Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

Löylyttelyä yli lajirajojen. Kaikkien kamppailulajien yhteisalue.

Valvoja: Valvoja

Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 13
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#1

Viesti Lasse Candé »

Epun Kahvilan viestistä tuli idea avata ketju:
Eppu kirjoitti: elo 6, 2018, 22.08 https://maanpuolustuskorkeakoulu.fi/art ... laudaturin

Tuli viimeisen parin vuoden aikana väännettyä gradu karismaattisesta johtajuudesta. Ilmiön keskiössä on perinteisesti pidetty johtajaa, hänen ominaisuuksiaan ja käyttäytymistään. Työssä avataan kaleidoskooppimaisesti erilaisia näkökulmia.

Koko työ verkkojulkaisuna

Tästä riittäisi varmasti keskusteltavaa kamppailulajipiireissäkin esiinyvänä ilmiönä.


Tuolla ensimmäisen linkin jutussa sanotaan melko vapaasti referoiden, että käsitykset johtajan karismasta vaihtelevat, mutta karismalla saa alaiset tekemään suuria urotöitä. Tietyssä mielessä selvääkin, mutta miten täällä nähdään karisma ja sen merkitys? Minkälaiset vetäjät ovat karismaattisia ja onko se vai jokin muu motivoivaa?

Entäs arvovalta? (En tykkää sanoa "auktoriteetti" ominaisuutena (vaan tahona), mutta tuo oli paras otsikko mitä keksin.) Miten tärkeää teille on että vetäjä on auktoriteetti, eli että hänellä on arvovaltaa? Linkittyvätkö arvovalta ja karisma mielestänne yhteen vai onko kyseessä erilliset ominaisuudet?

Entäs vetäjät...
Yritättekö olla karismaattisia ja jos, niin miten? Tai tiedättekö/luuletteko olevanne ja mistä luulette karismanne rakentuvan? Onko teille arvovalta tärkeää ja miten pidätte sen näppylöissä?



Olisi kiva kuulla myös Epulta, mistä lajikontekstissa nämä saattaisivat rakentua? Itse kun olen aina mennyt sitä kautta, että olen tiedostanut johtajan roolini ja ottanut sen sitten vastaan. Se ei tarkoita pokkurointia, vaan sitä että yksinkertaisesti tiedostaa asian ja tekee parhaansa. Ottaa rennosti sen kanssa, että kyllä ne tekee ja suunnitelma on niin hyvä, että siihen (ja mahdollisiin poikkeamiin) kannattaa luottaa. Tätä kautta uskon Epun gradutyön antaneen ajatuksia, jotka voisivat soveltua myös lajimaailmaamme. Tästä olisi todella kiva kuulla myös muiden mielipiteitä. Monet täällä ovat kuitenkin kohdanneet useita kymmeniä johtajia, opettajia ja lajivetäjiä, jolloin täällä on varmasti paljon ajatuksia aiheesta.



Entäs kokemuksia vetäjistä? Saa ilmiantaa, varsinkin jos on hyvää sanottavaa!



(PS: Käytän sanaa "vetäjä" yleisnimityksenä valmentajalle, ohjaajalle ja opettajalle. Se on joskus aiheuttanut pientä närää, mutta parempaakaan nimitystä en ole löytänyt. Tästä aiheesta on omakin ketjunsa, niin ei jatketa siitä.)
tapsaattori
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 2463
Lauteille: Heinäkuu 2016
Etulaji: keppijumppa
Takalajit: bjj, vapaapaini, lukkopaini

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#2

Viesti tapsaattori »

omia havaintoja.

Niissä tilanteissa, kun olen ohjannut ja johtanut ryhmää, niin hyvään lopputulemaan ovat vaikuttaneet ainakin nämä:
-asiaan perehtyminen huolella
-oma kiinnostus asiaa kohtaan
-kiinnostus ryhmäläisten edistymisestä
-ryhmäläisten huomioon ottaminen, heidän äänen kuuleminen ja se, että tätä varten on myös aikataulussa huomioitu. Eli yleensäkin yksityiskohtainen aikataulun ja tekemisen suunnittelu.

Sellaisilla asioilla, kuin oma epävarmuus, alkukangertelut, nuori ikä (ohjaajana) ja luontaisen päällikköhabituksen puuttuminen ei ole ollut sellainen juttu, että homma menisi puihin. Ehkä setämiehet alkuun hymistelevät että mitähän toikin nulikka tuossa, mutta se sitten karisee pois.

Tämmöisiä toimintapainotteisia näkemyksiä siitä syystä, että karismaattinen vetäjä tietää mitä tekee ja on tuumaillut näitä asioita. Joka edelleen luo itsevarmuutta, joka näkyy. Onko nämä aivan itsestäänselvyyksiä?
Kuvake
AriJ
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 12708
Lauteille: Tammikuu 2005

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#3

Viesti AriJ »

...äkkiseltään omia opettajia miettien;

1) luonnollisuus
2) reiluus
3) asiantuntijuus

Aina peilaan oman ensimmäisen Bujinkan Budo Taijutsun opettajani Daishihan Sveneric Bogsäterin kohtaamisen kautta, se olemus ja sen kautta tilanne oli niin erilainen kuin aiempien kamppailumaailmassa kohtaamieni opettajien. Toivottavasti olen pystynyt tuomaan jotain samaa omissa toimissani, edes hitusen.
______________________
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 13
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#4

Viesti Lasse Candé »

Kari kirjoitti nimittelyketjuun viestin jonka merkittävin osa nähdäkseni kuuluu tänne. Tässä viesti miinus noin 35%, jotka käsittelevät nimittelyjä.

Jos käsiteltäisiin siellä nimittelyä ja täällä opettajuutta.
Kari Aittomäki kirjoitti: elo 8, 2018, 03.26
Veikkaisin että vahvin opettajaopin opettajani oli Larry Hartsell, jonka tyyli oli varma, rauhallinen ja edelleen innostunut mutta sellasella aikuisen tai oikeastaan vanhenevan miehen järeäntyynellä tavalla.
Hän toimi usein itse ukena ja varoitteli sankarihahmotuksista, koska "mikään suunnitelma ei onnistu sataprosenttisesti."
Oli aika vaikutus kun guru anto tehdä itelleen fightstopperin ja ohjeisti sen viimeisen jenkakiristyksen kunnolla pohjaan.

Ja toisaalta otti aikaa esittääkseen catchin tekniikkalikumäet mullen.. niinku oikeasti.
Jesus ku otti mahtavanihanasti kipiää!
Sanatonta opettamista, siis myös ohjaamisen alallla.
Tuntu aika sattans mukavalta kun mestari kerto että you got tools for this shit.
Kuvake
jonne.härkänen
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 193
Lauteille: Joulukuu 2016
Paikkakunta: Lappeenranta
Etulaji: Wing Tsung
Sivulajit: Lukkopaini, Kombatan

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#5

Viesti jonne.härkänen »

Yksi isoin asia minun mielestä johtajuudessa/opettamisessa kaikissa sen muodoissaan on esimerkillä / edestä johtaminen/opettaminen. Tarkoittaen sitä, että omalla esimerkillä saa toiset huomaamaan asian tehokkuudeen/tarpeellisuuden yms.
Minun mielestä on erittäin karismaattista, kun opettaja pystyy saamaan oppilaan tuntemaan itsensä lähes nollalta, tekemättä juuri mitään.
Tämä saa ainakin minussa aikaan reaktion ammentaa tietoa lisää ja treenata aivan "hullunlailla".

Nöyryyttäminen on taas asia erikseen ja semmosia opettajia en pidä minään..
“You must be shapeless, formless, like water. When you pour water in a cup, it becomes the cup. When you pour water in a bottle, it becomes the bottle. When you pour water in a teapot, it becomes the teapot. Water can drip and it can crash. Become like water my friend.” - Bruce Lee
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 13
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#6

Viesti Lasse Candé »

Todella painava pointti tuo nollaksi tunteminen ja taidan ymmärtää kuinka tarkoitat sen positiivisena ja sellaisena, että löytyy kiinnostus ja motivaatio sekä vieläpä toivo. Näinkö suurin piirtein?

Kun sanot että parhaassa tapauksessa tämä saadaan aikaiseksi tekemättä juuri mitään, minua kiinnostaisi, onko sinulla silti joitakin kuvailuja siitä, kuinka se aikaansaadaan tai vaikkapa että mitkä vetäjän ominaisuudet herättävät tämän sinussa?
Akvolilio
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 24
Lauteille: Heinäkuu 2017

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#7

Viesti Akvolilio »

En tiedä onko tämä täysin sama asia kuin mitä [mention]jonne.härkänen[/mention] tarkoitti, mutta minussakin ohjaajien taidot herättävät suurta kunnioitusta ja ihailua. Suurin syy siihen, miksi heidän tekemisensä tuntuu olevan niin eri maailmasta kuin omani (ainakin vielä), on sen kokonaisvaltainen vaivattomuus. Kyseessä voi olla maegeri (etupotku), joka on nopea, terävä ja näyttää silti yhtä luonnolliselta kuin hengittäminen tai käveleminen, tai sitten heittämisessä/ottelemisessa huomaat olevasi alhaalla ilman et sinulla on pienintäkään aavistusta siitä, miten sinne päädyit. Painiessa toinen antaa sinun tehdä omia suorituksiasi, antaa neuvoja ja silti sinulla on tunne, että toisella on peli täydellisesti hallinnassa. Pieni liike ja huomaat olevasi alla/kuristettavana/ lukotettavana. Tämä tosin pätee ohjaajien lisäksi suurimpaan osaan ylempivöisistä. :D

Tiedän että minulla on vielä paljon opittavaa, vaikka osaankin enemmän kuin silloin kun en vielä treenannut kamppailulajeja. En ole aiemmin ajatellut tuntevani itseäni nollaksi, mutta toisaalta ehkä tämä pitää jossain määrin paikkansa. Olen pikemminkin ajatellut toisen taitojen olevan täysin ylimaallisia ja näin ollen ne ovat eri kontekstissa omieni kanssa, joten vertailu on lähes mahdotonta. Ohjaajien osaaminen tuo heille arvovaltaa ja motivoi ainakin itseäni: “Voisinkohan minäkin olla joskus (10 vuoden päästä?) yhtä hyvä tai edes puoliksi yhtä hyvä kuin sensei y”. Paremmaksi tuleminen on oikein hyvä syy motivoida treenaamaan enemmän. Jos ohjaajat näyttäisivät aina kaikki tekniikat oppilaiden tasolla (esim.hitaasti) ja kaikki ylemmät tekniikat olisivat salaisia, niin treenaamisesta puuttuisi kiintopiste. Haluan tulla paremmaksi, mutta en tiedä mitä “parempi” tosiasiassa merkitsee. Jos ohjaaja ei osaisi itseäni enempää (täysin teoreettinen tilanne :D ), niin tulisi helposti​ sellainen tunne, ettei tässä nyt ole kauhean suurta syytä treenaamiseen; olenhan yhtä hyvä kuin “sensei x”.

Minulla on ollut paljon hyviä ohjaajia, eivätkä kaikki ole luonnollisestikaan olleet täysin samanlaisia. Tärkeää on, että ohjaaja ei ole niin etäinen, että häntä ei uskaltaisi lähestyä. Yleinen rentous ja tietynlainen “hauska tyyppi” on yleensä positiivinen asia ohjaajassa. Kuitenkin niin, että ohjaaja on oma itsensä; jos vitsailu ei ole luonnollista, niin sitä ei kannata väkisin harrastaa. Rennolla ja hauskalla henkilöllä voi aivan yhtä hyvin olla arvovaltaa, kuin päinvastaisesti käyttäytyvällä eli ohjaajan ei tarvitse nostaa itseään korkealle muiden yläpuolelle saadakseen korkean auktoriteettiaseman. Ehkä kaikkein tärkeintä sekä treenien vetämisen että toisaalta myös karisman kannalta on se, että ohjaajalla on asiat hallussa. Hänen tekninen osaamisensa on hyvää ja hän osaa vielä selittää miten liikkeet tehdään, treenit etenevät loogisesti, ohjaaja näkee jos joku on täysin hukassa ja tulee neuvomaan, osaa kannustaa/ motivoida jos tekeminen on liian laiskaa jne. Motivaatio kamppailulajien treenaamiseen koostuu useasta asiasta, mutta hyvät ohjaajat ovat yksi tärkeimmistä. Miksi mennä vapaaehtoisesti kuuntelemaan tylsää tyyppiä, joka ei osaa edes kunnolla selittää mitä pitäisi tehdä, eikä loppujen lopuksi vaikuta edes kiinnostuneelta asiasta?
Draco Dormiens Nunquam Titillandus
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#8

Viesti Andy »

Minä olen ohjaajana pyrkinyt siihen, että oppilaat tuntevat itsensä mahdollisimman nopeasti tosi hyviksi, koska kehittyvät niin nopeasti tasokkaan ohjaukseni ansioista.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#9

Viesti Kari Aittomäki »

Ja ilman itseironian häivääkään. :jepa: =D>

En tiedä miksi mutta minusta paras ohjaaja on aina ollu se pelottava ohjaaja.
Enkä kaivannut ollenskaan mitään pehmentelyjä tai mukavikkoiluja.
Tätä ei pidä sekoittaa negatiiviseen ohjaamiseen, vaikka joissain tapauksissa haukkumalla on saatu intensiteettiboostia.
Joskus sekin on paikallaan.

Itte pyrin aina olemaan epäpelottava ja mukava.
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#10

Viesti Andy »

Tämä nyt menee vähän laajemmin ohjaamiseen, mutta minusta on lähtökohtaisesti huono asia, jos oppilaat tuntevat itsensä huonoiksi. Harrastukset kuuluvat ihmisen tarvehierarkiassa sinne "arvonannon saaminen", "itsearvostus" ja "itsensä toteuttaminen" -luokkiin, eikä niitä tehdä ainakaan kovin pitkään, jos ne eivät täytä näitä tarpeita.

Kun ohjaan tavallista harrasteryhmää, pyrin pitämään opetussisällön sellaisena, että se suorittaminen alkaa sujua nopeasti. Tähän voi vaikuttaa myös opetustekniikalla esim. paloittelemalla pidemmän suorituksen osiin, jolloin haparointivaihe jää minimiin. Lisäksi annan positiivista palautetta sellaisistakin onnistumisista, joita en todellisuudessa pidä kovin ihmeellisinä. Tällöin oppilas kokee edistyvänsä ja luultavasti myös kuvittelee itsensä paremmaksi kuin on ja taitoeron ohjaajaan verrattuna pienemmäksi kuin se todellisuudessa on.

Tämä ei välttämättä ole aina tehokkain opetustapa per harjoituskerta, mutta pitkässä juoksussa se on, koska se sitouttaa harrastajia ja saa nämä käymään treeneissä. Jos harrastaja lopettaa treenaamisen, niin sitten hän ei ainakaan kehity mihinkään.

Jos puhutaan kilpailijoista tai muuten HC-treenaajista, niin heidän harjoittelunsa voi olla selvästi vaikeampaa (myös suhteessa kykyihin) ja enemmän epämukavuusalueella, koska korkeampi motivaatiotaso mahdollistaa tällaisten harjoitusten läpiviennin tuloksekkaasti.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
airakti
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 695
Lauteille: Marraskuu 2007

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#11

Viesti airakti »

Lasse antoi luvan ilmiantaa jos on jotain hyvää sanottavaa vetäjistä :-)

Yksi karismaattisimmista vetäjistä kenen treeneissä olen koskaan käynyt on Aittomäki. Monta kertaa olen pohtinut mistä se karisma tulee. Pitkään kävin Karin vetämissä treeneissä, joskus 80-luvulla tuli Budo centteriin vetäjäksi ja muistan että ekana settinä treenattiin 10 treenin verran ottelutaktiikkaa, teki vaikutuksen, sen jälkeen reenailtiin kiukkaria ja shoot fightingia 90- luvun alussa. Sai jopa mut innostumaan poikapainista, mikä ei ole ihan helppo juttu. Muutenkin sai jengistä parhaat puolet esiin, ja jopa hullun lailla valettua itseluottamusta kyvkkyydestä tehdä vaikka mitä, esimerkiksi osallistumaan täysin raakileina kilpailuihin mistä jo ainakin minä tiesin etukäteen ettei hyvä heilu. Saivatpahan opetuksen :-)
TimppaA
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#12

Viesti Kari Aittomäki »

Kiitoskiitos taktaktak.:bow:

Mulla on ollu hyvät opettajat tohon treenivetotilanteeseen.
Muistat varmaan ne Lulun stripparit, kun ne osas vakuuttaa että ovat polttavan kiinnostuneita juurikin minusta.
- Sinä olet se Valittu, hetko, käyn pikasesti keikistelemässä noille (muille) urpoille mutta vain Sulle syömmeni sykkii.

Siitähän treenivedossa on kyse. Saada jokainen tuntemaan ittensä kähväkkääksi.
Kuvake
AriJ
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 12708
Lauteille: Tammikuu 2005

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#13

Viesti AriJ »

Karin kommentissa esimerkin kautta saatua pointtia jota itsekin koitan kantaa; joka treenissä koittaa antaa jokaiselle kiinnostuneelle jotain, ja mitä enemmän on kiinnostunut sitä enemmän annetaan....
______________________
halmehe
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 660
Lauteille: Elokuu 2009

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#14

Viesti halmehe »

Kai se on sitä, että on varma sillä hetkellä omakohtaisen kokemuksen perusteella opettamastaan ja osaa perustella miksi. Jos vielä kykenee antamaan mielikuvan siitä miltä jutun pitäisi tuntua niin kokijassa kuin tekijässä ollaan tilanteessa missä harjoittelija saattaa lähteä treeneistä jotain uutta omaksuneena.
...ei siinä auta hillo, jos on polttanut jo letut... (Raappana)
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 13
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#15

Viesti Lasse Candé »

Hemmetin hyvää settiä!

Oli todella mielenkiintoinen juonne, kun Kari hehkutti pelottavaa opettajaa ja todella nopeasti sen jälkeen Andy moitti opettajaa joka saa oppilaat tuntemaan itsensä huonoiksi.

En tiedä oliko tämä keskustelullinen jatkumo vai kaksi irrallista pointtia, mutta ymmärrän tarkalleen Karin pointin. Jos tuntuu että joku vaatii, persoonansa vaatii, sitä haluaa vähän todistellakin jne, niin sitten on motivoitunut.

Oli laji mikä tahansa, olen kyllä itse ollut sillä tavalla lapsi, että olen halunnut todistaa vetäjälle ("aikuinen") että minä kyllä teen. Kuvittelisin että urheiluissakin valmentaja voi saada otteluasetelman muutettua täysin itsestään vaatimiseen ja että vastustajaksi tuleekin vastustajan sijaan valmentaja. Pari tällaista kokemusta itselle sattunut ja voisin kuvitella että varsinkin kamppailu-urheilussa lajien luonteen takia, näitä ope-lapsi -suhteita tulee paljonkin.

Mielenkiintoinen ajatusleikki, miten valmentajan ja opettaja-treeniparin suhde on parhaassa tapauksessa luultavasti käytännössä sama, mutta lajikontekstista riippuen pakko pakottaa sopivaan lajikulttuuriin.



Seuraavaksi enemmän omiin kysymyksenasetteluihini...

Kiitos muuten loistavasta setistä!



Aa, PS: Ja tuo Andyn pointti tietynlaisesta autoritäärisen pelottavasta opettajasta joka saa kaikki epäonnistumaan...
Kyse ei ole tietenkään hyvästä opettajuudesta, vaan hyvästä tarinankerronnasta ja huonosta opettajuudesta.

On yllättävää, kuinka usein tällainen tarinankerrontameininki nostaa päätään erikoisissakin mestoissa urheilun ulkopuolella. Eipä taida urheilukaan olla immuuni tälle...
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 60 kurkkijaa