Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

Löylyttelyä yli lajirajojen. Kaikkien kamppailulajien yhteisalue.

Valvoja: Valvoja

Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#16

Viesti Kari Aittomäki »

Niin.
Mikäs sitte on ohjaajan varsinainen rooli?

Kaskun mulla on tää kirous että yritin ohjata treenaajat kohti tilaa jossa he selviävät kovistakin tilanteista, toki täysin tietoisena siitä että harvalle niitä ääritilanteita kohdalle siunaantuu.

Andyn sinänsä validit näkemykset heijastavat lähinnä tarvetta ylläpitää (kaupallista) seuratoimintaa ja yhteisöidentiteettiä, antaa harrastajille karkkia ja kilpatason intoilijoille statusta urheilijoina, ikäänkuin kollektiivisina edustajina.
Tajuan pointin, olen ollut seuratoiminta-aktiivi, mutta mulle tuo soundi maistuu valheelliselta.

Koska se ydin on mielestäni siinäettä voin mä kuolla mutta en helpolla. Anna.. antakaa tulla.
Ja myös siinä rumemmassa hahmotuksessa jossa väkivallalla on hyötykäyttönsä.
Jossa sillä vastaanotolla on oma roolinsa myökski.

SIKSI mä hakeutuisin mieluummin yakuza-tappajan miekkaseminaarille kuin perinnekoulun edustajalle.
Pelottava opettaja antaa maalin johon pyrkiä.

Tottakai niin tekeee myös urheilusankarit ja traditiomessiaat.

döö.. hyvin mahtavia hetkiä ovat olleet ne kun arvostetut ja virallisestipalkitut ohjaajat ovat itsetuntoa boostanneet.
Niinku vaikka Wadogurut tai shotokanpäälliköt tai jutsuruhtínaat tai muut yliyliylimahtiveikkoset.
Vaikka se tottakai on varmasti ollut vain tota stripparilumetta.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 13
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#17

Viesti Lasse Candé »

Pitääkin vastailla omiin kysymyksiini...
Lasse Candé kirjoitti: elo 7, 2018, 13.01mutta miten täällä nähdään karisma ja sen merkitys? Minkälaiset vetäjät ovat karismaattisia ja onko se vai jokin muu motivoivaa?

Entäs arvovalta? (En tykkää sanoa "auktoriteetti" ominaisuutena (vaan tahona), mutta tuo oli paras otsikko mitä keksin.) Miten tärkeää teille on että vetäjä on auktoriteetti, eli että hänellä on arvovaltaa? Linkittyvätkö arvovalta ja karisma mielestänne yhteen vai onko kyseessä erilliset ominaisuudet?

Entäs vetäjät...
Yritättekö olla karismaattisia ja jos, niin miten? Tai tiedättekö/luuletteko olevanne ja mistä luulette karismanne rakentuvan? Onko teille arvovalta tärkeää ja miten pidätte sen näppylöissä?

(...)

Entäs kokemuksia vetäjistä? Saa ilmiantaa, varsinkin jos on hyvää sanottavaa!
En itse oikein omaa selvää kuvaa siitä mitä karisma tarkoittaa ja olisikin kiva kuulla Epulta minkälaisella määritelmällä hän on pelannut gradussaan. Olen aina ajatellut karisman jonkinnäköiseksi valovoimaksi, joka tarttuu kohderyhmälle. Vuorovaikutuksen osaaminen tai edellytysten omaaminen siihen. Koska maailma on epis, myös ulkoiset pinnalliset asiat voivat mielestäni vaikuttaa tähän.

Näen karisman merkityksen kaksipiippuisena. Oppilaana tarvitsee auktoriteettia joka vahvistaa etenemisen tapahtuneen. Toisaalta kuvailemani valovoimaisuus-karisma voi varsinkin alussa motivoida. Mutta myöhemmin olisi tärkeää, että ei tarvitse kiiltokuvaesimerkkiä ja että kypsyisi myös omatoimisesti. Ehkä kuitenkin nämä ovat lopulta harhoja ja kamppailu on sosiaalista toimintaa, jossa tarvitaan yhteisö joka potkii persauksille. (?) Ja ollaan takaisin opettajan karismaominaisuuksien tärkeydessä.

Tässä kohtaa näkisin myös eron johtamisen ja opettamisen välillä. Varsinkin jos oppi on sen kaltaista kuten kamppailussa, että enemmänkin tutkitaan laajasti melko perustavanlaatuista tavaraa, eikä niinkään edetä kurssimuotoisesti kohti uusia haasteita. Jälkimmäisen kategorian opettaminen kenties muistuttaa enemmän johtajuutta. (?)



En luule tarvitsevani arvovaltaista opettajaa, vaan anti kiinnostaa enemmän. Toki jos sitä antia on, tulee arvovalta itsestään. Se, että homma on näppylöissä ja treenijärjestelyt sujuvat, on tietenkin tärkeää. Tällöin voi keskittyä itse asiaan. Ylipäätään kaiken arvovaltameiningin tulisi tähdätä siihen että keskittyminen helpottuu. Tässä mielessä en ole tykännyt inttimäisestä opetuksesta, jossa ensinnäkin käsketään liikaa ja jossa toisekseen pilkotaan opetusta liikaa irrallisiin vaiheisiin... jotka käsketään erikseen ja käskyjä pitää odottaa.

Jos puhumisen tapa on kovin inttimäinen, tulee itselleni kuva siitä että opettajuudessa on epävarmuutta, jota yritetään tällä piilottaa. Kari sanoi hyvin toisessa ketjussa, että liika "ärjyvä äkseeraus" saa oppilaat etsimään heikkouksia ja löysäilemään. Näin varmasti on. Toisaalta näen tällaisen usein promoavan tottelumeininkiä ja jotkut pitävät siitä. Sitten yhteisö on vähän ajan päästä ennen kaikkea valikoitumisen, mutta mahdollisesti myös yksilönjalostuksen kautta, opettajansa näköinen. Jos oletetaan että tämä ei ole epäonnistuminen, on varmaan sitten arvovaltaisuus tärkeää, sillä se on edellytys tällaisen toiminnan rakentumiselle. Ja antaa kaikkien kukkien kukkia. Ehkä joku oppilas kaipaa tätä. Mutta suhteessa omiin kiinnostuksenkohteisiini kypsästä vastuunkantoon kykenevästä oppilaasta tämä ei istu, ellei sitten lasten opetuksessa, mistä minulla ei ole yksittäistä treeniä lukuunottamatta lajikokemusta.

Mutta joo, jos tämä intti-"arvovalta" sivuutetaan, niin näkisin omalla kohdallani karisman ja arvovallan yhteyden niin, että arvovalta tulee annista ja karisma voi tukea tätä antia. Karisma ei lisäänny arvovallan tavoittelusta vaan heikkenee. Tämä valovoimaisuus-karisma lisää myös suoraan arvovaltaisuutta. Pidän ominaisuuksia erillisinä, mutta toisiaan suurin piirtein tuolla tavalla läheisesti sivuavina.



Vetäjänä luulen olleeni karismaattinen ja haluamallani tavalla arvovaltaisa. Sellaisille, jotka eivät ole tottuneet rivijärjestelmässä takomiseen, saatan vaikuttaa jopa intti-tyypin käskyttäjältä, mutta se on sitten voi voi. Uskon oletetun karisman rakentuvan oman kiinnostukseni välittymisestä ja esimerkillisyydestä, sekä toivottavasti myös pohditusta ja harjoitellusta viestinnästä. Samoista asioista uskon oletetun arvovaltaisuuteni rakentuvan. Ja siitä että minimoin käskyttämisen, esim etten käskytä kenen pitää mennä rivissä mihinkin vaan annan kasata itse, että en käske koko porukkaa kun saa tekemällä vain sanomalla parille, pohtimalla hiljaisuuden ja metelin vaihtelua jne.

Ja aloitin sanomalla että luulen olleeni... En ole opettanut enää pitkiin aikoihin ryhmiä. Kun sain yhden keikan 2013 Ruotsissa leirivetäjänä, suunnittelin homman ja uskon vetäneeni kotiin. Noin muuten arvelisin että vähän vajaaseen kymmeneen vuoteen ei ole kovin hyviä sessioita mahtunut ja satunnaiset pienryhmäsessiot ovat menneet ihan eri merkeissä.

Näiden tärkeys onkin mielestäni suurempi, mitä isompi ryhmä. Mitä pienempi, sitä enemmän vuorovaikutuksellisuus nousee esiin. Suunnittelenkin sellaiset vain parilla pääajatuksella ja vähän katselemalla mihin homma etenee. Poikkeuksen muodostaa jos piensessio on enemmän treenisessio kuin jakosessio. Treenisessio tietenkin toteutetaan tekeminen mielessä pitäen. Tällaista en ole vetänyt pitkään aikaan.



Ilmiannan potkulaisia karismansa puolesta. Ja tässä nyt tietenkin unohtuu nimiä, mutta voihan sitä ilmiantaa myöhemminkin. Elikkäs aluksi Rojola, Jasse ja Mjölnir. Jassen treeneissä kävin jo ennen potkua muutaman kerran ja homma rakentuu esimerkillisyydestä, hyvistä treeneistä ja innostuneisuudesta. Rojolan ja Mjölnirin tapauksessa kantimia on ansaittu jo tänne kirjoittelemalla, mutta uskon että sama vaikutelma olisi muutenkin välittynyt. Rojolan tapauksessa (Senshido) rauhallisuus ja merkittävät ajatukset ("niin, tuostahan voi tosiaankin vain lähteä karkuun") sekä selkeästi hyvä sisällönhallinta hoitavat homman kotiin. Mjölnir taas on selkeästi ammattilainen, jolla on vetämiseen liittyen jotakuinkin kaikki palikat paikallaan. Aiheeseen liittyen voisi kai korostaa sitä puolta, että vaikka inttimäinen jämäkkyys näkyy, rento varmuus ja kohtaamistaidot poistavat siitä kaiken sen negatiivisen mitä olen edellä mollannut ja homma näyttää enemmänkin järkevältä systematiikalta.

Potkumiiteissä ollut kyllä muitakin todella karismaattisia, mutta nimet unohtuvat ja koko kohtaamisetkin. Osa taas on vetänyt hyvin ihan muilla kantimilla.
Kuvake
antti_lk
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 527
Lauteille: Maaliskuu 2006
Paikkakunta: Espoo
Etulaji: nyrkkeily, vapaaottelu
Takalajit: lukkopaini, bjj

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#18

Viesti antti_lk »

Määrittelisin karisman pääasiassa ammattitaidon, rauhallisuuden ja itsevarmuuden yhdistelmäksi. Parhaat valmentajat, joiden oppiin olen vuosien varrella päässyt, ovat olleet vahvasti moisia ja olen toivon mukaan valmennushommissa itsekin sellainen. Epävarmat ja ammattitaidottomat sortuvat (omien havaintojeni mukaan) usein häsläämään ja korvaamaan teknisen osaamisen puutteet vetämällä "kovaa" ja painottamalla voimankäytön ja voimaharjoittelun tärkeyttä – tai oheisharjoittelun noin yleensä. Karismaattisten tyyppien ei tarvitse todistaa mitään ja niiden toisten pitää sitten todistella minkä ehtivät.

Jos osaa asiansa (on karismaattinen) niin on yleensä riittävän arvovaltainen, eikä asioiden sujuvuudesta tarvitse huolehtia. Ellei sitten ohjaa epämotivituneita tai lapsia, jolloin haasteita yleensä riittää joka tapauksessa.
Andy kirjoitti: elo 8, 2018, 23.48 Minä olen ohjaajana pyrkinyt siihen, että oppilaat tuntevat itsensä mahdollisimman nopeasti tosi hyviksi, koska kehittyvät niin nopeasti tasokkaan ohjaukseni ansioista.
En pidä valmennettavien tai ohjattavien harhaanjohtamista oikein hedelmällisenä touhuna. Ryhmäliikunnassa tai kuntoilijoiden kanssa voi toki vähän tsempata osaamattomia, mutta mitä totisempaa touhu on, niin sitä tärkeämpää raakojen faktojen rehellinen esilletuonti mielestäni on. Yritän enemmän rohkaista yrittämään, vaikka olisikin vaikeaa ja kehua sitten kun sille on aihetta. Se, että porukka ei osaa jotain, kannustaa usein yrittämään kovempaa tai sitten asennoitumaan siihen, että kehityksen eteen pitää tehdä töitä pitkään. Mikään oikeasti arvokas ei tule ikinä helposti ja nopeasti.

Parhaita omalle kohdalle osuneita valmentajia: Kari Korhonen (nyrkkeily), Lucio Linhares (MMA), Randy Couture (MMA), Joachim Hansen (BJJ/MMA), Martin Kampmann (MMA).
PetriP
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 2135
Lauteille: Toukokuu 2006
Paikkakunta: Espoo
Etulaji: Judo

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#19

Viesti PetriP »

Karisma on pitkälle esiintymiskykyä ja sinänsä irrallinen substanssi osaamisesta. Esimerkkinä vaikka yhdysvaltain ehkä huonoin presidentti joka onneksi kuoli kesken kauden
https://fi.wikipedia.org/wiki/Warren_G._Harding
Osasi ottaa yleisönsä ja oli vaan juuri sen oloinen että tuon tartte olla presidentti.

Vakuuttavaa esiintymistä ilman substanssi osaamista on varmasti kamppailuskenessä aivan riittämiin sitäkin
Kuvake
antti_lk
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 527
Lauteille: Maaliskuu 2006
Paikkakunta: Espoo
Etulaji: nyrkkeily, vapaaottelu
Takalajit: lukkopaini, bjj

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#20

Viesti antti_lk »

PetriP kirjoitti: elo 16, 2018, 09.45Vakuuttavaa esiintymistä ilman substanssi osaamista on varmasti kamppailuskenessä aivan riittämiin sitäkin
Kamppailu-urheilussa kyllä todella harvinaista. Pskanpuhujat erottuvat hyvin nopeasti, kun aletaan tekemään, eikä siinä vakuuttava puhe paljoa auta.
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#21

Viesti Andy »

Tarkoitin siis että pyrkimykseni on, että opetukseni tosiaan olisi niin hyvää, että harjoittelijat kehittyvät nopeasti ja tuntevat itsensä hyviksi sen takia. Varsinkin alkuvaiheessa tämä onkin mahdollista, jos oppilas käy paljon treeneissä eikä ole täysi lahjattomuus. Harrastajaryhmissä se taso sitten on yleisesti niin heikko, että jo ihan yksittäisellä treenillä on mahdollista saada lähes kaikille silminnähtävää edistystä jossain asiassa, kun keskittyy siihen ja opetusmetodit on kunnossa.

En itseasiassa näe, että olisi mitenkään kauhean haitallista, jos ottelija pitää itseään jonkin verran parempana kuin todellisuudessa on. Ainakin se on selvästi parempi tilanne kuin että hän pitäisi itseään todellista huonompana. Tämä johtaa itsevarmuuden kasvuun ja parempaan suorittamiseen kilpailuissa, kun on vakuuttunut omista kyvyistään. Tietenkään se ero oman käsityksen ja todellisuuden välillä ei saa olla tähtitieteellinen, koska se johtaa sitten romahdukseen, mutta yleisesti huipuiksi kehittyvät juuri ne, jotka ovat vakuuttuneita omasta erinomaisuudestaan.

Kuntoilijoiden kohdalla asialla nyt ei ole suurta väliä, mutta jos he uskovat kehittyvänsä nopeasti, niin he jatkavat todennäköisemmin treenaamista ja kehittyvät ainakin johonkin.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 13
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#22

Viesti Lasse Candé »

Olin ymmärtävinäni Andyn pointin tuossa, mutta kaimansa on vastaavasti oikeilla jäljillä.

Itse suosin harjoitteita, joissa voi tuntea sekä haasteellisuuden että kehittymisen. Se saa tuntemaan itsensä hyväksi, jos tuntuu että ei osaa, mutta että oppii ja kohta jo melkein osaa.

Alkumetreillä karatessa on haasteita kiertää nyrkkejä oikein siinä vakiokaratelyönnissä ja toteuttamalla ensimmäisen session treenin tämän suhteen oikein, voi saada jengin aika innostuneeksikin siitä että kehittyvät.

Mutta antti_lk:n pointti haasteista on vastaavasti arvokas. Andy ei tarkoittanutkaan että jäädään mukavuusasteelle nauttimaan hyvyydestä. Tästä on silti tärkeää erikseen mainita, koska treenien vaikeustason säätö voi olla hankalaa kummin päin tahansa ja monesti kannattaa myös vaikeuttaa ja osoittaa tällä tavoin puutteita.



Mutta enemmän ketjun varsinaisesta aiheesta, itseeni upposi PetriP:n viesti kenties parhaiten tähän mennessä, sillä itsekin olen ajatellut karisman melko pinnallisena konseptina. Tai ei oikein niinkään, mutta vähän niinkuin esiintymishyvyydessä analoginen rakkausmaailman sille ominaisuudelle että kaikki ovat lääpällään. Eikä pelkästään analoginen vaan osin jopa päällekäinen: karismaattisiin henkilöihin monet ovat lääpällään, vaikka ei kenties olekaan sama asia.

Ja juuri tämän pointin takia itseäni kiinnostaa ensimmäisenä käsitteen määrittely. Että minkälaista ominaisuutta Eppu lähti kelailemaan johtajuuteen liittyen. Sitten kun määritelmä on kiinnitetty, voi asiaa pohtia sen kontekstista. Tai toki myös muistakin, koska jo nyt sana ymmärretään erinevin tavoin.
Kuvake
Eppu
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 3297
Lauteille: Joulukuu 2005
Paikkakunta: Hattula
Etulaji: Holismi
Takalajit: Taekwondo, BJJ/SW

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#23

Viesti Eppu »

Lasse Candé kirjoitti: elo 16, 2018, 20.10 Ja juuri tämän pointin takia itseäni kiinnostaa ensimmäisenä käsitteen määrittely. Että minkälaista ominaisuutta Eppu lähti kelailemaan johtajuuteen liittyen. Sitten kun määritelmä on kiinnitetty, voi asiaa pohtia sen kontekstista. Tai toki myös muistakin, koska jo nyt sana ymmärretään erinevin tavoin.
Tämä oli yksi työni suurimpia vaikeuksia. Käsitteiden karisma ja karismaattisuus määritteleminen on äärimmäisen vaikeaa, eikä siinä ole oikeastaan kukaan onnistunut siten, että olisi ainakaan tiedeyhteisön yleistä hyväksyntää saanut. Tästä syystä tutkimukseni tavoite olikin lähinnä selvittää, ikään kuin kaleidoskooppiin vilkuilemalla, että löytyykö käsitteiden takaa asioita, joista voisi olla jatkotutkimuksen kautta hyötyä.

Itse omaksuin kaikista parhaiten Weberin ajatukset karismaattisesta johtajuudesta (Charismatic authority). Legitiiminä vallankäytön perusteena voidaan hänen mukaansa käyttää rationaalislegaaleja perusteita, traditioita tai karismaa. Tämä mukailee selkeästi piirreteoreettista lähestymistä, jonka keskiössä on karismaattinen henkilö, hänen ominaisuutensa ja toimintansa. Kokonaisvaltaisemmin karismaattisuuden ilmiötä selittäväksi ja helposti lähestyttäväksi näkökulmaksi esittäisin Kleinin ja Housen "On Fire-näkemystä". Karismaattinen vaikutus on kuin tuli, joka vaatii palavan materiaalin, happea ja sytyttävän kipinän, eli potentiaaliset seuraajat, myötämieliset ympäröivät olosuhteet ja karismaattisen henkilön, joka yhdistää näiden vuorovaikutuksen. Yksinään mikään elementeistä ei muodosta tulta. Karismaattisuutta käsittelevässä kirjallisuudessa puhutaan monesti kriiseistä, joita ihmiset kokevat. Ne voivat olla todellisia ja konkreettisia, kuten työttömyys, sota tai nälänhätä, mutta toisaalta myös yksilöiden sisäisiin emootioihin perustuvat jännitteet täyttävät tämän määritelmän. Tällaiset kriisiolosuhteet luovat yksilöille näkyviä ja näkymättömiä tarpeita, joihin karismaattinen henkilö on kykenevä tuottamaan ratkaisuja. Hyvin useasti karismaattisista johtajista puhuttaessa keskustelu etenee erilaisten henkisten johtajien pariin, mikä mielestäni onkin oiva esimerkki: Joissain tapauksissa täysin funktionaaliset ihmiset kokevat jonkinlaisen tarpeen "hurahtaa" tietynlaisen ihmisen vallankäytön kohteeksi, minkä seurauksena he jopa uhraavat oman elämänsä kokiessaan sen tuovan jotain merkitystä elämäänsä.

Omassa ajatusmaailmassani juuri tällaisista henkisistä johtajista käytetyt esimerkit resonoivat joidenkin kamppailulajipersoonien kanssa. Yksi yleisistä ilmiöistä on jonkin henkilön ylivertaisten kykyjen ja ominaisuuksien korostaminen ja mystifioiminen. Tästä hyvänä esimerkkinä toimikoon vaikka oman taekwondoseurani pääopettaja, jota en fyysisesti edes tavannut ensimmäisen kolmen harrastusvuoteni aikana. Hänen sanomisensa ja tekonsa olivat silti seurassamme ainut totuus, jota sai julistaa ja opettaa. Hänen poissaoloaan perusteltiin kaikenlaisilla erikoisuuksilla ja harrastajille annettiin ymmärtää, että hänen aikansa ja oppinsa ovat tarkoitetut sitten korkeammalle tasolle päästyä. Esiteiniä poikaa tällainen kiehtoi, se tarjosi jonkin käsinkoskettamattoman ja näkymättömän tavoitteen, jota kohti työskentelemällä uskoi jossain vaiheessa kehittyvänsä tasolle, jonka takana olisi palkinto ja jotain suurempaa. Asioiden abstraktius ja "seuraajien" ominaisuuksien ja tarpeiden ymmärtäminen on tässä mielestäni oleellista. Nyt 29-vuotiaana tuollainen ei vetoaisi minuun pätkääkään.

Otsikon mukaisesti on myös mielenkiintoista käsitellä auktoriteetin ja vallankäytön käsitteitä. Itselleni auktoriteetti tarkoittaa juuri weberiläistä näkemystä siitä, että mistä syistä yksilö kokee jonkun tahon olevan oikeutettu käyttämään valtaa itseensä. Olen monesti myös törmännyt siihen, että sana valta ja vallankäyttö aiheuttaa monissa ihmisissä vastareaktioita ja yhtäläisyysviivoja pakkovallan suhteen. Olen monesti käyttänyt keskusteluissa vallankäyttöesimerkkeinä kuntosalini päävalmentajaa ja vaimoani. Minä olen antanut heille oikeutuksen sanella tiettyjä asioita, joiden mukaan toimin. Esimerkiksi valmentajalleni olen antanut oikeuden sanoa mitä ja miten teen salilla, uskon hänen laatimaansa ohjelmointiin ja harjoitteisiin ja työskentelen ajoittain yli omien fyysisten ja henkisten rajojeni, sillä uskon siihen, että näin toimimen on järkevää ja edistää omaa etuani. Vallankäyttö on tietysti helpointa mieltää epämieluisien tekojen perusteluksi, mutta lopulta kysymys on kuitenkin mielestäni yksilön halusta olla vallankäytön kohde: ei vaneripala, missä lukee 80, pakota minua ajamaan alle 80km/h, mutta uskomme siihen, että yhteisellä päätäntävallalla organisoitujen tahojen valtuuttamana jokin taho on määritellyt, että on kaikkien etu, että näin toimitaan.
"10 physical skills are: cardiovascular/respiratory endurance, stamina, strength, flexibility, power, speed, coordination, agility, balance, and accuracy. You are as fit as you are competent in each of these 10 skills."
Treenipäiväkirja

Erik Sandström
Mestaritehdas Oy
Instagram/Facebook
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 13
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#24

Viesti Lasse Candé »

Hyvää settiä!

Tuossa vähän näkyy se mitä PetriP meinasi, mikä oli itselläni tausta-ajatuksena ja mistä jatkoin Petrin viestin jälkeen.

Eli tämä Epulta...

"Legitiiminä vallankäytön perusteena voidaan hänen mukaansa käyttää rationaalislegaaleja perusteita, traditioita tai karismaa."

...ja paljon muutakin tuossa viestissäsi ikäänkuin tekee karismaattisuudesta käsitteen joka on irrallinen kaikista paremmin ymmärretyistä käsitteistä. Tuossahan mahdollisesti "rationaalislegaali" pitää sisällään näitä tässäkin keskustelussa mainittuja vetäjän laatutekijöitä?

Itse olenkin aina ajatellut jotakuinkin niin, että kun muut positiiviset kuvaukset loppuvat (mutta positiivisuutta on vielä enemmän) mennään karismaattisuuden piiriin. Toisaalta en ajattele täysin näinkään, vaan karisma soi omissa korvissani sellaisella tavalla, joka jotenkin yhdistelee pätevyystekijöitä ja ulkoisia attribuutteja. Esim miesten tapauksessa pitkiä sellaisia pidettäneen karismaattisina herkemmin. (?)



Mielenkiintoista tässä kaikessa on tietenkin yhteys kamppailulajimeininkeihin. Näissä piireissä melkein sata prosenttia porukasta haluaa turvariepuja, joilla asioita voi yksinkertaistaa. En mene sen syvemmin siihen, kuinka tämä näkyy eri lajigenreissä. Kun mainitset nämä kultimmat setit, siellä luultavasti ulkoistamisperuste on jotakuinkin sellainen, että "meidän mestarimme pystyisi" ja siitä eteenpäin sekoittuu isähahmo ja visio itsestä samojen taitojen omaajana. Vaatii hemmetinmoista karismaa onnistua saamaan seuraajia tuolla tavalla. Menee aiheesta hieman ohi, mutta osa bullshit osaajista on oikeasti päteviä kamppailijoita. Olen kuullut lähemmin juttua yhdestä tällaisesta, joka osaa sitten laittaa ns runtua oikeissa kohdissa ja siellä on siis väkivalta yhtenä ohjausmenetelmänä mukana, että saadaan jengi huutamaan hallelujaa...

Vähän karkasi, mutta tuossa Epun viestissä näkyy nähdäkseni myös toivo, eli että ehkäpä karisman kautta voi saada lisäarvoa. Aivan varmasti näin onkin, mutta onko myöskin niin, että oikeastaan ainoa keskusteltava tässä on, mitä helvettiä tämä karismaattisuus tarkoittaa? :D
Kuvake
Eppu
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 3297
Lauteille: Joulukuu 2005
Paikkakunta: Hattula
Etulaji: Holismi
Takalajit: Taekwondo, BJJ/SW

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#25

Viesti Eppu »

Määrittelyvaikeuksien ei ole mielestäni syytä jarruttaa keskustelun sisältöä: oikotienä voidaan mielestäni pitää vaikka Weberin näkemystä siitä, että karisma on erityisen yksilön ominaisuuksille perustuva vallankäytön legitimiteetti. Näkemystä ominaisuuksien sisäsyntyisyydestä, jumalallisuudesta ja opittavuudesta voidaan pitää omana juonteenaan.

Minun mielestäni oleellisinta on määrittelyn sijaan ymmärtää, miten voimakkaasti subjektiiviset ja irrationaaliset kokemukset ja käsitykset vaikuttavat toimintaamme. Paljon enemmän, kuin kehittyneen maan kansalainen itselleen edes tunnustaa. Tällä hetkellä johtajuustutkimuksen kovia sanoja ovat kontekstuaalisuus ja relaatiojohtajuus. Universaalien johtajuussääntöjen ja -hyveiden metsästyksessä on jatkuvasti törmätty tapauskohtaisiin ristiriitoihin. Mielestäni karismaattisuudenkin suhteen on siis mielekästä pohtia mitkä ovat ne tilannetekijät, johtajan/vetäjän ominaisuudet ja seuraajan ominaisuudet ja tarpeet, joiden kombinaatio kussakin tilanteessa synnyttää "jotain ylivertaista".
"10 physical skills are: cardiovascular/respiratory endurance, stamina, strength, flexibility, power, speed, coordination, agility, balance, and accuracy. You are as fit as you are competent in each of these 10 skills."
Treenipäiväkirja

Erik Sandström
Mestaritehdas Oy
Instagram/Facebook
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 13
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#26

Viesti Lasse Candé »

Mielenkiintoinen pointti, mikäli luen sen oikein. Eli että karisman syvintä luonnetta ei ole pakko hahmottaa (ja esim tätä kautta tajuta kuinka sitä voi oppia, mikäli se on mahdollista), vaan asiaa voi pohtia myös sen merkityksen kautta, oli se mitä tahansa. Suurin piirtein näinkö?

Tuossa laitoin sulkuihin käytännön implikaation ymmärtämisestä. Eli että sitten ehkä pystyy harjoittelemaan. Toisaalta se voisi myös tarkoittaa että oppilas voisi vapautua karismaattisen hahmon tarpeesta. Ymmärryksestä voi seurata mitä tahansa hyvää. Mutta tosiaankin se on yksi asia ja jos ei siinä pääse eteenpäin, ei sen tarvitse rajoittaa keskustelua karisman merkityksestä, joka on isoksi osaksi toinen asia.

Koska tämä lähti sotavoimista, siellähän olisi ensisijaisen tärkeää saada johtajat aseteltua oikeisiin tehtäviin, jolloin karismaattisuuden tunnistamisen (sillä tasolla että vaikkapa kuinka paljon sitä koetaan olevan) ja sen tarpeen vastaavan löytämisen kautta voisi asetella johtajia oikeisiin tehtäviin.

Ja kun tästä palataan samoissa merkeissä kamppailulajeihin, mitä luultavimmin karismaattisten henkilöiden opettajanostoihin on jo mekanismeja, ihan jo alkaen siitä että sellaiset hakeutuvat niihin tehtäviin tai eivät ainakaan pakoile niitä. Ja aivan varmasti fiksut opettajat tekevät oppilaistaan nostoja. Tällöin olisi silti tärkeää antaa muiden kehittyä. Lajeihin tästä saa siis ainakin sen inputin, että ei välttämättä ole pakko laittaa hyvillekään oppilaille vetämispaineita, jos vain löytyy muita täyttämään sen tilan.

Yhdessä koryussa muuten edellinen päämies ohjeisti nykyistä valitsemaan oppilaaksi potentiaalisesta teknikosta ja potentiaalisesta opettajasta mieluummin potentiaalisen opettajan, vaikka olisi teknisesti huonompi. Tämä, koska se takaa koulukunnan säilymisen varmemmin, opettajuuden ollessa juuri se oleellinen tekijä. Luultavasti koko asettelu on hypoteettinen ohjenuora, mutta tuollaiset tarkastelut tehtäneen pintapuolisesti jonkin karismaominaisuuden pohjalta tai sitten nopeasti bongattavan analyyttisyyden.
Kuvake
Eppu
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 3297
Lauteille: Joulukuu 2005
Paikkakunta: Hattula
Etulaji: Holismi
Takalajit: Taekwondo, BJJ/SW

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#27

Viesti Eppu »

Lasse Candé kirjoitti: elo 20, 2018, 11.36 Mielenkiintoinen pointti, mikäli luen sen oikein. Eli että karisman syvintä luonnetta ei ole pakko hahmottaa (ja esim tätä kautta tajuta kuinka sitä voi oppia, mikäli se on mahdollista), vaan asiaa voi pohtia myös sen merkityksen kautta, oli se mitä tahansa. Suurin piirtein näinkö?
Tuota, ehkä itse ajattelisin osittain pikemminkin päinvastoin. Eli juuri se ilmiön syvin olemus on oleellista, yleistettävämpi ja selittävämpi, sillä juuri pinnalliset ja tapauskohtaiset selitykset ja määritelmät karismasta toimivat ainoastaan ko. caseissa.

Eli esimerkiksi karismaattisuuden oppimisen kannalta ei ole hedelmällistä tarkkailla itse karismaattiseksi kokemansa käytöstä ja kopioimista, vaan tulisi ymmärtää miksi itse kokee tämän vaikuttavaksi, minkä kautta voisi ymmärtää miksi joku muu kokisi itsensä samoin vetoavaksi.
"10 physical skills are: cardiovascular/respiratory endurance, stamina, strength, flexibility, power, speed, coordination, agility, balance, and accuracy. You are as fit as you are competent in each of these 10 skills."
Treenipäiväkirja

Erik Sandström
Mestaritehdas Oy
Instagram/Facebook
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 13
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#28

Viesti Lasse Candé »

Tässä on varmaan jotakin viestinnällistä haastetta, sillä itse ymmärrän tuon edellisen viestin ensimmäisen kappaleen lopun ja koko toisen kappaleen ("Minun mielestäni oleellisinta on määrittelyn sijaan ymmärtää, miten voimakkaasti subjektiiviset ja irrationaaliset kokemukset ja käsitykset vaikuttavat toimintaamme. (...)") yhä edelleen noin.

Mutta tässä näkyy myös mahdollinen selkeä näkökulmaero, jos Epulla onkin koko ajan fokus enemmän karismaatisuutta kokevassa (johdettava/oppilas), karismaattisoletetun tahon (johtaja/opettaja) sijaan. Muutenkin, olen siitä saakka kun ensimmäistä kertaa näin tekstejä tästä kiinnittänyt huomiota siihen, että Eppu käyttää sanaa "ilmiö" eikä sanaa "ominaisuus". Aluksi sivuutin sen fysiikan opettajan pilkunnusautteluna, mutta tämän ketjun edetessä alkaa näyttää siltä että sana voisikin olla harkittu tai muuten vain onnistunut. Jos Eppu käsitteleekin jonkinnäköistä karismaattisuustapahtumaa, joka pitää sisällään sekä johtajan että johdettavan (=ilmiö) eikä karismaattisuutta joka johtajalla on (=ominaisuus).

Miten tahansa, Epun pointti siitä, että yhden näkökulman minkäännäköinen haasteellisuus ei saa laittaa pistettä muiden näkökulmien käsittelylle, on itsestäänselvästi tosi.



Toisekseen, karismaattisuuden tai "karismaattisuustapahtuman" syitä voi ymmärtää kun ymmärtää milloin näistä on kyse tai päinvastoin, näitä voi ennustaa ja harjoitella, jos ymmärtää mistä ominaisuudessa tai ilmiössä on kyse. Tätä voi lähteä käsittelemään mistä suunnasta tahansa. Tämä tietenkin aikaansaa kana vai muna -asetelman ja meillä on taipumus painottaa kana-näkökulmaa jos muut puhuvat liikaa munasta ja päinvastoin. Ei aina voi puhua pelkästä munasta.
Kuvake
Eppu
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 6
Viestit: 3297
Lauteille: Joulukuu 2005
Paikkakunta: Hattula
Etulaji: Holismi
Takalajit: Taekwondo, BJJ/SW

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#29

Viesti Eppu »

Aiheesta keskusteleminen on ihan kielellisestikin haastavaa. Suomeksi sanat karisma, karismaattisuus ja karismaattinen ohjaavat vääjäämättä yksilökeskeisille ominaisuuspoluille. Sanat ovat myös "maallikkoköytön" takia niin monitulkintaisia, ettei ole mahdollista lähteä samalta viivalta. Karismahan on samana varhaiskrisrittyjen kielestä. Sillä viitattiin armon lahjaan toteuttaa tekoja, kuten parantaminen tai kielillä puhuminen. Weber tieteellisti tämän käsitteen 1900-luvun taitteessa. Ongelmaksi muodostui hänen ennenaikainen kuolemansa ja maailmansodat. Saksankieliselle tekstille, jossa kerrottiin yksilön ylivertaisesta kyvystä saada muut seuraamaan itseään, ei sattuneista syistä oikein ollut enää -40-luvun lopulta eteenpäin tilausta... Varsinkin kun piirreteoreettinen suuntaus pyrittiin häivyttämään koko johtajuustutkimuksen kentältä.

Ilmiö on sanana juuri se mitä hain takaa jo tuolla on fire -ratsulla. Karisma (tai mitä sanaa halutaankaan käyttää) ei mielestäni voi syntyä ilman yksilön, seuraakaan ja ympäristön täydellistä sopimista toisiinsa.


Pointti on mielestäni siis siinä, että jos tuosta videosta ottaa irti aikakauden, stadionin, yleisön, bändin ja katsoo videon ilman ääniä, siinä on vain oudosti pukeutunut viiksistä, joka kouristelee. Kaikilla mausteilla kyseessä on kuitenkin minun mielestäni yksi mahtavimpia vetoja, ikinä. Toisaalta monen mielestä varmaan ei. Tai vaikka taiteellisesti olisikin, niin vaikkapa Nokian yhtiökokouksessa moinen ei toimi.

Ps. Tällaista tosi nopeaa naputusta askareiden välissä.
"10 physical skills are: cardiovascular/respiratory endurance, stamina, strength, flexibility, power, speed, coordination, agility, balance, and accuracy. You are as fit as you are competent in each of these 10 skills."
Treenipäiväkirja

Erik Sandström
Mestaritehdas Oy
Instagram/Facebook
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Vetäjän karisma ja auktoriteetti

#30

Viesti Andy »

Tulipa mieleen, että huonoin mahdollinen ohjaaja olisi varmaan sellainen, joka on todella karismaattinen, mutta taitamaton. Hän opettaisi siis huonosti ja jopa väärin, mutta karismansa ansiosta saisi oppilaat vakuuttuneiksi, että opetus on oikeilla linjoilla. Tehtyä vahinkoa olisi vaikea edes korjata millään.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 61 kurkkijaa