättää pyörän välille, mutta en kerennyt kuin kahdesti mennä - tänä aamuna liukastuin jäisellä lumella ja varvas jotenkin kait vääntyi, varmaan ainakin muutama päivä tulee juoksutaukoa.
Tänään kekkasin myös miksi mulla on töissä ruuansulatusongelmia, tää oli itseasiassa yhdessä kirjassa, mutten lukiessa hoksannut. Siinä just ennen syömistä on aina jano, ja olen juonut jotain puoli litraa kylmää vettä, se vissiin haittaa jollain tapaa ruuansulatusta. Kirjan mukaan se laimentaa happoja, mutta tää väite on n. sadan vuoden takaa, eli mekanismi ei välttämättä ole just tämä. Pikkusen jo googlasin eikä nyt varsinaisesti mitään vakuuttavaa tullut vastaan, mutta kerkesin jo testata eikäpä sitten tosiaan tullut sitä sellaista fiilistä kuin olisi kivi vatsassa.. Pitää testata vielä muutaman kerran uudestaan.
– Science that can't be questioned is religion.
-
- etupotkija
- Viestit: 11165
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
flammee
No joo, eipä se parempi asento siinä sähköpyörässä toiminut kuin sen yhden kerran, eli pitäydytään kannassa että sporttipyörä on ihan liian epäluotettava vehjes pitemmän matkan ajoon. Ja muutenkin, kun pitkän matkan ajossa tarkoitus on käydä suunnistamassa, niin ei sen matkan tulekkaan olla mitään treeniä, vaan leppoisaa polkemista. Ehkä vielä pikkuisen jahkaan että laittasko tunturi e300:n vai crescent smygen ja siihen greencyclen sähköistyksen..
Tossa kävin viimein testaamassa frisbeegolfia, kun kaveri toi kiekkosetit joilla pelata ja sepäs oli mielenkiintoinen laji. Vähän niinkuin keilaaminen, että voi periaatteessa porukalla käydä ja samalla ryypiskellä, mutta sitten kuitenkin lajissa on syvyyttä ja teknisyyttä ihan helvetin paljon. Ja jollain tapaa helpommin lähestyttävissä kuin normigolfissa, sekä teknisesti että rennomman etiketin ja kustannusten suhteen.. Ja mikä omalla kohtaa varsin oleellista, kamppailulajien liikesarjapuolella kuivaharjoitellaan erittäin runsaasti rystyheiton kehonhallintaa ja voimantuoton tekniikkaa. TKD:n liikesarjoissa sitä oikein väännetään rautalangasta kuinka kroppa kääntyy ja käsi liikkuu samanaikaisesti, toki ite oivalsin jutun vasta kun lueskelin muistaakseni täältä potkusta seibukanin voimantuottojutuista vastaavissa asioissa. Tkd:ssa niistä ei oikeastaan puhuta, vaikka ne siellä teknisesti ottaen ovatkin, eli suunnilleen jokaisessa ulkotorjunnassa, iskussa tms. kroppa kiertyy 45° ja kädet liikkuvat tasapainotusasennosta kropan ohi, eli harjoitellaan aikalailla sitä mitä kiekkoa heittäessäkin tehdään... Kamppailupuolella harjoitellaan isolla liikkeellä, jotta löydettäisiin se kuinka kädet, vartalon kierto ja jalat tekevät yhdessä työtä liikkeen eteen ja sen voisi sitten viedä pienempäänkin liikkeeseen. Kiekkoa heitettäessä ei vaan tarvikkaa tehdä pientä liikettä, vaan mitä pitempi liike, niin sen enempi saadaan kiekkoa kiihdytettyä ennen irtipäästämistä.
Kämmenpuolen heittokin onnistui heti ensimmäisellä yrittämällä koska siinä liikkeessä on hyvin paljon samaa kuin sonkal annuro terigissä (tai taidon tegatana uchissa), jota myös on liikesarjaharjoittelussa tehnyt tosi paljon. Tosin kämmenheittoa ei pysty kyllä käyttään, kun se rasittaa, suorastaan repii, olkapäätä, kyynärtaivetta ja sormiakin aika rankalla tavalla, pitäisi ehkä olla vähän enemmän liikkuvuutta, voimaa tai sitten olkapää ei ole vaan tarpeeksi ehjä tällä hetkellä.
Myös jalkatyöpuolelta tulee apuja kun kaikenmaailman ristiaskelia on harjoiteltu, esim. tkd:n sivupotkumurskaus, pyörähdysheitotkaan niin ihmeellisiä pitäisi olla kun on taidoa ja erityisesti sentainozukia tehnyt, toki muutkin selänkauttapyörähdykset ovat sitä samaa periaatetta. Eli sellaista kamaa mitä on jauhanut jo hyvin pitkään ja erityisesti taidossa ja tkd:ssa, kuntonyrkkeilyn voimantuotosta tai jalkatyöstä ei ehkä niinkään löydy yhtä suorasti soveltuvia juttuja.
Tossa kävin viimein testaamassa frisbeegolfia, kun kaveri toi kiekkosetit joilla pelata ja sepäs oli mielenkiintoinen laji. Vähän niinkuin keilaaminen, että voi periaatteessa porukalla käydä ja samalla ryypiskellä, mutta sitten kuitenkin lajissa on syvyyttä ja teknisyyttä ihan helvetin paljon. Ja jollain tapaa helpommin lähestyttävissä kuin normigolfissa, sekä teknisesti että rennomman etiketin ja kustannusten suhteen.. Ja mikä omalla kohtaa varsin oleellista, kamppailulajien liikesarjapuolella kuivaharjoitellaan erittäin runsaasti rystyheiton kehonhallintaa ja voimantuoton tekniikkaa. TKD:n liikesarjoissa sitä oikein väännetään rautalangasta kuinka kroppa kääntyy ja käsi liikkuu samanaikaisesti, toki ite oivalsin jutun vasta kun lueskelin muistaakseni täältä potkusta seibukanin voimantuottojutuista vastaavissa asioissa. Tkd:ssa niistä ei oikeastaan puhuta, vaikka ne siellä teknisesti ottaen ovatkin, eli suunnilleen jokaisessa ulkotorjunnassa, iskussa tms. kroppa kiertyy 45° ja kädet liikkuvat tasapainotusasennosta kropan ohi, eli harjoitellaan aikalailla sitä mitä kiekkoa heittäessäkin tehdään... Kamppailupuolella harjoitellaan isolla liikkeellä, jotta löydettäisiin se kuinka kädet, vartalon kierto ja jalat tekevät yhdessä työtä liikkeen eteen ja sen voisi sitten viedä pienempäänkin liikkeeseen. Kiekkoa heitettäessä ei vaan tarvikkaa tehdä pientä liikettä, vaan mitä pitempi liike, niin sen enempi saadaan kiekkoa kiihdytettyä ennen irtipäästämistä.
Kämmenpuolen heittokin onnistui heti ensimmäisellä yrittämällä koska siinä liikkeessä on hyvin paljon samaa kuin sonkal annuro terigissä (tai taidon tegatana uchissa), jota myös on liikesarjaharjoittelussa tehnyt tosi paljon. Tosin kämmenheittoa ei pysty kyllä käyttään, kun se rasittaa, suorastaan repii, olkapäätä, kyynärtaivetta ja sormiakin aika rankalla tavalla, pitäisi ehkä olla vähän enemmän liikkuvuutta, voimaa tai sitten olkapää ei ole vaan tarpeeksi ehjä tällä hetkellä.
Myös jalkatyöpuolelta tulee apuja kun kaikenmaailman ristiaskelia on harjoiteltu, esim. tkd:n sivupotkumurskaus, pyörähdysheitotkaan niin ihmeellisiä pitäisi olla kun on taidoa ja erityisesti sentainozukia tehnyt, toki muutkin selänkauttapyörähdykset ovat sitä samaa periaatetta. Eli sellaista kamaa mitä on jauhanut jo hyvin pitkään ja erityisesti taidossa ja tkd:ssa, kuntonyrkkeilyn voimantuotosta tai jalkatyöstä ei ehkä niinkään löydy yhtä suorasti soveltuvia juttuja.
– Science that can't be questioned is religion.
-
- etupotkija
- Viestit: 11165
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
flammee
Vähän laimeampi viikko väliin.. Jalat on oireillut jotain, pohkeen alaosassa tuntuu rasitusta ihan vaan seisoskellessa ja oikean jalan pohje kramppaa tuskallisesti varsin herkästi. Herätessä yöunilta tulee sellanen fiilis että tekee mieli ojentamalla venyttää jalkaa suoraksi/pitkäksi, niin sillon iskee kramppi. Hieronta helpotti vähäksi aikaa, joten vois olla että venyttelykin auttaisi. Nesteen imeytymisessä tai jossain vastaavassa ollut kanssa ongelmia tai lähinnä hellepäivinä. Siinä oli yksi sellanen päivä että pitkis ja pitkä frisbeegolffailusessio, niin kait siinä jäi pieni nestehukka päälle pitemmäksikin aikaa. Eli janottaa mutta kun juo niin tulee suoraan läpi ja on sitten ihan yhtä jano. Ja aika vetämätön fiiliskin.
Alkuviikosta kun oli tarkoitus juosta osaa työmatkasta, niin oli vaan niin älyttömän huono juoksufiilis että ei pystynyt, piti palata takas pyörälle ja mennä sillä koko matka, se oli ehkä p*skin juoksufiilis ilman mitään varsinaista vaivaa niinku ikinä. Toissapäivänä kävin pelaamassa kolmen tunnin setin frisbeegolfia ja siitä sitten rasittui jalkapohjat niin ettei nyt ole taaskaan napannut tehdä oikein mitään. Ylihuomenna ois polkujuoksukisat tässä lähistöllä, saapa nähdä.
Jostain keksein että vois kokeille josko se ois kilpirauhanen eli jodin puute, joka näitä lieviä lieviä yleisen kehnouden oireita selittäisi. Periaatteessa mahdollinen, kun maitotuotteita ei niin kauheasti kulu ja kalaakin vähän. Ja heleppo testata.
Alkuviikosta kun oli tarkoitus juosta osaa työmatkasta, niin oli vaan niin älyttömän huono juoksufiilis että ei pystynyt, piti palata takas pyörälle ja mennä sillä koko matka, se oli ehkä p*skin juoksufiilis ilman mitään varsinaista vaivaa niinku ikinä. Toissapäivänä kävin pelaamassa kolmen tunnin setin frisbeegolfia ja siitä sitten rasittui jalkapohjat niin ettei nyt ole taaskaan napannut tehdä oikein mitään. Ylihuomenna ois polkujuoksukisat tässä lähistöllä, saapa nähdä.
Jostain keksein että vois kokeille josko se ois kilpirauhanen eli jodin puute, joka näitä lieviä lieviä yleisen kehnouden oireita selittäisi. Periaatteessa mahdollinen, kun maitotuotteita ei niin kauheasti kulu ja kalaakin vähän. Ja heleppo testata.
– Science that can't be questioned is religion.
-
- etupotkija
- Viestit: 11165
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
flammee
Polkujuoksukisat oli oikeen mukavat, kun ei mennyt ihan niin täpöllä alusta asti. Kympin aikana kerkiää kyllä käyttää kaikki paukut vaikka ei alusta asti kiirehtisikään. Siinä sitten saa matkan aikana ohitella väsähtäneitä kun ottaa alussa vähän rauhallisemmin ja koko matka on yleisfiilikseltään nautittavampi kokemus.
Sain viimein pitkällisten jahkailujen jälkeen tilattua sen uuden sähköpyörän (batavus stratos e-go - https://www.suomenurheilupyora.fi/batav ... -go-vm2016 ). Päädyin sitten kuitenkin melko saman näköiseen malliin kuin mitä se aiempi oli, tosin etuvetoiseen ja napavaihteiseen, molemmat ovat parempia. Meinasin aluksi laittaa sellasta jossa on tosi pysty ja mukava asento, mutta kun tää nykyinen on melkolailla sellainen ja se tuntuu mukavalta vain viidellä ensimmäisellä kilometrillä, sen jälkeen takapuoli alkaa valittamaan, niin kaippa sen sitten on hyvä olla jonkinlainen semisti sporttinen malli. Ja sellasella akkukapasiteetti ei ole ihan niin kriittisessä osassa, kun sillä saa paremmin voimaa polkemiseen.
Kuitenkin nyt kun on vähän jaksanut tutkia asiaa, niin selvästi näyttää siltä että ne aiemmat sporttiset pyörät ovat olleet vain liian pienellä runkokoolla ja sen vuoksi ihan surkeita ajaa. Muutamien nettilaskurien mukaan mulle sopiva runkokoko olisi 57-58 cm, kun siis pituus 182 ja jalan sisämitta 89 cm. Cyclocrossin koko oli 54 ja sähköpyörän 53 cm. Molemmissa tapauksissa kysyin myyjältä että sopiiko mun pituiselle... Tossa uudessa runkokoko on 57 cm. Kävin myös paikallisessa urheiluliikkeessä testaamassa yhtä hybridiä ja kyllä oli ankea polkea pyörällä jossa ei ole sähköavustusta. Ja ihan hirveän huono on suora ohjaustanko, peukaloihin kohdistui vääntöä kun käsien asento oli niin epäluonnollinen. Siinä oli isompi runkokoko, mutta testaus oli niin lyhyt että eipä kai se ilmenisikään vaikka olisi huono..
Näillä näkymin olen myös pääsemässä eroon niistä kolmesta aiemmasta epäonnistuneesta pyörähankinnasta, ehkä hieman alihinnalla, mutta eipä käytetystä helpolla muuten pääsekkään eroon. Kaks mennyt jo, ja viimeisestäkin tuli kyselyä. Ja tällä hetkellä ykkössähköpyöränä olleesta lakkasi akku latautumasta just tänään, eli uus tullee sitten melko sopivasti tilalle. Kaippa sen akun liitokset ei vaan kestänyt tärinää soratiellä. Jos vaikka takuuseen menisi.
Siinä jahkauksessa, josko palaisin ouluun, en valitettavasti ole vielä oikein päässyt eteenpäin. Perusfiilis on että näin pitäisi tehdä ja kaippa mää silloin aikaisemmin jo sen päätöksen tein, mutta... Puitteet on täällä ihan ok monella tapaa, mutta moni muu asia ei toimi, näin ympäripyöreästi ilmaistuna. Paljon sellaista päänsisäistä juttua, joka vie hommalta mielekkyyttä tässä nykykuviossa. Ei ole sellasta todellista omavaraisuutta, itsenäisyyttä ja on sellasessa asemassa, joka ei itsetunnon kannalta toimi, luulin että se ei häiritsisi, mutta kyllä se vaan näin tekee. Lisäksi tympii kun tekee helvetisti töitä ja kaikki rahaa menee sitten kuitenkin heti lainojen lyhennyksiin, eikä se sillä tavalla karttuva pelto-omaisuus nyt vaan tunnu mielekkäältä. Tykkäsin enemmän siitä että kun teki ylitöitä, niin ne rahat tuli tilille sitten heti seuraavassa palkassa ja se että tilillä oli rahaa käytettävissä/säästössä oli paljon mielekkäämpää kuin se että lainoista on suurempi osuus maksettuna... Toki nykyinen työ on paljon mukavampaa kuin tehdastyö oli, muuttaminen on raskasta ja säällisen kämpän löytäminenkään ei välttämättä ole ihan helppo juttu.
– Science that can't be questioned is religion.
-
- etupotkija
- Viestit: 11165
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
flammee
Viikon mittanen laiskotteluloma vietetty. Tai noh, tulihan sitä jotain tehtyä.. Sähköpyörän akku hajos edeltävällä viikolla, niin kaikki kulkemiset piti suorittaa joko juosten tai pyöräillen ilman avustusta - ja sellainen jo menee treenikategoriaan.. Tilaamani sähköpyörä osoittautui sitten kuitenkin vääränlaiseksi, kun hoksasin kysyä avustuksen toimintaperiaatteesta, joten se lähti palautukseen testaamatta. Löysin kuitenkin paikallisesta liikkeestä ihan hyvä citypyörän (tunturi aura) ja siihen siirsin sen sähköistyspaketin vanhasta pyörästä ja ostin uuden akun. Ennen akun saapumista kerkesin testata sitä ainakin sen verran että havaitsin ettei ajoasento pitkälläkään matkalla aiheuta kipuja. Kävin suunnistamassa, jolloin polkemista tuli 39 kilometriä, mikä tietysti ole rasittavaa, mutta paljon parempi kuin millään aiemmalla pyörällä. Sähköistyksessä oli vähän tekemistä ja säätämistä ja sain vasta eilen valmiiksi, eli on vielä testaamatta. Mutta tuli kuitenkin kokonaisuutena halvemmaksi ja paremmaksi kuin mitä uusia sähköpyöriä saa kaupasta, greencyclen etumoottoripaketti on vaan parempi kuin mikään muu valmis etumoottoripyörä ja nyt on isompi akku kuin aiemmissa (13 Ah), eli teoriassa pitäisi päästä 100 kilsankin matka, eli voi aika huoletta käydä kauempanakin suunnistamassa.
Loman paras treeni oli lauantain 27 kilometrin juoksu. Sähköistyksestä uupui yksi välttämätön prikka, joten sitä lähdin rautakaupasta hakemaan. Perjantaina en ollut saanut mitään aikaiseksi kun nyt vaan laiskotti ja huomasin treenipäivyristä että alla oli 13 tuntia treeniä sille viikolle, joten arvelin että voihan se laiskottelu eli lepo ollakin paikallaan. Monesti se tosin on että kun pitää tällaisen lepopäivän, niin seuraavana päivänä ei kulje yhtään. Mutta nyt kyllä kulki, varsin kevyesti jaksoi koko matkan, ja jälkeenpäinkin oli fiilis kuin ei olisi juuri mitään tehnyt. Sillä lenkillä sain viimein aikaiseksi testata suolatabletit.. Mulla siis yleensä jos juon jotain niin alle viidessä minuutissa pitää pysähtyä rakkoa tyhjentämään. Yks suolatabletti ja kaikki sen jälkeen juodut nesteet pysyi sisällä, ehkä se olikin syynä siihen että ei tullut mistään kipeäksi ja jaksoi hyvin. Jalkojen puolesta lenkin jälkeen oli parempi fiilis kuin ennen lenkkiä. Yleensä on tullut jollain tapaa kurja olo viimeistään 25 kilsan paikkeilla ja kun kaikki neste tulee läpi niin juomisella ei ole ollut havaittavaa vaikutusta, melkein on paremmin kulkenut kun ei ole juonut lenkin aikana mitään, stoppi sitten onkin tullut aika yhtäkkisesti. Tätä pitää testata varmaan vielä energian kanssakin, eli n. maratonin mittasella lenkillä. Ja tiedä vaikka nyt pääsis ultrailunkin makuun.
Frisbeegolffi jäi tällä viikolla vähäisemmäksi, ensin tilasin uudet kevyemmät (150g) kiekot, kun arvelin että niillä vois lentää paremmin ja sitten ei viitsinytkään enää vanhoilla pelata kun oli uudet matkalla. Yks pelikerta tuli uusilla kiekoilla Oulun reissulla ja teoria sinänsä piti paikkaansa, kevyet lensi paremmin. Rata oli kyllä kauhea - pitkää heinikkoa ja paljon pusikkoa, vaikea löytää kiekot jos seuraa kaverinkin heittoja ja näin unohtaa sen tarkan paikan mihin ite heitti. Ja ihan pirusti itikoita. Eikä meillä ollut edes ratakarttaa ja opasteet oli paikan päällä kehnot, joten heittopaikkoja sai hakea ja kierros jäikin motivaation loppuessa neljä väylää vajaaksi. Tosin rata itsessään, kun sitä kartalta katsoi jälkeenpäin olikin ihan ok sinänsä että siinä oli paljon sellasta taitoheittelyä, eli kierrettäviä esteitä, särkillä on paljon avoimemmat väylät ja metsä sellaista että vain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta sieltä pystyy heittämään hyvän heiton koria kohden. Niinjuu, ja viime maanantaina kävin frisbeegilfin viikkokisoissa, kaikista kisaajista heikoin lopputulos. Kova tuuli ja muutenkin melkoinen alisuoriutuminen, mutta ainakin saa sitten hyvän tasoituksen...
Ouluun muutto on edelleen jahkaushaarukassa.
Kaikki 17 h 4 min 21 s 163,69km 5.53min/km
Juoksu 6 h 34 min 20 s 63,29km 6.13min/km
Pyöräily 5 h 87,9km 17,6km/h
Frisbeegolf 3 h 50 min 9km 25.33min/km
Hieronta 1 h
Suunnistus 40 min 1 s 3,5km 11.25min/km
Loman paras treeni oli lauantain 27 kilometrin juoksu. Sähköistyksestä uupui yksi välttämätön prikka, joten sitä lähdin rautakaupasta hakemaan. Perjantaina en ollut saanut mitään aikaiseksi kun nyt vaan laiskotti ja huomasin treenipäivyristä että alla oli 13 tuntia treeniä sille viikolle, joten arvelin että voihan se laiskottelu eli lepo ollakin paikallaan. Monesti se tosin on että kun pitää tällaisen lepopäivän, niin seuraavana päivänä ei kulje yhtään. Mutta nyt kyllä kulki, varsin kevyesti jaksoi koko matkan, ja jälkeenpäinkin oli fiilis kuin ei olisi juuri mitään tehnyt. Sillä lenkillä sain viimein aikaiseksi testata suolatabletit.. Mulla siis yleensä jos juon jotain niin alle viidessä minuutissa pitää pysähtyä rakkoa tyhjentämään. Yks suolatabletti ja kaikki sen jälkeen juodut nesteet pysyi sisällä, ehkä se olikin syynä siihen että ei tullut mistään kipeäksi ja jaksoi hyvin. Jalkojen puolesta lenkin jälkeen oli parempi fiilis kuin ennen lenkkiä. Yleensä on tullut jollain tapaa kurja olo viimeistään 25 kilsan paikkeilla ja kun kaikki neste tulee läpi niin juomisella ei ole ollut havaittavaa vaikutusta, melkein on paremmin kulkenut kun ei ole juonut lenkin aikana mitään, stoppi sitten onkin tullut aika yhtäkkisesti. Tätä pitää testata varmaan vielä energian kanssakin, eli n. maratonin mittasella lenkillä. Ja tiedä vaikka nyt pääsis ultrailunkin makuun.
Frisbeegolffi jäi tällä viikolla vähäisemmäksi, ensin tilasin uudet kevyemmät (150g) kiekot, kun arvelin että niillä vois lentää paremmin ja sitten ei viitsinytkään enää vanhoilla pelata kun oli uudet matkalla. Yks pelikerta tuli uusilla kiekoilla Oulun reissulla ja teoria sinänsä piti paikkaansa, kevyet lensi paremmin. Rata oli kyllä kauhea - pitkää heinikkoa ja paljon pusikkoa, vaikea löytää kiekot jos seuraa kaverinkin heittoja ja näin unohtaa sen tarkan paikan mihin ite heitti. Ja ihan pirusti itikoita. Eikä meillä ollut edes ratakarttaa ja opasteet oli paikan päällä kehnot, joten heittopaikkoja sai hakea ja kierros jäikin motivaation loppuessa neljä väylää vajaaksi. Tosin rata itsessään, kun sitä kartalta katsoi jälkeenpäin olikin ihan ok sinänsä että siinä oli paljon sellasta taitoheittelyä, eli kierrettäviä esteitä, särkillä on paljon avoimemmat väylät ja metsä sellaista että vain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta sieltä pystyy heittämään hyvän heiton koria kohden. Niinjuu, ja viime maanantaina kävin frisbeegilfin viikkokisoissa, kaikista kisaajista heikoin lopputulos. Kova tuuli ja muutenkin melkoinen alisuoriutuminen, mutta ainakin saa sitten hyvän tasoituksen...
Ouluun muutto on edelleen jahkaushaarukassa.
Kaikki 17 h 4 min 21 s 163,69km 5.53min/km
Juoksu 6 h 34 min 20 s 63,29km 6.13min/km
Pyöräily 5 h 87,9km 17,6km/h
Frisbeegolf 3 h 50 min 9km 25.33min/km
Hieronta 1 h
Suunnistus 40 min 1 s 3,5km 11.25min/km
– Science that can't be questioned is religion.