Vyön suorittaminen vyökokeella vaiko muilla tavoilla?

[Andy]

Vyöarvon mitätöinti on kai yleensä enemmänkin symbolinen toimenpide. Muinaisessa Japanissa oli ihan erillinen seremoniakin tälle hommalle, missä koulun jäsen julistettiin kirkonkiroukseen.

Käytännöllistä merkitystä asialla on silloin, jos se vyöarvo tuo automaattisesti mukanaan jotain järjestöllisiä oikeuksia. Tyypillisin tällainen on tietysti graduointioikeus. Jos henkilö lähtee järjestöstä huonoissa väleissä, ei järjestön johto yleensä halua, että tämä voisi jatkaa järjestön tunnustamien vyöarvojen myöntämistä. Tällöin voi olla kätevintä mitätöidä koko vyöarvo, etenkin jos siinä on vielä muitakin oikeuksia.

Tuollainen systeemi, missä myönnetään vyö "puoliksi" antamalla lupa käyttää sitä mutta että ei kirjoiteta sertifikaattia, on minusta lähinnä osoitus siitä, että järjestelmää ei ole mietitty kunnolla järjestelmäksi vaan sen sisällä tehdään ad hoc poikkeuksia tilanteiden mukaan. Joissain järjestelmissähän on sitten ihan institutionalisoitu "ehdollinen musta vyö" tai "mustan vyön kokelas" -arvo, mikä voi olla ihan toimiva systeemi. Ainakin se lisää varsinaisen mustan vyön glooriaa.

Olen kuullut myös sellaisesta järjestelmästä, jossa musta vyö piti "pitää voimassa" ja jos mustavöistä treenaajaa ei näkynyt harjoituksissa puoleen vuoteen, vyö mitätöityi automaattisesti. Vähän niin kuin Les Millsin ja muiden liikuntabrändien ohjaajasertifikaatit. Järjestelmän kehittäjä perusteli tätä niin, että hän haluaa että voi taata jokaisen alaisensa mustan vyön olevan vaadittavalla tasolla.

[Lasse J]

Yksi täkwondon "ensimmäisen allon" mustista vöistä kertoi, että Hwang aikoinaan panttasi kavereiden Koreasta saamia Kukkiwonin mustan vyön diplomeja mahdollisimman pitkään. Tämä sikis, etä sitä mukaa kun kaverit saivat diplomin käteensä, niin lähtivät muualle treenaamaan. Kuvio liityi jotenkin liiton ja Hwangin välirikkoon.

[Eizei]

Yksi täkwondon "ensimmäisen allon" mustista vöistä kertoi, että Hwang aikoinaan panttasi kavereiden Koreasta saamia Kukkiwonin mustan vyön diplomeja mahdollisimman pitkään. Tämä sikis, etä sitä mukaa kun kaverit saivat diplomin käteensä, niin lähtivät muualle treenaamaan. Kuvio liityi jotenkin liiton ja Hwangin välirikkoon.

Juurikin näin... Oman Han Moo Do 1.dan sertin saamiseen meni 12 vuotta kokeesta, 2.dan 5 vuotta kokeesta. Somessa liuta ihmisiä kertoi että kappas, heidän on edelleen matkalla. Eivät tule saamaan koskaan. 3.dan tais tulla alle vuodessa. Siinä alkoikin sitten ihmettely aiemmin suorittaneilta kolmosilta, että missähän heidän sertinsä. Eivät ole saaneet vieläkään ja tuskin tulevat saamaan. Mietin, että nyt on joku godlike plan Junikalle tiedossa. Mulla vaihtui myöntävä taho välissä ja hokkuspokkus 4.dan serti ilmaantui heti promootiotilaisuudessa. Ja syystä eräästä tämä olkoon vaalittava toimintatapa myös jatkossa kaikkien kohdalla, ketkä danin meillä suorittavat.

Käytiin muuten oman koutsini kanssa muutama vuosi sitten pyörähtämässä pohjanmaalla Han Moo Don lintukodossa. Pöytälaatikosta ojennettiin 1.dan serti koutsille. Suoritti daninsa 1997. Olikohan aika. Samalla heitti pari muutakin vietäväksi kotopuoleen. En tiedä, mutta luulen, että olisivat arvostaneet lappujaan vähän enemmän joskus muinoin...

Hiialahiiala hei...

[Andy]

Tuo minusta kertoo enemmänkin organisaation toiminnasta ja sen yleisongelmista kuin varsinaisesti vyöjärjestelmästä.

Tuo sertifikaatin palvonta on muutenkin vähän kummallista. Jos auktorisoitu myöntäjä sanoo, että Kalle on nyt 3. dan, Kalle esiintyy julkisesti organisaation tilaisuuksissa 3. danina vyön myöntäjän protestoimatta jne. niin kyllähän Kalle silloin on 3. dan eikä se paperi siihen tuo lisäarvoa.

Lähinnä vyön myöntäjä nolaisi itsensä keksimällä jälkikäteen, että Kalle onkin vasta 2. dan kun en antanutkaan sertifikaattia.

[Eizei]

Tuo minusta kertoo enemmänkin organisaation toiminnasta ja sen yleisongelmista kuin varsinaisesti vyöjärjestelmästä.

Tuo sertifikaatin palvonta on muutenkin vähän kummallista. Jos auktorisoitu myöntäjä sanoo, että Kalle on nyt 3. dan, Kalle esiintyy julkisesti organisaation tilaisuuksissa 3. danina vyön myöntäjän protestoimatta jne. niin kyllähän Kalle silloin on 3. dan eikä se paperi siihen tuo lisäarvoa.

Lähinnä vyön myöntäjä nolaisi itsensä keksimällä jälkikäteen, että Kalle onkin vasta 2. dan kun en antanutkaan sertifikaattia.

No juurikin näin. Samanlainen meininki tietysti tuhoaa myös pohjan vyöjärjestelmältä. Jos näennäisesti on jämäkkä sellainen, mutta sen läpi kuitenkin paistaa tietynlainen mielivalta, eli siitä ei pidetä kiinni. Tämä on erittäin mahdollista tilanteessa, jossa systeemin päädyssä on yksittäinen auktoriteetti, eli ei ole mitään valvovaa koneistoa katsomassa, että sovittua järjestelmää noudatetaan. Tietysti jos tuo auktoriteetti hoitaa tuon valvonnan itse niin ei ongelmaa.

[Andy]

Tuli mieleen, että tuollainen "ehdollinen musta vyö" voisi olla hyväkin idea etenkin lajissa, jossa 1. danin suorittaminen kestää luokkaa 3-4 vuotta. Näissä on käsittääkseni suurena ongelmana se harjoittelun lopettaminen pian 1. danin saavuttamisen jälkeen.

Syy on tietysti se, että harjoittelu ei ole vakiintunut samalla tavoin kuin ~10 vuotta treenanneella ja kun se suuri saavutus on tullut, on 2. dan aika kaukana, eikä siinä muutenkaan ole samaa hohtoa kuin maagisessa mustassa vyössä.

Nyt jos se musta vyö pitäisi "vahvistaa" sillä, että vaikka seuraavan vuoden aikana pitäisi käydä vähintään X harjoituskertaa ja pari leiriä tai jotain vastaavaa, niin tämä voisi motivoida juuri kriittisellä hetkellä, kun on välitöntä tavoiteltavaa. Kuitenkin siis vaatimukset pitäisi olla sellaisia, että ne normaalilla treeniaktiivisuudella täyttyvät, muuten vaikutus voi hyvinkin olla päinvastainen. Ja tietysti noissa pitäisi joustaa, jos tuore musta vyö vaikka loukkaantuu koeaikana.

[Valvoja]

Täällä oli keskustelua siitä, miten Taekwondo tulee tai miten sen saa kirjoittaa sekä kuinka kyseinen lajinimi äännetään. Tämä keskustelu on siirretty ketjuun jonka otsikko on kirjoitettu muodossa Tae Kwon Do.

paljastus:

https://www.potku.net/forum/viewtopic.p ... 47#p945247

[Mika Väyrynen]

Mulla on kokemuksia erilaisista suoritus- ja myöntöjutuista.

Mun päälajissa WonHwaDossa oli/on ihan oma vyösysteeminsä. Värivöitä on vihreä ja sininen, joissa molemmissa on kolme astetta. Arvojen nimet on Hyung Hwa ja Yok Hwa, ne ovat siis oppilasasteita ja niillä mennään yleensä 2-3 vuotta. Apuopettajan arvo on sitten punainen Song Hwa ja se noin toimenkuvaltaan rinnastetaan sinne ykkösdanin tasolle, auttelee treeneissä. Noissa pidetään vyökokeet. Sen jälkeen tule syvänpunainen vyö (purppura, se sävy jota löytyy mm Dalai Laman kaavusta) joka on instructor arvo ja se oikeuttaa myöntämään kaikkia alempia arvoja. Sen jälkeen master arvo In Hwa (purppura vyö jonka läpi kulkee vihreä raita) ja sen voi perustajan eläessa saada vain häneltä. Instructor ja master meni aina ilman vyökokeita. Grandmasterit (kolme eri arvoa) oli varattu maanosien päämiehille ja lajin parille pääjehulle. Suurmestarin kuoltua alettiin Grandmastereita myöntää hiukan enemmän, suurmestari oli niistä niin tarkka että eläissään olisiko myöntänyt viitisen remmiä niitä kaikenkaikkiaan. Ilman kokeita. Tällä hetkellä en tiedä kenellä on mitkäkin myöntöoikeudet Masteriin ja siitä korkeampiin arvoihin.

Itse sain tuon In Hwa-master arvon lajin perustajalta yhden Koreassa päämajassa viettämäni parin viikon intensiivitreenin jälkeen. Viitisen vuotta oli kulunut ed arvon saamisesta, sen sain Euroopassa. Vaikkea vyökoetta ollutkaan, oli päivittäinen treeni saanut paikat aivan muusiksi. Joka päivä alkoi 06.00 ja päättyi tasan 22.00. Siinä välissä treenattiin ja syötiin, muuta ei oikein tehty. Vaikeustaso oli minulle ihan riittävä, tavallaan menossa oli parin viikon mittainen vyökoe. Kun myönsin itse vöitä, menin saman koodin mukaan: oppilas ja apuopettaja suoritetaan, instructor tulee sitten jossain yhteydessä yleen yllätyksenä kun katsoin kokonaisuuden olevan riittävä. Arvotan oman vyöni korkealle ja katson sen että lajin perustaja sellaisen päätti myöntää suureksi kunniaksi. Hänen kuoltuaan vyösysteemiin tuli pieni lisä, eli perinteisten arvonimikkeiden perään laitettiin dan-arvo, esim. In Hwa 5. dan. Jotta vyösysteemistä tulisi jotenkin ulkopuoliselle tarkkailijalle selvempi. Tuohon minulla ei ole mielipidettä.

Haedong Kumdossa (United World Haedong Kumdo Fed) suoritin 1.-4.danit vyökokeilla ihan kaikkien vaatimusten mukaan. Ne oli ihan ok, mutta ei suuria tunteita. Ehkä siitä syystä että remmit putoili aika nopeaan tahtiin ja vaikka tekniikat menikin läpi, tuntui että aika pinnallisesti oltiin koko se aika liikkeellä. Tekniikat ja liikesarjat ei ollut tarpeeksi pitkäkestoisessa muistissa/lihasmuistissa.Hyvä että sentään kokeilla mentiin, mutta erityisesti 4.danin kohdalla tuntui että olisi voinut hiukan odotella. Mutta kun lajin levittäminen tarvitsi korkeampia daneja ja mulle tuli sitten se Euroopan eka nelonen suoritettuna (yksi kunniavitonen oli myönnetty yhdelle hollantilaiselle Tang Soo Do mestarille jotta laji leviäisi. Siinä oli korostettu että tämä on "honorary dan". Mutta kuten välillä käy, maestro unohti sen honorary-sanan aika pian:)

Sitten kun lopetin koko treenien ja seurojen vetämisen, mietin jotain tekemistä kunnon säilyttämistä ajatellen, mutta päätin että nuo vanhat lajit saa jäädä. Tahdon ihan harrastajana takaisin riviin, enkä enää siihen eteen patsastelemaan. Mulla oli nuorena miehenä Shotokanin ruskea suoritettuna ja jotenkin päädyin sitten Shotokan salille. Runsas pari vuotta siellä tahkuttuani oli sitten aika tehdä Shodan, 1.dan. Sen ja ruskean suorituksen välillä olikin sitten kulunut yli 20 vuotta. 43-vuotiaana sitten ihan perinteisen Shotokanin vyökoevaatimuksilla koe. Se oli vaativa fyysinen koe, ja se jäi jotenkin mieluisaksi muistoksi. Siitäkin huolimatta, tai sen vuoksi, että kokeen otteluosuuteen kutsuttu tummaihoinen ottelurobotti veti ekassa ottelussa multa kaksi kylkiluuta sisään. Onneksi ne oli kokeen lopussa kaikkien muiden osa-alueiden jälkeen. Hoipuin sitten jotenkin adrenaliini turvin ne 2-3 seuraava kumitea.

Joskus nuorena sitä ajatteli että vyökokeeseen, vyökokeeseen. Nyt kun vanhempana asioita katson, niin aika sama mennäänkö ilman koetta vai sen kanssa. Arvotan itse WonHwaDo (ilman koetta lajin perustajalta) ja Shotokan (perinteisellä koeformaatilla) myönnöt aika korkealle, niitä kannan vieläkin ihan ylpeydellä. Ne eivät tulleet minään "pika-arvoina" vaan pidemmän ajanjakson ja treenin seurauksena. Kumdosta jäi kokeiden läpäisemisestä huolimatta aika tyhjä olo. Ne vyöt tuli ihan liukuhihnalta. Hyvä mittari asioihin on se, että WonHwaDosta ja Shotokanista menee kaikki tekniikat ja liikesarjat edelleen läpi autopilotilla - kumdosta en muista 10 vuoden jälkeen yhtään mitään.

[Andy]

Voi olla vähän vaikeaa hahmottaa aina näitä daniarvoja ja niiden lukumääriä. Osa daneista on graduoituja ja niitä pidän ainakin itse kaikkein tärkeimpinä.

Miksi ne graduoidut danit ovat tärkeimpiä?

Siksi että graduissa näytän osaamistani ja vastaan itse omasta tasostani. Tiedän mitä olen tehnyt oikein ja mitä mahdollisesti väärin. Oma tuntuma gradun jälkeen kertoo olinko saavutetun danin arvoinen. Jos fiilis on huono ei varmaankaan ota mielellään uutta vyöarvoa vastaan. Tai en ainakaan minä...

Muilla tavoin myönnetyt arvot ovat enemmän muiden kuin itsensä käsissä. En toki tarkoita etteikö nekin olisi ansaittuja jos näin nähdään, mutta se oma vaikuttaminen asiaan on jo paljon epäsuorempaa.
Siksi.

Tämmöinen "vyökoe" Texasissa.



14-vuotias vihreävöinen (= junioriarvo) poika voittaa kolme mustavöistä ottelijaa kisoissa, kaikki lopetuksella. Ratkaisut löytyvät kohdista 4:38, 5:55 ja 6:25 jos ei jaksa koko videota katsoa.

Tämän johdosta hänet ylennettiin siniselle vyölle, joka on siis aikuisten ensimmäinen värivyö. Onko tämä nyt jotenkin vähäarvoisempi tapa suorittaa vyö kuin tekninen vyökoe? Ja miten tässä se oma vaikuttaminen on epäsuorempaa kuin teknisessä vyökokeessa?

https://bjj-world.com/14-year-old-green ... he-podium/

[Lasse Candé]

Eikös BJJ:ssä nimenomaan vyöt tule tuolla tavalla muutenkin ja mitään ns. teknisiä vyökokeita ei edes ole?

Kukkis taisi puhua täysin toisenlaisesta lähtökohdasta ja en äkkiseltään näkisi hänen viestinsä vähättelevän tuota hienoa suoritusta mitenkään.