Olen itsekin kuullut sikäläisiltä maestroilta jos jonkinlaista sepitettyä tarinaa. Niin Sulsasotureista kuin Samurangeista jnejne. Myös tarinat vuoren viisaasta miehestä, unessa saaduista näyistä jne kuuluvat varsin monen lajin historiatarinoihin. Kaikki nuo ovat kuitenkin nuotiotarinoita. Jos nyt jokin laji sieltä voidaan mainita aitona vanhempana lajina, se on Ssrirum eli korealainen paini. Nykyinen Taekyonkin on rekonstruktio mutta edes jotenkin löyhästi osoitettavissa olleen olemassa. Kaipa siellä, kuten lähes kaikissa maissa, on ollut sotureita jos jonkinlaisia menneinä vuosisatoina. Ihmiskunnan historia kun on sotien ja tappamisen historiaa. Mutta kosketuspintaa nykyaikaan noissa ei ole. Melko todennäköisesti.
Se mikä häiritsee on tarve keksiä historiaa. Siellä on hyviä lajeja joihin ei mielestäni tarvitsisi sepustaa jotakin 1000 vuotta vanhaa historiaa. Ne on yksiselitteisesti uusia lajeja ja arvokkaita juuri sellaisina. Kovia maestroja joiden tekeminen kyllä puhuu puolestaan. Ei siinä mitään pahaa olisi jos todettaisiin että tämä xxxxxxx-do on uusi laji, kun vanhoja ei ole säilynyt. Siellä on oman lajin perustamisen kynnys aika matalalla, mutta myös lajikuolemia tapahtuu sitten kuin mustassa surmassa. Mä tykkään korealaisista, mulla on siellä hyviä kavereita ja olen saanut sikäläisiltä kylmää kyytiä sikäläisiltä kolmella vuosikymmenellä. Taitoa ja tahtoa löytyy. Niiden pitäisi sellaisenaan riittää vakuuttamaan, ei sitä 1000-vuotista historiaa tarvita. Asetaitoihin suhtaudun nykyään erittäin kriittisesti. Menee lähinnä show-osastolle, kamppailullisen annin ollessa vaatimatonta. Olen jonkun kerran kiusannut korealaisia kamppalulajituttuja kyseenalaistamalla joitakin "vuoren viisas mies"-tyylisiä tarinoita. Sikäläisillä naama alkaa punottaa, ääni kohota, tunnelma kiristyä ja keskustelunaihe on parempi vaihtaa pikimiten. Tan Gun oli olemassa ja sillä hyvä !!
Onko Sulsa-sotureita sitten ollut? Jos onkin, ei oo enää.
