CrossFit

[Eppu]

Olivatko karsinnan lajit suhteellisesti kestävyyspainotteisia?
Mun on vähän vaikea hahmottaa millaista suorituskyvyn eroa kisassa minuutin ero tarkottaa. Happokestävyyttä ja hapenottokykyä tarvittaneen kuitenkin merkittävästi, jotta just vaikka naruhyppyihin saa herkän liikkeen.

Kyseessä oli siis kertaalleen läpimentävä treeni, johon sai käyttää maksimissaan 20min. Yli sen olevat ajat kertovat, että jokainen sekunti on tekemättä jäänyt toisto. 20 minuuttia on CF-termein keskipitkä laji, se ei testaa varsinaisesti kestävyyttä, kuten vaikka maratonsoutu, mutta pitäähän kestävyysomainaisuksien olla kunnossa, että kykenee työskentelemään noinkaan pitkään vaaditulla intensiteetillä.

Minuutin erot menee mielestäni ennen kaikkea energiatehokkuuden ja taitavuuden piikkiin, toki myös kunnon. Tuon karsintalajin kaikki osiot ovat itsessään tehtävissä normikunnolla kevyestikin, mutta tekemällä juttuja liian nopeasti tai liian pitkinä sarjoina, alkaa väliin tulla puuskutustaukoja ja epäonnistuneita toistoja. Erityisesti huipputasolla kyse on ainakin Mikko Salon mukaan juuri liikkeen taloudellisuudessa voittamisessa, sillä kuntonsa ja voimiensa kannalta huiput ovat periaatteessa varsin tasaväkisiä.

Minuutti kertyy aika helposti puuskutellessa ja tankoja tuijotellessa.

[Mjölnir]

Tein tämän karsinnan kahdesti, ensimmäisellä kerralla lähdin soutamaan täysillä ja sippasin tuplanaruhypyissä täysin, aika silloin 21:39. Nyt lähdin soutamaan kevyesti, niin oli vielä virtaa puolenvälin jälkeen. Tuplanaruhypyissä pelkästään voi sen minuutin saada eroa: kaveri joka vetää unbroken, sillä menee minuutti, kun meikäläisellä menee ainakin kaksi

[Eppu]

Tein tämän karsinnan kahdesti, ensimmäisellä kerralla lähdin soutamaan täysillä ja sippasin tuplanaruhypyissä täysin, aika silloin 21:39. Nyt lähdin soutamaan kevyesti, niin oli vielä virtaa puolenvälin jälkeen. Tuplanaruhypyissä pelkästään voi sen minuutin saada eroa: kaveri joka vetää unbroken, sillä menee minuutti, kun meikäläisellä menee ainakin kaksi

Minunkin piti juuri kirjoittaman, että tuollainen suoritus on helppo tuhota jo ensimmäisessä liikkeessä.

Sitten esimerkiksi vielä tuplanaruhypyistä ja liikketehokkuudesta. Itsekin pystyisin pakottamaan itsestäni sen sataa hyppyä putkeen, mutta sen jälkeen en kykenisi enää jatkamaan mihinkään, vaan puuskuttaisin todennäköisesti niin kauan, että suorituksen ja rasitusvelan yhdistelmän muodostama aika olisi pidempi, kuin toistojen suorittaminen rauhallisemmin ja pätkimällä.

Games-tasolla esimerkiksi vuoden 2008 mestari Jason Khalipa on tunnettu siitä, että hän lähtee kaikkiin lajeihin täysillä ja johtaa niitä johonkin pisteeseen, mutta sitten kärsii lopuksi muitten ohitellessa. Olen itse pyrkinyt tänä syksynä tietoisesti rauhoittamaan tahtiani metconeissa, vaikka alku tuntuisi siltä, että voisin puskea kovempaakin yritän himmata, kyllä sitä sitten kierrosten ja kellon kuluessa ehtii kiristämään ja kärsimään. Olen huomannut tällä olevan selvää vaikutusta, olen salillamme treenaavien keskuudessa alkanut selvästi nostamaan tulostasoani paljon nopeammin, kuin mitä kunnon paranemisella voisi selittää.

[Andy]

Viime Kuntokarkeiloiden voittajakolmikko, Eli minä, Pelander, Kilpeläinen ovat kaikki mukana nyt LinnaMasterseissa. Otetaan revanssi

Toivottavasti itse kisoissa on joku maksimivoimalaji, luulen, että se on ainut tapa voittaa tuo entinen kolleegani Raution Antti, joka teki jäätävän tuloksen karsinnassa

Juuri tällaista tilannetta tarkoitan, että lajivalinta suosii jotakuta kilpailijaa.

[Eppu]

Viime Kuntokarkeiloiden voittajakolmikko, Eli minä, Pelander, Kilpeläinen ovat kaikki mukana nyt LinnaMasterseissa. Otetaan revanssi

Toivottavasti itse kisoissa on joku maksimivoimalaji, luulen, että se on ainut tapa voittaa tuo entinen kolleegani Raution Antti, joka teki jäätävän tuloksen karsinnassa

Juuri tällaista tilannetta tarkoitan, että lajivalinta suosii jotakuta kilpailijaa.

Sen takia kisoissa on niin monta erilaista lajia, että allekirjoituksestani löytyviä kaikkia fitneksen osa-alueita testataan (Pikkukisoissa harvemmin suoria kestävyyslajeja, mutta koko päivän kestävä kilpailu kyllä mittaa kestävyyttä palautumiskyvyn kautta). Monet kisat, erityisesti aloittelijoille suunnatut, karsivat myös maksimivoiman suoran testaamisen pois, mutta maksimivoima näkyy tietysti siinä, että kykenee sitten muissa lajeissa liikuttamaan kevyempiä taakkoja helpommin.

[Andy]

Niin ja riippuen kisajärjestäjän valitsemista lajeista eri kilpailijoilla on parempi tai huonompi mahdollisuus voittaa. Tämä on se, mikä ei minun ajatusmaailmaani urheilusta oikein sovi.

[Eppu]

Niin ja riippuen kisajärjestäjän valitsemista lajeista eri kilpailijoilla on parempi tai huonompi mahdollisuus voittaa. Tämä on se, mikä ei minun ajatusmaailmaani urheilusta oikein sovi.

Ei, vaan kisat voittaa se, joka on muita parempi kaikilla kymmenellä fyysisen kunnon ominaisuudella mitattuna. Se tarkoittaa sitä, että voimanostaja voittaisi yhden lajin, maratoonari toisen ja telinevoimistelija kolmannen, mutta CrossFittaaja olisi niissä kaikissa kakkonen, keräten eniten pisteitä koko kisasta.

Miksi mulla on sellainen olo, että olisin käynyt tämän keskustelun jo useasti tässä samassa ketjussa?

[MikaM]

Sä luulit, että Antti antaa periksi? No huhhuh.

[Eppu]

Sä luulit, että Antti antaa periksi? No huhhuh.

En hetkeäkään, mutta ajattelin, että itsensä valmentajaksi esittelevä ihminen ymmärtäisi fyysisen toimintakykyvyn osa-alueita ja kunnon mittaamista. Tai että henkilö, jonka lajissa voittaja päätetään tuomareiden kesken arvioimalla, ei jatkuvasti dissaisi lajia, jossa mitataan sekunteja, metrejä ja kilogrammoja epäurheilulliseksi. Mutta siinä jo ihan liikaa adhominointia, haluaisin siis, viitaten Andyn kokemuspohja leveyteen, tietää, että onko tuon vänkäämisen taustalla joku oikeakin pointti?

[Ile]

Kyllä Andylla mielestäni ilmeinen pointti on. Kai sen voisi ilmaista jotenkin niin, että kisasuoritusten ja arviointikriteerien osalta kaiken sen, mikä kohtuudella olisi vakioitavissa, pitäisi olla vakioitu.

Jonkinlaisena vertauksena (ehkä ontuvana?) vaikka se, että yleisurheilun kymmenottelun osalta jokainen kisäjärjestäjä saisi muutella lajien pisteytystä ja samalla painoarvoa tai muutella juoksumatkojen pituuksia tai ottaa vaikka kiekonheiton sijasta ohjelmaan moukarinheiton.

Kyllähän tuo heikentäisi jonkin verran vaadittavan osaamisen ennustettavuutta ja vaikuttaisi mahdollisesti siihen, että urheilijalle ja taustajoukoille ei olisi niin mielekästä lähteä sitoutumaan esimerkiksi projektiin, jonka tavoitteena on olympiakulta lajissa vuoden 2024 olympialaisissa Pariisissa.

Ja olipa tuo mielekkyys oleellista tai ei, niin nimenomaan lajin huipputekijöiden välisten marginaalisten erojen kohdalla tuollainen "muuntelu" olisi varmasti omiaan herättämään kysymyksen siitä, että missä määrin yksittäisen kilpailun tuloslista kertoo yleisellä tasolla huippujen paremmuusjärjestyksesta kyseisessä lajissa.

Siinä mielessä tämä zoomaa liian kauas:

voimanostaja voittaisi yhden lajin, maratoonari toisen ja telinevoimistelija kolmannen, mutta CrossFittaaja olisi niissä kaikissa kakkonen, keräten eniten pisteitä koko kisasta.

Kun kyse on nimenomaan tasoltaan hyvin lähellä toisiaan olevien CrossFittaajien keskinäisestä paremmuusjärjestyksestä, joka ainakin tämän "Andy-pointin" mukaan saattaa nyt ratketa kisajärjestäjien lajivalintoihin.

Ihan toinen kysymys on se, että onko tuo ennustettavuuden puute nyt sitten CrossFitin osalta hirveän olennainen juttu. Ja kuten keskustelussa on tullut esille, niin sattumanvaraisuutta ja vaihtelua on muissakin lajeissa.

Esimerkiksi suunnistuksessa radoissa on paljon vaihtelua ja käsittääkseni esimerkiksi Keski-Eurooppalaisessa kulttuurissa suunnistuskisat ovat enemmän juoksukilpailuja kun taas meillä pohjolassa tehdään reitinvalinnasta haastavampaa jne... Ja kyllä kai suunnistus silti ihan kunnon urheilua on?

Mielestäni kilpaurheilu ei sulje pois sitä, etteikö vaadittavien suoritusten tarkkaa määrittelyä voitaisi pitää salaisuutena vaikka kisasuorituksen alkamiseen saakka, kunhan kisan säännöt vain ovat kaikille samat.

Mutta kyllähän se sitten vähän syö pohjaa siltä, että jonkun yksittäisen kilpailun perusteella voitaisiin julistautua tyyliin "Suomen kovakuntoisimmaksi".

Ja pointti ei siis ole siinä, että se "kovakuntoisin" voisi olla joku mystinen tuntematon suuruus, vaan nimenomaan siinä, että se olisi voinut olla sen kisan kakkonen tai kolmonen, mikäli kisajärjestäjä olisi sattunut painottamaan vähän eri ominaisuuksia. Mutta onko tällä oikeasti väliä?

Tulipas pitkä lätinä.

[Eppu]

Kai sen voisi ilmaista jotenkin niin, että kisasuoritusten ja arviointikriteerien osalta kaiken sen, mikä kohtuudella olisi vakioitavissa, pitäisi olla vakioitu.

Mutta liikestandardithan ovat CrossFitissä erittäin vakioidut. Se, että ne näennäisesti tarkentuvat ajan myötä, kertonee lajin tuoreudesta. Havaitut koukerot oiotaan ja tuomarointikelvottomat liikkeet (kuten käsilläseisontapunnerrus renkailla) työnnetään kokeilujakson mukana unholaan.

Kyllähän tuo heikentäisi jonkin verran vaadittavan osaamisen ennustettavuutta

"Prepare for the unknown" on yksi CrossFit-yhtiön tunnuslauseista. Mahdollisesti tuntemattomat variaatiot ja uudet yhdistelmät, tai vaikkapa täysin uudenlainen esterata, on lajityypillinen ominaisuus. Kuka pystyy valmistautumaan fyysisesti niin monipuolisesti, että pärjää myös lajissa, jota ei ole koskaan päässyt kokeilemaan.

Kun kyse on nimenomaan tasoltaan hyvin lähellä toisiaan olevien CrossFittaajien keskinäisestä paremmuusjärjestyksestä, joka ainakin tämän "Andy-pointin" mukaan saattaa nyt ratketa kisajärjestäjien lajivalintoihin.

Niin, jos kisajärjestäjä päättäisikin CrossFit-kisoille ominaisen lajikavalkadin sijaan pitääkin yllättäen vaikka voimanostokilpailut? Kyllä, tuollaisessa tilanteessa voimanostaja voittaisi kisat. Se, että useiden lajien joukossa on vaikkapa yksi maksimivoimalaji, ei tee voimanostajasta mestaria, sillä hänen pitää pärjätä myös muita ominaisuuksia vaativissa lajeissa. Entäs sitten se kaveri, joka ottaa pataan siinä maksimivoimalajissa? No häneltä puuttuu mestaruuteen vaadittava voima, eli strenght. Miten hän voisi siis olla kovakuntoisempi, kuin kaveri, joka voittaa maksimivoimassa JA pärjää kaikissa muissa lajeissa siten, että kokonaissaldo on paras?

Eikä ketään pakoteta CrossFit-kisoihin

[Ile]

Hyvä vastaus.

Entäs sitten se kaveri, joka ottaa pataan siinä maksimivoimalajissa? No häneltä puuttuu mestaruuteen vaadittava voima, eli strenght. Miten hän voisi siis olla kovakuntoisempi, kuin kaveri, joka voittaa maksimivoimassa JA pärjää kaikissa muissa lajeissa siten, että kokonaissaldo on paras?

Silti jää edelleen se pointti, että se kisajärjestäjien päätettävissä oleva muunteluvara saattaa tiukassa tilanteessa ratkaista lajin kärkimiesten välisen järjestyksen yksittäisessä kisassa eli sen, kuka on "kovakuntoisin". Tällä viikolla kovakuntoisin voi olla A ja ensi viikon kisoissa B, vaikka kummankaan omassa suorituskyvyssä ei tapahtuisi siinä välissä mitään muutosta millään osa-alueella.

Eli ketjun kommetteihin viitaten: jos LinnaMastersissa on joku sopiva maksimivoimalaji, niin Mjölnir saatetaan julistaa kovakuntoisemmaksi kuin ex-kollegansa mutta jos sellaista lajia ei ole, niin kovakuntoisemmaksi saatetaankin todeta ex-kollega.

Mutta eihän tätä tosiaan ongelmana (varsinkaan mitenkään merkittävänä ongelmana) tarvitse pitää ja kuten kerroit, niin liikestandardit ovat lajissa jo erittäin vakioidut ja kisakohtainen muuntelu näissä rajoissa nimenomaan kuuluu lajiin ja on oletettavasti myös osa sen viehätystä.

[Eppu]

Kyllä vaan. Lisäksi on oleellista, että kisoissa mitattaisiin tavalla tai toisella kaikkia kymmentä tunnistettua fyysisen toimintakyvyn ulottuvuutta, tasaisesti pistetyttämällä.

Olen muuten huomannut, että lajin epätasa-arvoisuuksia penäävissä keskusteluissa liu'utaan aina kohti käsitettä "kovakuntoisin". Sen sanominen aiheuttaa ihmisissä valtavia tunnekuohuja. Kumtokarkeloiden voittaja tai unbrokem8000-mestari eivät juurikaan aiheuta parranpärinöitä, mutta annas olla jos joku on Suomen kovakuntoisin sotilas tai Fittest on Earth, niin heti ollaan jonossa kertomassa miten asia ei ole näin, vaikka kilpailut olisivat muodoltaan identtiset.

[Ile]

No sehän on juuri se pointti, koska "kovakuntoisin" viittaa johonkin objektiiviseen tarkastelutapaan eikä yksittäisen kilpailun voitosta kertovaan tms. titteliin.

Näiden tunnekuohujen alkeellinen taso on tietysti sellainen vihjailu, että "eihän juuri crossfittaajat oikeesti niitä kovakuntoisimpia välttämättä ole".

Itse ajattelen, että CrossFit varmasti tällä hetkellä hetkellä lajina edustaa parhaiten yleistä/laaja-alaista kovakuntoisuutta*. Lähinnä akateemisesti nillitän, että äijät voi olla tuloslistalla vähän sattumanvaraisessa järjestyksessä sen mukaan miten kukin kisajärjestäjä asioita painottaa.

(Tosin on varmaan todella laaja-alaisesti kovakuntoisia esim. yleisurheilun piirissä. Lihastohtori Hulmi on jokusen kerran käsitellyt keihäänheittäjä Tero Pitkämäen tekemisiä erilaisten tulosten ja tekemisten pohjalta (tempaus, kestävyys jne), ja väittänyt hänen olevan Suomen yleisesti kovakuntoisimpia urheilijoita ja povaili, että ainakin jokunen vuosi sitten olisi vielä pärjännyt hyvin CrossFitissäkin ja nyt myöhemminkin jos siihen vähän panostaisi. Itse en tuohon ota kantaa. Mutta aika monessa lajissahan jo tehokas treenaaminen edellyttää sellaista kuntopohjaa, jota ainakaan maallikko ei pelkkiä kisasuorituksia katselemalla hahmota. Yksi esimerkki tästä voisi olla vaikka paini. Tämä suluissa oleva ihan sivuheittona).

[MikaM]

Tuo vie vääjäämättä siihen ajatukseen, että mitäs jos vuoden vaikka treenattais ristiin ja 10-ottelun 5 parasta ja CrossFitin viisi parasta kisaisi toisiaan vastaan kummassakin lajissa. Ehkä kuitenkin 10-ottelun tekniikkavalikoima olisi likaa CF-ukoille, mutta CF ottelusta voisi tulla mielenkiintoinen?