Kun '90-luvun alun lama iski, se kyykisti Suomen kaikista maailman valtioista pahimmin. Sen vaikutukset olivat traagisia. Samassa se tarkoitti suurta rakennemuutosta koko yhteiskunnassa. Ravintola- ja sitä kautta portsarimaailma taatusti muuttui sitä kautta paljon, kuten monet potkulaiset ovat vuosien saatossa kertoneet.
Ile jo mainitsi
Poket-kirjan. Se oli varsin viihdyttävää luettavaa. Uskon helposti, että kirjassa esiteltyjä legendaarisia ihmisiä ei enää niin paljon ovilla tapaa. Yhdeksi syyksi tähän on vuosien saatossa ja tässäkin ketjussa mainittu kilpailu, toisena syynä on esitetty pokepalveluiden ulkoistamista. Kilpailu itsessään on tervettä noin yleisesti, mutta siinä tietenkin on puolensa. Siinä, että portsarit enää harvemmin ovat talon omaa väkeä, näen hyviä puolia lähinnä työnantajalle. Työntekijät ja asiakkaat eivät siitä juurikaan taida hyötyä. Joku alalla toimiva voi kertoa tarkemmin.
Kari vihjaili minun olevan herkkä lumihiutale (DeusVult, kiitos tästä sanaparista
). Ehkä olen, mutta en ainakaan muista, että olisin henkilökohtaisesti joutunut portsareitten mielivallan kohteeksi. Sen sijaan olen sitä mielivaltaa todistanut monin tavoin. Kaikki baareissa ennen lamaa käyneet tietävät tasan tarkkaan mitä tarkoitan. Baareissa silloin aikoinaan oli usein sellainen ilmapiiri, että pokea piti miellyttää. Monia täysin perusteettomia uloskantamisia olen todistanut. Samoin se ylimielinen asenne, jolla monet wanhan liiton poken suhtautuivat jonoihin ja
maksavien asiakkaiden laskemiseen sisään, lienee pitkälti ollutta ja mennyttä.
Joskus kuusivuotiaana muistan, kun päätin, että tämän tilanteen muistan ihan vain muistamisen vuoksi. Mistään ihmeellisestä ei ollut kyse: istuin syyskuussa vanhempieni sängyn päällä joskus iltapäivällä ja katselin ikkunasta, kun varikset metelöivät vastapäisessä puistossa. Samasta syystä päätin muistaa yhden tilanteen niistä wanhan liiton portsareista. Erään suositun tanssiravintolan ihan oven edessä kaksi asiakasta ensin sanailivat ja sitten tehostivat sanojaan fyysisesti. Toinen jäi nopeasti alakynteen, ja hän huusi kahden metrin päässä lasioven takana tilannetta seuraavalle portsarille, että tämä soittaisi poliisit. Portsari ei tehnyt muuta kuin vain katseli.
Sitten on tietysti noita väkivaltafantasioita, joista Kari on aina ollut tunnettu, ja niiden toteutumisia. Sellainen ei nykypäivänä enää ole samalla lailla mahdollista kuin joskus ennen muinoin.
Nykyään on asiakkaan näkökulmasta huomattavasti paremmin. Poket eivät esitä olevansa joitakin Ylämään Drobineja, joita he eivät tietysti ole oikeasti koskaan olleetkaan. He ovat mukavia kavereita, joihin voi luottaa ja joiden kanssa voi ystävällisesti vaihtaa muutaman sanan. Se on harmi, että ala on niin alipalkattu ja me kaikki käytämme nykyään muovia paperin sijaan. Toivottavasti ala keksii jonkinlaisen uudistumisen.
. Ei tosin missään ikävissä merkeissä.
Juhannustansseissa ja festareilla oon ollu järkkärinä ja painitaidoista oli sikäli hyötyä että osasi nostaa vetelän selkä suorana.
