Sotilaiden voimankäyttö ja lähitaistelu

[sinappi]

Kysymys.
Miten jouhahommissa se luontainen hakeutuminen otetaan huomioon?
Gustfsson kerto kommentoidessaan Immun pidätystilannetta että eturiviin ois valittu suuntautuneet sällit, lisäksi olen itte havainnut että joukkomylläköissä siihen schwerpunktiin hakeutuvat ovat niitä lujaranteisimpia; ittellänikin jalat vaan vie kiiruusti sinne missä löyly on kuumin.

En tiedä. Tarkoittanet tuolla kommentoijalla satusetä-Gustafsbergiä, joka oli valmiusyksikkö Karhussa. Karhu on ihan eri asia kuin jouha.

[sinappi]

Minä uskon, että näissä astaloilla käytävissä joukkotappeluissa menestymisessä avainasemassa olisi toimiva joukkotaktiikka, ei niinkään se, miten taitavia joukon yksilöt ovat yksilökamppailussa. Harvemmassa kamppailulajissa keskitytään ryhmänä toimimiseen. Sotilaat tietenkin koulutetaan toimimaan joukkona, mutta tyypillisesti taktiikat rakentuvat ampuma-aseiden käytön ympärille. Tuonne kannattaisi sijoittaa esimerkiksi korkeatasoisia joukkojenhallintaan koulutettuja joukkoja.

Joukko ammattilaisvapaaottelijoita on luultavasti nopeampaa kouluttaa toimimaan tehokkaasti ryhmänä kuin kouluttaa ryhmätaktiikan hallitsevat henkilöt yksilöinä ammattilaisvapaaottelijoiden tasolle lähitaistelussa.

Se on aivan varma, että myös ilman tuliaseita tapahtuvassa taistelussa koherentti joukkotoiminta on voittava taktiikka. Tämä havaittiin jo antiikin Roomassa, jossa erilaiset vallankaappaajat käyttivät säännöllisesti gladiaattoreita sotavoiminaan. Nämä olivat todella tehokkaita epäsäännöllisissä kahakoissa, mutta kun vastaan tuli kenttätaistelussa järjestäytynyt legioona, tuloksena oli aina täydellinen tuho.

Ihan hyvä pointti, että ammattilaisvapaaottelijoista olisi hyvät edellytykset kouluttaa tuollainen lähitaistelujoukko. Erinomainen fyysinen kunto, ottelusilmä ja henkiset valmiudet antaisivat heille varmasti erittäin hyvät lähtökohdat, vaikka tuskin ovat ikinä harjoitelleet joukkotappelua puuastalosta nauloja läpi iskemällä tehdyillä piikkinuijilla taistelua.

Näin videon yhdestä tuollaisesta rajakohtaamisesta ja ajattelin, miten meininki näytti siltä, mitä kuvittelisin sodankäynnin näyttäneen joskus kivikaudella, ja miten antiikin roomalaiset olisivat tuhonneet moisen häröpallon minuuteissa.

[sinappi]

Mielestäni pitäisi erottaa keskustelussa toisistaan sota ja jouha. Se "hengen karkaaminen ruumiista" (tm Mjölnir) kun on toisessa lähtökohta ja toisessa sitä vältetään viimeseen asti. Strategioissa tulee väistämättä melkoisia eroja, josta johtuen myös yksittäiselle taistelijalle asetettavat vaatimukset heijastavat samaa. Maallikkona luulisin.

Minä taas ajattelin, että hyvin organisoituun linjataktiikkaan kykenevä kilvin ja suojavarustein varustettu joukko olisi suhteellisen helppo pienillä taktiikan ja ”taistelutekniikan” muutoksilla saada lievimmän toimivan keinon käyttämisen sijaan vahingoittamaan kunnolla: Patukat pois ja piikkinuijat tilalle. Ohjeistaa lyömään päähän raajojen sijasta. Alueellisen ylivoiman saavuttamisen jälkeen antaa kahlitsemisen ja kiinnioton sijasta ohjeet potkia omasta joukostaan eristetty vihollinen hengiltä. Kilpimuurin taakse voisi sitten ryhmittää omat kivenheittelijät.

[Andy]

Mellakkakilpeen yhdistettynä tehokkain ase lienee lyhyt pistomiekka. Tähän tapaan.



Kivet kannattaa lisäksi korvata heittokeihäillä.

[Kari Aittomäki]

Minen erottaisi jouhaa hengenmenomylläkästä, vielä vähemmän karhun operoinnista.
Kyseessä näillä pelein kun on tappelusta, suuntautumisesta. Rajoittavat tekijät antavat klangia mutta kyse lie hakeutumisesta, halukkuudesta jakaa hyvää sanomaa.
Faction fightingiakin pidetään ihan puolivirallisesti taisteluun totutteluna, julman riemun kanavoimisena.
Voin kertoa että all-out hyökkäys on vapauttava tapahtuma niitten satojen kontrolloitujen kalabaliikkkien jälkeen.
Krapulakin on tosin sitte aivan eri luokkaa.
Olen juuri näillä päivin postraumatiikan kakkosvaiheen hoitokarusellissa ja onhan tää aika viäntöö.

En tiedä. Tarkoittanet tuolla kommentoijalla satusetä-Gustafsbergiä, joka oli valmiusyksikkö Karhussa. Karhu on ihan eri asia kuin jouha.

Jos jättäisit nämä halveksumiset taustalle.
Harri on tehnyt kovia juttuja ja kulkee valitsemaansa.
Harrilla viittaan lähempään tuttavuuteen miehen kanssa, en piittaa näsäilystäsi suuriakaan ennenkuin leipää tulee pöytään mutta mitäs jos kunnoittaisit kolleegaasi?
Kiitos.

Falangeista ja semmosista.. mun on vaikea uskoa että se muodostelma pysyi koko bileitten ajan, kaaos kun on aina vieraanamme.

[Hemmukka]

Olen juuri näillä päivin postraumatiikan kakkosvaiheen hoitokarusellissa ja onhan tää aika viäntöö.

Voitko avata tarkemmin mitä pitää sisällään?
Käsittääkseni hankala homma.
Gustafsbergiä itse pidän arvossa, meinasin juurikin ostaa valmennuspaketin häneltä, juuri nyt aika ei vaan riitä.
Tulevaisuudessa.
Sinapilta kysyisin mitä asioita hän on satuilllut?
En sinänsä epäile taikka syytä jos telkkarista kyse, pienestä värityksestä. Taitaa kuulua asiaan.

[Andy]

Falangisodankäynnissä se osapuoli jonka falangi hajosi ensimmäisenä hävisi taistelun. Tällöin yleensä noin puolet miehistä kuoli.

[sinappi]

Gustafsbergiä itse pidän arvossa, meinasin juurikin ostaa valmennuspaketin häneltä, juuri nyt aika ei vaan riitä.
Tulevaisuudessa.
Sinapilta kysyisin mitä asioita hän on satuilllut?
En sinänsä epäile taikka syytä jos telkkarista kyse, pienestä värityksestä. Taitaa kuulua asiaan.

Sanotaanko nyt vaikka niin, että oman henkilökohtaisen näkemykseni mukaan tietyt osat tuota työmaailmaa pitäisi jättää ulos julkisuudesta. Suuri osa niiden asioiden kanssa toimivista onkin hiljaisia ammattilaisia. Gustafsberg itse, tullessaan taloudellista hyötyä tavoitellakseen valmiusyksikkötarinoillaan julkisuuteen, on asettanut itsensä arvostelulle, jonka myös varmuudella kestää ilman puolesta loukkaantumistakin.

Ansiot mielen valmentamisen saralla taas ovat miehellä kiistattomat. On tehnyt suomalaisesta poliisikoulutuksesta sillä saralla tiennäyttäjän kansainvälisesti.

[MikaM]

Tuon perusteeella sinun ehkä tulisi sitten kutsua häntä pälättäjäksi tms eikä satusedäksi, joka antaa mielikuvan epätoden puhujasta. Samapa tuo tietenkin minulle.
Eikö poliisilla siis ole mitään NDAta (~vaitiolosopimus) tai vastaavaa, jos ollaan sitä mieltä, että joitain asioita ei saa tuoda julksiuuteen? Vai kuinka mielestäsi tämä pitäisi hoitaa, kun omaehtoisuus ei selvästikään ole toimiva?

[Mika]

Heh, sanat voi tosiaan käsittää monin tavoin. Minulle tämä vastaa satua:

Satu on mielikuvitukseen, kansan uskomuksiin ja myytteihin perustuva, ”aika- ja paikkasuhteista, samoin kuin
arkitodellisuuden rajoista piittaamaton opettava tai huvittava kertomus” (Kuivasmäki & Heiskanen-Mäkelä 1990,
83). ”Satu on kertomataidetta, jossa on useita episodeja ja jossa on normaalitajunnan ylittäviä kokemuksia.” Siinä
on ainakin yksi todellisuudessa mahdoton asia, esim. ihmisen ja eläimen keskustelu. Siinä voi olla taikasanojen
käyttöä. Ovi avautuu taikasanan avulla. (Ylönen 2000a, 9.) Mikään muu kirjallisuuden laji ei ole niin laajalle levinnyt
eikä osoittautunut niin elinvoimaiseksi kuin satu. Satuja on kaikkien kansojen keskuudessa. (Laurent 1947.)

Tuon perusteella satusetä on minun sanakirjassani valehtelija. Tai diplomaattisesti sanottuna "nuotiotarinoiden kertoja", mikäli kuuntelijat eivät tiedä että nyt alkoi tarinatunti.

Mutta se on hyvä että tämä tuli selvitetyksi.

[sinappi]

Tuon perusteeella sinun ehkä tulisi sitten kutsua häntä pälättäjäksi tms eikä satusedäksi, joka antaa mielikuvan epätoden puhujasta. Samapa tuo tietenkin minulle.
Eikö poliisilla siis ole mitään NDAta (~vaitiolosopimus) tai vastaavaa, jos ollaan sitä mieltä, että joitain asioita ei saa tuoda julksiuuteen? Vai kuinka mielestäsi tämä pitäisi hoitaa, kun omaehtoisuus ei selvästikään ole toimiva?

Niin olisi pitänyt. Tai tarinasedäksi.

En minä väitä, että tässä kukaan olisi toiminut vastoin velvoittavia normeja. Vaitiolovelvollisuudesta ja salassapidettävistä asioista säädetään kyllä poliisilaissa ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa.

Kysehän on nyt vain periaatteesta, jonka mukaan tietyistä asioista ei puhuta. Jotkut tällaista periaatetta noudattavat. Minun mielipiteeni on, että vaikka Karhu-ryhmä-kirjassa teknisiä ja taktisia menetelmiä ei suoraan paljasteta, niistä tihkuu iso määrä tietoa, josta vastapuolta edustava taho, joka osaa katsoa, saa kyllä toiminnasta tietoa, jota sen ei soisi saavan. Ymmärrän, että voi tuntua ihmeelliseltä ja halveksivalta nillittämiseltä tämä. Miksi pitää foorumilla anonyymisti vinkua sen sijaan, että antaa kovan työn tehneen miehen paistatella julkisuudessa ja nauttia työnsä hedelmistä? Juttuhan on niin, että niille, ketkä noita hommia vielä tekevät, kyse on työturvallisuusasiasta ja tehtävien onnistumiseen vaikuttavasta asiasta. Eivät taikuritkaan tykkää, jos heidän temput paljastetaan.

[MikaM]

Tämä on ymmärrettävää.
En ole kirjaansa lukenut, joten en kyllä voi enempää kommentoida.

[Kari Aittomäki]

Ei kuulosta uskottavalta tuo taktiikan paljastaminen.
En ole Harrin telkkariohjelmaa katsellut, kirjan luin. Mielestäni hän pitäytyy varsin yleisellä tasolla eikä "paljasta salaisuuksia".
Ne henkilökohtaiset kokemat ovat varsin mukavia kertomia tilanteitten vaativuudesta niinkuin vaikka kirjassa miltei eka esimerkki jännityksestä kun mies ilmoitti vyöryttämänsä kerrostaloasunnon tyhjäksi eikä huomannut seisovansa itsemurhan tehneen kalmon päällä.
Hiton hyvää kerrontaa ja mukavan kaukana tästä kovin yleisestä ultraviileydestä jonka taakke kirjoittajat kovin usein suojautuu.

Harrimatti on hyvä jätkä, ainoa oli että taputti mulle kovin aikaisin kun oli maalimiehenä; pääsin treenaan poliisisällien kanssa Turussa tehtäväradallaan. KIvat bileet oli, meitä oli poliiseja ja armeijan nuoria lujaranteisia ja sitte minä.
Hyvää mätinää ja Gustafsberger haki jo linjojaan. Koostaan huolimatta hän ei ole öykkäri ensinkään.

Olen juuri näillä päivin postraumatiikan kakkosvaiheen hoitokarusellissa ja onhan tää aika viäntöö.

Voitko avata tarkemmin mitä pitää sisällään?
Käsittääkseni hankala homma.

Onhan se.
Ensimmäisen vaiheen rakennuspalikat kun haetaan suorituskykyisen miehen kanavoinnista ja käsittelykyvystä. Se sujui silloin aikanaan ihan ok, tai niinku..
Toinen vaihe liittyy vanhenemiseen ja siihen liittyviin pelkotiloihin, jotka saattavat poikia todella arveluttavia tilanneratkaisuja.
Kun kokee itsensä heikoksi ja helpoksi maaliksi.
Juttuun kuuluu terapiaa ja kokeilevaa lääkehoitoa, jotka koen yllättävän toimivaksi.
Vaikka sainkin tossa sairaalareissulla suuttumiskohtauksen, hyvin vieraan oloisen.

En tiedä oisko ollu terapiaan kuuluva hoito mutta sain lähikontaktia twerkkaavaan lääkintäjumppariin!
Nuori plikka ja nätti ku perkeles!
Piristi kyllä raakasti.

Mutta tunnistan yhä itseni ja ote suitsista kyllä pysyy.