Elokuvamusiikkia jne.

[Lasse Candé]

Siinä pätkässä molempien päänäyttelijöiden mielenlaadut ja ystävyys on niin hemmetin kovaa kamaa, että vastaavaa saa hakea ja varmaan ei edes löydä. Se on varsinainen kasvutarina. Molempien osalta. Coburnin hahmo oppii että hän on yli-ideologinen ja Steigerin että hän on ali- ja että hän saattaa myös pitää jostakusta ihmisestä perheensä ulkopuolella.

Pääbiisi on ikäänkuin kaksi eri biisiä jotka on yhdistetty. Ja se biisi kertoo kaveruudesta, periaatteista/ihanteista ja elämän mielettömyydestä, mainitakseni muutaman esimerkin. Ja kaikista todella tehokkaasti.

Pätkässä on kyllä näyttely harvinaisen hyvää, mutta niinhän se on Leonen pätkissä aina.

[Kari Aittomäki]

Duck you sucker.
Se on Leonen teosten joukossa.. ei niin kutittavainen kuin ne muut mutta erittäin jykevä ja vahva leffa.
Steigerin karisma ei aivan riitä mutta Coburn on fantastinen, kuten hän aina on.
Sääli ettei koskaan saanut oikeen kuningasosaa.

Tänään tuli telkusta fantastinen moderni länkkäri Hell or high water.
Joka kuva on harkittu värisävyjä myöten.
Tosi vankka tarina ja loistavaa näyhttelijätyötä, Jeff Bridges sai taas Oscar-ehdokkuuden mutta minusta Chris Pine on eleettömyydessään niin Longrider ettei tosikaan.

Leffan otteen määrittää mestari Townes Van Zandt, tunnelma kantaa loppuun asti.

[Lasse Candé]

Terminatorin musa nousi esiin vitsien ketjussa, kun joku oli twitterissä pöllinyt Karin jutun ja tehnyt siitä vitsin.

Tässä silti enemmän leffamusasta:

Kekkasko Kari itse?

Hehjuu, ihan itte kekkasin tuon.
Runoista kovasti pitävälle sanojen rytmi on vankka osa kiikarointia, taitavat sananiekat tekevät sanoistaan ja lauseistaan musiikkia.

Muistaakseni tuo tutuntuntunen Terminaattori kekkautu Sormusherran loistavasta suomennoksesta. Kersti Juvan rumpu on parempi kuin Tolkienin omakynä.
Enttien marssissa Rautapihaan voi vallan kuulla torvet ja rummut.

Se jäi päähän soimaan ja yhtäkkiä vaan valkeni että tuohan muistuttaa Terminaattorin tunnusta, joka rytmi on sama kuin sanassa tutuntuntunen.
He la!

Me tulemme, me tulemme, me rummun tahtiin astumme:
ta-rampa rampa rampa ram!

Me tulemme, me tulemme, torven, rummun tahtiin me:
ta-tuuta tuuta tuuta tam!

Rautapihaan! Sinne vaikka se on paikka missä teljet
tiemme salpaa, muurit kestää, portit estää, sinne, veljet!

Sotaan! Vihaan! Käsi kalpaa nostaa, uhkaa, sotaan, sotaan!
Lieskat lyövät, kaiken syövät, jää vain tuhkaa, tuomiotaan
Rautapiha odottakoon, muurit lakoon, kostaa saamme,
hetki on nyt tuomion, siis rummun tahtiin astukaamme!

Tuomion nyt tuomme me, me tulemme, me tulemme!
Me tuomme sille tuomion,
me tuomme, tuomme tuomion!

No nyt karkas mopo kaislikkon.. muttaku sielä suhisee niin mukavasti.
Runoketjuunhan tämä..
Meinasin laitella jo Einoleinon neroutta mutta.

Tuo marssi on muuten paras lukea ääneen tai ainaki puoli.

Minä luen nuo biitit ihan eri tavalla, joskin ymmärrän hataran yhteyden.

Varmaan jo tässä ketjussa mainittu, että Terminator kakkosen tunnarissa on kahdeksan biitin sijaan seitsemän, jolloin uusi luuppi alkaa aina yhden biitin ennen kuin odottaa. Tämä oli tarkoituksellista, koska tällä tavalla saisi voimakkaan eteenpäinrullaamisen fiiliksen. Hienointa tässä on se, että tuo toimii. Tuo on siis miten säveltäjät ovat sen sanoneet, mutta itse lasken niitä 14 kun odottaisi 16:a. Mutta en ymmärrä musiikkiterminologiaa, eli se on varmaan jotenkin sama asia.

Merkkaan pisteellä hiljaisia biittejä ja huutomerkillä niitä kohtia joissa tulee ”tu” tai ”tun”, jos sen siis kuulee ”tutun-tun-tutun”.

Ensiksi 16 biittiä, miten sen odottaisi menevän. Alla miten se menee, eli 14:lla, jolloin näkee miten alempi setti ehtii edelle.

!!.!.!!.........!!.!.!!.........!!.!.!!.........
!!.!.!!.......!!.!.!!.......!!.!.!!.......


Terminator ykkösessä se on
!!.!!.!!......!!.!!.!!......!!.!!.!!......
...mikä menee vastaavalla tavalla ”aikaansa edellä”. Enpäs muuten koskaan tajunnut että ne muuttivat tuon mätön hieman erilaiseksi kakkoseen. Toimiva muutos!


Laitetaan vielä allekain. Ensin ykkönen ja sitten kakkonen. Tällä tavalla ero näkyy.

!!.!!.!!......!!.!!.!!......!!.!!.!!......
!!.!.!!.......!!.!.!!.......!!.!.!!.......


Ykkösessä paukuttelut tulee siellä kolmen minuutin hujakoilla.




Kakkosen tunnari alkaa niillä suoraan:




Korjatkaa jos lasken väärin tai on muita virheitä.

(PS: Ykkösen paukuttelujen alkuvaiheessa eka biitti on erilainen ääni. Sitä en ole merkinnyt mitenkään.)

[Kari Aittomäki]

Siinä on näkökulmaa.

Todentotta tuo rytmi on erimoinen joten painotuskin sitä on.
TKakkosen paukutus on dynaaminen ja eteenpäinvievä, niinkuin on koko leffakin.

Hienoa analyysiä jota en edes yritä imitoida, mutta hieno nähdä ja saada todistus että sanan rytmi on kuin musiikkia, antaa viestin syvälle kulloisenkin tarinan rakenteeseen.

Hiukan samankaltaisesti käytti Michael Mann Mobyn versiota Joydivisionin biisistä, korostaen yön susien tuntua ja sitä vastustamatonta eteenpäinmenoa ja energiaa, loppumatonta tahtoa kestää ja jaksaa ja ruhjoen liukua eteenpäin.



Tässä se isku on verkkaisempi kuin Terminaattorien rajua kontaktia enteilevä tihentyminen.
Yön susi on tottakai viittaus Maestro Melvillen leffaan, oikea totemieläin Heatin hahmoille ois Amba, tiikeri. Viidakossaan jonka tuntee läpikotaisin.

[AlexMachine]

Tuli mieleen loistava Collateral ja sen Los Angelesin Koreatownissa yökerhossa tapahtuva kohtaus. Paul Oakenfoldin Ready, steady, go kappale, josta elokuvaan valikoitui ns Korean remix. Toimii ihan saakelin hyvin, nostattaa tunnetta, Korealainen versio sopii kuin nappi otsaan tähän kohtaukseen (pun intended).

[Kari Aittomäki]

Kohlassa 0:40... sokuto polveen.
Josta jutellaan tuolla toisaalla.

Collateralin musiikinkäyttö on.. tajutonta.
Kuten Michaelmannisella usein on.