Etsitkö kamppailuharrastusta? Aloita suoraan tästä uusi aihe valmiiden kysymysten kanssa ja odota, kun konkarit vastaavat sinulle.
Komba
Valvoja: Valvoja
-
- etupotkija
- Viestit: 20307
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: JKL
Komba
Miten komban periaatteet tulee esille tässä giffissä?
-
- etupotkija
- Viestit: 20307
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: JKL
Komba
Hauskaa se varmasti ainakin on. Siltä se ainakin näytti.
-
- etupotkija
- Viestit: 21165
- Lauteille: Joulukuu 2007
Komba
Jannen kysymys on kyllä sikäli mielenkiintoinen, että Kombassahan oli muistaakseni jokin no use of force ja jokin no pushing or pulling tms. Saatan muistaa väärin, mutta myös Janne oli miitissä ja arvaan hänen kysyvän sitä taustaa vasten. Nämä periaatteethan tuli hienosti avatuksi siellä
Koska siis giffissä näkyy polkaisupotku (pushing) ja sen perään uhkarohkean näköinen laajakaarinen hyökkäys seuraavaa vihulaista vastaan. Se mitä luulin hokaavani Kombasta on rankassa ristiriidassa tämän kanssa ja uskon että Jannen pohdinnan ydin on siis sama.
Mutta onko tuo siis Kombaa vai vain sellaista hauskanpitoa mitä Komba-ihmiset harrastavat välillä kameran edessä, mutta joka ei ole Kombaa? Vai onko Komba kehittynyt hieman enemmän tuollaiseen suuntaan? Muistelisin nimittäin myös nähneeni kehittymisen lajille tärkeänä pointtina...
Koska siis giffissä näkyy polkaisupotku (pushing) ja sen perään uhkarohkean näköinen laajakaarinen hyökkäys seuraavaa vihulaista vastaan. Se mitä luulin hokaavani Kombasta on rankassa ristiriidassa tämän kanssa ja uskon että Jannen pohdinnan ydin on siis sama.
Mutta onko tuo siis Kombaa vai vain sellaista hauskanpitoa mitä Komba-ihmiset harrastavat välillä kameran edessä, mutta joka ei ole Kombaa? Vai onko Komba kehittynyt hieman enemmän tuollaiseen suuntaan? Muistelisin nimittäin myös nähneeni kehittymisen lajille tärkeänä pointtina...
-
- polveenpotkija
- Viestit: 149
- Lauteille: Syyskuu 2017
- Etulaji: Komba
- Sivulajit: Free style martial arts
Komba
Joo toki, samaa ne hipitkin ihmettelee, kun kuvittelevat tulleensa sydänmeditaatioon...
Ehkä tän parhaiten sais purettua, jos erottelee tavoitteet ja miks tehdään, siitä mitä ja miten tehdään. Flow-kokemus on Kombassa keskeinen tavoite ja sitä varten luodaan pelillinen simulaatio, jossa kaikki on ikäänkuin mahdollista. Simulaatio voisi olla joku laajempi peli, joka kestäisi vaikka päivän ja siinä olisi esim. escape-room tyylisiä pähkinöitä, mutta tässä vaiheessa keskitytään lähinnä siihen miten ihmisten välinen vuorovaikutus toimii, eli etsimme pelillistettyä realismia taistelemisesta.
Koska taisteleminen on vaikea pihvi ymmärtää ja siinä on niin valtavat tasoerot sekä taidoissa, että koon puolesta jouduin Komban pelisuunnittelussa turvautumaan muuttujien supistamiseen. Voimankäytöstä luopuminen osoittautui keinoksi saada kaikki pelaajat samalle viivalle ja kenties uudenlaisen tulokulman siihen mitä taistelemiseen liittyen voi harjoittaa.
Ilokseni huomasin ajan kanssa, että se Komba, joka on olemassa ilman voimankäyttöä on kivaa, toimii terveysliikuntana ja pelinä ja on kelpo strategiapeli. Kun voimaa ei käytetä ja liike on kohtuullisen tasanopeuksista puolustaja on ylivoimainen, jolloin voittamiseen tarvitaan vaikka tilannetajua ja kekseliäisyyttä. Kaaoksessa (Kombassa kaikki vastaan kaikkia joukkotaistelu) on väistämättä niin paljon muuttujia, että sillä on yllättävän vähän väliä realistisenomaisen pelin kannalta, että voimaa ei käytetä. Lähitaisteluaseilla(tai ilman) sijainti kentällä ennaltamäärittää onko uhkaa vai ei. Ylivoima ja se millä puolella puolustajaa hyökkääjät ovat rajaa merkittävästi mahdollisuuksia selviytyä. Eli näillä lähtökohdilla pystyy rullaamaan joukkotaistelua, joka on helppo ja intuitiivinen, vaikka ihmisillä ei olisi kokemusta taistelemisesta.
Kuten Potku-miitissä, Komba menee helposti hipaksi, jolloin pelin fasilitointiin pitää keskittyä - kuinka siitä voisi saada sellaista, että siinä nyt oikeasti pääsee flowh? Flow on tunnetusti kiven alla ja yleensä ilmenee silloin, kun ihmiset tekevät jotain sellaista mistä innostuvat ja mitä ovat hinkanneet satoja tunteja.
Yks avain siihen on mielestäni suhde häviämiseen - esim. voidaan päättää, että jossain harjoittelutilanteessa halutaan oppia ja sillä ei ole merkitystä miten siinä käy, mutta mieli laskee voitot ja häviöt ja mielialat menevät helposti sen mukana. Vaikka ego jätettäisiin narikkaan, saattaa voittamisen tavoittelu silti ohjata käytöstä niin, että harjoittelu ei ole tehokasta sen kannalta mitä koitetaan oppia. Kombassa minua kiehtoo mm. tilankäytön strategia - kuinka saavuttaa kilpailuetua asemoitumalla uudelleen muuttuvassa ympäristössä. Kun tätä opetellaan, suosittelen aina pelaamista häviämisen kautta - altistaa itsensä mahdottoman oloisiin tilanteisiin ja koittaa Kombata niistä pois, näin häviö ja oman tilan menettäminen on vain uusi aloitus vaikeasta tilanteesta.
Konseptisuunnittelussa koitan ottaa huomioon kuinka Kombasta saisi mahdollisimman rikkaan ja harmoonisen. Uskon siis, että kun ihmiset harjoittavat Kombaa ilman voimankäyttöä, he kehittävät suhdettaan voittamiseen ja häviämiseen ja oppivat myös tavoittelemaan voittoa tavalla, joka on rauhallinen ja huomaamaton. Miellän kyvyn luopua voimankäytöstä kilpailutilanteessa taidoksi, jossa hallitsee itsensä tavalla, joka voi edesauttaa oivalluksen ja virtaus-kokemuksen syntyä - luopumista tavoittelemisesta tilanteessa, jossa tavoitteet kuitenkin ohjaa pelaajan toimintaa.
Ymmärtääkseni Taolaisuudessa vastaavaa kuvataan käsitteellä wu-wei - tekeminen ilman tekemistä. Arvelen, että sen pohjalla on jonkunlainen tyhjyys, jossa se, että on kasvanut jonkunlaiseksi ei vaikuta, eli siirtyy reagoimisesta jonkunlaisen ilmaisun tilaan.
Taistelemisessa voimankäyttö on yksi perustavanlaatuisimmista muuttujista, eikä minulla sinäänsä ole mitää sitä vastaan, minun puolesta ihmiset voivat jatkossakin hakata toisiaan verille rahasta viihteen nimissä. Jos kyse olisi kuolemisesta, joutuisin miettimään omaa eettis-moraalista kantaani ja on vaikea keksiä hyviä oikeutuksia tappamiselle, niin että tappaminen itsessään olisi jotenkin hyvää. Väkivaltaa en kannata toimintatapana, mutta ei minusta näillä asemäärillä taida enää saada pasifistia
Komba on simulaatio ja minun puolesta jokainen voi tehdä sitä haluamallaan tavalla. Jos ei osaa olla käyttämättä voimaa, voi opetella. Minusta parhaita puolia Kombassa on yleiset reunaehdot - käytämme iskiessä voimaa vain suojattuihin kohtiin, aseilla tai ilman. Tämä menee loistavasti strategisen perusajatuksen kanssa - etsi kuollut kulma mistä voit yllättää ja hyökkää ylivoimaa hyödyntäen. Tähän voi rauhassa keskittyä, mutta se on hauskaa vain jos porukka on sillä tasolla, että se on kaikista hauskaa. Muuten kannattaa hiimailla, ettei anna liikaa painetta tai saa ihmiset reagoimaan ja liikkumaan töksähtelevästi.
Eli eikai me nyt turhaan niitä panssareita väännetä ja treenailla aseiden hallintaa? Jossainhan sitä nyt pitää päästä mättämään ja mikä sen hauskempaa, kun haastaa itseään myös voimankäytössä ja katsoa mihin pystyy. Tehdään kuitenkin aina toisten ehdoilla, kellekkään ei tyrkytetä panssareita ja ollaan herkkiä kuuntelemaan paljonko jengi halua pataa ja opetellaan sanomaan kun riittää. Torista taas satsi tulossa, kohta kuudet vaparihanskat, säärisuojat, kypärät ja panssarit, eli uusia pelinavauksia pehmeän täyskontaktin suuntaan. Tervetuloa mättökesteille, otetaan strategiasta mittaa!
Ehkä tän parhaiten sais purettua, jos erottelee tavoitteet ja miks tehdään, siitä mitä ja miten tehdään. Flow-kokemus on Kombassa keskeinen tavoite ja sitä varten luodaan pelillinen simulaatio, jossa kaikki on ikäänkuin mahdollista. Simulaatio voisi olla joku laajempi peli, joka kestäisi vaikka päivän ja siinä olisi esim. escape-room tyylisiä pähkinöitä, mutta tässä vaiheessa keskitytään lähinnä siihen miten ihmisten välinen vuorovaikutus toimii, eli etsimme pelillistettyä realismia taistelemisesta.
Koska taisteleminen on vaikea pihvi ymmärtää ja siinä on niin valtavat tasoerot sekä taidoissa, että koon puolesta jouduin Komban pelisuunnittelussa turvautumaan muuttujien supistamiseen. Voimankäytöstä luopuminen osoittautui keinoksi saada kaikki pelaajat samalle viivalle ja kenties uudenlaisen tulokulman siihen mitä taistelemiseen liittyen voi harjoittaa.
Ilokseni huomasin ajan kanssa, että se Komba, joka on olemassa ilman voimankäyttöä on kivaa, toimii terveysliikuntana ja pelinä ja on kelpo strategiapeli. Kun voimaa ei käytetä ja liike on kohtuullisen tasanopeuksista puolustaja on ylivoimainen, jolloin voittamiseen tarvitaan vaikka tilannetajua ja kekseliäisyyttä. Kaaoksessa (Kombassa kaikki vastaan kaikkia joukkotaistelu) on väistämättä niin paljon muuttujia, että sillä on yllättävän vähän väliä realistisenomaisen pelin kannalta, että voimaa ei käytetä. Lähitaisteluaseilla(tai ilman) sijainti kentällä ennaltamäärittää onko uhkaa vai ei. Ylivoima ja se millä puolella puolustajaa hyökkääjät ovat rajaa merkittävästi mahdollisuuksia selviytyä. Eli näillä lähtökohdilla pystyy rullaamaan joukkotaistelua, joka on helppo ja intuitiivinen, vaikka ihmisillä ei olisi kokemusta taistelemisesta.
Kuten Potku-miitissä, Komba menee helposti hipaksi, jolloin pelin fasilitointiin pitää keskittyä - kuinka siitä voisi saada sellaista, että siinä nyt oikeasti pääsee flowh? Flow on tunnetusti kiven alla ja yleensä ilmenee silloin, kun ihmiset tekevät jotain sellaista mistä innostuvat ja mitä ovat hinkanneet satoja tunteja.
Yks avain siihen on mielestäni suhde häviämiseen - esim. voidaan päättää, että jossain harjoittelutilanteessa halutaan oppia ja sillä ei ole merkitystä miten siinä käy, mutta mieli laskee voitot ja häviöt ja mielialat menevät helposti sen mukana. Vaikka ego jätettäisiin narikkaan, saattaa voittamisen tavoittelu silti ohjata käytöstä niin, että harjoittelu ei ole tehokasta sen kannalta mitä koitetaan oppia. Kombassa minua kiehtoo mm. tilankäytön strategia - kuinka saavuttaa kilpailuetua asemoitumalla uudelleen muuttuvassa ympäristössä. Kun tätä opetellaan, suosittelen aina pelaamista häviämisen kautta - altistaa itsensä mahdottoman oloisiin tilanteisiin ja koittaa Kombata niistä pois, näin häviö ja oman tilan menettäminen on vain uusi aloitus vaikeasta tilanteesta.
Konseptisuunnittelussa koitan ottaa huomioon kuinka Kombasta saisi mahdollisimman rikkaan ja harmoonisen. Uskon siis, että kun ihmiset harjoittavat Kombaa ilman voimankäyttöä, he kehittävät suhdettaan voittamiseen ja häviämiseen ja oppivat myös tavoittelemaan voittoa tavalla, joka on rauhallinen ja huomaamaton. Miellän kyvyn luopua voimankäytöstä kilpailutilanteessa taidoksi, jossa hallitsee itsensä tavalla, joka voi edesauttaa oivalluksen ja virtaus-kokemuksen syntyä - luopumista tavoittelemisesta tilanteessa, jossa tavoitteet kuitenkin ohjaa pelaajan toimintaa.
Ymmärtääkseni Taolaisuudessa vastaavaa kuvataan käsitteellä wu-wei - tekeminen ilman tekemistä. Arvelen, että sen pohjalla on jonkunlainen tyhjyys, jossa se, että on kasvanut jonkunlaiseksi ei vaikuta, eli siirtyy reagoimisesta jonkunlaisen ilmaisun tilaan.
Taistelemisessa voimankäyttö on yksi perustavanlaatuisimmista muuttujista, eikä minulla sinäänsä ole mitää sitä vastaan, minun puolesta ihmiset voivat jatkossakin hakata toisiaan verille rahasta viihteen nimissä. Jos kyse olisi kuolemisesta, joutuisin miettimään omaa eettis-moraalista kantaani ja on vaikea keksiä hyviä oikeutuksia tappamiselle, niin että tappaminen itsessään olisi jotenkin hyvää. Väkivaltaa en kannata toimintatapana, mutta ei minusta näillä asemäärillä taida enää saada pasifistia
Komba on simulaatio ja minun puolesta jokainen voi tehdä sitä haluamallaan tavalla. Jos ei osaa olla käyttämättä voimaa, voi opetella. Minusta parhaita puolia Kombassa on yleiset reunaehdot - käytämme iskiessä voimaa vain suojattuihin kohtiin, aseilla tai ilman. Tämä menee loistavasti strategisen perusajatuksen kanssa - etsi kuollut kulma mistä voit yllättää ja hyökkää ylivoimaa hyödyntäen. Tähän voi rauhassa keskittyä, mutta se on hauskaa vain jos porukka on sillä tasolla, että se on kaikista hauskaa. Muuten kannattaa hiimailla, ettei anna liikaa painetta tai saa ihmiset reagoimaan ja liikkumaan töksähtelevästi.
Eli eikai me nyt turhaan niitä panssareita väännetä ja treenailla aseiden hallintaa? Jossainhan sitä nyt pitää päästä mättämään ja mikä sen hauskempaa, kun haastaa itseään myös voimankäytössä ja katsoa mihin pystyy. Tehdään kuitenkin aina toisten ehdoilla, kellekkään ei tyrkytetä panssareita ja ollaan herkkiä kuuntelemaan paljonko jengi halua pataa ja opetellaan sanomaan kun riittää. Torista taas satsi tulossa, kohta kuudet vaparihanskat, säärisuojat, kypärät ja panssarit, eli uusia pelinavauksia pehmeän täyskontaktin suuntaan. Tervetuloa mättökesteille, otetaan strategiasta mittaa!
-
- etupotkija
- Viestit: 21165
- Lauteille: Joulukuu 2007
Komba
Loistava vastaus joka avaa koko homman niin käytännössä kuin myös pohjimmiltaankin!
Ei liity kiinteästi aiheeseen, mutta tekee mieli jauhaa, niin jauhan:
Minä en äkkiseltään muista tyhjyyden käsitettä ollenkaan kirjassa, ellei sitten puhuta alun ei mistään ja muista alkutiloista (kuten veistämätön puu) tai neutraalista, välinpitämättömästä jne mielestä. Näkisin kaiken tämän (lukuunottamatta alun abstraktiota "nollasta") liittyvän kiinteämmin luonnollisuuden käsitteeseen, jota voi varmaan taon ohella pitää tekeleen tärkeimpänä avainsanana. Kirjan pääsanoma on kai että taon tie on luonnollinen tie. (Toisto on tahallinen.)
Luulisin että itsensä karsiminen (minkälaiseksi on kasvanut) pois yhtälöstä olisi monen taolaisuutta tuntevan mielestä taon vastaista. Toisaalta taas kirja käsittelee juurikin vastaanottavaista ja luovaa periaatetta ja näkee luonnollisena sen, että nämä ovat harmoniassa: yksilö ei pelkästään vastaanota eikä pelkästään puske vaan saattaa näiden suhteen harmoniaan. Tulkitsen itse tämän niin, että kyseinen problematiikka esitetään kirjassa tärkeänä esimerkkinä haastavasta väliköstä toteuttaa taoa, enkä niinkään että se kohta määrittelisi taoa. Mutta liittyen maintsemaasi siirtymään reagoinnista ilmaisuun, kokisin kirjan sanoman olevan sen sijaan näiden kahden saattamisessa harmoniaan. Toisekseen täytyy huomata että reaktio ei ole vastaanottamista vaan eräänlainen automaattinen "vastaanotto-teko" -pari.
Kuitenkin luonnollisuudesta kirja mainitsee ainakin pilvien liikkeen metaforana välinpitämättömälle kuljeskelulle, veden erilaiset ominaisuudet ja ennen kaikkea sen muovautuvuuden ja että tämä aikaansaa että se viihtyy alhaalla, yhtenä pointtina että minkään vieminen äärimmäisyyksiin ei ole luonnollista. Lisäksi kirja puhuu ainakin lapsen hengityksestä ja toisaalta siitä että luonnollisuudella on kausiluonnetta, kuten että lapsi itkee välillä, joskin siinä kontekstissa enemmänkin lapsi itsessään on luonnollisuuden kuva.
En muista onko juuri Tao te chingissä pohdintaa tekemisestä ilman tekemistä, vaikka siinä onkin pohdintaa esim siitä kuinka taon kulkijan aikaansaannos koetaan itsestään tapahtuneeksi. Ja tietenkin lajeista tunnettu "seisahtuneisuutta liikkeessä" on kirjan mukaan luonnon tie ja taon tie. (Lajeissa tämä käännetään usein myös toisinpäin liikkeeksi seisahtuneisuudessa, joka sopisi kirjan pointtiin ihan hyvin laajemminkin.)
Mahtaisiko tyhjyys olla enemmänkin japanilaisten settiä? Ei siinä, näen itse sellaista yhteyttä, että jos pyrkii tyhjyyteen, ehkä luonnollinen tie tulee tällöin itsestään? Mutta en muista kirjan sanoneen tällaista tai ajaneen tällaista takaa. Sen sijaan japsit ovat kovia karsimaan.
Ja taolaisuudesta on vaikea sanoa onko ilmaisutaito millään tapaa sen ihanteita, kun oman näkemykseni mukaan se juurikin välttää tehokkaasti paljon kehittymiseen liittyvistä ihanteista ja keskittyy enemmän luonnollisuuteen. Ristiriitaisesti rivien välissä kuitenkin ihannoidaan sekä taitoa että vaikkapa varallisuutta ja viisautta.
Mutta nähdäkseni Tao te chingin sanomaa pitää katsoa kokonaisuutena, että sikäli pilkkominen on vähän riskaabelia. Minäkin kiskoin vain ulkomuistista. Olellisin osin luulen sinun olevan oikeilla jäljillä pointissasi.
Ei liity kiinteästi aiheeseen, mutta tekee mieli jauhaa, niin jauhan:
En tunne Taolaisuutta kovinkaan hyvin, kun olen lukenut vain Tao te chingin ja siitäkin vain yhden käännöksen, tosin sen olen lukenut monta kertaa. Mutta siltä pohjalta hieman...
Minä en äkkiseltään muista tyhjyyden käsitettä ollenkaan kirjassa, ellei sitten puhuta alun ei mistään ja muista alkutiloista (kuten veistämätön puu) tai neutraalista, välinpitämättömästä jne mielestä. Näkisin kaiken tämän (lukuunottamatta alun abstraktiota "nollasta") liittyvän kiinteämmin luonnollisuuden käsitteeseen, jota voi varmaan taon ohella pitää tekeleen tärkeimpänä avainsanana. Kirjan pääsanoma on kai että taon tie on luonnollinen tie. (Toisto on tahallinen.)
Luulisin että itsensä karsiminen (minkälaiseksi on kasvanut) pois yhtälöstä olisi monen taolaisuutta tuntevan mielestä taon vastaista. Toisaalta taas kirja käsittelee juurikin vastaanottavaista ja luovaa periaatetta ja näkee luonnollisena sen, että nämä ovat harmoniassa: yksilö ei pelkästään vastaanota eikä pelkästään puske vaan saattaa näiden suhteen harmoniaan. Tulkitsen itse tämän niin, että kyseinen problematiikka esitetään kirjassa tärkeänä esimerkkinä haastavasta väliköstä toteuttaa taoa, enkä niinkään että se kohta määrittelisi taoa. Mutta liittyen maintsemaasi siirtymään reagoinnista ilmaisuun, kokisin kirjan sanoman olevan sen sijaan näiden kahden saattamisessa harmoniaan. Toisekseen täytyy huomata että reaktio ei ole vastaanottamista vaan eräänlainen automaattinen "vastaanotto-teko" -pari.
Kuitenkin luonnollisuudesta kirja mainitsee ainakin pilvien liikkeen metaforana välinpitämättömälle kuljeskelulle, veden erilaiset ominaisuudet ja ennen kaikkea sen muovautuvuuden ja että tämä aikaansaa että se viihtyy alhaalla, yhtenä pointtina että minkään vieminen äärimmäisyyksiin ei ole luonnollista. Lisäksi kirja puhuu ainakin lapsen hengityksestä ja toisaalta siitä että luonnollisuudella on kausiluonnetta, kuten että lapsi itkee välillä, joskin siinä kontekstissa enemmänkin lapsi itsessään on luonnollisuuden kuva.
En muista onko juuri Tao te chingissä pohdintaa tekemisestä ilman tekemistä, vaikka siinä onkin pohdintaa esim siitä kuinka taon kulkijan aikaansaannos koetaan itsestään tapahtuneeksi. Ja tietenkin lajeista tunnettu "seisahtuneisuutta liikkeessä" on kirjan mukaan luonnon tie ja taon tie. (Lajeissa tämä käännetään usein myös toisinpäin liikkeeksi seisahtuneisuudessa, joka sopisi kirjan pointtiin ihan hyvin laajemminkin.)
Mahtaisiko tyhjyys olla enemmänkin japanilaisten settiä? Ei siinä, näen itse sellaista yhteyttä, että jos pyrkii tyhjyyteen, ehkä luonnollinen tie tulee tällöin itsestään? Mutta en muista kirjan sanoneen tällaista tai ajaneen tällaista takaa. Sen sijaan japsit ovat kovia karsimaan.
Ja taolaisuudesta on vaikea sanoa onko ilmaisutaito millään tapaa sen ihanteita, kun oman näkemykseni mukaan se juurikin välttää tehokkaasti paljon kehittymiseen liittyvistä ihanteista ja keskittyy enemmän luonnollisuuteen. Ristiriitaisesti rivien välissä kuitenkin ihannoidaan sekä taitoa että vaikkapa varallisuutta ja viisautta.
Mutta nähdäkseni Tao te chingin sanomaa pitää katsoa kokonaisuutena, että sikäli pilkkominen on vähän riskaabelia. Minäkin kiskoin vain ulkomuistista. Olellisin osin luulen sinun olevan oikeilla jäljillä pointissasi.
-
- polveenpotkija
- Viestit: 149
- Lauteille: Syyskuu 2017
- Etulaji: Komba
- Sivulajit: Free style martial arts
Komba
Joo en ole mikään Taolaisuuden asiantuntija, tykkään kovasti sen peruskäsitteistä ja kuinka niiden katsotaan rinnastuvan moderniin tieteellisen ihmiskuvaan mm. flow-kokemuksen kanssa.
Wikipedia antaa kuvaukseksi Taosta, "Tao is the natural order of the universe whose character one’s human intuition must discern in order to realize the potential for individual wisdom. This intuitive knowing of “life” cannot be grasped as a concept; it is known through actual living experience of one’s everyday being."
Eli puhutaan todellisuuden jonkunlaisesta olevaisuudesta ja kuinka yksilö voi subjektiivisesti kokea itsensä saumattomaksi osaksi tuota kokonaisuutta. Ei luulisi olevan niin vaikeaa, mutta on - vuosituhansia asiaa on rullattu mielestäni ilman näkyviä läpimurtoja valtavirrassa. Vuoret saattavat olla täynnä mestareita ketkä tän handlaa, mutta asian opetus ei selvästi ainakaan ole helppoa ja asiaa ei tunnu auttavan teknologian ja individualismin kiihtyvä kehitys vaikkapa viimeisen sadan vuoden ajalta. Olen pohtinut, että haasteen juurisyy on ihmisten käsitys omasta erillisyydestä - toisaalta se mahdollistaa kaiken, tietoisuuden itsestä ja elämäntapamme - mutta toisaalta se tekee olemassaolosta yksinäistä ja harhaista. Miettikää miten paljon rikkaammin vaikkapa eläimet kokevat itsensä osana maailmaa jossain tasapainoisessa ekosysteemissä - ei ajantajua, eikä erillisyyden taakkaa. Ihmiset menevät äärimmäisyyksiin vaikka extreme-urheilun kanssa paljolti unohtaakseen itsensä edes hetkeksi.
Komba on pelimäinen ympäristö, jonka muuttujia voi säädellä, jotta mielenkiinto optimaalisen toimintaan pysyisi yllä. Flow-kokemukset on toisaalta kiven alla ja homma onkin enemmän sen harjoittelua, että kuinka olla olematta itsensä tiellä. Jos kokee että ei osaa tai tulee liian itsetietoiseksi, homma ei toimi, mutta vaikuttaa, että kyse on kuitenkin enemmän siitä miten suhtautuu itseensä, kun siitä mitä varsinaisesti tekee. Eli jos mietitään vaikka lapsia ja kun ne leikkii, niin ei niitä kiinnosta hyvässä leikissä mitä muut ajattelee tai onko se palikka-torni nyt oikeasti maailman korkein - se, että se tuntuu siltä on se juttu.
Samalla tavalla kaikissa lajeissa koitetaan päästä käsiksi sinne essenssiin, joka lienee jonkinlaista mestaruutta asian tiimoilta. Toisaalta treenauksen optimaallisuudella on väliä vain, jos asiaa tekee niin kovalla tasolla, että muuten ei pärjää. Yhtälailla kaikissa geimeissä on tyyppejä, ketkä tykkää enemmän hengaa, kuin harjoitella ja musta sekin on ihan ok. Jokainen saa jotain irti aina kaikesta, harvasta nyt tulee mestari juuri missään ja senkin jälkeen voi kysyä, että mitä väliä? Siis toivottavasti itselleen on väliä, mutta usein meillä on idea, että sittenkun saavuttaa jotain niin on muka erilainen ja onnellinen, mutta ei se nyt siltä vaikuta. Jos ei osaa nauttia matkasta, niin jää ilman sitä mitä lähti hakemaan, oma häpeä.
Tämä tyhjyyden tavoittelu varsinkin meditaation kautta on varmasti aika Zen juttu, koitin viitata tälläiseen tapaan välittömästä toiminnasta jonkunlaisesta tyhjyydestä käsin.
Taolainen mestari Zhuang Zhou lausui "The only way to live properly, is to make your mind completely empty and let the Dao - the Way pull you along".
Tykkään ajatuksesta, että on jotain itseään suurempaa, joka voi ohjata elämässä. Toinen mahdollinen vaihtoehto lienee se, että ei ole, joka on aika kammottava, kun tajuaa, että itse on pohjimmiltaan vain menneen kokemuksen summa. Jos maailmankaikkeus on tietoinen itsestään ja ohjaa meitä, onhan se ihan kiva (vaikka tää ohjaus vois toimia vähän paremmin, koska yhteispeli vaikuttaa paljolti itsetuhoiselta), mutta yhtähyvin itseä suurempi voi olla vaikka kesän tuoksut tai muut ihmiset - jotain joka auttaa meitä hetkeksi luopumaan mielestäni ylimielisestä olettamuksesta, että olemme oman elämämme herroja. Sekä keho, että mieli on hyvin hauras, monesti riittää muutama sana huonolla hetkellä, niin jonkun itsetunto voi murentua. Se mitä meille on aikaisemmin tapahtunut on muovannut meidät ja vaikuttaa, että voimme lähinnä pyristellä vastaan tai löytää itsemme kanssa jonkunlainen rauha ja tehdä elämässä jotain oikeasti mielekästä.
Harrastan tietoisuustieteitä ja olen koittanut ratkaista näitä haasteita niin omalta kohdaltani, kuin teoreettisesti. Tutkinkin varsinaisesti tuttavieni kanssa löytämäämme ilmiötä State of Willingness - Willingness to sustain discomfort for personal integration. Jos kokemuksen synty määritellään kaavalla [kokemus = mennyt kokemus x tajunnan kohde] voidaan havaita, että kokemuksen synnyn ensisijainen syy on aina oma mennyt kokemus (itse - reaktiopotenttiaali) ja toissijaisesti vasta tajunnan kohde (ulkoinen ja mielen sisäinen olosuhde). Eläminen kuitenkin itsessään pohjautuu olettamukselle, että havaitsemamme asiat ovat tosia, vaikka todellisuudessa kaikki ilmiöt ovat neutraaleita, eivätkä synnytä kokemusta ilman kokijaa. Kokemus syntyy mennen kokemuksen ansiosta, joka samalla automaattisesti - itsestään - tulkitsee todellisuuden meille. Kokemus on siis subjektiivinen ilmiö ja voi käsittää myös tietoisen kokemuksen itsestään. On kuitenkin huomionarvoista, että emme ole vain itsemme - oikeastaan itsemme on vain sattumien summa - eikä kenenkään kokemuksen soisi tapahtuvan menneisyyden ehdoilla.
Tämä on myös käsitykseni wu-weistä - löydä jotain josta haltioitua, jotta voit unohtaa itsesi. Kun erillisyyden kokemus hetkeksi häviää, tiedämme paremmin mikä on tärkeää ja mistä todella tykkäämme. Ihmisinä olemme todella virittyneitä toisillemme ja sille mikä on aitoa (unknown known), helpommalla pääsee, kun on oma itsensä kaikissa tilanteissa - elämä on maratoni ja kuhan kulkee oikeaan suuntaan, niin eiköhän tästä jotakin tule.
Wikipediassa lainattiin wu-weihin liittyen Jean François Billeteriä, joka kirjoitti; "it is a state of perfect knowledge of the reality of the situation, perfect efficaciousness and the realization of a perfect economy of energy", mulle yks noita kiitos!
Wikipedia antaa kuvaukseksi Taosta, "Tao is the natural order of the universe whose character one’s human intuition must discern in order to realize the potential for individual wisdom. This intuitive knowing of “life” cannot be grasped as a concept; it is known through actual living experience of one’s everyday being."
Eli puhutaan todellisuuden jonkunlaisesta olevaisuudesta ja kuinka yksilö voi subjektiivisesti kokea itsensä saumattomaksi osaksi tuota kokonaisuutta. Ei luulisi olevan niin vaikeaa, mutta on - vuosituhansia asiaa on rullattu mielestäni ilman näkyviä läpimurtoja valtavirrassa. Vuoret saattavat olla täynnä mestareita ketkä tän handlaa, mutta asian opetus ei selvästi ainakaan ole helppoa ja asiaa ei tunnu auttavan teknologian ja individualismin kiihtyvä kehitys vaikkapa viimeisen sadan vuoden ajalta. Olen pohtinut, että haasteen juurisyy on ihmisten käsitys omasta erillisyydestä - toisaalta se mahdollistaa kaiken, tietoisuuden itsestä ja elämäntapamme - mutta toisaalta se tekee olemassaolosta yksinäistä ja harhaista. Miettikää miten paljon rikkaammin vaikkapa eläimet kokevat itsensä osana maailmaa jossain tasapainoisessa ekosysteemissä - ei ajantajua, eikä erillisyyden taakkaa. Ihmiset menevät äärimmäisyyksiin vaikka extreme-urheilun kanssa paljolti unohtaakseen itsensä edes hetkeksi.
Komba on pelimäinen ympäristö, jonka muuttujia voi säädellä, jotta mielenkiinto optimaalisen toimintaan pysyisi yllä. Flow-kokemukset on toisaalta kiven alla ja homma onkin enemmän sen harjoittelua, että kuinka olla olematta itsensä tiellä. Jos kokee että ei osaa tai tulee liian itsetietoiseksi, homma ei toimi, mutta vaikuttaa, että kyse on kuitenkin enemmän siitä miten suhtautuu itseensä, kun siitä mitä varsinaisesti tekee. Eli jos mietitään vaikka lapsia ja kun ne leikkii, niin ei niitä kiinnosta hyvässä leikissä mitä muut ajattelee tai onko se palikka-torni nyt oikeasti maailman korkein - se, että se tuntuu siltä on se juttu.
Samalla tavalla kaikissa lajeissa koitetaan päästä käsiksi sinne essenssiin, joka lienee jonkinlaista mestaruutta asian tiimoilta. Toisaalta treenauksen optimaallisuudella on väliä vain, jos asiaa tekee niin kovalla tasolla, että muuten ei pärjää. Yhtälailla kaikissa geimeissä on tyyppejä, ketkä tykkää enemmän hengaa, kuin harjoitella ja musta sekin on ihan ok. Jokainen saa jotain irti aina kaikesta, harvasta nyt tulee mestari juuri missään ja senkin jälkeen voi kysyä, että mitä väliä? Siis toivottavasti itselleen on väliä, mutta usein meillä on idea, että sittenkun saavuttaa jotain niin on muka erilainen ja onnellinen, mutta ei se nyt siltä vaikuta. Jos ei osaa nauttia matkasta, niin jää ilman sitä mitä lähti hakemaan, oma häpeä.
Tämä tyhjyyden tavoittelu varsinkin meditaation kautta on varmasti aika Zen juttu, koitin viitata tälläiseen tapaan välittömästä toiminnasta jonkunlaisesta tyhjyydestä käsin.
Taolainen mestari Zhuang Zhou lausui "The only way to live properly, is to make your mind completely empty and let the Dao - the Way pull you along".
Tykkään ajatuksesta, että on jotain itseään suurempaa, joka voi ohjata elämässä. Toinen mahdollinen vaihtoehto lienee se, että ei ole, joka on aika kammottava, kun tajuaa, että itse on pohjimmiltaan vain menneen kokemuksen summa. Jos maailmankaikkeus on tietoinen itsestään ja ohjaa meitä, onhan se ihan kiva (vaikka tää ohjaus vois toimia vähän paremmin, koska yhteispeli vaikuttaa paljolti itsetuhoiselta), mutta yhtähyvin itseä suurempi voi olla vaikka kesän tuoksut tai muut ihmiset - jotain joka auttaa meitä hetkeksi luopumaan mielestäni ylimielisestä olettamuksesta, että olemme oman elämämme herroja. Sekä keho, että mieli on hyvin hauras, monesti riittää muutama sana huonolla hetkellä, niin jonkun itsetunto voi murentua. Se mitä meille on aikaisemmin tapahtunut on muovannut meidät ja vaikuttaa, että voimme lähinnä pyristellä vastaan tai löytää itsemme kanssa jonkunlainen rauha ja tehdä elämässä jotain oikeasti mielekästä.
Harrastan tietoisuustieteitä ja olen koittanut ratkaista näitä haasteita niin omalta kohdaltani, kuin teoreettisesti. Tutkinkin varsinaisesti tuttavieni kanssa löytämäämme ilmiötä State of Willingness - Willingness to sustain discomfort for personal integration. Jos kokemuksen synty määritellään kaavalla [kokemus = mennyt kokemus x tajunnan kohde] voidaan havaita, että kokemuksen synnyn ensisijainen syy on aina oma mennyt kokemus (itse - reaktiopotenttiaali) ja toissijaisesti vasta tajunnan kohde (ulkoinen ja mielen sisäinen olosuhde). Eläminen kuitenkin itsessään pohjautuu olettamukselle, että havaitsemamme asiat ovat tosia, vaikka todellisuudessa kaikki ilmiöt ovat neutraaleita, eivätkä synnytä kokemusta ilman kokijaa. Kokemus syntyy mennen kokemuksen ansiosta, joka samalla automaattisesti - itsestään - tulkitsee todellisuuden meille. Kokemus on siis subjektiivinen ilmiö ja voi käsittää myös tietoisen kokemuksen itsestään. On kuitenkin huomionarvoista, että emme ole vain itsemme - oikeastaan itsemme on vain sattumien summa - eikä kenenkään kokemuksen soisi tapahtuvan menneisyyden ehdoilla.
Tämä on myös käsitykseni wu-weistä - löydä jotain josta haltioitua, jotta voit unohtaa itsesi. Kun erillisyyden kokemus hetkeksi häviää, tiedämme paremmin mikä on tärkeää ja mistä todella tykkäämme. Ihmisinä olemme todella virittyneitä toisillemme ja sille mikä on aitoa (unknown known), helpommalla pääsee, kun on oma itsensä kaikissa tilanteissa - elämä on maratoni ja kuhan kulkee oikeaan suuntaan, niin eiköhän tästä jotakin tule.
Wikipediassa lainattiin wu-weihin liittyen Jean François Billeteriä, joka kirjoitti; "it is a state of perfect knowledge of the reality of the situation, perfect efficaciousness and the realization of a perfect economy of energy", mulle yks noita kiitos!
-
- polveenpotkija
- Viestit: 149
- Lauteille: Syyskuu 2017
- Etulaji: Komba
- Sivulajit: Free style martial arts
Komba
Morjesta!
Vietin just viikon Tanskassa Borderland festareilla, mihin roudasin roppakaupalla aseita ja armoreita treenausta ja hauskanpitoa varten.
Pidin kombaa ihmisille ja treenailtiin muita lajeja porukalla, dojo oli pystytetty vielä erikseen, jossa opetettiin jujutsua. Useamman tuhannen ihmisen joukosta löytyi melkoisia mestareita ja oli ilo pyöritellä tulta nahkapanssareissa ekoja kertoja
Tervetuloa ensivuonna mestoille!
Vietin just viikon Tanskassa Borderland festareilla, mihin roudasin roppakaupalla aseita ja armoreita treenausta ja hauskanpitoa varten.
Pidin kombaa ihmisille ja treenailtiin muita lajeja porukalla, dojo oli pystytetty vielä erikseen, jossa opetettiin jujutsua. Useamman tuhannen ihmisen joukosta löytyi melkoisia mestareita ja oli ilo pyöritellä tulta nahkapanssareissa ekoja kertoja
Tervetuloa ensivuonna mestoille!
-
- polveenpotkija
- Viestit: 149
- Lauteille: Syyskuu 2017
- Etulaji: Komba
- Sivulajit: Free style martial arts
Komba
https://themostwiththeleast.blogspot.co ... n.html?m=1
Oon pitäny rakentamis-blogia kung-fu construction, toi kypärä löyty ja teen siitä uutta proto armoria
osia läjässä
Siitä tulee tän tyylinen armori
Homma on lähteny sopivasti lapasesta
Oon pitäny rakentamis-blogia kung-fu construction, toi kypärä löyty ja teen siitä uutta proto armoria
osia läjässä
Siitä tulee tän tyylinen armori
Homma on lähteny sopivasti lapasesta
-
- kylkeenpotkija
- Viestit: 1736
- Lauteille: Elokuu 2011
Komba
Hyvin kaunista liikehdintää tuossa videossa. Se pushing-hands osuus muistutti Taijin pushing handsiä mutta oli vapaampaa ja mutkikkaampaa ja osin parempaa - tarjosi enemmän mahdollisuuksia. Se naru, jossa oli kuulat päässä - jessus. Kauanko olet harrastanut?
-
- polveenpotkija
- Viestit: 149
- Lauteille: Syyskuu 2017
- Etulaji: Komba
- Sivulajit: Free style martial arts
Komba
Joskus 2004 tein kaks-päisen monkey fistin kevlar-köydestä ja matkustin sen kanssa, mutta en raaskinu koskaan polttaa sitä. Noi isä-mitron suitsukeastiat on super vaaralliset, varsinkin itselleen, polvet ja pää tulilinjalla. Kehitin meteor-hammerille noi pyöritystekniikat kepinpyöritystekniikoista ja pystyn kevyillä vetää myös reversenä kaikki. Kiinalaisessa sirkuksessa lienee ainakin samoja käytäntöjä.
Komban tavoite on olla plastinen työskentely-ympäristö, joka mukautuu liikkeeseen sovituin ehdoin. Jos osataan liikkua käyttämättä voimaa pelataan käytännössä asemoinnista, joka on mahdollinen uhka. Moninpelissä tämä realisoituu paljolti, koska kuolleesta kulmasta voi aina tulla yllätyksiä, eikä riittävälle ylivoimalle voi koskaan pärjätä.
Flow form fighting on ihan kuvaava käsite. Jos pystyy liikkumaan toisen muodon kanssa niin, että voima ei kohdistu puolustukseen, tekee käytännössä yhdessä samaa muoto-paria. Harjoitustilanteessa kannattaa panostaa kykyjen kehittämiseen, kamppailussa niiden käyttämiseen. Kombassa yleinen tavoite on rentous ja oman liikkeen soveltaminen tilanteeseen - toisaalta täydellisen katan voisi osata ennalta, niin että se sopisi jo valmiina monenlaisiin tilanteisiin.
Borderlandissa Kombasin erään 10v - Taijita harjoittaneen kanssa ja se oli super hauskaa! Lopuksi annoin painetta reilusti tulemalla päin ja se heivasi mua sivuun niillä tekniikoilla, eli propsit käytännön osaamisesta ja Taiji on mun esikuvalajeja, vaikka en ole sitä varsinaisesti harrastanutkaan.
Pelin voi sopia, vaikka knife tapy kaulaan, yhestä poikki ja sit katsoo miten pehmeää muotoa löytyy. Mahdollisuudet on toki rajattomat tän sorttisessa drillaamisessa, mut joutuu aina rinnastaa tavotteisiin, että toimiiko.
Minkä sorttisia tavoitteita on Taijissa?
Ja se supersonic, siis yli 1200km/h, rupee ruoska saamaan respectejä ✌
Komban tavoite on olla plastinen työskentely-ympäristö, joka mukautuu liikkeeseen sovituin ehdoin. Jos osataan liikkua käyttämättä voimaa pelataan käytännössä asemoinnista, joka on mahdollinen uhka. Moninpelissä tämä realisoituu paljolti, koska kuolleesta kulmasta voi aina tulla yllätyksiä, eikä riittävälle ylivoimalle voi koskaan pärjätä.
Flow form fighting on ihan kuvaava käsite. Jos pystyy liikkumaan toisen muodon kanssa niin, että voima ei kohdistu puolustukseen, tekee käytännössä yhdessä samaa muoto-paria. Harjoitustilanteessa kannattaa panostaa kykyjen kehittämiseen, kamppailussa niiden käyttämiseen. Kombassa yleinen tavoite on rentous ja oman liikkeen soveltaminen tilanteeseen - toisaalta täydellisen katan voisi osata ennalta, niin että se sopisi jo valmiina monenlaisiin tilanteisiin.
Borderlandissa Kombasin erään 10v - Taijita harjoittaneen kanssa ja se oli super hauskaa! Lopuksi annoin painetta reilusti tulemalla päin ja se heivasi mua sivuun niillä tekniikoilla, eli propsit käytännön osaamisesta ja Taiji on mun esikuvalajeja, vaikka en ole sitä varsinaisesti harrastanutkaan.
Pelin voi sopia, vaikka knife tapy kaulaan, yhestä poikki ja sit katsoo miten pehmeää muotoa löytyy. Mahdollisuudet on toki rajattomat tän sorttisessa drillaamisessa, mut joutuu aina rinnastaa tavotteisiin, että toimiiko.
Minkä sorttisia tavoitteita on Taijissa?
Ja se supersonic, siis yli 1200km/h, rupee ruoska saamaan respectejä ✌
-
- kylkeenpotkija
- Viestit: 1736
- Lauteille: Elokuu 2011
Komba
Minä mietin aika paljon sanoja joilla voin kertoa Taijista mutta lopulta tuli vastaukseksi:Jusukin kirjoitti: ↑elo 8, 2019, 19.55 Komban tavoite on olla plastinen työskentely-ympäristö, joka mukautuu liikkeeseen sovituin ehdoin. Jos osataan liikkua käyttämättä voimaa pelataan käytännössä asemoinnista, joka on mahdollinen uhka.
Borderlandissa Kombasin erään 10v - Taijita harjoittaneen kanssa ja se oli super hauskaa! Lopuksi annoin painetta reilusti tulemalla päin ja se heivasi mua sivuun niillä tekniikoilla, eli propsit käytännön osaamisesta ja Taiji on mun esikuvalajeja, vaikka en ole sitä varsinaisesti harrastanutkaan.
Minkä sorttisia tavoitteita on Taijissa?
*Taijin tärkein sana on Harjoittele* Kun harjoittelet, olet onnellinen. Kun harjoittelet, keskityt täysin siihen liikkeeseen mitä teet. Kun puoli tuntia keskityt 120 liikkeen sarjassa jokaiseen liikkeeseen ja siihen että varpaat ovat oikeaan suuntaan ja sormet ovat oikein ja jokainen liike menee oikein - olet tyytyväinen ja tunnet nyt tehneesi sen kunnolla.
Tässä on paras video, jonka löysin:
-
- polveenpotkija
- Viestit: 149
- Lauteille: Syyskuu 2017
- Etulaji: Komba
- Sivulajit: Free style martial arts
Komba
Joo rispektit tosta hommasta, äärimmäistä hallintaa ja antautumista!
Ihan rehellisesti, ei mulla pää kestäisi tota hommaa, vaikka osaisin noi tekniikat ulkoa, olis tuskan takana keskittyä sen aikaa, et saisin veivattua läpi. Sen takia oon tehny lähinnä mikä inspaa ja friistailaan aina uusia settejä uusilla aseilla, niin pysyy mielenkiinto yllä.
Pääsin videon kuitenkin loppuun, niin on sekin jo saavutus!
Olen aina tykännyt Taiji tyyppien kanssa tekemisestä. Solidi keissi, tuhannet vuodet on jättänyt parhaat muodot ja porukka tuntuu olevan melko selväpäistä. Joskus tuli Vipassana istuttua Nepalissa ja kohdattua itsensä ihan tarpeeksi, ettei sentään jokapäivä enää tarvitse. Meditaatiostahan sanotaan, että se tekee tylsäksi ja harmaaksi, liikemeditaatiossa ei liene samaa ongelmaa
Pääsin Borderlandissa sparraa yhden Thai nyrkkeilijän kanssa. Oli sitämyöten tiukka setti, että en ollut syönyt aamupalan jälkeen ja just kun saavuttiin takaisin leiriin chillaamaan siellä oli treenit menossa, kun lojutin pehmeitä suojuksia ympäriinsä. Joutu hyppää suoraan matsiin ja tällä viikingillä jalka nous päähän yhtä kevyesti, kun mulla kirkkaat, eikä nyt pystyottelussa ole ollut kehumista.. Ainot keino selvitä oli vähän kombaa ja laittaa ruotsalaista pataan
Tota edellisenä päivänä sparrailin erään Muay Thai mimmin kanssa, joka treenaa kuus päivää viikossa. Sitä kutsuttiin Beastiksi ja selvis aika nopeesti miks.. Opin clichaa vähän paremmin ja Komba soveltu aika nätisti sen harjoitteluun.
Kävin siellä Sisu-gymillä ottaa vähän oppia vaparista ja ohjaus oli niin hyvää, ettei edes tarvinnut pyytää rahoja takaisin
Mun esikoinen aloitti juuri koulun, eikä tässä taida riittää tunnit päivässä päästä noissa mitenkään hirveen kovalle tasolle, ehkä jos jossainvaiheessa tekee näitä hommia palkkatyönä, voi miettiä uudelleen.
Mun vahva alue on konseptisuunnittelun parissa, jos joku meinaa päästä huipulle ja haluaa tsekkaa tän simulaatio-keissin valmennan mielelläni yhden ukon ilmaseksi ja katotaan mitä tulee!
Ihan rehellisesti, ei mulla pää kestäisi tota hommaa, vaikka osaisin noi tekniikat ulkoa, olis tuskan takana keskittyä sen aikaa, et saisin veivattua läpi. Sen takia oon tehny lähinnä mikä inspaa ja friistailaan aina uusia settejä uusilla aseilla, niin pysyy mielenkiinto yllä.
Pääsin videon kuitenkin loppuun, niin on sekin jo saavutus!
Olen aina tykännyt Taiji tyyppien kanssa tekemisestä. Solidi keissi, tuhannet vuodet on jättänyt parhaat muodot ja porukka tuntuu olevan melko selväpäistä. Joskus tuli Vipassana istuttua Nepalissa ja kohdattua itsensä ihan tarpeeksi, ettei sentään jokapäivä enää tarvitse. Meditaatiostahan sanotaan, että se tekee tylsäksi ja harmaaksi, liikemeditaatiossa ei liene samaa ongelmaa
Pääsin Borderlandissa sparraa yhden Thai nyrkkeilijän kanssa. Oli sitämyöten tiukka setti, että en ollut syönyt aamupalan jälkeen ja just kun saavuttiin takaisin leiriin chillaamaan siellä oli treenit menossa, kun lojutin pehmeitä suojuksia ympäriinsä. Joutu hyppää suoraan matsiin ja tällä viikingillä jalka nous päähän yhtä kevyesti, kun mulla kirkkaat, eikä nyt pystyottelussa ole ollut kehumista.. Ainot keino selvitä oli vähän kombaa ja laittaa ruotsalaista pataan
Tota edellisenä päivänä sparrailin erään Muay Thai mimmin kanssa, joka treenaa kuus päivää viikossa. Sitä kutsuttiin Beastiksi ja selvis aika nopeesti miks.. Opin clichaa vähän paremmin ja Komba soveltu aika nätisti sen harjoitteluun.
Kävin siellä Sisu-gymillä ottaa vähän oppia vaparista ja ohjaus oli niin hyvää, ettei edes tarvinnut pyytää rahoja takaisin
Mun esikoinen aloitti juuri koulun, eikä tässä taida riittää tunnit päivässä päästä noissa mitenkään hirveen kovalle tasolle, ehkä jos jossainvaiheessa tekee näitä hommia palkkatyönä, voi miettiä uudelleen.
Mun vahva alue on konseptisuunnittelun parissa, jos joku meinaa päästä huipulle ja haluaa tsekkaa tän simulaatio-keissin valmennan mielelläni yhden ukon ilmaseksi ja katotaan mitä tulee!
-
- kylkeenpotkija
- Viestit: 1736
- Lauteille: Elokuu 2011
Komba
EIkö tuo video, jonka minä lisäsin tänne, ole esimerkki yhden pelaamisesta montaa vastaan? Yhtään liikettä ei viedä taisteluliikkeenä perille mutta kerrotaan mitä tässä tilanteessa tehdään - työntö, lyönti, alasveto, lukko, potku, pisto. Ja sitten käännytään seuraavaa hyökkääjää vastaan.Jusukin kirjoitti: ↑elo 8, 2019, 19.55 Komban tavoite on olla plastinen työskentely-ympäristö, joka mukautuu liikkeeseen sovituin ehdoin. Jos osataan liikkua käyttämättä voimaa pelataan käytännössä asemoinnista, joka on mahdollinen uhka. Moninpelissä tämä realisoituu paljolti, koska kuolleesta kulmasta voi aina tulla yllätyksiä, eikä riittävälle ylivoimalle voi koskaan pärjätä.
Flow form fighting on ihan kuvaava käsite. Jos pystyy liikkumaan toisen muodon kanssa niin, että voima ei kohdistu puolustukseen, tekee käytännössä yhdessä samaa muoto-paria. Harjoitustilanteessa kannattaa panostaa kykyjen kehittämiseen, kamppailussa niiden käyttämiseen. Kombassa yleinen tavoite on rentous ja oman liikkeen soveltaminen tilanteeseen - toisaalta täydellisen katan voisi osata ennalta, niin että se sopisi jo valmiina monenlaisiin tilanteisiin.
Onnitteluni esikoisesi menosta kouluun. Treenaa nyt kuitenkin sen verran, että selkä pysyy kunnossa.
Seuraajat
AlexMachine • Andy • Antti • AriJ • Ars Dimicatio • Eizei • Hemmukka • Jasse • JKOO • Joeli T. • Jussi Häkkinen • Jusukin • kallev • Kari Aittomäki • Kuhmu • Lasse Candé • Mika Väyrynen • Mänzy • Nico • Oar • Paanari • Petri Puolakka • sinappi • Taijin harjoittaja • tapsaattori • tohtorismies • Veepee • zzxx