Jorge kirjoitti: ↑syys 8, 2020, 12.40
Lasse Candé kirjoitti: ↑syys 7, 2020, 17.23
Omaan silmääni nuo kaksi ottelusääntöä ovat täysin järkeviä ja ymmärrettäviä kun halutaan saada lajista esiin mitä halutaan. Ensimmisen osalta (knockdown) Jesse toteaakin tämän spirittijuttuna,
Onhan tuokin yhdenlainen näkemys, joka ei tietenkään ole kokonaan väärä.
Se, että kiukkarin harjoittajien mielestä naamaanlyönti ei vaatisia taitoa, kuulostaa jo melko keksityltä jutulta, tai sitten sellaisen kertomalta, joka on treenannut vain knockdown- ottelua, eikä koko kiukkarin (tai muiden knockdownilla kilpailevien tyylien) tekniikkavalikoimaa.
Mutta ymmärtääkseni alun perin on kyse siitä valinnasta, että säilytettiinkö matsauksessa paljasnyrkkisyys, vai lyötiinkö naamaan. Paljasnyrkein käytyjen naamaanlyöntimatsien määrä on melkoisen rajallinen vekkien ja kasvon (myös käsien) luiden murtumien takia ja varsinkin turnausmuotoiset kilpailut olisivat hankalia.
Moni muu laji (mm. nyrkkeily ja vapaaottelu, mieluummin puhuisin nykyisin MMA:sta, koska vale tudossa/ NHB:ssa matsataan harvemmin) on päätynyt sitten hanskoihin ja siteisiin.
Toinen puoli sitten on, että jos karaten harjoittelu ehdollistuu tiukasti knockdown- sääntöiseen kilpailuun, tuloksena voi olla kova pässittäjä, mutta ei-niin- taitava tappelija.
Palaan tähän näkökulmaan.
Sivumennen sanottuna tuo teorian ja katojen ulkoisen muodon vatkaaminen on yhtä maukasta kuin vanhan korpun pureskelu ilman
välinesteitä.
Muistutan taas tätä aiemmin korostamaani seikkaa että kontrolli on ase.
Kontrolli on työkalu, jolla koko myllytystapahtuma otetaan haltuun ja viedään siihen suuntaan kuin tahdotaan.
Kun joudutaan tilanteeseen, kokematon ja innostunut tapaus pommittaa atavistisesti naamataulua, lainkaan funtsimatta oisko jotain muuta maalia tarjolla kenties.
Tätä tarkoitetaan sillä että naamaanlyönti ei vaadi taitoa; se on luontainen pyrkimys ja vie mennessään.
Mä olen monasti nähnyt kuinka tampio yrittää kääntää jo nutistunutta kohdetta paremmin naamaan lyötäväksi vaikka polo on kramppimaisessa sikiössä.
Juuri tästä syystä takavuosien karatekat olivat verrattomasti parempia katumyllyttäjiä kuin silloiset nyrkkeilijät, nykyiset vapaaottelijat tai potkunyrkkeilijät ikinäkään. Tilannehallinta, kontrollihakuisuus.
Knockdownissa haetaan paikkaa ja otetaan vastaan annettu punishment. Kovana ja ylpeänä.
Tämän asian vuoksi silloin aikanaan tamperelaiset potkunyrkkeily-paatoksen tahrimat väkivaltahekumoijat hävisivät Helsingin sälleille..
Tosin Tampereen isot sällit tulivat pari kertaa oikeen valmistautuneina kohdatakseen stadin edustajan. Joka ei ilmestynyt paikalle. Hyvä niin.
Pistekaratessa idea on viety vielä pitemmälle, koko pelissä on elementtejä tasanko-intiaanien tavasta taistella, jossa suurin uroteko ei väitetysti ollut päänahka vaan voimakkaan vihollisen koskettaminen.
Symbolitaistelua.
Mahtava työkalu syvän rauhan aikaiseen mylläkkään.
jep.
Älkää tulistuko, kaikissa lajeissa on hyvää eivätkä hanskaajat suinkaan aina päästele täysiä.
)