PetriP kirjoitti: ↑marras 22, 2018, 07.51
Vauhtikestävyyden tunnistat siitä, että pysty puhumaan yksittäisiä sanoja mutta et oikein lauseita. Ja anaerobisen kynnyksen siitä että sippaat ihan kohta . Mutta joo, mittarit on olemassa ja niitä löytyy varsin halpojakin niin miksi sitten ei niiden avulla
Muistisäännöt ja fiilikset ovat kyllä hyviä ohjeita, mutta kokemukseni mukaan ihmiset ovat niiden noudattamisessa todella huonoja. Suurin osa peruskuntoilijoista koettaa tehdä pitkää suoritetta aivan liian kovilla sykkeillä "no kyllähän... minä... tässä... lauseita puhun!", kun taas yläpäässä ihmiset eivät todellakaan mene sinne tasolle, mille heidän tulisi puskea. Mittarit käteen, mikäli tavoitteet ovat sen mukaisia
Andy kirjoitti: ↑marras 22, 2018, 09.25
Näillä tuskin sykemittari näyttää samoja lukemia - eikä varsinkaan samoja lukemia suhteessa maksimisykkeeseen.
Olet aivan oikeassa, yksilöiden välisiä eroja kuvaamaan pyrkinyt esimerkkini ontui suuresti. Mutta koska uskon vahvasti omaan pointtiini, siirryn internetkeskustelulle ominaisesti Stetson-Harrison menetelmään yhdistetyn cherrypickingin ja kokemusasiantuntijuuden avulla avaamaan tarkemmin hakemaani:
Maksimisykettähän arvioidaan ikään perustuen laskukaavoilla 205-½ikävuosista, 220-ikävuodet tai sitten testaamalla se maksimisyke oikeasti. Itselläni näin ollen arvot ovat laskennalliset 191, 190 ja testattu 208.
Arvion ja kattavasti testatun maksimisykkeen ja aerobisen ja anaerobisen kynnyksen välinen ero voi olla ainakin +/- 8 lyöntiä, en nyt jaksa kaivaa voisiko se olla enempikin. Laskennallisesti aerobinen kynnys on 70% maksimisykkeestä, näin ollen oma kynnykseni asettunee laskennallisuuden ja testatun ristitulessa jonnekin 125 (190x0,7-8) ja 154 (208x0,7+8) välille. 125 keskisykkeellä pystyn vetämään hengästymättä tunteja, näin olen esimerkiksi tehnyt reippailla jalkamarsseilla, kun taas 154:n keskisykkeellä pystyn vetämään puuskuttavan ja rajusti hikoiluttavan tunnin lenkin.
Tietysti kun itselläni on käytettävissä tuo oikea maksimisyke, niin seurailen sen mukaista ikkunaa ja kuten Andy veikkasikin oikein, pyrin pk-treeneissä 130:n keskisykkeeseen, kun aerobinen kynnykseni todennäköisesti on siellä 138-154 välillä. Mielestäni tämä kuitenkin puhuu testauttamisen puolesta, edes pelkän sykkeen osalta.
Andy kirjoitti: ↑marras 22, 2018, 09.25
Ei normikuntoilija tarvitse laktaattimittauksia mihinkään. Eikä edes oheistreeniä tekevä kilpaurheilija.
Normikuntoilija on vähän hankala käsite, mutta jos sillä tarkoitetaan ihmistä, joka harjoittelee sykealueiden mukaisesti jotenkin tavoitteellisesti, on mielestäni ihan relevanttia tehdä se oikeilla tehoalueilla. Tehoalueiden oikeassa määrittelyssä taas laktaatteihin, kaasuttamiseen ja maksimisykkeeseen nojaava data on kaikista varminta.
Kilpaurheilijan oheisharjoittelun osalta olen rajojen määrittämisen tarkkuuden suhteen oikeastaan vielä rankemmalla tuulella. Urheilijan kokonaiskuorma on valtaisa ja jokaisella harjoitteella on oltava jokin tarkoitus ja tavoite. "Väärin tehty" harjoite syö valtavasti viikkoenergiaa, lisää palautumisvelkaa eikä kehitä tavoiteltua ominaisuutta. Siinä missä kuntoilijalle riittää, että motivoi itsensä sohvalta lenkille, teki sen liian kovaa tai hiljaa, ollaan hyötyjen puolella, mutta kilpaurheilija syö pohjaa siinä lajitreenissä pärjäämisestä, jos oheistreeni tehdään huolimattomasti.