Kaatuminen peruskoulun opetusohjelmaan

[Doug]

Muutamassakin ketjussa on sivuttu kaatumistaitojen hyödyllisyyttä. Olen tätä pohtinut jo pidemmän aikaa, etenkin kun pari kertaa selkärangasta tullut ukemi on tod näk pelastanut vammautumiselta.

Kuinkahan monta ranne-, lonkka- ja päävammaa ehkäistäisiin, jos muksut opetettaisiin jo koulussa tekemään sekä kova että pehmeä ukemi? Ne ovat kuitenkin tekniikoita, jotka toimiakseen tositilanteessa vaativat suurimmalta osalta ihmisiä paljon toistoja. Esim vetisellä jäällä liukastuminen on niin nopea tapahtuma, ettei siinä ehdi kissaa sanoa, kun on jo nurin ja pahimmillaan paikat palasina.

Voisiko Potkusta lähteä jonkinlainen aloite asiasta? Tämä ei liene ihan lakiasia (kansalaisaloite), mutta esim opetussuunnitelmia tuntevia varmasti löytyy, joten joku vaikkka adressi aiheen puolesta voisi olla toimiva ratkaisu. Liikuntatunneillahan opetus käy vallan kivasti muun telmimisen ohessa. Toki opettajien pitää ensin oppia asia, mutta liki jokaiselta paikkakunnalta löytyy varmaan asianmukaisia alan seuroja, joista oppia voisi varsin kivasti saada.

Joku hyvä esikuva (Loiri on ehkä vähän vanha jo tähän hommaan...) kaatuilemaan eteen, että saa muksut innostettua aiheeseen. Alle kouluikäisethän kaatuilevat ihan huvikseen.

Oppinions?

[tapsaattori]

En tiedä liikunnanopetuksesta mitään mutta näin yleisellä tasolla olen sitä mieltä, että koulujen toimintaan pyritään liiaksi vaikuttamaan ei-asiantuntijoiden musta tuntuu -pohdintojen kautta. Toisaalta ymmärrettävää, jokainenhan on tavallaan oman koulupolkunsa kokemusasiantuntija. Korostaisin opintosuunnitelmatyössäkin pedagogista tutkimusta. Sieltä sitten kumpuaa liikunnanopetuksenkin tavoitteet.
Ottamatta sen kummemmin kantaa ukemiharjoittelun hyötyihin..

[AriJ]

Jos katsotaan kaatumisoppia kamppailulajien puolelta, niin malleja on erilaisia... tämä saattaisi johtaa siihen että missä koulussa opetettaisiin minkäkin lajin oppien mukaan.

Itse ehkä suosittelisin skeittaajia nuoria opettamaan.....

[Jussi Häkkinen]

Jättäisin koulujen opetussuunnitelman kokonaisuudessaan pedagogeille.

[Doug]

En pidä kovin merkityksellisenä eroavaisuuksia eri lajien välillä. Kaikissa tekniikoissa on hyvät ja huonot puolensa, mutta väittäisin minkä tahansa niistä olevan parempi, kuin holtiton rysähdys tantereeseen. Kyllähän loukkaantumisia tapahtuu kokeneemmallekin ukemistille, mutta väitteeni onkin, että tällä tavalla niitä tapahtuisi vähemmän.

Skeittaajat voisi olla oikein hyvä vaihtari. Samoin vaikka lumilautailijat tai ihan kuka vaan, joka joutuu jollain tapaa kyseisen asian kanssa tekemisiin. Kunhan olisi jonkinlainen tapa tulla nätimmin alas.

[Doug]

Jättäisin koulujen opetussuunnitelman kokonaisuudessaan pedagogeille.

Pedagogien peräänhän täsä tavallaan huutelenkin. Olettaisin tältäkin foorumilta löytyvän ohjaajien ja valmentajien lisäksi.

[Jussi Häkkinen]

Veikkaatko, että nykyisessä peruskoulun opetussuunnitelmassa on liikunnan osalta jätetty niin vahvasti tämä ajattelematta, että se pitäisi tuoda mukaan ulkoapäin?

[flammee]

Eihän jollain judoukemilla oikeasti mitään tee jossain liukastumistilanteessa. Eikä juuri kyllä muillakaan ukemeilla. olen noita treenannut kamppailulajeja harjoitellessa, mutta eipä niitä liukastuessa tai kompastuessa kerkiä käyttää. Joten tuskinpa niitä voi millään kaatumiskurssilla opettaa automaation tasolle. Lisäksi jos maastossa kompastuu, niin kyllähän se luontainen tapa, jossa käsillä otetaan vastaan, on paljon parempi kuin rullaava ukemi, joka suoraan altistaa kropan esimerkiksi terävillä kannoilla yms.

[voipa]

Olen tästä harvinaisen samaa mieltä. Jollain lailla siinä oppii kuitenkin kannattelemaan päätä, ettei se retkahda maahan esim. liukastumistilanteessa. Ukemien päähyöty on kamppailulajien pariharjoittelussa/kilpailuissa, jolloin heitettävä tai kaadettava henkilö voi tulla turvallisesti tonttiin.

[AriJ]

Itse olen aika automaattisesti tullut käyttäneeksi ainakin kolmea erisuuntaista kaatumistapaa oman lajin opista (eteen kaatuen, sivulle kaatuen, sivulle pyörien)

@voipa kanssa samaa mieltä tuosta pään kannattelusta

Tosin, olen myös nähnyt kun alle viisivuotias kaatuu taaksepäin, ja oli kyllä oppikirjaesimerkki siitä miten itselleni taaksepäin kaatumien on opetettu, ja tämä kaatuminen oli vielä sangen ahtaassa paikassa, nousi ylös itseään yhtään satuttamatta, päähän tai muuallekaan kehoonsa.

Tämähän puhuu taas sen "muksut katuilee tämän tästä" pointin suuntaan - ne osaa ton vielä, me unohdetaan se jotenkin varttuessamme (kun ei sitä enää mitenkään käytetä?).... jännitetään ja ollaan aikuisen arvokkaita, ja jäykkiä?

[Lasse Candé]

Ei se rullaava ukemi tai pyörähdysukemi kovana olekaan se arkikaatumisen kannalta keskeinen. Mutta varsinkin sivu-ukemi ja jossain määrin ukemi taaksepäin ovat todella käyttökelpoisia. Itse pidän niitä paljolti samana - kyse vain siitä tehdäänkö yhdellä kädellä vai kahdella.

Olen itse oppinut pysymään pystyssä ukemiharjoittelullani. Sivu-ukemissa on todella tärkeä oppitunti siinä alussa kun yleensä kyykistytään hieman alemmas ja viritetään kädellä. Tuo liike pitää monesti pystyssä kun liukastuu. Sivu-ukemia toistamalla niin soolona kuin tekniikkaa kaadoissa soveltaen, oppii välttämään kaatumisia.



Enemmän aiheeseen, nythän peruskoulun opetussuunnitelmassa on ainoana eksplisiittisesti mainittuna lajina uinti ja hengenpelastus. Jos ei lasketa Move-koetta lajiksi. Olisi aika erikoinen tilanne, jos vaikkapa suunnistus ei kuulu opetussuunnitelmaan johon sitten kuuluu judokaatumiset.

Liikunnan opetuksen vs. ukemeiden todellisen oppimisen kannalta en myöskään pitäisi ajatuksesta. Käytännössä ukemeita varten tarvitsisi tatamit, koska lattia taikka erinäiset joogamaton kaltaiset eivät ole kivoja alustoja kaatuilla osana pakollista opetusta. En muutenkaan ole täysin vakuuttunut tällaisen opetuksen harjoittelua motivoivasta vaikutuksesta. Ja pelkään pahoin, että se olisi ristiriidassa nykyisen opsin hengen kanssa jossa liikuntainto yritetään herättää esim. monipuolisuudella. Ukemeita joka viikko olisi luultavasti ristiriidassa tämän kanssa lasten kokemuksissa. Opetuksesta on myös iso osa ulko-opetusta, jolloin joko tällä ukemilla pilattaisiin logistiikka treenipaikkojen suhteen tai sitten näitä tehtäisiin myös ulkona.

En kaiken kaikkiaan oikein usko tähän. Mutta olen kyllä opettanut liikuntatunnilla parille tyypille ukemia. Parkourissa ne käyttävät rullaamisukemia jatkona sille että itse asiassa otetaan jaloilla vastaan. Taitavat kutsua sitä ”roll”:ksi. Ukemeita voi myös hyvinkin opettaa jos sille tulee hyvä paikka. Mutta opetussuunnitelmaan eksplisiittisesti kirjaaminen olisi nykyisellään aika raju veto ja hämmennystä aikaansaava.

[Doug]

Veikkaatko, että nykyisessä peruskoulun opetussuunnitelmassa on liikunnan osalta jätetty niin vahvasti tämä ajattelematta, että se pitäisi tuoda mukaan ulkoapäin?

En veikkaa mitään. En tiedä. Oletan, että ei ole otettu huomioon. Toivon olevani väärässä.

[Nommo]

Jossain satunnaisessa keskusteluryhmässä (pääasiassa keski-ikäisiä taviksia) tuli kerran puheeksi kaatuminen liukkailla säillä. Joku ehdotti rullaavaa kaatumista elikkäs kuperkeikkaa. Minusta ajatuskin tuntuu hankalalta, että alat siinä rullailemaan kun on jo mantu mennyt jalkojen alta. Ehdotin sitten KM:n taaksepäin kaatumista, oliko tämä nyt sitten vieläpä "kova kaatuminen taaksepäin":



Joku ihmisille jotain mitä lie kuntopiiriä vetänyt huomautti heti että ei käy laatuunsa, koska porukat järjestelmällisesti klohmivat kyynärpäänsä tohjoksi. Tämä on minusta outoa, sillä kertaakaan reilun 2 v aikana en ole pamauttanut kyynärpäitäni tatamiin sillä tavalla että sattuisi, jos ollenkaan. (Sensijaan rullaavat kaatumiset ovat minulle loputon tuska ja taakka...)

Jos minun aikanani olisi opetettu koulussa kaatumista, todennäköisesti olisi jäänyt oppimatta, koska olisin pelännyt sitäkin. Pelkäsin näet kaikkea mahdollista. Ja peruskoulun lopettaessani myös vihasin koululiikuntaa. Onneksi vuosien varrella löysin kaikenlaista mistä olen tykännyt, joten BMI ei ole koskaan paukahtanut ylipainon puolelle.

[AriJ]

Jeps, tuossa hyvä painotus siitä "takamusta alaspäin" että ei lähdetä hartiat edellä.

Tämä ei mielestäni ainoastaan tuo niitä pehmeämpiä kehonosia enemmän maata vastaanottamaan, vaan myös katkaisee kaatumiselta vauhtia.

[Eizei]

Kaatumishommissa on nähdäkseni aika tärkeä juttu se, ettei ns. P*sko housuunsa, kun yllättävää tapahtuu. Se "hupsis, enpä kyllä kerennyt kissaa sanomaan, mutta jaahas päätähän tässä kannatellaan ja keho on rento kuin rätti, mihinkään ei satu ja mites tässä näin kävi?" on aika upee tilanne. Jos verrataan siihen, että kerkeää käymään ajatus jostain tekniikasta, jolloin hyvin mahdollisesti suoritusmoodissa jäädytään ja jäkitetään: kehontila on väärä ottaa yhteen tontin tai vaikka seinän kanssa. Tai, jos paskotaan housuun ilman ajatuksia mistään tekniikasta, sohastaan väliin jotain väärää, jolla ehkä suojellaan komentokeskusta mutta rikotaan kyseinen paikka turhaan.

Millään teknisillä nikseillä en usko saavutettavan paljoa kovinkaan nopeasti plus varsinkin tuo motivaatiopointti. Ai saateri ei oo muuten hyppyputoamiset se juttu miks sinne salille tullaan päivästä toiseen. Aika tunkkasta hommaa ennen kuin alkaa sujumaan. Mutta palkitsee jossain kohtaa isosti. Silmitön määrä toistoa ja rajamailla haastamista tarvitaan tässäkin asiassa. Jotkut kovat tenumiehet ovat myös kuulemma kyenneet koviin eli pehmeisiin suorituksiin.