Se voi olla esim. tarve aktivoida vastus medialisia ja keskittyä sen vahvistamiseen, jos on ongelmia polven stabiloimisen kanssa (taustalla vaikkapa lumpion luksaatiota tai muuta traumaa).
Itse otin ohjelmaan aiemmin mainitsemiani Poliquin step uppeja ja Petersen step uppeja, kun ensin katkesi ristiside ja sitten sen kuntoutuksen yhteydessä kehitin itselleni semipahan hyppääjän polven (kuntoutuksen toisessa vaiheessa lisättiin hyppyjä ohjelmaan isolla volyymilla, ilmeisesti vähän liian isolla minun tapauksessani). Eli käytännössä sellaisia yhden jalan neljäsosakyykkyjä joko kantapää ilmassa tai isolla kantakorotuksella. Tämä tuo liikkeen kuormaa enemmän polvinivelelle ja patellajänteelle, mikä isolla volyymilla, hallitulla liikkeellä ja kärsivällisellä progressiolla auttoi todella paljon.
Kun tekee eri polvikulmilla, niin rasitusta saa monipuolistettua, polvinivelen treenin volyymia isommaksi ja tätä kautta toivottavasti paikkoja paremmin kivuttomiksi. Pelkillä "ykköskyykyillä" se tuntuu onnistuvan vähän huonommin, kun ovat tyypillisesti niin raskaita hermostollisesti.
Charles Poliquin taisi olla yksi näistä julkkisvalmentajista, jotka ovat teroittaneet sitä periaatetta, että pitää olla vahva liikelaajuuden ääripäissäkin. Eli vaikka pääosa treenistä olisi sitä suurinpiirtein sillä "keskialueella" olemista ja siitä voiman tuottamista, olisi ongelmien ennalta ehkäisemiseksi hyvä tehdä voimailua myös keskialueen molemmin puolin, ainakin ajoittain. Itse omien kokemusteni perusteella allekirjoitan tämän. Moni muukin tätä painottaa lukemani perusteella.
Yllä olevat ovat ne omat perustelut, miksi olen kokenut hyödylliseksi. Toisilla voi olla muita perusteluja, kuten esim. se hyppykorkeuden lisääminen. Ja lisäksi siis vajaa kyykky on minun mielestäni aina se apuliike, pääasiallisesti mennään syvälle, jopa mahdollisimman syvälle.
Mave on sinänsä hyödyllinen monella tapaa minustakin sekä polven kuntoutuksessa ja suorituskyvyn rakentamisessa. Kunhan tekee taas pitkilläkin liikelaajuksilla. Pitäähän se polvinivelen takapuolikin olla vahva ja liikkuva.
Varoitat, että syväkyykky voi aiheuttaa polven niverikkoa vai mikä tuo kondromalasia tarkalleen olikaan? Aika... vahvasti ilmaistu. Voisin kutsua tätä jopa turhaksi pelotteluksi.Mika kirjoitti: ↑elo 23, 2021, 17.50 Haluan myös varoittaa syväkyykyistä omien kokemusteni perusteella. Ainakin on hyvä tiedostaa, että niihin voi liittyä riskejä.
Itse olen päinvastaista mieltä: kannattaa altistaa sitä polviniveltä syvemmille ja syvemmille kulmille pikku hiljaa ja pyrkiä suurempaan kivuttomaan liikerataan. Tällä on taas kokemuksieni mukaan (ja lukemani mukaan) varsin hyvä terapeuttinen vaikutus polven toimintakykyyn. Kunhan tekee hallitusti, alkuun hitaasti, kevennettynä ja kärsivällisellä progressiolla.
Sinne syväkyykkyyn voi tosiaan retkahtaa vauhdilla ja käyttää ylös tulemiseen venytysrefleksiä. TAI sitten voi mennä hallitusti ja hitaasti alas, pieni paussi ala-asennossa ja vähän nopeampaa ylös. Jälkimmäinen tapa on on huomattavasti nivelystävällisempi ja kuntoutuksessa/pohjien rakentamisessa järkevämpi.
Lisäksi se syvälle menevä kyykky ei tarvitse tosiaan olla se tanko niskassa bilateraalinen kyykky. Se voi olla jonkinlainen unilateraalinen kyykky myös, esim mainitsemani ATG split squat.
Tällä videolla näkyy nopeasti hyvin miten liikettä voi regressoida todella vaativasta helppoon:
Toinen hyvä altistamisliike on quad squat/polvinivelkyykky/vmo squat:
Tuolla saa hyvin nilkan ja lonkkien liikkumisvajauksia poistettua yhtälöstä, lonkan ojentamisen työtä saa pienemmäksi ja voi keskittyä polvinivelen liikkeeseen maksimaalisella liikeradalla.
Polven kuntouksessa on tärkeää toki myös lonkkien ja nilkkojen toiminnan parantaminen, takareisien, pakaroiden ja pohkeiden vahvistus monipuolisesti ja moni muukin asia... Mutta kyllä noilla alkuun moni pääsee.
Sitten on maljakyykyt, hindukyykyt, sissikyykyt, reverse nordicit..Toki ei maksimisyvälle TARVITSE kyykätä millään tavalla, jos ei halua ja pystyy tekemään haluamiaan asioita ilmankin. Mutta yksi juttu on ainakin varma: Jos ei jotain liikelaajuutta aktiivisesti käytä ja yritäkään vahvistaa sitä, ei sitä sitten ainakaan pysty käyttämään. Pätee polven lisäksi muihinkin niveliin. Itse valitsen toistaiseksi vaivannäön ja yrittämisen.
-------------------------------------------------------------------------
Itselläni on parikin rakenteellista poikkeavuutta toisessa jalassa, jotka altistavat polvea vammoille ja ylirasitukselle. Toinen näistä poikkeavuuksista altistaa lumpion sijoiltaan menolle ja lumpio on käynyt sijoiltaan useasti vuosikymmenten mittaan ja nyt ennen vuodenvaihdetta katkesi ristiside nopeassa vääntötilanteessa. Eli voisi sanoa, että polviniveltä on käytetty tässä todella runsaasti, vauhdikkaasti ja riskejä ottaen vuosikymmenten ajan urheillessa ja kilpaurheillessa. Edennyttä nivelrikkoa näkyi ristisiteen katkeamisen yhdeytessä otetussa magneettikuvassa.
Kaikesta huolimatta polvi tuntuu suurimman osan ajalta todella hyvältä, kivuttomalta ja vahvalta. En nyt ihan viitsi sanoa, että kuin uusi tai siltä miltä tuntui joskus armeijaikäisenä, mutta tilanteeseen (ei ristisidettä, lumpion luksaatioita, rakenteellisia poikkeavuuksia, kulumaa, todella paljon polvien vääntöjä jne) nähden todella hyvältä. Tässä ketjussa kirjoittamien periaatteiden mukaisesti olen kuntouttanut ja hyvin on toiminut.
Alamäkiä, kuntoutuksen hidastumista ja sellaista ilmenee, mutta pään pitäminen kylmänä ja prosessiin luottaminen auttaa näissä omien kokemusteni mukaan. Painimen toistaiseksi sujuu todella hyvin, nykyiset ongelmat polven kanssa on ohimeneviä ja suht lieviä. Uusia odotellessa.
Toki ikää on vielä alle 40 eli pitää katsoa taas yli neljäkymppisenä tilannetta, kuinka se vaikuttaa yhtälöön, mutta aika hyvältä tuntuu nyt.
Jos et ymmärtänyt, mitä tarkoitin - että syväkyykyssäkin on riskinsä, joita kaikki eivät tiedosta - se on ihan OK. Suuremmalle lukijakunnalle sen kirjoitinkin. 
