Potkunyrkkeilyn historia Suomessa

[Andy]

Valvomo: Jaettu ketjusta Helpossa olevat danit.

Koska tässä nyt on taas kaiken maailman väärinkäsityksiä ilmassa, niin todetaan seuraavaa.

- Suomessa on ollut jonkinlaista potkunyrkkeilytoimintaa jo jonkin verran ennen vuotta 1980 jolloin Ave alkoi levittää lajia systemaattisesti ja loi yhteydet WAKO:on. Tämä on yleisessä tiedossa, eikä siihen liity mitään sellaista, että "tätä ei saisi sanoa".

- Ennen potkunyrkkeilyliiton perustamista graduointioikeudet Suomessa olivat Avella ja WAKO vahvisti nämä vyöarvot. Sen aikaiset vyöarvot ovat lähtökohtaisesti edelleen voimassa. Parhaana esimerkkinä Ave itse.

- Väntärin vyöarvo otetaan täällä nyt varmaan kymmenettä kertaa esiin enkä aivan tajua, mikä tämän jankkaamisen pointti on. Väntär ei ole ollut lajin parissa vuosikymmeniin, mutta jos hänellä on aikoinaan asianmukaisesti myönnetty vyö ja haluaa esim. graduointioikeudet, niin siitä kannattaa olla yhteydessä liiton graduointivaliokuntaan.

- Suomen Potkunyrkkeilyliitto on perustettu vuonna 1994 ja termi potkunyrkkeily otettiin käyttöön vasta tällöin. Aiemmin lajia kutsuttiin Suomessa nimillä kickboxing, full contact karate tai kontaktikarate. Toiminta tapahtui tuolloin Suomen Karateliiton jaoksena. Lisäksi Suomessa toimi pieni FOX-niminen ruotsalaisperäinen liitto, joka lopetti toimintansa joskus vuoden 2000 tienoilla.

- Potkunyrkkeilyliiton perustamiseen liittyi riitoja, joiden johdosta Aven alaiset seurat jäivät aluksi liitosta pois. Ave toimi edelleen WAKO:n edustajana Suomessa ja Potkunyrkkeilyliitto haki kansainvälisiä kontakteja IAKSA-nimisestä liitosta ja jossain vaiheessa myös WKA:sta.

- Myöhemmin asiat saatiin soviteltua ja Aven porukka liittyi Potkunyrkkeilyliittoon, joka puolestaan liittyi WAKO:n jäseneksi. Joskus vuoden 2005 paikkeilla myös IAKSA yhdistyi WAKO:n kanssa.

[Hemmukka]

Kaikella kunnioituksella, en ala selventää mielestäni hyvin ongelmatonta pointtia.

Minusta ois mukavaa jos nykyveikot tajuaisi että tämä ylitsevuotava tarjonta on saatu aikaan palikka palikalta rakentamalla.
On lapsellista nillittää termeillä tai liittojen perustamisvuosilla, pohja lajeihin on luotu silloin kun ne on luotu ja potkunyrkkeilyn kohdasta se oli Niiniketo.

Juu, Suomessa oli monenmonta kaveriporukkaa jotka vatkas ikäänkuin potkunyhrkkeilyä, minäkin kuuluin yhteen tai oikeestaan moneenkin.
Mutta puuhasteluja ei lasketa.
Sama tilanne oli aiemmin karatessa ja myöhemmin vapaaottelussa.

En tiedä onko Kuuno niinku luopunut jostain niinku vyöarvoista, aikanaan hän kävi sparrilla treeneissä mutta ei varsinaisesti osallistunut vatkaamiseen.

Mites karaten osalta.
Sielläkin oli kaikenlaisia puuhasteluja mitkä ovat loppuneet, lasketaanko ne vai kuka sen päättää?
Potkunyrkkeilyssä kuten karatessa on eri tyylisuuntia.
Se että englannista ja hollannista tuodaan nykyinen alapotku tyylisuunta, tai että nostetaan kansainvälistä tasoa 90-luvulla ei kovin paljoa liity että Niiniketo aloitti fularin 80luvulla.
Gibsonin toiminta esim ei liity Aveen.
Graduoinneista en viitsi edes aloittaa, turhaa mielenpahoittamista mikä ei ole tarkoitus.
Sanotaan vielä että vyöarvoilla ei mielestäni mitään väliä kilpalajeissa.

[sikajudoka]

Kävin kavereiden kanssa 80-luvun lopussa treenaamassa Tapanilan Erällä fularia eli kontaktikaratea, jota veti muistaakseni Tomi Tatterbacka -niminen kaveri. Miehellä taisi olla varsinaisesti nyrkkeilytausta, mutta potkut lähti helvetin kovaa. En tiedä, mistä oli oppinsa saanut, mutta mitään virallisia daneja ei hänellä muistaakseni ollut missään lajissa. Korjatkaa jos olen väärässä.

Mitä tulee helppoihin daneihin, niin briteissä tuntuu olevan erilaisia budo-organisaatioita pilvin pimein, jotka graduoivat aika heppoisin perustein korkeitakin daneja.

[voipa]

Mites karaten osalta.
Sielläkin oli kaikenlaisia puuhasteluja mitkä ovat loppuneet, lasketaanko ne vai kuka sen päättää?

Näistä kuvioista Karateliiton näkövinkkelistä katsoen kannattaa lukaista uunituore Karate Suomessa -historiikki.

[Lasse Candé]

Tämä onkin yksi lahjatoiveistani, jonka varmaan toteutan itse, mutta voisitko avata hieman, mitä oleellista kirjasta löytyy tähän liittyen? Ihan keskustelun, huvin ja urheilun takia.

[voipa]

Tämä onkin yksi lahjatoiveistani, jonka varmaan toteutan itse, mutta voisitko avata hieman, mitä oleellista kirjasta löytyy tähän liittyen? Ihan keskustelun, huvin ja urheilun takia.

Se keskittyy karaten tuloon Suomeen sekä lajin kehittymiseen valtakunnassa pääpainon ollessa 70- ja 80-luvuissa. Tämä siis nimenomaan liiton näkökulmasta, koska kaikki Suomessa olevat karateseurat ja -tyylisuunnat eivät ole olleet liiton jäseniä. Mielenkiintoisia koukeroita näin jälkikäteen arvioituna mutta niinhän ne asiat yleensä näyttävät olevan riittävän pitkän ajan päästä tarkasteltuna. Varsinkin graduointioikeuksien vatkaus oli melkeinpä koomista.

[Kari Aittomäki]

Tuopas onkin mielenkiintoista, koska olin tuolloin lajiaktiivi myös järjestötasolla eli muistan nuo ajat oikke hyvin.
Oli sielä potkulaisia muitakin kyllä.

Hemmukka, taisinpa kirjoittaa että kaveriporukkapuuhasteluja oli aiemmin karatessa ja myöhemmin vapaaotteluissa.
Minoon ollu kaikissa peleissä mukana.
Potkunyrkkeilyssä pelin nimi oli WKA, tosiaan Hollannin kautta se tuli. Fred Royers.

Se ei muuksi muutu että Niiniketo virkkas kasaan potkunyrkkeilyn järjestötason pelit.

[Dörtsi]

Kävin kavereiden kanssa 80-luvun lopussa treenaamassa Tapanilan Erällä fularia eli kontaktikaratea, jota veti muistaakseni Tomi Tatterbacka -niminen kaveri. Miehellä taisi olla varsinaisesti nyrkkeilytausta, mutta potkut lähti helvetin kovaa. En tiedä, mistä oli oppinsa saanut, mutta mitään virallisia daneja ei hänellä muistaakseni ollut missään lajissa. Korjatkaa jos olen väärässä.

Härskin ja Tompan opissa Erällä tuli itsekin heiluttua tuolloin. Muistan kun kävimme kaverin kanssa katsomassa yksiä treenejä, ennen kuin päätimme lyödä lajivalintamme lukkoon. Käynnissä oli Härskin vetämät normitreenit ja porukka treenaili potkutekniikkaa puvuissaan. Kivalle näytti ja päätettiin aloittaa Kake. Yllätys oli melkoinen kun saavuttiin sitten seuraaviin treeneihin; koko jengi verkkareissa, nyrkkeilyhanskat käsissä ja fularisämpylät jaloissa. Luultiin tulleemme vääriin treeneihin...

Tomppa oli muistaakseni Helsingin piirimestari "Fularissa", taijotain noihin aikoihin. Ravakoita treenejä veteli kyllä, ja mavoja treenattiin vähintäänkin riittävästi. Muistaakseni mies oli entisiä Tsukilaisia, eikä hänen treeneissään pukuja juuri käytetty...

[halmehe]

Gibsonin myötävaikutuksella taisi kasvaa yksi kovimmista potkunyrkkeilijöistä. Nyt jo edesmennyt.

[airakti]

Siis onks Tatterbackin Tomppa kuollut? Toivottavasti ymmärsin väärin... Tompan kanssa tuli erällä portsaripainia Tapanilan erässä 90-luvulla vedettyä, treenin lopuksi hakattiin toisiamme

[Mika]

Ainakin tällainen yritys löytyy haulla, joten toivottavasti mies elää ja voi hyvin.

https://duunitori.fi/yritys/tst-palvelut

[Dörtsi]

Siis onks Tatterbackin Tomppa kuollut? Toivottavasti ymmärsin väärin...

Ei mun tietääkseni oo kuollut.

Ja joo, kyllähän Tomppa veti painia meillekin joskus. Ja se sen kaveri, joka välillä Tomppaa sijaisti. Olikohan Hynni nimensä.
Mut pääansionsa Tompalla oli opetuksessa kyllä hyvä ja ennenkaikkea rento lyöntitekniikka. Ja matsi.

Eikä niillä kellään mitään Daneja ollu. Ainakaan virallisia.

[Ile]

Gibsonin myötävaikutuksella taisi kasvaa yksi kovimmista potkunyrkkeilijöistä. Nyt jo edesmennyt.

Tässä taidettiin viitata Harri Lehtiseen. Lehtinen ja Reima ja jokunen muu nimimieshän pyöri siellä Gibsonilla.

(Btw, oltiin Reiman kanssa intissä Santiksessa -93. Oli jo kova luu, aloitellut 80-luvun loppupuolella Gibsonilla. Ainakin silloin spol-hommiin tuntui valikoituvan kamppailijoita. Semi-nimekkäitä kilpailijoita oli muutama ja sitten meitä harrastajia paljon. Skappareissakin kovia kamppailijoita.)

[airakti]

Ok, hyvä että Tomppa hengittää Meidän ikäisistä ei aina ole varmuutta. Ymmräsin halmehe:n viestin väärin.

[Poista käyttäjä 1747]

Reima on mukava heppu ja parempaa sparri- ja treenikaveria saa hakea. Gibsonilla oli jossain vaiheessa ihan hyvät potkunyrkkeilymeiningit.

Itse aloitin lajin aikoinaan budocenterin helsingin kickboxing klubilla, joka oli Vuorisen alapotkuviritys. Koska seuralla ei ollut niihin aikoihin asiaa WAKOn full contact kilpailuihin, niin ensimmäiset kilpailut järjestettiin pari kk Royersin leirin jälkeen Gibsonin porukoita vastaan. Hieman ylimielinen asenne sai kunnolla kyytiä, kun jokainen klubin ottelija hävisi. Mukaan lukien seuran sen aikainen ykköstykki, joka otteli samoissa kilpailuissa käsittääkseni ensimmäistä kertaa otellutta Lehtistä vastaan.

Eihän tuostakaan ole kulunut aikaa kuin 30v tai jotain...