Klassinen musiikki

[Tapani]

Klassisessa musiikissa on vielä sekin hauska piirre, että soittava bändi ja levyttäjä merkkaavat aika lailla.

Ja muussa musiikissa ei? :D

Totta, heh...

Mutta siis, samasta kappaleesta löytyy enemmän levyvariaatioita ja laatuhajonta on myös melkoinen. Kannattaa siis kiinnittää huomiota soittavan orkan ja levyttävän yhtiön laatuun, muuten voi mennä nautinto sivu suun. Usein meinaan puhutaanvaan tyyliin "tykkään Beethovenista, mutta en Mozatista", vaikka esittäjillä on melkein yhtä paljon merkitystä kuin säveltäjällä ja kappaleellakin.


Tapani

[Mouhi]

Kyllähän klassista tulee kuunneltua siinä missä muutakin. Ilmeisesti olen tosin moukka (V. Tepesin määritelmällä), sillä pidän Vivaldin Neljästä Vuodenajasta paljon. Monet raidat ovat tosin kuluneita otoksia teoksesta, mutta kokonaisuutena se on mahtava. Diggaan.
Itse(kään) en Mozartista pidä. Taitava, musiikillisesti erittäin älykäs, mutta se kama ei vaan uppoa. Bachilla sen sijaan on hienoja juttuja, fuugansa ovat makeita.
Sibeliusta olen kuunnellut tosi vähän. Pitäisi syventyä että voisi mielipiteensä muodostaa.

[Verr]

Sibeliusta olen kuunnellut tosi vähän. Pitäisi syventyä että voisi mielipiteensä muodostaa.

Vinkki: kokeile muutakin kuin Finlandiaa

[Hagakure]

Wagner. 8)

[heian]

Kaverilla oli ennen 4 levyn boksi, jossa oli erilaisia klassisen musiikin kappaleita. Ne oli tosi hyviä, harmi etten muista levyn nimeä. Kaverikin kadotti sen levyn.

Klassinen musiikki on kyllä hyvää. En kyllä tiedä siitä paljoa, mutta haittaakos tuo... Aina klassista kuunnellessa tulee kyl mieli aloittaa pianon tms. soitto. Onneksi ensi vuonna alkaa pianotunnit koulussa. Lisäksi haluaisin varmaan aloittaa myös kitaran soiton.

[Lasse Candé]

En tarkalleen tiedä miten tämä tulee rajata, mutta ketjun pääpointti on klassisessa musiikissa. Sinfoniaorkestereiden setit mahtunee samaan vaikka eivät olisikaan jotenkin ajallisesti klassisia.

Pyyntö on sama kuin aina, eli että jutellaan näistä asioista eikä vain lätkitä videoita.

Tämä sopisi leffamusaketjuun (minkä haluaisin taas heräävän), mutta nyt on kyllä ihan pääpointti biisissä.






Tuo Chopini on siis Kauriinmetsästäjässä juuri ennen kuin lähtevät ’namiin. Kaveri soittaa kuppilassa ja kaikki vakavoituvat. Sen hehkutus, miten hieno kohtaus, kuuluu jonnekin muualle, mutta nyt...

Olen useasti kuunnellut tätä biisiä. On ihan älytöntä miten biisi opettaa popin tavoin aluksi mistä on kyse ja SAMASSA BIISISSÄ idealla leikitään niin paljon ettei ole mitään järkeä. Idea isketään kaaliin hemmetin tehokkaasti ja sen jälkeen pyöritellään sitä.

Tuo on jotain melkein niinkuin hyvää seksiä. Tai safkaa. Suolakurkut ja kaikki. Tai jotain muuta pyhää. Tuossa vedetään just siinä rajalla missä biisin tietää ja missä sun kanssa leikitään. Älytön veto. Mutta mitä olen kuunnellut, tätä on Chopin kautta linjan.

Valvomo: Yhdistetty aiempaan aiheeseen.

[xYm]

Kyllä tämä taitaa mennä Lassen antamaan muottiin, nimittäin Oscar -palkitun Saksalaisen Hans Zimmerin tuotanto. Mieshän on tehnyt kymmeniin elokuviin eeppiset musiikit. Esimerkiksi. Interstellar, Pirates Of Caribbean, Gladiator, Inception ja monet muut. Alle vielä yksi taidonnäyte:

[Kari Aittomäki]

Niin, leffamusiikki ei kai ole sitämitä?

Mulla oli oma kurotteleva etsikkoaikani korkeakulttuuriin ja klassinen musiikki oli se niinku avain kyllä.

Beethoven jutteli kyllä.
Etenkin seitsemäs ja tämä:



Täytyy silti sanua että on tuo ikäänkuin melkoisen... itsetietoista,

Enmä ikinä saanu rakennettua ottimia koko karuselliin.

[Lasse Candé]

Leffamusasta on oma ketjunsa:

https://potku.net/forum/viewtopic.php?p=439333#p439333



Avauksessani yritin selitellä ettei rajaus klassisen vs muun välillä ole niin oleellinen, vaan saa tehdä itse järkeväksi kokemansa rajauksen tai hipoa läheltä aihetta. Uskoakseni tällä tavalla voi tulla enemmän keskustelua jostain ns varsinaisesta klassisesta musasta.

Leffamusan kohdalla on luultavasti yleensä parempi mesta tuo leffamusan ketju, ellei sitä musiikkia halua käsitellä nimenomaan klassisena. Esim avauksessa laittamani on minulle tuttu Kauriinmetsästäjän takia, mutta halusin nyt käsitellä sitä klassisena, enkä leffamusana. Arvaan itseni tuntien että se löytyy myös leffamusaketjusta.

[tapsaattori]

Mulla oli oma kurotteleva etsikkoaikani korkeakulttuuriin ja klassinen musiikki oli se niinku avain kyllä.

Beethoven jutteli kyllä.
Etenkin seitsemäs ja tämä:

Täytyy silti sanua että on tuo ikäänkuin melkoisen... itsetietoista,

Enmä ikinä saanu rakennettua ottimia koko karuselliin.

Kyllä meillä oli kuuro Beethoven joka teki siitä huolimatta upeita teoksia. Väitetään myös että täysin kuuro hän ei kuitenkaan ollut ja toki mielessään pystyi musiikkia käsittelemään. Klassista sopivissa erissä, jos joku biisi vieroksuttaa ei muutaku vaihtaa toiseen, turha pykiä väkisin.

Mä oon elänyt ja hengittänyt klassista musiikkia pikkupojasta, pianonsoiton opettajani oli puolalainen ja Chopinin teoksiin suhtauduttiin, sanotaan näin, että asiaan kuuluvalla vakavuudella.

Beethoven oli yksi ns. kolmesta suuresta B:stä. Tässä toinen.

[katar]

Mä tykkään tästä vallankin, kun on nähnyt leffan Amadeus, missä äijä kuolinvuoteellaan raapustaa tätä kappaletta. Toki sitä dramatisoitu, mutta piru, että on komea kappale. Muutenkin tykkään herran kappaleista kovasti. Tässä on sellaista paatoksellisuutta, mistä tykkään aina välillä.

[Jani Rantalainen]

Mozart on kyllä yksi suosikeistani mitä tulee klassiseen musiikkiin.

Katarin mainitsema Amadeus elokuva on kyllä katsomisen arvoinen.

Minulta löytyy kotoa Mozartin musiikkia jota kuuntelen usein kun harjoittelen ja sattuupa minulla olemaan vielä samana päivänä synttäritkin kuin Mozartilla. Ihan turha tieto mutta täytyi vain sanoa se ääneen.

[Fubarbarian]

Tuli tässä mieleen aiheeseen liittyen, että eivätkö klassista musiikkia soittavat orkesterit ole periaatteessa cover-bändejä? Eivät ne omaa matskua soita.

[Atticora]

No, ei klassisia kuvioita ole (jälkikäteen) mielekästä määritellä pop-lasit päässä. Aika monet cover-bändit ovat sitten kyllä periaatteessa klassisia orkestereita, ehdottomasti.

Vaikka klassista ei niin paljon pysty kuuntelemaan, niin kyllä se monella tavalla musiikin jalkapalloa on. Lähinnä sävellykset on niin omaa luokkaansa, kuten tuossa esm. Lasse jo suitsutti. Ja Karin mainitsema itsetietoisuus, itse käsitän, että kun tiedetään miten musiikissa luodaan jännitteitä ja saa aikaan reaktioita kuulijassa, niin sitä pitää käyttää. Vai oliko siinä jotain "katsokaa, minä osaan"-ajatusta?

Muuten kuuntelen klassista varmaan ihan väärin. Jotain "laadukasta" vaan randomina. Saisi enemmän irti, kun kuuntelisi samaa teosta useammin.
Näytteenä laitan saman kuin johonkin toiseen ketjuun aiemmin. Sinänsä yksinkertainen melodia ja sen pyörittely vaan räjäyttää pään. tii ti tii.

[Mänzy]

Pidän myös kovasti Beethovenin Kuutamosonaatista. Sitten, kun minulla on helevetisti rahaa ja iso kämppä, ostan sinne Steinwayn flyygelin ja alan pimputtamaan kokopäiväisesti. Kuutamosonaatti on silloin opeteltavien "biisien" listalla korkealla. Haastetta pitää olla...

Mozart uppoaa myös laajasti, sekä Bachin Brandenburg-variaatiot. Muuten Bach on liian vaikeaa minulle, vaikka varmaan pitäisi enemmän koettaa päästä siihen kiinni. Onhan hän "tehnyt jo kaiken musiikin".

Enemmän tulee kyllä raskasta musiikkia kuunneltua, mutta välillä pitää nollata klassisilla.