Lajin kehittänyt metsänhoitaja Wilhelm "Hartmut" Fabricius toimi antroposifisessa liitossa, partiossa ja Hitler-Jugendissa, jossa hän oli Stammführer. On mahdollista, että lajia on harrastettu vain hänen johtamissaan partio- ja Hitler-Jugend-osastoissa. Sisällöltään laji on historiallisten lähteiden innoittama, mutta sen pyrkimys ei ole ollut jäljitellä historiallisia käytänteitä sinänsä.
Laji on sekoitus miekkailua, tanssia ja "itsepuolustuspainia". Lajin tarkoitus on kehittää ripeyttä, ketteryyttä, mielenhallintaa, tarmoa, rohkeutta, kovuutta, hurjapäisyyttä ja oveluutta. Miekkailun on koko ajan näytettävä ylpeältä ja hyvältä. Perääntyminen on sallittua, kunhan sitä ei tehdä peloissaan ja vastustajaaa pidetään koko ajan silmällä.
Käytettävä ase valmistetaan saarni- tai kuusirimasta, joka on 140 cm pitkä, 4 cm leveä ja 2 cm paksu. Kahvaosa tehdään 30 cm pitkäksi, kädensuojuksena 17 cm pitkä ja 8 cm leveä soikea levy. Suojavarusteita ei käytetä. Miekkailualue muodostuu kahdesta maahan piirretystä, toisensa keskipisteeseen asti leikkaavasta ympyrästä. Leikkaus on keskialue, ja kummallakin ottelijalla on oma alueensa.
Ottelun voittaa se, joka saa vastustajan ajettua pois miekkailualueelta. Maassa makaava ottelija on hävinnyt. Vaihtoehtoisesti voittaja voidaan määrittää laskemalla osumia.
Pistot ja lyönnit ponnella eivät ole sallittuja. Pystypainiotteet ovat sallittuja keskialueella sekä viimeisenä puolustuskeinona, jos vain toinen jalka on enää omalla alueella. Osuma-alueena on koko keho, mutta lyöntejä käsiin ja nilkkoihin katsotaan pahalla. Hyväksytyn lyönnin on kuljettava neljänneskaaren matka. Osumaksi lasketaan lyönti, ei viilto. Etuoikeussääntö näyttäisi olevan voimassa myös. Lyönnit pysäytetään ennen osumaa. Miekkailusta ei saa seurata silmävammoja tai luunmurtumia.
Lajitekniikkaan kuuluvat peruslyönnit, erikoislyönnit (Kunsthiebe), väistöt terällä (ja kahvalla), avaukset, valelyönnit, hypyt, kumartumiset ja painiotteet.
