Jiu-jitsu Suomessa ennen vuotta 1958

[Kari Aittomäki]

No ei se nyt ole jokotai.
Ilmiö nimeltä jiujitsu on kiintoisa kelle on, ja siihen nidottu aikalaisjulkaisutoiminta kirjoineen lehtiartikkeleineen on oleellinen osa elävää historiaa.
Ihmeellistä laatikointia.

Mullekin nää ei-niin-kauhean-vanhat opaskirjat on kiinnostava ilmiö ja itsessään ovat vaikuttaneet lajitoimintaan kovinkin runsaasti.
Hyvä ja kannatettava projekti.

[Kyynikko]

Mielessä on taas viimeaikoina pyörinyt jiu-jitsun historiaa Suomessa käsittelevän kirjan kirjoittaminen. Ajatuksena on esitellä kronologisesti jiu-jitsua käsittelevä suomenkielinen kirjallisuus, ja jos vain osaan, sitoa ne jotenkin aikaansa. Yritän jokaisen kirjan kohdalla vastata kysymyksiin: Kuka on kirjoittaja? Mistä tieto ja taito on peräisin? Mikä on kirjan anti (tiedot ja tekniikat). Lisäksi käytän lehtiartikkeleja yms. julkaisuja tukena sikäli kun niissä on jotain sellaista mitä kirjoissa ei.

Seuraava linkki ei varsinaisesti kuulu ketjun aiheeseen mutta laitan sen tänne itselleni muistiin. Kyseessä on Jyrki Talosen artikkeli samuraista ja budo-kulttuurista: http://www.suhs.fi/wp-content/uploads/2 ... k-2016.pdf

Hyvä idea. Voithan esitellä suomalaisen jiujitsun historiaa ja henkilöitä siten miten ne ilmenevät kirjojn kautta esiteltynä. Ei tästä niin vaikeaa tarvitse tehdä

Minulla on ollut ilo ja kunnia aikoinaan harjoitella Jyrkin kanssa useamman vuoden ajan. Hieno mies.

[Antti]

Joo, ehdottomasti kirjat ovat paitsi yksi lähdejoukko, myös aihe itsessään. Kirjojen julkaisu on kuitenkin (ollut) tärkeä osa kamppailulaji-ilmiötä sekä sen ilmentymänä että leviämisen myötävaikuttajana. Vai onko muka joku, jonka varhaisimmat muistot kamppailulajeista eivät liity johonkin kirjastossa selailtuun kirjaan?

Myönnän tietysti, että minulla voi olla tässä jonkinlainen ammatillinen vinouma. Itsehän tietysti toivoisin tällaisen teoksen joka tapauksessa sisältävän kattavan bibliografian.

[Jasse]

Kuten kari sanoi - kiinnostaa ketä kiinnostaa. Itselleni tärkeintä olisi saada nämä tiedot joita olen aiheesta kerännyt yksiin kansiin, niin että niitä joita aihe kiinnostaa voivat sen helposti löytää ja lukea. En oleta että projekti tuottaisi minulle sen suurempaa mainetta ja mammonaa.

Minulle riittäisi että joku innokas nuori löyttää kirjastosta jujutsu kirjani ja saa siitä inspiraatiota aloittaa joku laji tai jatkaa harjoittelua. En tiedä lukevatko nykynuoret enää kirjastion kamppailukirjoja, mutta ainakin minulle, niinkuin Antillekkin, ne olivat kova juttu lapsena.

Kyynikko ilmaisi asian hyvin. Eli "kirjojen kautta" voin esitellä henkilöitä ja tapahtumia. Esimerkiksi teos "Itsepuolustus, jiujitsu ja poliisiotteet" on kytköksissä Fairbairniin ja Defenduun. Verner Weckmanilta löytyy kirjoitus jossa kertoo miten sai JJ-oppia Pariisissa 1905. Opettajana toimi Yokio Tani josta päästään matto-jiujitsun alkulähteille. Kalle Valkosen haastattelema veteraani kertoo miten venäläiset sotavangit opettivat heille jujutsua. Oliskohan ollut samboa jo siinä vaiheessa?

Kirja voisi jopa kertoa suomalaisen jiu-jitsun tarinan meidän päiviimme asti. Ensimmäinen osa esitelisi lajia, ihmisiä ja tapahtumia ennen 50-lukua jolloin kirjat näyttelivät isoa osaa tiedon välityksessä ekä organisoitua harjoittelua käsittääkseni ilmennyt. Toisessa osassa esiteltäisiin organisoidun harjoittelun alkamista Suomessa. Eli Hätösen, Hagelbergin lähitaisteluoppeja. Sissikerhon Levinkoskea unohtamatta. Sekä Niilo Salon postimyynti jujutsukursseja ja poliisien alkavaa judotoimintaa. Sitten tuli Ave joka toi jujutsun Ruotsista ja Englannista ja levitti koko maahan. Julkaisi pari kirjaakin. Moni Aven oppilas toi maahan lisää jujutsua - Euroopasta, Japanista ja Brasiliasta.

[Mika]

Tätä on odotettu jo pitkään. Sinä jos kuka pystyt tällaisen kirjan kirjoittamaan.

[Jasse]

Tätä on odotettu jo pitkään. Sinä jos kuka pystyt tällaisen kirjan kirjoittamaan.

Kiitos tsempistä Tero Laaksosen kanssa sovittiin että pääsen kuuntelemaan tallenteita joiden pohjalta hän kirjoitti "Kamppailijoita dojolta tatamilta". Hänellä on Levinkoskenkin haastattelu sekä Levinkosken kamppailumanuaali "Puolustaudo tai". Se on ainoa vanha suomalainen IP-manuaali joka minulta puuttuu.

Eli materiaali alkaa olla kasassa. Aikaa on. Innostusta on. Nyt vain sanoista tekoihin!

Ajatuksena on myös samalla kun kirjaa kirjoitan kerätä jokaisen opuksen ydinopetukset ja tekniikat. Näistä voisi saada mielenkiintoisia seminaareija eri lajien harrastajille jotka haluavat tutustua suomalaiseen kamppailuhistoriaan omakätisesti.

[Shaolinsi]

Koska tietokirja on suunnitteluvaiheessa, nyt on paras vaihe tarjota kirjaa kustantajille. Kirjan kirjoittaminen helpottuu huomattavasti, jos saat avuksesi kustannustoimittajan. Kustannustoimittaja auttaa rakenteen, kieliasun, aiheen rajauksen ym. suunnittelussa.

Suosittelen laittamaan saatekirjeeseen esimerkiksi alustavan sisällysluettelon sekä noin 5-10 sivua tekstiä ja valokuvia esimerkkinä. Saatteessa kannattaa mainita kirjan kohderyhmä, keskeisimmät myyntiargumentit ja muutama sana markkinoinnista.

[Jasse]

Koska tietokirja on suunnitteluvaiheessa, nyt on paras vaihe tarjota kirjaa kustantajille. Kirjan kirjoittaminen helpottuu huomattavasti, jos saat avuksesi kustannustoimittajan. Kustannustoimittaja auttaa rakenteen, kieliasun, aiheen rajauksen ym. suunnittelussa.

Suosittelen laittamaan saatekirjeeseen esimerkiksi alustavan sisällysluettelon sekä noin 5-10 sivua tekstiä ja valokuvia esimerkkinä. Saatteessa kannattaa mainita kirjan kohderyhmä, keskeisimmät myyntiargumentit ja muutama sana markkinoinnista.

Kiitos neuvoista!

Soittelin juuri Auvo Niinikedolle josko hän haluaisi olla jollain tavalla mukana projektissa. Soitin myös Kalevi Hätösen (Lähitaisteluopas m57, Itsepuolustus 60) pojalle ja sovittiin että haastattelen häntä ja saan tutkia materiaaleja.

[Jasse]

Luin nyt tämän Talosen artikkelin. Iso suositus budo-historian ystäville.
http://www.suhs.fi/wp-content/uploads/2 ... k-2016.pdf

Tässä ketjuun liittyvä ote:

"Sota jū-jutsu-kirjojen kimmokkeena

Venäjän-Japanin sodan lopputulos heijastui myös Suomen suuriruhtinas- kuntaan, jossa alkoi poliittinen, suurlakkoon vuonna 1905 huipentunut liikehdintä. Keisari Nikolai II taipui antamaan marraskuun manifestin, joka päätti ensimmäisen venäläistämiskauden Suomessa. Maahamme koittivat muutamaksi vuodeksi hieman vapaammat ajat, vaikka sensuu- risäännöstö oli edelleen voimassa. Ensimmäisenä jū-jutsun tekniikoita
219
käsitteli lyhyesti teoksessaan Japansk Gymnastik (1904) Helsingin yliopis- ton voimistelulaitoksen yliopettaja Viktor Heikel43. Kirjanen suomen- nettiin laajennettuna versiona seuraavana vuonna. Heikel koki ”japani- laisen voimistelun” toisaalta eräänlaisena oman kehon painoa ja paria apuna käyttävänä voimisteluna, toisaalta itsepuolustustaitona, jiu-jitsuna – kuten aikalaiset usein termin kirjoittivat. Niin ikään vuonna 1905 mo- nitoimiurheilija, painija ja antikvariaatin omistaja Johan K. Lindstedt julkaisi suomenkielisenä käännöksenä Irving Hancockin jū-jutsu-kirjan nimellä Dshiu Dshitsu taistelutemppuja. Japanilaisia hyökkäys- ja puolustustapoja kaksintaistelussa (1905). Hancockin teokset olivat molempien julkaisujen taustalla. Molemmissa suomalaisissa teoksissa tuotiin esiin japanilaisten hyvä sotilaskunto ja vuosien 1904–1905 sodassa voitto Venäjää vastaan, jonka nähtiin olevan osaltaan jiu-jitsun ansiota. Lindstedt kirjoitti jul- kaisunsa nimiösivulla jopa hieman uhmakkaasti: ”Suomen nuorisolle, jonka käsissä on kansalaisten vapaus ja isänmaamme tulevaisuus omis- tetaan tämän teoksen suomenkielinen painos.” Teoksessa jū-jutsun tek- niikoista käytettiin nimityksiä ”temppu” ja ”kepponen”.44
Monet jū-jutsu-kirjat lännessä oli kirjoitettu yhteistyössä japanilais- ten siirtolaisten kanssa tai heidän toimestaan. Suurin osa näistä kirjoista edusti varsin kapeaa osaa jū-jutsusta, ja irrotettuna lajin historiallisis- ta ja kulttuurillisista asiayhteyksistä muodostuivat pikemminkin juuri kokoelmaksi erilaisia ”temppuja”. 45 Näille ja monille myöhemminkin suomeksi julkaistuille teoksille oli yhteistä, että niiden tekniikat edusti- vat tyylillisesti shomin yawaraa eli tavallisten ihmisten itsepuolustusta. Teoksien kuvituksessa henkilöt olivat pukeutuneina pääasiassa länsimai- siin arkivaatteisiin46."

[Mika]

Taistelutemppuja...

[Lasse Candé]

Eikä pelkäastää temppu, vaan myös:

Teoksessa jū-jutsun tek- niikoista käytettiin nimityksiä ”temppu” ja ”kepponen”.

Noihin aikoihin nuo sanat eivät ehkä ole kuulostaneet vastaavalla tavalla hauskoilta, mutta toisaalta oletan muutenkin maailman olleen mustavalkoisen ja jengin puhuen tyyliin: "Hulda! Kuinka te julkeatte!"




Enemmän asiasta, tuo on mielenkiintoinen esimerkki siitä, että sen vuosisadan vaihteessa kamppailuskenessä oli liikehdintää.

[Kari Aittomäki]

Eikös se suomenkieli vasta ikään kuin hakenut muotoaan, Kolkyt vuotta aiemmin sai Seitsemän veljestäkin muistaakseni krittiikkiä siitä että kansan kieli on liian joviaalia ja kaunistelevaa.
Kun raaka rahvas nyt oli mitä oli.

Rajuja väkivallantekoja kuvaavaalle käyttökielelle lie ollut kaunistelun painetta, ilmiö taitaa olla yhä olemassa. Kovin nynnyä ja kontrollisuuntautunutta on nykykielenkin käyttö, tosipaikan suola ei mausta tarjottua leipää.

[PetriP]

samaten aivan kamalassa ensimmäisessä käännöksessä Mifunen "Canon of Judo" englanniksi oli tekniikka oli "trick". Oiskohan noin suomennokset tehty englanninkautta.

[Antti]

"Tekniikka" on varmaan tullut suomeen (englannista?) joskus myöhemmin. Sanaa "temppu" käytetään 1800-luvun lopun sotilaskirjallisuudessa samassa merkityksessä kuin nykyisessä sulkeisjärjestyksessä sanaa "vaihe", esim. "otetaan sapelit ulos kolmessa tempussa". Taisteluliikkeiden osalta lähinnä "tekniikkaa" käytetään sanaa "sääntö".

[Jasse]

Postista kolahti toissa päivänä Sakari Laurilan teos "Suomen liikunta- ja urheilukirjallisuus 1697-1944". Hyvin on listattu julakaisuja eri lajeista. Jujutsustakin löytyi muutama johtolanka lisää.