Viimeisin katsomasi elokuva

[Atticora]

The Mule pitää tosiaan katsoa. Hyvä vinkki, kiitos.

Teeman leffafestivaalissa on hyviä paloja. Siellä hehkutetaan tätä venäläistä "nykymestaria", ohjaajaa nimeltään Zvjagintsev. Yritin katsoa yhtä, mutta en pystynyt keskittymään tarpeeksi hyvin. Kaurismäet on silkkaa hollywood-toimintaa ton Zvjagintsevin rinnalla. Aion yrittää uudestaan paremmalla ajalla ja asenteella.

Eilen katsottiin Netflixistä The King. Kertoo Henrik femmasta, Shakespearen näytelmiin pohjautuen. Elokuva ei ole sitten ollenkaan historiallisesti pätevä. Haitannee vähemmän meitä, jotka ei tunne historiaa eikä Shakespearea. Ranskikset on erityisen ylimielisiä mulkvisteja. Komedian puolelle heilahti, kun överiksi vedetyllä aksentilla tehdään julmaa pilaa Henrikin peeniksestä. Näyttely on kuitenkin sinänsä mainiota ja hovijuonittelu toimii. Sotakohtaukset varmasti historiavinkkelistä taas suoraan stetsonista, mutta silti mukavaa toimintaa ja kaoottista menoa. Suurin miinus omasta ja näköjään koko internetin mielestä tulee Henrikin hiustyylistä - Jota ohjaaja perustelee sitten varsin epäloogisesti historiallisella tarkkuudella. Ei nyt mestariteos, mutta ihan viihdyttävä ja sinänsä laadukas elokuva.

[magamies]

Katsoin juuri Idris Elban elokuvan Bastille Day, kohun aiheuttanut elokuva jota ei suomessa esitetty teatterissa, elokuva on hyvä niin juoneltaan kuin toiminnaltaan ja tulee huomenna uusintana Tv6 14.11. 2019 kello 21.00.
https://www.episodi.fi/uutiset/illalla- ... pahduttua/

[kenttiensankari]

Tuli katsottua suomalainen toimintaelokuva Rendel. Ikävä kyllä englanniksi dubattuna, joka on kait sitten se kansainvälinen muoto. Dubbaus oli aika kamalaa ja pilasi hyvin elokuvan näyttelemisen, joten mistään näyttelijänsuorituksista ei oikein saanut otetta.

Elokuvan juoni oli aika simppeli, mutta se oli jotenkin leikattu aika monimutkaiseksi, joten krapulassa oli vähän hankalaa seurata, että milloin ollaan nykyhetkessä ja milloin menneisyydessä ja mikä ihmeen nainen seuraa Rendeliä koko ajan. Lopputulos on mielestäni aika huono, vaikka Rendel sinällään omaisi paljon potentiaalia. Vähän kuin kuin Batmanin synkempi ja väkivaltaisempi versio.

Hiukan myös ihmetytti Rendelin syntytarina. Normaalista tyypistä tuli pysäyttämätön taistelukone kun tuli murheitä elämään. Ei se tosin lyödä osannut, mutta hyvin silti pahikset meni nippuun. Radekin osuus leffassa oli mielestäni hoidettu hyvin, hiukan yllätyksellisyyttä tyypillisen pahiksen kohtalon sijaan.

[Kari Aittomäki]

Kunkku vaikuttaa mukavalta.
Mua ei purista lainkaan se että historiasta otetaan kerronnallisia vapauksia, dokumentit ovat erikseen ja leffat ovat tarinoita.
No ihan räikeimmät toki vähä harmittaa sen hetken ku harmittaa.

Se harmitti tosiaan enemmän ettei Rendel osannu myllyttää. Mutta eipä osannut kukaan muukaan ja kyllähän leffatappelus sellanen oma juttunsa onkin.

Mäkin katselin ton Bastilledayn koska Idris on vaikuttava miesi.
Muuten näitä Pariisinläpi riehumisia on nähty aikalailla paljonkin.
Se Travoltahölkkä silloin oli aika rok. From Paris with Love 2010.
Bastilji menee miltei samaan sukkaan. On hiukan fiksumpi ja semmosempi.

Sitte. Kysymys.
Piti oikeen asiasta tossa jokujaikasitte katella taas Kolmastoista soturi, koska muistin erään kohdan.



Tossa kun Pomo potkasee tuolin tyhjäksi, istuu alas ja lyö miekan tonttiin, ukkonen jyrähtää.
Mä olen ollu aina siinä vaikutelmassa että Thor toivottaa mahtavan soturin tervetulleeksi Valhallaan..
Mutta sitte kekkasin. Buliwyf vasta istuu kuolemaansa kohtaamaan (jumalauta miten miehevä lähtö) ja koiran laulu se merkkaa hetkeä.

Tuli mieleen kysyä asiaatietäviltä että eikös Kaiken-Isä Odinin voima ole käytössä sen joka on ikäänkuin puhdas ja pyyteetön?
Kun siinä Thor-leffassa se nimihunksteri on vähä hakusassa sen asian suhteen ja on kohtauksia jossa Kapteeni Amerikka antais viitteitä kyvystään käsitellä Mjölniriä?

Eli oiskos se jyrähdys Buliwyfin omaa voimaa, ilmoitus että tulossa ollaan? Ikäänkuin mahtavimman soturin kosketus Odinin (joka on kauhea jumaluus) voimaan.
Ja siten vielä upeampi alleviivaus.

Tuo Vladimir Kulich on muuten noin tuhatkertaa soturimpi kuin se nättipoika-Thor.
Onse komia leffa yhä. Tonykin tykkäs.

Kattelin puolella silmällä tossa tylsikin nimeltä Need for speed.
En tykkää autorälläysjutuista kuin joistain.. mutta kyllähän tossa Peto karjuu niin pirun rokisti että jummijammi.

Mutta ennenkaikkea tämä kohtaus on tykkiä.
Rami Malek on ässä. Kertakaikkiaan.



Voivoi kun sattu väärä taustabiisi, tuohon ois ehdottomasti pitänyt ostaa I want to break free.

[Jani Rantalainen]

Katsoin elokuvan nimeltä Warrior (2011). Siinä Joel Edgerton ja Tom Hardy näyttelevät hyvin veljeksiä jotka harjoittelevat vapaaottelua ja osallistuvat vapaaottelu kilpailuihin. Nick Nolte näyttelee veljesten isää joka valmentaa Tommya (Tom Hardy). Suosittelen.

[Mika]

Warrior on hyvä elokuva. Olisiko se ollut vähän kuin Tom Hardyn läpimurtorooli?

I Am Wrath (2016) taasen on ihan jotakin muuta. Se on sinänsä mielenkiintoista, miten isot nimet voivat esiintyä todella huonossa elokuvassa, mutta onhan näitä nähty kautta aikain. Elokuva on monilta osin jopa sananmukaisesti kömpelö, esimerkiksi yhdessä kohtauksessa hahmo väistää suihkuverhoa. Ihmettelen miten Suitsissa hyvin rooliaan näyttelevä Amanda Schull on saatu lukion näytelmäkerhon tasoiseksi näyttelijäksi tässä elokuvassa. Se vaatii jo melkoista käänteistä taitoa.

[Jani Rantalainen]

Veikkaan että Tom Hardyn läpimurtorooli (ainakin Britanniassa) olisi ollut Bronson (2009).

[Kari Aittomäki]

Mun mielestäni Tom Hardy on lunastanut paikkansa silkalla työllä, tekemällä saamansa roolit parhaan (eli melkoisen) kykynsä mukaan.
Ilman siis varsinaista läpimurtoa.
Hänen käsittämätön muuntautumiskykynsä on jopa toiminut miestä vastan, ei ollut ihan kerran eikä kaksi kun joutu oikeen kaivaan muistiaan.
- Tuo, tuo oli siinä Layer Cakessa.. ompa eri olonen!

Nykyään hänet todella kyllä tunnistaa.
Pelottava latinki hänellä on, vertautuu minusta Montgomery Gliftin preesensiin.
Ja se ei ole ihan vähän se.

Pitääki katella se Layercake taas, yksi parhaita brittikonnajuttuja.
Tarinanjuoksutus on mainiota, huumoria just sopivasti, kunnon myllytystä ja näyttelijät on ässiä.
Maailman paras introki.



Ainoa on se typerä crime no pay-loppu.
poop.

[Poista käyttäjä 1747]

Muistaakseni olen jo kirjoittanut tämän...mutta IMO kerroskakku on joka tasolla täydellinen tekele. Jokainen hahmo, näyttelijä, dialogi, tarina, kaikki on kohdallaan. Siinä ei ole yhtään turhaa kohtausta. Meaneyn mentorointi, Craigin ylihuolestunut katse ja olemus, kun spurgu lapioi ruokaa naamaansa ja ennen kaikkea Gambonin kylmän viileä ylimielisyys.

Se Mortyn teehetkikin on yksi parhaimmista pahoinpitelyistä mitä löytyy valkokankaalta. Tom Hardy on saman luokan ässä kuin Bale.




Look at 'em. Bunch of underendowed, aging fuck-pigs:




Leffa oli pettymys mutta Hardy veti hyvin kaksoisroolinsa:




Itse ajattelin korkata Lagavulinin, sytyttää montechristo open eaglen ja katsoa Eddie Murphyn Dolamiten netflixistä.



Edit: Niin ja Henkka viides oli pettymys koska nörttinillitys. Ei vaan ymmärrä minkä takia kerta toisensa jälkeen pilataan de facto paljon parempi tarina typerällä fantasialla. Pätee braveheartiin, kingdom of heavenin, public enemiesiin jne jne jne...

Heil Pekka Siitoin!

[Kari Aittomäki]

Juu. Layercake on kyllä perkeleen hyvä.
Viimeinen varmistavan tymäävä tälli tuli tästä kipuilusta, kun sällin piti tehdä se murha eli hypätä lopullisesti sinne minne ei ois halunnu:



Hitto tuo solmion suoristus ja kontrollin saavuttaminen.
Tuo on Elokuvakerrontaa!

Eikä pidä unohtaa että Kerroskakun takia saimme parhaan Jamesbondin.

[Kari Aittomäki]

Kattelin Shutter Islandin koska se on niin perhanan taitava ja huollinen tarina.
Scorse pelaa jatkuvuuskorttia peijakkaan taitavasti, hänethän tunnetaan siitä että se ei aina ole niin justiinsa, röökit on eripituisia ja lasit tyhjiä/täysiä..
Tossa se on oleellinen osa kerrontaa.

Leffa on ahdistava ja ikävä, ei anna vapautusta.
Ja DiCaprio on järkyttävä, hän on aidosti tärähtänyt ja vaarallinen. Fantastista näyttelyä.

Se loppu kun sälli tyynesti toteaa että en halua olla minä, leikatkaa minusta tämä minuus pois..
Lohduttomin outro mitä muistan. Ruffalo on niin kunnon mies kuten myös Max von Sydow että toivoo että ne heittäytyy jotenkin väliin..
Mutta kun hekin luopuvat..

On tämä maailma ja helvetti siinä.
Loistava leffa.

[katar]

Mä olin tallentavinani luonnoksen, mut en saa sitä esiin; wtf...???
No anyways, katselin vihdoinkin pitkän jahkailun jälkeen Batman leffan The Dark Knight. Oli pirun hyvä, Heath Ledger Jokerina oli oikeasti pelottavan oloinen, maaninen, iholle tuleva ja kylmäävän sekopäinen. Ihan Oscarinsa oli Heath ansainnut. Harmillista, että herra itse ei päässyt näkemään, että sai Oscarin, kun lääkeyliannostus vei miehen ihan liian aikaisin. Ihan kipeän hyvä rooli häneltä. Se jäi ihmetyttämään, että jostain luin, että leffaan jätettiin kohtaus, missä Jokeri makaa kuolleena maassa, mutta sellaista ei siinä näkynyt. Leffa jotenkin loppui vähän kesken, Jokeri jäi henkiin ja Batman karkasi maailmalle muka tapettuaan hyviksen, joka olikin pahis. Vähän outo maku jäi tuosta loppuratkaisusta itselle. Sanotaan siksi, että 8- arvosanana.
Nyt on vaiheessa katsoa se seuraava, eli The Dark Knight Rises; Tom Hardy pahiksena, Anne Hathaway jonkin sortin Catwoman ja näin. Katellaan...

[Mika]

Molly's Game (2017)

Tässä tositapahtumiin ja niistä kirjoitettuun omaelämäkertaan perustuvassa elokuvassa menestynyt kumparelaskija lähtee hakemaan uutta suuntaa elämälleen. Sellainen löytyy pokerimaailmasta, jossa isot nimet mm. rahoitusmaailmasta ja Hollywoodista pelaavat isoilla rahoilla. Sanomistahan siitä sitten tuli.

Elokuva on hyvin tehty. Kaikkea ne rikkaat keksivätkin aikansa kuluksi. Onneksi tämä nainen osasi ottaa rahat hölmöiltä pois.

[Kari Aittomäki]

Eikös Chafakki ole näitä pelurimimmejä myös eikä edes paskempi?

Kiintoisa, myös näyttelijävalintojen suhteen.

Tänän oli pakko katsoa tuo yksiparhaita Master nd commander.
Ei heikkoa kohtaa. Poislukien Russel Crowen aksentti.

[Kari Aittomäki]

Tänään tai siis lauantaina se oli taas klassikko. Aliens.
Jota oon kyllä kaiketi räpistelly jo tarpeeksi.

Alkaa huolettaa tämä että missähän se vika oikeen piileekään sitte oikeesti.
Kunnei nykyjutut mulla potki oikeen ollenkaan jos vertaa näihin wanhoihin.

Eppäilen pahoin jotta olen vaan jumiutunut enkä vaan tajua.. että painajainen on käsillä, että olen menettänyt sen enkelinkosketukseni eli kyvyn innostua, intoilla, haltioitua.
Koska onhan se silminnähtävää että nykyleipuritkin aivan kaikkensa yrittää.
Mutta mä en vaan enää kykene!

Voi apua.
Onneksi mulla on kulttuurikontakteja vielä.
Sotalippu salkoon siis!