Hyvän mielen ketju vol. 2

[Mika]

[Kari Aittomäki]

Äijällä eli isälläni oli käytössä monia erilaisia tokaisuja, joita ei tullu mietittyä ollenkaan ensinkään.
Yksi oli "Pää niinku prykikivi."
Tarkoittaen kaljua.

Tossa ruvettiin sitte siskolikan kanssa funtsailemaan että mikäs se prykikivi niinku onkaan?
Pianhan siihen selitys löytyi, nykypaukuilla; kaljastahan siitä on kyse:

https://sahti.vuodatus.net/lue/2008/07/kivisahti

Sillä aikaa, kun lämpimällä vedellä kostutetut maltaat olivat hyvin peitetyssä tiinussa hautuneet, kuumennettiin 'prykykivet' eli 'kovat', murenemattomat kiuaskivet punaiseksi ja nosteltiin yksi kerrallaan mallasmäskin sekaan. Mutta ennen kuin kivi laskettiin tiinuun, ripoteltiin sen päälle mallasjauhoja, jotka paloivat kivellä, joka sitten hiljalleen laskettiin pihdeillä tiinuun niin että vesi kohisi. Toinen otti aina kiven kerrallaan tulesta ja toinen pirotteli jauhoja kivelle. Sen, joka jauhoja pirotteli, täytyi myös olutlastalla liikutella kiviä tiinussa, etteivät ne polttaisi tiinun pohjaa ja ympärillä olevaa mäskiä. Oluen kiehumista koeteltiin puremalla tiinun korvaa; jos korva tuntui hampaissa tärisevän ei enää pantu punaisia kiviä ettei vierre kuohuisi yli tiinun partaiden. Kiehuva oluttiinu peitettiin vällyillä hyvin tiiviisti ja jätettiin kypsymään. Kiviä käytettiin yhtä mallaskappaa kohti yksi kuuden naulan kivi.

Kyllä kitalaki vetty.
Tota pitäis kokeilla.

[Lasse Candé]

Tuossa on niin meiningin kuin kielensäkin puolesta jotain todella kauniin perisuomalaista.

[Kari Aittomäki]

Juuniinon, sellasta hiljaista kultaa kuin mestarikertojien kuvauksissa.
Sellainen seesteinen tuokiokuva arjen aherruksesta.

Mäski voitiin lämmittää myös silitysraudan luodilla, rautakangella ja kanuunankuulalla(sotilaat).

Näistä kuulista ja kivistä on myös kaljupäinen persoona saanut oman sananpartensa' Pää on niinko prykikivi.' tai ' Puhras kun prykinluari'.

Tosta viipyilevästä, mehevästä tyylistä tulee mieleen Tolkienin nautinnollinen suvantokerronta ja vielä enemmän Bengtssonin Orm Punaisen joulubileet kuningas Harald Sinihampaan hovissa. Ja kuitenkin juuri niinkuin sanosit, hyvin suomalaisella klangilla.

Mä olen seuraillut tätä jotain kokkiohjelmaa jossa nää pari nuorta suomalaiskokkia koettaa saada aikaan gourmetta suomalaiseväistä.
En vielä toistaiseksi ainakaan ole käynyt matkimaan, osittain paljolti sen takia että mun sisäisessä maailmassani suomalainen mässyaihio on ankeaa, pitkän talvikauden ja säilöntävaikeuksien ruhjomaa karstaa.
Ei siitä soundeja revitä vaikka jätkät pinnistääkin.
Mjölnir ja muut kokittelijtkin pelaa enimmin tuontireseptein.

Mutta on se tuolta joelta haettu hauki ja sorsa niin mukava paahdella tossa pihassa kivipedillään, hyvin primitiivisesti ja loitsuja mutisten.
Niitten kyytipoikana putois hienosti tollanen traditiokalja ja haudutetut nauriit.

Suomi se kalskahtaa kitalaessa kyllä miellyttävästi. Puhuttuna ja maistettuna.

[AlexMachine]

Kari tuossa mainitsi nauriit. Kasvatin viime vuonna kaskinauriita, juuri niitä ikivanhoja Suomalaisia lajikkeita. Syksyllä nostin, paistoin luomupossun kylkeä pannulla, nauriit saivat pintavärin possun rasvassa. Sitten pataan perunoiden, kotimaisten omenoiden ja porkkanoiden kanssa.
Taivaallista. Kaskinauriit ja rasvainen possu hivelevät toisiaan.

[Kari Aittomäki]

No nyt kuuluu selvästi!

Pystytkö kertomaan enemmän kaskinauriista, kasvattelusta ja valmistamisesta?

Mulla nuo naurispenkit on aina enemmän tai vähemmän huonotuloksisia, joko pieniä tai sitte madonsyömiä.
Mä syön ne toki mutta käytännössä sellaisinaan, raakoina. Naminam.
Mutta se vanhantyylin hauduttelu kiinnostais kovin.
Ja onkai niitä nuotiossakin paisteltu?

[AlexMachine]

No nyt kuuluu selvästi!

Pystytkö kertomaan enemmän kaskinauriista, kasvattelusta ja valmistamisesta?

Mulla nuo naurispenkit on aina enemmän tai vähemmän huonotuloksisia, joko pieniä tai sitte madonsyömiä.
Mä syön ne toki mutta käytännössä sellaisinaan, raakoina. Naminam.
Mutta se vanhantyylin hauduttelu kiinnostais kovin.
Ja onkai niitä nuotiossakin paisteltu?

Oma kanta oli ns. Enon kantaa. Löytyy siemeninä aika monesta kaupasta. Valmistellaan maa, siis sopiva multa, esim normaalia maata ja kompostimultaa sekaisin, tai vain normaalia maata, hiekkaa voi sekoittaa noin 10% jolloin läpäisee kosteutta paremmin, nauris tarvii vettä mutta ei tykkää "seistä siinä". Laji ei ole kranttu. Oikeastaan ainut mitä vaatii on tuhkaamisen, se saa siitä kaiken tarvittavan ravinnon. Noin 20kg puutuhkaa 10x10 alalle, 2kg jos 1x1m jne.
Tuhka myös ehkäisee tuholaisia. Kylvetään perinteisesti noin juhannuksen aikaan ja sadonkorjuu sitten myöhään syksyllä, syys-lokakuussa.
Kaskinauris viihtyy 15-20 asteen lämmössä ja viileä syksy sitten antaa sitä makeutta siihen. Ainoa mistä pitää vähän katsoa perään on kastelu. Jos pääsevät kuivamaan liikaa, tulevat puisiksi.

Kylvetään pussissa olevan siemen- ja vakovälin mukaan. Sitten kun taimet vähän nousseet, harvennetaan liian lähellä toisia olevat.
Aika lailla siinä.
Kaskinauris on makeampi kuin tavallinen ja voi käyttää myös vaikka naurispuuroon, tai hauduttaa nuotion tuhkassa (vaikka pekoniin käärittynä ja foliossa, vähän suolaa ja valkopippuria, pieni viipale voita. Mutta se possun rasva tosiaan kruunaa maun ja nauris possun. Toki sitten myös padassa, lisäksi rasvaista possua, vähän hunajaa, sipulia yms. kanttarellit toimii myöskin kun paistaa ne ensin ja sitten lisää pataa viimeiseksi vartiksi ennen kuin pata otetaan ulos.
Myös rosmariini, salvia ja valkosipuli sopivat kaskinauriin kanssa. Voi siitä myös tehdä naurismuussiakin.
Itse tein myös uunissa, lohkoperunoiden tapaan, eli leikkasin lohkoiksi, voitelin öljyllä, vähän suolaa ja pippuria.

Suomessa on syöty kaskinaurista jo ennen ajanlaskun alkua ja täältä se on levyinnyt muualle pohjolaa, Saksaa, siirtolaisten mukana Amerikkaan.

[Jorge]

Alkoi heräämään mielenkiinto tuohon kaskinauriiseen. Nuo kombot kuulostavat herkullisilta; jos ajattelee kuinka monivivahteinen sellainen etelän makea juures kuin bataatti on, niin kaskinauriissa voisi olla paljon uudelleenlöydettävää potentiaalia.

[Paanari]

Hyvää se on...
Nuotiolla kypsenettynä vallan messevää murkinaa...
Pentuna tuli luettuu "Seitsemän veljestä" ja partio vuosina kokeiltuu ko. opuksesta saatua idaa.
Toki onnistuu saunan kiukaassakin.
Ennen alumiinifolioo tehtiin kuoppa jonne ko. rehut ja hiilet päälle. Mitä pidempään kypsy sen makoisampaa.
Enne perunaa oli kovinkin tärkeä juures, vaikka paleltu niin ei menettänyt c-vitamiiniaan.
Tuoreena siitä on mukava lusikallatahi puukon kärjellä raapi suussa sulavaa sosetta.
Suosittelen.
Jaska

[Pyrkele]

Mieki kokkeilin kerran appiukon mökin kasvimaalla noita kasvattaa.
Ensin tuli kuoriaisia jokka söi naatit reikäsiksi. Sitte ku niistä pääsin eroon tuli porot jotka hoiti homman loppuun.
Sain sentään muutaman superpallon kokosen nauriin.

Oli kitkeriä.

[Kari Aittomäki]

Kiitoksia Alexille.
Tämä on kyllä parhautta.

Potkun ansiosta kävin tossa pihamaalla repimässä pintaa rikki ja maistelemassa maaperää, haistelemassa sitä rikkaan alkuvoimaista hajua ja makua joka on syksyinen Suomemme.

Onko tuhkaaminen silkkaa sirottelua vai maata kääntäessä tapahtuvaa blandausta?
Heh.
"Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää."
Kyllä oli kiva hieroa multaisia käsiä yhteen ja kokea se lämpö ja se tilanne, kaikkineen.

[AlexMachine]

Itse sekoitin sekaan ja sitten sirottelin pinnan.

[Kari Aittomäki]

Tak tak tak tak.

Pellolle on taas parkkeeranneet joutsenet!
Hiukan päälle viiskymmentä tänävuonna, viime vuonna yli kakssataa.

Onne kauniita vaan juu.

[Kari Aittomäki]

Juma! Jumankeikka! Peijakas!



Eli Shane-dokumentti tuloo.
Johnny Depp tuottajana.

Jos tuosta tarinasta tehtäis leffa, missä on se mies joka voisi pelata Shanea?

[Pyrkele]

Ensimmäiset opintopisteet tipahti. Nyt tuntuu että nuo opinnot etenee sentään johonki.
Paitsi oppari.
Lähettiin naisen kanssa siis avoimen yamk:n kautta lukemaan meidät Digitaalisten terveyspalveluiden ja hyvinvointiteknologian asiantuntijoiksi.
Minulla kesti n. kaksi kuukautta oppia muistamaan tuo tutkinnon nimi. Ja tuon ääneen lausumisen jälkeen on aina pakko tönäistä silmälaseja vähän ylöspäin.
Mutta homman pointti on siis siinä, että minusta saattaa tulla vielä virallisestikin opiskelija.