Duran kirjoitti: ↑elo 3, 2019, 01.20
Anteeksi että osallistun keskusteluun, mutta nyt tuntuu siltä. Kysymys kaikille teille, jotka olette oikeasti olleet tilanteessa, jossa oma/lähimmäisen/suojattavan henki ja/tai terveys on ollut uhattuna ja tilanne on saatu rauhoitettua, kumpaa arvostatte enemmän jälkipuinneissa, saatua oppia vai sitä, mitä papereissa lukee. Olikohan eka viestini? Kiitos ja anteeksi
Teretulemas vaan ja iskit sitte ytimeen.
Kuten tuosta Lassen viestistä voipi tulkita, Potku on jo aikas sisäänpäinlämpeävä ja akateeminen, jonka voi helposti tulkita myös turvakäytöksenä.
Se oikean tilanteen stressi, paniikki, hätäratkaisut, kömpelöinti ja ylilyönnit pyritään ikäänkuin kieltämään aivan ilmiöinä, sterilisoimaan hengiltä.
Koska sellaiseen ei ole muuta kontaktipintaa kuin se lievä epävarmuuden tunne jossainmissä jurriset ördää ja tulee tuntu että ehkä apu ei ihan heti ehdikään paikalle.
Mutta poliisiin luotetaan ja raastuvasta saa graniittiintaotun version tapahtuneista ja kun oikeamielinen ei ole koskaan väärässä!
Niinsanotussa treenaamisessakin haetaan malleja jossa voi ikäänkuin tyynesti tehdä jotain ratkaisuja, koska niinhän salillakin voi.
Tekniikat pitäytyvät sellasina joita tavanpaavokin voi toteuttaa ja hahmottamisen painopiste on jälkipeleissä eli kuulusteluissa.
Kukaan, siis kukaan ei treenaa Katua, joka sekin on itseasiassa varsin lastenleikkiä.
Joku Jim Shorttin kaltainen todella toimintakykyinen hahmo hypitään riemulla lyttyyn, edes tajuamatta sitä ironiaa.
Jossa "lampaat eivät yhtään tykkää paimenkoirista koska nämä muistuttavat liikaa susia ja sitä, että susia on."
Pägä pägä.
:tervetuloa:ja koeta pysyä aktiivisena, tämä on kuitenkin mehukasta kun jättää kliseet sikseen.
Ja vastauksena kysymykseen, minä olen liputtanut tosipaikkoihin hakeutumisen ilosanomaa jo melkomonta ajast-aikaa.
Mutta en kiellä etteikö kunniakirjoilla ja opettajaketjuilla antia olisi.
Tämän kyssärin olen esittänyt vuosien varrella muutamankin kerran:
Nostan taas tään muinoin esittämäni valintatehtävän.
Jos ois niinku kaks miekka-seminaaria, jossa toisessa kenjutsun suurmestari alenevassa polvessa aina.. aina.. Johonki epätodellisen kauas. Ja kys supersensei ois vielä huomattavan taitava. ja treeni tapahtuis siistissä kivamaineisessa dojossa merinäköalalla ja saunalla.
Mutta jos samaan aikaan tarjolla oisi jonku yakuza-miekkamestarin epämääräinen treenisessio jossain hylätyssä varastossa.. Mutta ois varma tieto siitä että jätkä on käyttäny terää oikeesti, vastaanpanevaan elävään lihaan, toistuvasti ja menestyksellä..
Kumpaan menisitte?