Potkunyrkkeilyn historia Suomessa

[JohanSS]

Hienoa lukea Gibsonin porukoista ja potkunyrkkeilyn historiasta kotimaassamme. Itsekin treenasin SSKF:llä Gibsonin ja Stewartin ohjauksessa. Siellä pyöri silloin Reima, Dahlbacka ja Lehtinen + muutama muu kova. Hienoja aikoja.

[Kari Aittomäki]

Tuo Oskun ja Lehtisen matsi oli varsin tasokas ottaen huomioon että sällit oli ekakertaa kehässä.

Mä kävin Gibsonilla escrimatreenillä, myös väijymässä sitä meininkiä. Jotku jutut hiukan huvitti jopa.
Kun sitte myöhemmin järjestettiin Suomessamme eka vapaaottelu oli tapahtumapaikka Gibsonin ja Maunun virkkaama alapotkukisa Seinäjoella.
Gibson kekkas jotta tuttunaama ja oli mukavaa.
Tuonne ois järjestynyt muitakin matseja mutta en viitsiny edes ehdottaa.
Petteri kiitteli ja sanos että oli lllan kiintoisin matsi.
Hän on hyvä jätkä.

[halmehe]

Frendin myötävaikutuksella tapasin Harrin - 90 luvulla kerran. Kevyttä treeniä. Kävi selväksi, että siinä oli sälli joka oli painoluokassaan myös kovan tason nyrkkeilijä. Hemmetin mukava tyyppi ja kohteliaan opettavainen. Kokemus jota en unohda. Yksi treeniaikani parhaita kokemuksia siitä miten sisällä voi olla pihalla.

[Lasse Candé]

Gibson veti meille (Karateseura Honbu) leirin Lohjan Kisakalliolla 2007. Päällikkö-äijä ja hyvä vetäjä.

Seuramme kamppaili tuolloin suurissa identiteettikriiseissä ja yksi porukastamme kysyi (melkolailla paljoa seuramme silloista liikehdintää edustaen) häneltä ikäänkuin johdatusta tuskaan formaliteettien ja jonkinlaisen universaalimman kamppailivalmennusopin välillä. Kysymyksen lataus oli että sitä niinkuin tehdään huonoa potkunyrkkeilyä karatepuvussa, joten mitäs nyt.

Gibson oli juuri tässä päällikkö, että hieman jopa iski vastaan ja totesi perinteiden seuraamisen arvon. Ja siis kyseessä melko ahkerasti modernisoiva henkilö (ja juuri sellaisena leirin vetäjäksi tilattu). Vaikka ei paljoonkaan tuollaiseen kehitysongelmallisuuteen ottanut kantaa, tähän otti ja sanoi että:
Jauhakaa perinnettä.
Ja toisti tämän sanoman uudestaan ja kertoi että se on tie siihen että seuralla on jotakin.

Kun näin hänen samalla leirillä pyörittelevän joitain kungfu- ja kalijuttuja melkoisen hyvin ja samaan aikaan sandatyyppistä potkista, jotenkin nuo sanat juuri häneltä olivat sellaisia että muistan ne vielä 13 vuoden jälkeen, yhtä hyvin kuin sen kuinka aurinko paistoi ja poltimme itsemme siinä pääsisäänkäynnin edessä. Loistojäbä.

Sivumainintana, ja vielä enemmän sivuraiteena suhteessa ketjun otsikkoon, nyt Honbulla menee aivan loistavasti kun löytyi seuralle sopiva tyylisuunta. Ja tämä siis jo kymmenen vuotta sitten. Tuo oli yksi tähän johtavista askelista.

[Jasse]

Tästä on ehkä ollut puhetta aiemminkin jossain toisessa ketjussa, mutta sopinee tähän ketjuun tällä kertaa.
Eli periaatteessahan on olemassa kaksi potkunyrkkeilyä. Ainakin jos kehityslinhoja ja jopa tekemisen meininkiä tarkkaillaan. Eli Amerikkalais-Eurooppalainen "Full Contact karate" ja Japanilais-Hollantilainen Kick-Boxing.

Ensimmäinen syntyi 70-luvulla kun Euroopassa ja Amerikassa ruvettiin järjestämään semi- ja full-contact otteluita johon osallistui karatekoita ja sen sellaisia. WAKO organisaatio tässä hommassa ollut aina kova nimi ja Suomenkin potkis on aina ollut enimmäkseen WAKOn määrittelemää "fularia".

Toinen kehittyi niin että Mas Oyaman kyokushin karatekat menivät 60-luvulla ottelemaan Thaimaahan muay-thai-ottelijoita vastaan. Osa antoi ja osa otti turpaan. Japanilaiset palasi takasin ja kehitti knock-down karaten mutta yksi Oyaman oppilaista kehitti kick-boxingin ja perusti Meijiro gymin. Oyaman Hollantilaisen oppilaan Blummingin kaveri tuli Japaniin opettelemaan kyokushinia mutta eksyikin Meijirole treenaamaan potkunyrkkeilyä. Palattuaan Hollantiin perusti legendaarisen Meijiro gymin ja alkoi opettamaan maanmiehilleen potkista. Myös K1 organisaation perustaja oli entinen Kyokushin mies.
Suomessakin taitaa olla jotain "linjoja" jotka ovat oppinsa hollannista saaneet? Ja tietysti Suomen potkunyrkkeilyliito tuo usein suurleireille Hollantilaisia opettajia. Ja WAKOlla on K1/alapotku-kilpailuja.

Tässä videot kummankin potkis-tyylin historiasta:

[Kari Aittomäki]

Tuosta hollantilaislinjasta.
Kahdeksankymmentäluvun lopuilla Jussi Vuorinen, jo Vikingin aikainen veteraani, aloitti WKA-toiminnan nimellä Helsingin Kickboxingklubi.
Tapahtumapaikkana oli Budocenter, Keijo Mikkosen prosali.

Minä olin tuossa aloituksessa mukana ja kenties vuotta myöhemmin myös Luupää sekä tämä eräs thainyrkkeilyyn siirtynyt nimekäs katuveikko.
Toiminta oli mukavaa ja aktiivista, kontakteja oli mitä haalittua saatiin ja Fred Royers vieraili säännöllisesti.
Matseja oli hankala saada ja moni veikko ottikin WAKO-säännöillä sen mitä mahdollistui.

Minä siirryin sitten kiukkariin ja oheisiin, Vuorisen Jussi oli järjestämässä Gerard Gordeaun eka leirejä.
Joista nämä vapaaottelukuviot alkoivat. Eli potkunyrkkeilyn haarautumana.
Potkunyrkkeilijät olivat äimissään kun mun sällit osas painialkeita ja veivät pelin pelotta tonttiin.
Mutta se on potkiksessa jo sivujuonne.

Mukavia aikoja.

[Andy]

Suomipotkis on viimeiset 10 vuotta ollut enemmän tätä japanilais-hollantilaista tyyliä.

[Jasse]

Suomipotkis on viimeiset 10 vuotta ollut enemmän tätä japanilais-hollantilaista tyyliä.

Sehän on hyvä kuulla. Omista potkisajoista on jo yli kymmenen vuotta, mutta nyt olisi tarkoitus aktivoitua ja lähteä tavoittelemaan ruskeaa vyötä. Nuo vyökoe-kriteerit taitavat kuitenkin olla vielä "fulari" painotteiset esim. kaikki kikka-potkut on näytettävä kummaltakin puolelta yms.

[Andy]

Hmm. En kyllä aivan hahmota, miten puolen vaihto olisi jotenkin leimallista yläpotkuottelulle? Itselle tulee siitä mieleen lähinnä Valko-Venäjän maajoukkue ja heillähän ei ole yläpotkuottelua käytännössä ollenkaan.

[Kari Aittomäki]

Jospas se fularitausta näkyy siinä tekniikkahahmottamisessa nimenomaan historiallisista syistä?
Kaskun silloin aikanansa Superfoot Bill Wallace oli jollainlailla mukana WAKO-kuviossa, luultavasti PKA:n kautta.

Vemputtelijoita löytyi, mm tää yks unkarilainen jonka nimeä en enää muista mutta jonka kans Aallon Asko kävi ankaria kamppailuja, hänellä se etujalka oli uskomaton ja se vaihtui aktiivisesti.

Käsittääkseni kyse oli pyrkimyksestä saada lajista viihteellisempi ja näyttävämpi, jopa Royers veteli kolmoispotkuja.
Oli nimittäin keskustelun alla useinkin se että alapotkut tappavat näyttävyyden.

Lisäähän ne vaikeat kombot heikommalla puolella taitotasoa, se saattais olla painotuksen maali?

[Jasse]

Hmm. En kyllä aivan hahmota, miten puolen vaihto olisi jotenkin leimallista yläpotkuottelulle? Itselle tulee siitä mieleen lähinnä Valko-Venäjän maajoukkue ja heillähän ei ole yläpotkuottelua käytännössä ollenkaan.

Lähinnä pointtini oli noi kikkapotkut - eli karatepotkut. Vai pitäisikö sanoa savatepotkut
Hollannin tyylin potkiksessa potkitaan enemmän massalla, kun fularissa taas snäpätään. Ja onhan tuo tekniikoiden näyttäminen vyökokeissa kummaltakin puolelta aika "karatemasta". Olen tyytyväinen jos Suomessakin matasus ja perustreeni on yksinkertaisempaa ja väkivaltaisempaa hollannin-potkista, mutta hienoa että on myös vyökokeet joita varten joutuu harjoitella monipuolisesti erilaisia vaativia potkuja yms. tekniikoita kummaltakin puolelta. Kehittää mukavasti liikuvuutta ja motoriikkaa. Ja antaa tavoitteita kisaamisen ulkopuolella.

[keide]

Jospas se fularitausta näkyy siinä tekniikkahahmottamisessa nimenomaan historiallisista syistä?
Kaskun silloin aikanansa Superfoot Bill Wallace oli jollainlailla mukana WAKO-kuviossa, luultavasti PKA:n kautta.

Vemputtelijoita löytyi, mm tää yks unkarilainen jonka nimeä en enää muista mutta jonka kans Aallon Asko kävi ankaria kamppailuja, hänellä se etujalka oli uskomaton ja se vaihtui aktiivisesti.

Käsittääkseni kyse oli pyrkimyksestä saada lajista viihteellisempi ja näyttävämpi, jopa Royers veteli kolmoispotkuja.
Oli nimittäin keskustelun alla useinkin se että alapotkut tappavat näyttävyyden.

Lisäähän ne vaikeat kombot heikommalla puolella taitotasoa, se saattais olla painotuksen maali?

Unkarilainen oli nimeltään Janos Gönz

[Juhizz]

Kaivelin huvikseni hesarin vanhoja digiarkistoja ja sieltä löytyi mielenkiintoisia mainoksia yms. "nyrkkeilykaraten" alkuajoista Suomessa:

[Ile]

Olin paikalla tuolla Urheilutalolla. (viimeinen lehtileike)

Kaverini S. Tiainen, jota jutussa haastateltiin oli ottelemassa karatessa. Taisi olla itselleni ensimmäinen kerta kun näin ”fularia” livenä.

[magamies]

Olin myös urheilutalolla tuolloin katsomassa ja Jari Seppänen(jujutsu) vetel taidokkaasti kuten myös Tero Koivisto ja Jari voitti, Seppänen oli kyllä monilahjakas kamppailija Jujutsussa aivan ykkösrivin miehiä.
Jarmo Laimi otteli Håkan Brockkia vastaan potkunyrkkeilymatsin en nyt muista oliko se tässä samassa illassa Brock voitti ja siirtyi Usan ammattinyrkkeilijäksi ei tainnut kyllä pitkä ura, Jarmo oli hyvä tyyppi, tae kwon do, jujutsu, potkunyrkkeily ja nyrkkeily iso ja vahva kaveri.