Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Esittelyt
Valvoja: Valvoja
- Antti
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 2984
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: Liikuntafilologia
- Yhteystiedot:
Esittelyt
Tervetuloa Potkuun, Wesku!
Antti Ijäs
Studia dimicatoria (blogi), Zotero-profiili (julkaisuja)
"Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)
Studia dimicatoria (blogi), Zotero-profiili (julkaisuja)
"Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)
-
- aloituspotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 2
- Lauteille: Maaliskuu 2020
- Etulaji: Raivopaini
Esittelyt
Muualle tulikin jo ensimmäinen viesti raapustettua, mutta pidetäänpä vielä etiketti kunnossa. Ikää kertynyt sellaisen neljännesvuosisadan verran. Kamppailuhommat olivat pyörineet ajatuksissa jo useamman vuoden, kun lopultakin sain noin 1,5 vuotta sitten aikaiseksi aloittaa. Siihen mennessä punttien heiluttelussa oli päästy 6-7 vuodessa jo ihan kohtuulliselle tasolle, joten voimabodarin oli vaikea luopua osasta tuloksistaan - aika ei kuitenkaan ihan kaikkeen riitä.
Kamppailuhommatkin veivät kuitenkin kohtuullisen tehokkaasti mukanaan, kuntosalihommat ovat nykyään ns. satujumppaa entiseen verrattuna. Eikä haittaa yhtään. Vapaaottelulla ja lukkopainilla aloitettiin ja huonon pystyn sekä paremmin itselle sopivien treeniaikojen myös nyrkkeilytreeneissä alettiin myöhemmin käymään. Nykyään (ennen koronaa) tulee käytyä 3-4 krt viikossa vähän missä treeneissä milloinkin. Siihen päälle pari punttitreeniä ja on sitä aerobistakin nyt yritetty ottaa mukaan. Mutta mukavaa on, ja sehän on pääasia! Myös 14-vuotiaana aloitettu tupakointi jäi kamppailun myötä, kun happi ei tahtonut riittää treenejä loppuun.
Valmistautukaahan tyhmiin kysymyksiin täältä päin
Kamppailuhommatkin veivät kuitenkin kohtuullisen tehokkaasti mukanaan, kuntosalihommat ovat nykyään ns. satujumppaa entiseen verrattuna. Eikä haittaa yhtään. Vapaaottelulla ja lukkopainilla aloitettiin ja huonon pystyn sekä paremmin itselle sopivien treeniaikojen myös nyrkkeilytreeneissä alettiin myöhemmin käymään. Nykyään (ennen koronaa) tulee käytyä 3-4 krt viikossa vähän missä treeneissä milloinkin. Siihen päälle pari punttitreeniä ja on sitä aerobistakin nyt yritetty ottaa mukaan. Mutta mukavaa on, ja sehän on pääasia! Myös 14-vuotiaana aloitettu tupakointi jäi kamppailun myötä, kun happi ei tahtonut riittää treenejä loppuun.
Valmistautukaahan tyhmiin kysymyksiin täältä päin
- Antti
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 2984
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: Liikuntafilologia
- Yhteystiedot:
Esittelyt
Tervetuloa Potkuun, Hallanvaara!
Antti Ijäs
Studia dimicatoria (blogi), Zotero-profiili (julkaisuja)
"Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)
Studia dimicatoria (blogi), Zotero-profiili (julkaisuja)
"Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)
- JohanSS
- ilmaanpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 20
- Lauteille: Heinäkuu 2020
- Etulaji: Kickboxing
Esittelyt
Moikka kaikille! Täällä esittyy pääkaupunkiseudulla oleva pitkän linjan urheilumies. Pikkupoikana talvet meni lätkäkaukalossa ja kesäkaudet pelattiin jalkapalloa. Tämä kahden joukkuelajin välinen tasapainottelu oli vielä omassa nuoruudessa mahdollista ja näin jatkuikin aina tonne 15-16 vuotiaaksi asti. Lapsesta asti kamppailulajit olivat intohimon kohde. Kaikki taisteluelokuvat etsittiin divareista ja videovuokraamoista. Niitä katsottiin sadepäivinä kavereiden kesken ja sen jälkeen treenattiin. Itse tehtiin nyrkkeilyhanskoja talvikintaista ja jalkasyndejä mm. villasukista. Sitten vaan sparria. Pienet loukkaantumiset kuuluivat asiaan. Ninjaleikit olivat myös arkipäivää. Kirjastosta lainattiin alaan liittyviä kirjoja ja tekniikoita opeteltiin niiden pohjalta. Eihän ne täysin oikein menneet, mutta kiinnostus oli niin kova että pienet virheet eivät menoa haitanneet.
13-14 vuotiaana oli lätkä/fudisharrastuksen ohella mahdollisuus päästä ensimmäiselle itsepuolustuskurssille. Valinnaksi osoittautui Karate. Tyylisuuntana lyöntiin keskittyvä Shukokai. Aika nopeasti selvisi, että Karate ei ollut se oikea laji. Hyvä liikkuvuus ja nopeus kuitenkin tarttui matkaan. Vihreään vyöhön asti olin mukana. Nuorimies kaipasi kumminkin kovempaa kontaktia ja Budoka-lehdessä ollut juttu Shaolin Kungfusta herätti kiinnostuksen. SSKF:n valmentajat Peter Gibson ja James Stewart herättivät kunnioitusta. Seurassa olivat siihen aikaan kovia nimiä (Pete Reima, Jaakko Dahlbacka sekä Krisu Pohjanlehto). Tunnelma alkeiskurssilla oli aivan loistava. Shaoling Kungfu oli lähempänä perinteisempää kickboxingia kuin Kungfua. Sparrit olivat vielä siihen aikaan suhteellisen kovia. Itse olen aina ollut kevytrakenteinen ja siihen aikaan painoa oli n.65kg. Välillä tuli sopivalla tavalla turpaan salilla. Se kasvatti nuoren miehenalun luonnetta. Valmentajat puuttuivat kyllä ylilyönteihin. SSKF:n ajat ovatkin jääneet mieleen ehkä kultaisimpana. Sali oli pieni ja sijaitsi Töölössä. Shaoling Kungfuun sisältyi myös monia perinteisempiä itsepuolustusjuttuja kuin myös Kungfusta jäljelle jääneet katat. Mieli oli kumminkin täysin alapotkuisessa kickboxingissa. Siirryinkin seuran kickboxing-ryhmään, jossa olivat pääosin samoja naamoja kuin Kungussa. Treenitkin taisi olla samaan aikaan.
Lukiossa tutustuin muutamaan kaveriin jotka treenasivat myös kickboxingia. Seurana oli perinteinen Helsingin Jujutsu-klubi. Ehkä elämäni tyhmin virhe olikin vaihtaa seuraa. Sijainti oli kyllä parempi, mutta jostain syystä Niinikedon salin ilmapiiri ei iskenyt itseeni. Asko Aalto toimi vetäjänä. Ryhmässä oli mukana todellisia kovanaamoja, jotka eivät juuri kunnioittaneet itseään nuorempia ja kevyempiä ottelijoita. Muistan kovat sparrit kehässä huomattavasti kovempia ja isompia ottelijoita vastaan. Tämä asetelma söi nuoren taistelijan luonnetta ja paluu SSKF:ään oli tosiasia. Sielläkin oli asiat muuttuneet ja kovimmat ottelijat olivat vaihtaneet seuraa. Kickboxing-ryhmässä sain välillä treenata yksin James Stewartin valmennettavana. Tavoitteena oli ensimmäiset kilpailut ja treeni sen mukaista. Valitettavasti polvivamma katkaisi ne haaveet. Onneksi kyseessä ei ollut vakavampaa vammaa, mutta sitten astui esille armeija-aika. Omatoimitreenit jatkuivat intin aikana ja myös punttiennostelu oli tullut vähän aikaisemmin mukaan. Tähän oli osasyynä se, että kun selvästi kevyempänä harrastajana olin altavastaajana sparreissa, niin massaa piti saada lisää. Armeijan jälkeen palasin vielä kickboxingiin, mutta kuntosali otti ison niskalenkin taistelulajeista ja vei lopulta voiton. Lihasmassaa karttui hyvin hoikkaan varteen ja itseluottamus nousi. Sitten alkoi tyypillinen parikymppisen elämä baareineen ja naisineen. Kickboxing jäi taakse. Nyt aikuisiällä on helpompaa tarkastella asioita. SSKF saa minulta isot pisteet. Peter, James, Pete ja Jaakko olivat aivan loistavia ihmisiä ja heidän seuraa kaipaan vielä tänäkin päivänä. Myös Pohjanlehdon Krisu oli loistava seurakaveri ja omalaatuinen persoona (hyvällä tavalla).
Nyt olen tehnyt paluun harrastuksen pariin ja lajina kickboxing. Tavoitteina ei enään 4-kymppisenä sen suuremmin ole, mutta kunto on pysynyt kuntosalin ja muiden urheilulajien (jääkiekko, fudis) kautta erinomaisena. Painoa on noin 80kg ja nopeuttakin löytyy vielä. Katsotaan miten hommat osaltani etenee, mutta intoa ja paloa on todella paljon. Olen aina ollut välineurheilija ja varusteet pitää olla parhaimmat tai ainakin lähelle sitä. On hienoa olla taas mukana.
13-14 vuotiaana oli lätkä/fudisharrastuksen ohella mahdollisuus päästä ensimmäiselle itsepuolustuskurssille. Valinnaksi osoittautui Karate. Tyylisuuntana lyöntiin keskittyvä Shukokai. Aika nopeasti selvisi, että Karate ei ollut se oikea laji. Hyvä liikkuvuus ja nopeus kuitenkin tarttui matkaan. Vihreään vyöhön asti olin mukana. Nuorimies kaipasi kumminkin kovempaa kontaktia ja Budoka-lehdessä ollut juttu Shaolin Kungfusta herätti kiinnostuksen. SSKF:n valmentajat Peter Gibson ja James Stewart herättivät kunnioitusta. Seurassa olivat siihen aikaan kovia nimiä (Pete Reima, Jaakko Dahlbacka sekä Krisu Pohjanlehto). Tunnelma alkeiskurssilla oli aivan loistava. Shaoling Kungfu oli lähempänä perinteisempää kickboxingia kuin Kungfua. Sparrit olivat vielä siihen aikaan suhteellisen kovia. Itse olen aina ollut kevytrakenteinen ja siihen aikaan painoa oli n.65kg. Välillä tuli sopivalla tavalla turpaan salilla. Se kasvatti nuoren miehenalun luonnetta. Valmentajat puuttuivat kyllä ylilyönteihin. SSKF:n ajat ovatkin jääneet mieleen ehkä kultaisimpana. Sali oli pieni ja sijaitsi Töölössä. Shaoling Kungfuun sisältyi myös monia perinteisempiä itsepuolustusjuttuja kuin myös Kungfusta jäljelle jääneet katat. Mieli oli kumminkin täysin alapotkuisessa kickboxingissa. Siirryinkin seuran kickboxing-ryhmään, jossa olivat pääosin samoja naamoja kuin Kungussa. Treenitkin taisi olla samaan aikaan.
Lukiossa tutustuin muutamaan kaveriin jotka treenasivat myös kickboxingia. Seurana oli perinteinen Helsingin Jujutsu-klubi. Ehkä elämäni tyhmin virhe olikin vaihtaa seuraa. Sijainti oli kyllä parempi, mutta jostain syystä Niinikedon salin ilmapiiri ei iskenyt itseeni. Asko Aalto toimi vetäjänä. Ryhmässä oli mukana todellisia kovanaamoja, jotka eivät juuri kunnioittaneet itseään nuorempia ja kevyempiä ottelijoita. Muistan kovat sparrit kehässä huomattavasti kovempia ja isompia ottelijoita vastaan. Tämä asetelma söi nuoren taistelijan luonnetta ja paluu SSKF:ään oli tosiasia. Sielläkin oli asiat muuttuneet ja kovimmat ottelijat olivat vaihtaneet seuraa. Kickboxing-ryhmässä sain välillä treenata yksin James Stewartin valmennettavana. Tavoitteena oli ensimmäiset kilpailut ja treeni sen mukaista. Valitettavasti polvivamma katkaisi ne haaveet. Onneksi kyseessä ei ollut vakavampaa vammaa, mutta sitten astui esille armeija-aika. Omatoimitreenit jatkuivat intin aikana ja myös punttiennostelu oli tullut vähän aikaisemmin mukaan. Tähän oli osasyynä se, että kun selvästi kevyempänä harrastajana olin altavastaajana sparreissa, niin massaa piti saada lisää. Armeijan jälkeen palasin vielä kickboxingiin, mutta kuntosali otti ison niskalenkin taistelulajeista ja vei lopulta voiton. Lihasmassaa karttui hyvin hoikkaan varteen ja itseluottamus nousi. Sitten alkoi tyypillinen parikymppisen elämä baareineen ja naisineen. Kickboxing jäi taakse. Nyt aikuisiällä on helpompaa tarkastella asioita. SSKF saa minulta isot pisteet. Peter, James, Pete ja Jaakko olivat aivan loistavia ihmisiä ja heidän seuraa kaipaan vielä tänäkin päivänä. Myös Pohjanlehdon Krisu oli loistava seurakaveri ja omalaatuinen persoona (hyvällä tavalla).
Nyt olen tehnyt paluun harrastuksen pariin ja lajina kickboxing. Tavoitteina ei enään 4-kymppisenä sen suuremmin ole, mutta kunto on pysynyt kuntosalin ja muiden urheilulajien (jääkiekko, fudis) kautta erinomaisena. Painoa on noin 80kg ja nopeuttakin löytyy vielä. Katsotaan miten hommat osaltani etenee, mutta intoa ja paloa on todella paljon. Olen aina ollut välineurheilija ja varusteet pitää olla parhaimmat tai ainakin lähelle sitä. On hienoa olla taas mukana.
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 151
- Viestit: 93972
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Esittelyt
Siinä oli kamppailulajitausta hyvin tiivistetty ja mielenkiintoisesti kerrottu. Jatka samaa linjaa muissakin keskusteluissa!
-
- potkutyyny
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 1
- Lauteille: Syyskuu 2020
- Etulaji: Chen taiji/miekka ja kupura/rapiiri
- Takalajit: Aikido, Bajiquan
Esittelyt
Terve kamppailulajien ystävät!
Olen harrastanut muutaman vuoden kamppailulajeja, ensin aktiivisesti 2000-2005 ja nyt uudelleen parin vuoden ajan. Saan tyydytystä ja iloa lajien toimimisesta omissa konteksteissaan, määrätietoisuuden, joustavuuden ja koko kehomielipaketin yhtenäistymisestä pikkuhiljaa treenauksen, oivallusten ja oppimisen myötä ja hyvästä seurahengestä. Harrastaja olen. Toivon, mielenkiintoisia ja ystävällisiä keskusteluja! Syysterveisin, Veli
Olen harrastanut muutaman vuoden kamppailulajeja, ensin aktiivisesti 2000-2005 ja nyt uudelleen parin vuoden ajan. Saan tyydytystä ja iloa lajien toimimisesta omissa konteksteissaan, määrätietoisuuden, joustavuuden ja koko kehomielipaketin yhtenäistymisestä pikkuhiljaa treenauksen, oivallusten ja oppimisen myötä ja hyvästä seurahengestä. Harrastaja olen. Toivon, mielenkiintoisia ja ystävällisiä keskusteluja! Syysterveisin, Veli
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 151
- Viestit: 93972
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Esittelyt
[mention]Leikkiä&ajanvietettä[/mention],
-
- nilkkaanpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 25
- Lauteille: Syyskuu 2020
- Paikkakunta: Alavus
- Etulaji: Boreal Hanmoodo
Esittelyt
Tervehdys kaikille!
Näin uus-vanhana potkulaisena ajattelin kuitenkin pikaisesti avata omia taustojani, kun en potkussa ole muutamaan vuoteen ollut aktiivinen.
Kamppailu harjoittelun aloitin vuonna 1990 Hanmoodon parissa lajin perustajan (YS) sekä silloisen kakkosmiehen (Jin Su) johdolla. Sillä tiellä olen sitten edelleen. 1.dan suoritettuna 1995 ja 2.dan 2007. Hitaasti kiirehtien kohti seuraavaa dan koetta. Alavuden seuraa olen vetänyt vuodesta 1995 jolloin seura jäi tuoreen 16 kesäisen harteille. Aktiivisesti vedin seuraa tuonne 2011 saakka. Siinä kohtaa homma oli paisunut niin suurelle, että loppu kellosta tunnit ja miehestä virta reenien vetoon. Töitäkin on yrittäjänä pitänyt aina tehdä ja pari tenavaakin oli siinä kohtaa tullut tekastua. Oma reenaaminen on aina ollut melko aktiivista painottuen välillä vähän eri asioihin fiiliksen mukaan, mutta seuran kanssa vedin muutaman vuoden happea välissä.
Nyt on taas Alavudella ollut seuratoimintaa nelisen vuotta ja ollaan saatu mukavan kokoinen porukka niin junnu- kuin aikuistenkin ryhmään. Meillä reenataan Boreal Hanmoodo:n alaisuudessa ja minä olen yksi neljästä Boreal Hanmoodo Dan-kollegion jäsenestä. Oman salin tein keväällä kun koronan takia oli joutilasta aikaa. Sali sijaitsee samassa kiinteistössä kun oma päivätyö, joten matka töistä salille ja varmaan yksi suomen lyhimmistä.
Tarkoitus olisi aloittaa reenipäiväkirjan pitäminen potkussa lähinnä siltäosin, millaisia reenejä vedän ja mitä milloinkin on tehty. Tämä lähinnä omaksi muistikirjaksi, mutta miksei samalla myös muiden luettavaksi.
Mikko Anttila
Boreal Hanmoodo
Näin uus-vanhana potkulaisena ajattelin kuitenkin pikaisesti avata omia taustojani, kun en potkussa ole muutamaan vuoteen ollut aktiivinen.
Kamppailu harjoittelun aloitin vuonna 1990 Hanmoodon parissa lajin perustajan (YS) sekä silloisen kakkosmiehen (Jin Su) johdolla. Sillä tiellä olen sitten edelleen. 1.dan suoritettuna 1995 ja 2.dan 2007. Hitaasti kiirehtien kohti seuraavaa dan koetta. Alavuden seuraa olen vetänyt vuodesta 1995 jolloin seura jäi tuoreen 16 kesäisen harteille. Aktiivisesti vedin seuraa tuonne 2011 saakka. Siinä kohtaa homma oli paisunut niin suurelle, että loppu kellosta tunnit ja miehestä virta reenien vetoon. Töitäkin on yrittäjänä pitänyt aina tehdä ja pari tenavaakin oli siinä kohtaa tullut tekastua. Oma reenaaminen on aina ollut melko aktiivista painottuen välillä vähän eri asioihin fiiliksen mukaan, mutta seuran kanssa vedin muutaman vuoden happea välissä.
Nyt on taas Alavudella ollut seuratoimintaa nelisen vuotta ja ollaan saatu mukavan kokoinen porukka niin junnu- kuin aikuistenkin ryhmään. Meillä reenataan Boreal Hanmoodo:n alaisuudessa ja minä olen yksi neljästä Boreal Hanmoodo Dan-kollegion jäsenestä. Oman salin tein keväällä kun koronan takia oli joutilasta aikaa. Sali sijaitsee samassa kiinteistössä kun oma päivätyö, joten matka töistä salille ja varmaan yksi suomen lyhimmistä.
Tarkoitus olisi aloittaa reenipäiväkirjan pitäminen potkussa lähinnä siltäosin, millaisia reenejä vedän ja mitä milloinkin on tehty. Tämä lähinnä omaksi muistikirjaksi, mutta miksei samalla myös muiden luettavaksi.
Mikko Anttila
Boreal Hanmoodo
-
- reiteenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 403
- Lauteille: Lokakuu 2020
- Etulaji: HEMA
- Sivulajit: Hyoho Niten Ichi Ryu, Voimankäyttö, Gekiken
- Takalajit: Aikido, Hokutoryu Ju-Jutsu, Nyrkkeily
Esittelyt
Terve!
Olen keski-ikäinen taistelulajien harrastaja. Ensimmäinen lajini oli Aikido joskun 90-luvulla, josta lyhyt sivuhyppy jonkilaisee epäviralliseen "soturikerhoon". Harrastus katkesikin sitten inttiin menon johdosta, josta ura jatkui viranomaispuolelle. Näissä töissä ja kouluissa on ollut vähän nyrkkeilyä, vähän Hokutoryuta (sotilasversio) ja toistuvia voimankäyttöharjoituksia. Vasta toimistohommien tullessa liiankin tutuiksi päätin uudelleen ryhtyä treenaamaan vakituisesti jotain reipashenkistä kamppailulajia pelkän kuntoliikunnan lisäksi. Miekat kiinnostivat ja hakeuduin HEMA:n pariin. Viitisen vuotta sitä oli taustalla, kun aloin katselemaan ympärilleni ja etsiä sopivaa tukea rekonstruoidulle miekkailulle perinteisempien lajien suunnasta ja löysin Niten Ichi-Ryun koryu kenjutsun, jota olen nyt työstänyt HEMA:n ohessa hetken aikaa. Ei sillä, etteikö painiminen ja vastaava aseetonkin sparraus olisi kivaa, mutta kun aika ei vaan riitä kaikkeen.
Olen keski-ikäinen taistelulajien harrastaja. Ensimmäinen lajini oli Aikido joskun 90-luvulla, josta lyhyt sivuhyppy jonkilaisee epäviralliseen "soturikerhoon". Harrastus katkesikin sitten inttiin menon johdosta, josta ura jatkui viranomaispuolelle. Näissä töissä ja kouluissa on ollut vähän nyrkkeilyä, vähän Hokutoryuta (sotilasversio) ja toistuvia voimankäyttöharjoituksia. Vasta toimistohommien tullessa liiankin tutuiksi päätin uudelleen ryhtyä treenaamaan vakituisesti jotain reipashenkistä kamppailulajia pelkän kuntoliikunnan lisäksi. Miekat kiinnostivat ja hakeuduin HEMA:n pariin. Viitisen vuotta sitä oli taustalla, kun aloin katselemaan ympärilleni ja etsiä sopivaa tukea rekonstruoidulle miekkailulle perinteisempien lajien suunnasta ja löysin Niten Ichi-Ryun koryu kenjutsun, jota olen nyt työstänyt HEMA:n ohessa hetken aikaa. Ei sillä, etteikö painiminen ja vastaava aseetonkin sparraus olisi kivaa, mutta kun aika ei vaan riitä kaikkeen.
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 14
- Viestit: 20861
- Lauteille: Joulukuu 2007
Esittelyt
Tervetuloa!
Onkin ollut ilo lukea viestejäsi, eli lisää vain!
Onkin ollut ilo lukea viestejäsi, eli lisää vain!
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 151
- Viestit: 93972
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Esittelyt
[mention]Ars Dimicatio[/mention],
-
- nilkkaanpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 27
- Lauteille: Tammikuu 2021
- Etulaji: Potkunyrkkeily
- Takalajit: Karate
Judo
Aikido
Esittelyt
Tervehdys,
Uusi Potkulainen esittäytyy Hyvinkään suunnalta.
Ikää löytyy 41 vuotta ja lajiharrastus aloitettu aikanaan Karatella 7 vuotiaana Jyväskylässä. Perhe muutti useasti isän työn luonteen takia ja seura ja lajit vaihtuivat useasti tuosta alkuperäisestä Karatesta Judon ja Aikidon kautta siiheen suureen rakkauteen eli potkunyrkkeilyyn, jonka aloitin 16 vuotiaana.
Muista urheiluharrastuksista mainittava jääkiekko joka vei miehen sivuun kamppailulajeista toviksi, teatterin ja musiikin ohella.
Työt ja perhe-elämä aiheuttivat taukoa jonkin verran mutta innolla palattiin mukaan touhuun ja aktiiviseksi potkiksen harrastajaksi 6 vuotta sitten.
Sivustoa olen seuraillut pitkään ja nyt päätin liittyä mukaan koska muutava kiinnostava viestiketju houkutteli osallistumaan.
Uusi Potkulainen esittäytyy Hyvinkään suunnalta.
Ikää löytyy 41 vuotta ja lajiharrastus aloitettu aikanaan Karatella 7 vuotiaana Jyväskylässä. Perhe muutti useasti isän työn luonteen takia ja seura ja lajit vaihtuivat useasti tuosta alkuperäisestä Karatesta Judon ja Aikidon kautta siiheen suureen rakkauteen eli potkunyrkkeilyyn, jonka aloitin 16 vuotiaana.
Muista urheiluharrastuksista mainittava jääkiekko joka vei miehen sivuun kamppailulajeista toviksi, teatterin ja musiikin ohella.
Työt ja perhe-elämä aiheuttivat taukoa jonkin verran mutta innolla palattiin mukaan touhuun ja aktiiviseksi potkiksen harrastajaksi 6 vuotta sitten.
Sivustoa olen seuraillut pitkään ja nyt päätin liittyä mukaan koska muutava kiinnostava viestiketju houkutteli osallistumaan.
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 151
- Viestit: 93972
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
-
- ilmaanpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 5
- Lauteille: Helmikuu 2021
- Etulaji: Thainyrkkeily
Esittelyt
Tässäpä sekä uusi potkulainen että uusi kamppailuharrastaja!
Kokemukseni kamppailulajeista kiteytyy lähinnä isän taekwondo-treenien seuraamiseen 90-luvulla, ja vaikka liikunta on kuulunut eri lajien muodossa elämääni aina olen vasta nyt yli 30-vuotiaana päässyt thainyrkkeilyn pariin.
Harrastustaustani on kunnon sillisalaatti. Lapsena harrastin telinevoimistelua ja ratsastusta, jotka molemmat jäivät teini-iän jalkoihin. Aloitin kuitenkin lenkkeilyn ja kokeilin salibandya yhden kauden ajan - lenkillä käyn edelleen, mutta reikäpallon perässä juokseminen ei ollut se oma juttu. Aikuisiällä aloitin kuntosalin, elvytin hevosharrastuksen ja harrastin myös tankotanssia parisen vuotta. Sitten perheeseen tuli koira, jonka kanssa hääräsimme mm. palveluskoirapuolella useamman vuoden ja tämä elämäntapa söi oikeastaan kaiken vapaa-ajan. 24/7 metsässä ja treenikentällä kykkiminen päättyi kuitenkin koiran terveysvaivoihin ja poismenoon, ja purin koronaan asti erikoista yhtäkkistä vapaa-aikaa taas salilla maven parissa.
En tiedä mikä se lopullinen kimmoke oli, mutta nyt oli tosiaan aika tutustua thainyrkkeilyyn ja vaikuttaa tällä kokemuksella erittäin antoisalta ja hauskalta! Koska olen entinen irkkaaja ja foorumihörhö, koin sopivaksi lähteä Potkun nettifoorumille heti mukaan.
Ps. Kausittain innostun myös hiihdosta, mutta se vapaan räpeltäminen onkin jo oma naurunaiheensa
Kokemukseni kamppailulajeista kiteytyy lähinnä isän taekwondo-treenien seuraamiseen 90-luvulla, ja vaikka liikunta on kuulunut eri lajien muodossa elämääni aina olen vasta nyt yli 30-vuotiaana päässyt thainyrkkeilyn pariin.
Harrastustaustani on kunnon sillisalaatti. Lapsena harrastin telinevoimistelua ja ratsastusta, jotka molemmat jäivät teini-iän jalkoihin. Aloitin kuitenkin lenkkeilyn ja kokeilin salibandya yhden kauden ajan - lenkillä käyn edelleen, mutta reikäpallon perässä juokseminen ei ollut se oma juttu. Aikuisiällä aloitin kuntosalin, elvytin hevosharrastuksen ja harrastin myös tankotanssia parisen vuotta. Sitten perheeseen tuli koira, jonka kanssa hääräsimme mm. palveluskoirapuolella useamman vuoden ja tämä elämäntapa söi oikeastaan kaiken vapaa-ajan. 24/7 metsässä ja treenikentällä kykkiminen päättyi kuitenkin koiran terveysvaivoihin ja poismenoon, ja purin koronaan asti erikoista yhtäkkistä vapaa-aikaa taas salilla maven parissa.
En tiedä mikä se lopullinen kimmoke oli, mutta nyt oli tosiaan aika tutustua thainyrkkeilyyn ja vaikuttaa tällä kokemuksella erittäin antoisalta ja hauskalta! Koska olen entinen irkkaaja ja foorumihörhö, koin sopivaksi lähteä Potkun nettifoorumille heti mukaan.
Ps. Kausittain innostun myös hiihdosta, mutta se vapaan räpeltäminen onkin jo oma naurunaiheensa
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: shakkinyrkkeilija ja 96 kurkkijaa