Tehokkaimmat lähitaisteluaseet

[Andy]

Tuo kahden käden nuija vaikuttaa lähinnä yksittäisen sotaurhon aseelta samaan tyyliin kuin nodachi tai claymore. Ei muodostelmassa käytetyltä joukkotaisteluaseelta.



Tässä Metatron rankkaa okinawalaiset aseet tehokkuuden mukaan. Voittajaksi selviytyy nuntibo.



Vertaillessa japanilaisia ja okinawalaisia aseita ei tule kovinkaan suurena yllätyksenä, että Japani valloitti Okinawan.

[sinappi]

Vertaillessa japanilaisia ja okinawalaisia aseita ei tule kovinkaan suurena yllätyksenä, että Japani valloitti Okinawan.

Moni ei tule ajatelleeksi, että Satsuman samuraiden valloittaessa Ryukyu-kuningaskunnan 1600-luvulla, japanilaisten pääasiallinen ase oli lunttulukkomusketti, joita Japani oli siihen mennessä valmistanut kuulemani arvion mukaan enemmän kuin yksikään Euroopan maa.

[Kari Aittomäki]

Tuo oli uusi painotus, kiitos. Olen toki lukenut joskus asiasta mutta olen ollut käsityksessä että tuliaseet vakiintuivat vasta Satsumakapinan 1877 jälkeen? Eli varsin myöhään.

Tuo kahden käden nuija vaikuttaa lähinnä yksittäisen sotaurhon aseelta samaan tyyliin kuin nodachi tai claymore. Ei muodostelmassa käytetyltä joukkotaisteluaseelta.

Varmaankin niin.
Mutta täytyy muistaa että landsknechtillä oli tuplapalkkaiset eturivin taisteluveikkoset jotka käyttelivät kahdenkäden miekkaa keihäsmetsää vastaan.
Ja että Alamon taistelussa 1836 Santa Annalla oli joukkuettain riskejä kirvesmiehiä jotka tuotiin tuoreina eteen lähimylläkkään, kun teksasilaisten aseet olivat jo tyhjät.

Eli kaiketi näillä nuijamiehillä ja pitkienmiekkojen käyttäjillä jokin rooli oli?

Okinawan aseista, eikös nuo varsin selvästi ole maantierosvojen vehkeitä eikä sotakentälle tarkoitettuja?

[Jussi Ekholm]

En ole mikään asiantuntija Japanin sodankäynnissä yleisesti, kun miekat on se mihin olen keskittynyt, mutta tietääkseni erinäiset kirveet ja nuijat olivat todella harvinaisia Japanilaisessa sodankäynnissä. Olen nähnyt vaan muutaman kirveen ja ne ovat olleet seremoniallisia, eivät käyttöä varten. En ole muistaakseni koskaan nähnyt oikeaa historiallista kanabōa livenä. Tiedän että niitä on kai muutamia ja yhdellä ampuma-asekeräilijällä ruotsissa on kai muutama. Kuitenkaan en koe että niillä olisi ollut samanlaista vaikutusta japanilaisessa sodankäynnissä, kuin Euroopassa. Varsinkin tuon kanabōn itse miellän enemmän myyttien aseeksi, jota yliluonnolliset oni-demonit käyttelivät supervoimillaan. Japanilaiset niinkuin kaikki muutkin kulttuurit on aika nerokkaita tuossa toisten hengiltä ottamisessa, niin jos tuollainen jättimäinen nuija olisi ollut erityisen kätevä taisteluihin, se varmasti olisi ollut laajamittaisessa käytössä.

Tuohon Bisentō-termiin olen aiemmin törmännyt käytännössä vaan Bujinkanissa. Jos se olisi joku erityinen Japanissa käytetty ase, se varmasti olisi mainittu joissain sadoista japanilaisiin miekkoihin ja teräaseihiin keskittyneistä kirjoista ja lähteistä joita minulla on. Kaikista lähteistäni se on mainittu vain yhdessä terminologia kirjassa ja siinäkin vain muodossa Bisentō - 眉尖刀, eikä sanaakaan enempää. Oletan että tämä saattaa olla vain äärimmäisen harvoin käytetty synonyymi naginatalle. Kun katsoo esim. wikipedia artikkelin lähteitä melkein kaikki viittaavat ninjailuun, ja siellä ei ole yhtään miekkoihin tai teräaseisiin keskittynyttä lähdettä.

Tarkoitukseni ei ole heittää Metatronia mihinkään junan alle, hän tekee viihdyttäviä ja ihmisiin vetoavia Youtube-videoita, niinkuin muutamat muutkin siellä. Ongelma vaan usein on että monien näiden tubettajien kokemus esim. jostain tietystä aseesta on vaan joidenkin kiinalaisten kopioiden varassa. Tai asioiden joita on luettu pitkälti netistä. Ymmärrän kyllä että tubettajien täytyy tehdä massaa kiinnostavia videoita, että sillä elättää itsensä ja saa seuraajia, sponsseja ym. Hyvä että näitä aseista ja historiallisista sotureista tubaavia ihmisiä löytyy, niin sieltä niitä katsoessa joku varmaankin innostuu enemmänkin aiheesta.

Olen itse tosi kiinnostunut noista suurista miekoista, joita Japanissakin käytettiin sodankäynnissä. Niistä ja niiden käytöstä on vaan todella vähän tietoa englanniksi, ja täytyy koittaa lukea japanilaisia lähteitä, joita myös on tosi rajallisesti (ja oma japanintaito vielä niin lapsenkengissä, ja nuo tekstit kun ei ole kaikkein yksinkertaisimpaa sanastoa). Yhdessä lähteessä mainittiin että Ōdachia (suurta miekkaa) kantavat soturit ovat oma 20 soturin yksikkönsä. Heillä ei ole keihäitä, koska miekka on niin suuri ja heidän pääaseensa. Ja he taistelevat omana yksikkönä erillään ratsuväestä. Tämä on varmasti vaan yhden klaanin näkökulma aiheeseen ja toimintatapoja on varmasti monia. Joissain lähteissä esitetään että he esimerkiksi kävisivät ratsuväkeä vastaan, ja joissain mainitaan näiden isojen miekkojen käyttöä puolestaan hevosenselästä. Täytyisi saada nuo tekstit joskus käännätettyä ammattilaisella niin moni asia voisi selkiintyä minulle.

Ampuma-aseet ei niin varsinaisesti kiinnosta itseäni, mutta Ruotsissa on usempi japanilaisten historiallisten ampuma-aseiden harrastaja, niin ostin tutun kirjoittaman kirjan Yonezawan aseista. Eihän nämä erikoiskirjat kovin myy edes maailmalla... 1543 oli tosiaan se vuosi kun ampuma-aseet saapui Japaniin, ja japanilaiset ottivat ne kyllä yllättävän nopeasti omakseen ja parantelivat niitä omaan käyttöönsä. Tuossa kirjassa on kiinnostavaa kun on tutkittuja historiallisia lukuja ampujien lukumääristä sotajoukoissa. Esim. Uesugi Kenshin kokosi 1576 lopussa joukon kasaan, vahvuudeltaan 5,514 soturia, joukossa oli 321 ampujaa, 65% oli keihäsmiehiä, eli aseita oli vaan 5-6%. Samaan aikaan Kenshinin vastustajilla oli suhteessa paljon enemmän ampujia Takedalla n. 10% ja Hojolla n. 11%. Sitten myöhemmin kirjassa eletään Osakan piirityksen aikoja 1614-15, silloiset Uesugin joukot lähti Yonezawasta 5,000 miehen voimin, ja nyt oli 730 asetta (14,6%). Sittemmin Japanin yhdistyttyä ja rauhan tultua noita ampuma-aseita rajoitettiin, niinkuin miekkoja, keihäitä, varsiaseita ym. ja sillä saatiin hallittua rauhaa.

Tuota Yonezawan aseista kertovaa kirjaa lukiessa huomasi muutamia pirullisia kikkoja joita nuo sotaherrat käytti (en ole tosiaan niin kauhean perehtynyt tuohon sodankäynnin historiaan). Tuolla kun 1500-luvun loppupuolella sodittiin paljon ja vaihdeltiin liitolaisia ym. niin joskus soditkin entisen vihollisesi puolella jne. Olikin aika nerokasta pistää nämä uudet liittolaiset menemään etujoukoissa keihäänkärkenä...

Vähän ketjun vierestä, mutta näitä viime viestejä koskien

[Andy]

Metatron on hieman erikoinen kaveri muutenkin. Hän on siis italialainen kieltenopettaja peruskoulussa tai lukiossa. Ja kantaa kadulla hupparin alla rengaspanssaria, siltä varalta että joku yrittää puukottaa häntä...

[Kari Aittomäki]

Kiitos Jussille tietoa tihkuvasta vastauksesta.

Tästä japanilaisesta sodankäynnistä on melkolailla ristiriitaista tietoa, Montgomeryn Sodankäynnin historiassa samuraitten sotakenttäkäytös kuvataan vapaammaksi kuin perinteinen muodostelmamyllytys, samurait hakeutuivat kaksinkamppailuihin. Joukkojen liikuttelu oli vähäistä.

Muissa lähteissä taistelut kuvataan joukkojen keskittämisenä ja liikutteluna, aivan loogiseen sävyyn.

Erikoisaseitten käyttäjät ovat varmaankin olleet erikoistehtävän suorittajia, niinkuin Seitsemässä samuraissa se Toshiro Mifunen hahmo on ensimmäisenä ottamassa hevosmiehiä vastaan sillä isolla miekallaan.

Erikoisaseeksi ei naginataa voine lukea, mutta Benkein hilpari lie jossain vitriinissä yhä?
Olisi houkuttavaa ajatella että pitkien lyömäaseitten käyttö ois erikoistilannejuttu, ehkä nimenmaan muutamaa ratsumiestä vastaan?
Naginataa kai käyttelivät naisetkin kotiturvana ja muutoinkin?