Viimeisin katsomasi elokuva

[katar]

Mä en ole ikinänsä saanut Breakfastklubia loppuun saakka katselluksi.
Siinä on kai tämä että kontaktipintaa ei ole, mun nuoruus oli lyhyt ja räkäinen.

En muuten muista Jude Nelsonilta muita rooleja kuin sivuosan Newjackcityssä?

Tänään perjantaina joutuu valitteen nukahtaako Pariisin keskiyöhön sanailuun vaiko Undersiegen paukutteluun.

Under Siege on muuten hemmetin vahva leffatuokio, StevenSeagal-leffana loistavan suoraviivainen ja helevetinmoisilla osaajilla panostettu.
Aivan parhaita jytinöitä mitä on.

Judd Nelson on ainakin St. Elmo`s Fire-leffassa (jossa on myös muuten myös Ally Sheedy, joka on tuossa Breakfast Clubissa).

[Jani Rantalainen]

Kyllä vain. Ally Sheedy ja Judd Nelson olivat molemmat myös St. Elmo's Fire leffassa.

Nyt tuli katsottua Freddy vs. Jason (2003) joka on tietääkseni Englundin viimeinen kerta Freddyn roolissa. Tämä on ihan hyvä kauhuelokuva vaikka alkuun olinkin skeptinen siitä että laitetaan kaksi eri kulttikauhuhahmoa samaan leffaan.

[Kari Aittomäki]

On jääny kyllä St Elmokin vahtaamatta.
Mai bääd.

Niinhän siinä kävi että Stevenseagal vei voiton, pakko se oli taas katella.
Vaikka Woodyn Oscar-haavi laadukkaampi onkin ja stimuloivampi myös.
Valtavasti.

Mutta Under Siegen konnakaksikko, jotka itse asiassa ovat leffan pääosittajat, syöttävät niin pirullisia kierrepalloja ettei sitä voi ku taivastellen ihailla. Tommy Lee Jones ja Gary Busey ovat aivan fantastisia, se niitten keskinäinen rytmi ja ne pikkudetaljit joita ne heittelee..
Se on kyllä namia.
Hemmetin hieno kerrontatapa myös, kun Seagalin totemipaalunäyttely ei usein jaksa edes kohtausta läpi.

Roistot vie tarinaa:



No tuotahan dominoi Tommy Lee, voi herrajestas miten monisyistä näyttelyä.
Kun siellä on vielä muistumia hyvästä miehestä joka hän on joskus ollut, ja kuinka tuo hurmejuomainen massamurhaaja on yhä osittain upseeri.

Upiaa kuinka tuo tragedia tuodaan silti kevyesti esiin.
- I bet they foking luv'u now.

Ja se nauru.. huhhuh.

[AriJ]

"Saulin poika"

AIhe kun on mikä on, niin tylyksihän tuon tiesi jo kättelyssä, mutta tuo tekotapa oli kyllä hieno; aluksi olin että miksi 4:3 kuvakuhde, mutta kyllähän se vaan piti sen homman kiinni päähenkilössä. Plus että kaikkihan taisi olla "yhdellä kamera-ajolla" per osio

Järkyttävä, ja hieno.

[Puni]

Eilen katsoin Viiselin Bloodshotin, ehta komedia.

Sen jälkeen piti kattella Rurouni Kenshin The Beginning.

Useampi leffa on samaan keppijumppateemaan liittyen, tosin odotusarvona verta ja suolenpätkiä vähemmän muissa kun tässä ekassa.

Viihdyttävän angstista vääntöä.

[Jani Rantalainen]

Yle Teemalta tuli Billy Wilderin ohjaama The Private Life of Sherlock Holmes (1970).

Robert Stephens and Colin Blakeley ovat mielestäni hyviä Holmesina ja Watsonina ehkä hieman komediallisessa hengessä. Esimerkiksi leffan alkuvaiheessa kun he ovat seuraamassa venäläistä balettia.

Elokuvaan mahtuu myös kääpiöitä, Loch Nessin "hirviö" sekä Christopher Lee Sherlockin veljenä Mycroftina.

Tarina ei perustu suoraan yhteenkään Arthur Conan Doylen kirjoista mutta mielestäni aika hyvä leffa jota suosittelen Sherlock faneille.

[Jani Rantalainen]

Tilasin pari klassikkoa ja tänään ne tulivat postissa ja ne ovat Dracula Has Risen From The Grave sekä Taste The Blood Of Dracula. Pääosassa kukas muu kuin itse Christopher Lee!

Aloitetaanpas vaikka klassikosta vuodelta 1968 eli Dracula Has Risen From The Grave.

Tämä on tietääkseni järjestyksessään kolmas Hammer tuotannon Dracula leffa ja myös kaikkein tuottoisin. Lisäksi Leen Dracula leffoista henkilökohtainen suosikkini.

Elokuvan loppu on aika dramaattinen ja jopa raaka ainakin kreivi Draculan kohdalta ja alku- ja lopputunnari on nostalgista kuunneltavaa kun muistaa että olen nähnyt tämän elokuvan viimeksi miltein kolme vuosikymmentä sitten.

Nämä Hammerin kauhuklassikot eivät ehkä ole enää niin raakoja kuin monet nykyajan kauhuleffat mutta näissä on se oma erityinen tunnelma. Kulttikamaa!

[Jani Rantalainen]

Sitten seuraa jatkoa. Ihan kirjaimellisesti sillä tämä elokuva jatkaa suoraan siitä mihin Dracula Has Risen From The Grave päättyi.

Nyt oli vuorossa Taste The Blood Of Dracula (1970) jonka pääroolissa on jälleen the one and only Christopher Lee.

Juonesta: Kolme elämäänsä tylsistynyttä herrasmiestä tapaa mustaa magiaa harjoittavan lordi Courtleyn joka lupaa heille piristystä elämään. Courtleyn kautta he manaavat Draculan uudestaan henkiin joka oli luonnollisestikin virhe.

Kuten edellisestäkin leffasta mainitsin niin ei tämäkään elokuva ole niin raaka kuin nykyaikaiset elokuvat mutta siitä viis. Elokuvan vanhanaikainen tunnelma ja Christopher Leen karisma jäävät mieleen.

[AriJ]

Yle Teemalta tuli Billy Wilderin ohjaama The Private Life of Sherlock Holmes (1970).

Robert Stephens and Colin Blakeley ovat mielestäni hyviä Holmesina ja Watsonina ehkä hieman komediallisessa hengessä. Esimerkiksi leffan alkuvaiheessa kun he ovat seuraamassa venäläistä balettia.

Elokuvaan mahtuu myös kääpiöitä, Loch Nessin "hirviö" sekä Christopher Lee Sherlockin veljenä Mycroftina.

Tarina ei perustu suoraan yhteenkään Arthur Conan Doylen kirjoista mutta mielestäni aika hyvä leffa jota suosittelen Sherlock faneille.

Toi meni jonoon itsellä, juuh - ja hyvät muistot tuosta kun sen joskus 30-40 vuotta sitten näin, innolla odotan sopivaa saumaa uusinnalle.

[tapsaattori]

Mutta Under Siegen konnakaksikko, jotka itse asiassa ovat leffan pääosittajat, syöttävät niin pirullisia kierrepalloja ettei sitä voi ku taivastellen ihailla. Tommy Lee Jones ja Gary Busey ovat aivan fantastisia, se niitten keskinäinen rytmi ja ne pikkudetaljit joita ne heittelee..
Se on kyllä namia.
Hemmetin hieno kerrontatapa myös, kun Seagalin totemipaalunäyttely ei usein jaksa edes kohtausta läpi.

Roistot vie tarinaa:

Tissit kakusta ja vannesahalla olkapäähän jäi kans mieleen. Seagalin näyttelemisestä niin uudempaan tuotantoon verrattuna tässä hän sentään yrittää ja varsin reippaasti toiminnallisissa kohtauksissa heittäytyy rooliinsa.

Tänään katselin loppuun elokuvan nimeltä Bloodshot. Kellä netflix niin sieltä ainakin löytyy. Bloodshotissa Vin Dieselin näyttelemä ukkeli on sotilas josta kuoltuaan ja henkiin herättelyn jälkeen tuunataan supersotilas nanorobotiikan avulla. Juoni on ihan hanurista ja hahmot on tylsiä ja pinnallisia. Siis hoi borgeilla oli nanobotteja veressään jo 80-luvulla ja he teki sen paljon tyylikkäämmin.

[Kari Aittomäki]

Aika tutuntuntunen tuo Bloodshot-asetelma.
Eikös Vandamme ja naapurin Lunkreeni tehny vastaavan kyhäelmän joskus?
Borgit taitaa olla jotain avaruusmörköjä jostain sarjasta?

Vin diesel on kyllä aika turvallinen urisija aina että saattais olla katseltava hölkkä.
Tänäänkin tuli taas vindieselin avaruuspompinta, se jossa se on joku outolintu joka näkee pimeessä. Riddick. Planeettainväliset kisat on kyseessä, ei sen vähempää. Vapise starwars.
Kumma että tuota tylsyyttä pusketaan parin päivän välein, kun se esileffa jossa Riddick mörisi tonteille on moninverroin jäntevämpi ja kivampi katella.
Pitch black. Cole Hauser on paljon vaikuttavampi kuin Dieseli.

Juu, Stevenseagal on jämäkkä ja varma tuossa ilmanmuuta parhaassa elokuvassaan.
Taitavaa leffaa, Seagalin ilmeettömyys ei ole tyhjää vaan istuu hienosti ääriammattimaisen operaattorin ylivoimaan.
Ja monet leffakikat viittaavat nätisti Buster Keatonin esilletuontiin.
Under siege on kyllä nautinnollinen keikkaleffa.
Ja se kakkutissitys on kyllä däddändää!

Kattelin VHS-kirjastostani vuoden 1996 Sunchaser'n.
Michael Ciminon viimeinen ohjaus, jonka aikana hän tiettävästi sekosi lopullisesti. Problemaattinen mies mutta parhaimmillaan ehdoton nero.
Leffansa Kauriinmetsästäjä on yksi parhaista ikinä ja se rulettikohtaus vaan on kaikkien aikojen leffakohtaus.

Sunchaser on kaunis kurotelma jossa kovin tavoitellaan mutta jäljet menee välillä aina hukkaan ja sitte ollaan eksyksissä.
Mikä nyt tietysti roadmovieen sopiikin.
Woody Harrelson esittää nuivaa erikoislääkäriä joka joutuu kuustoistiaan vangin kaappaamaksi kuskiksi läpi amerikan, kohti navajojen parantavia vesiä.
Nuori sälli on näet puoliksi inkkari ja kuolemaisillaan vatsasyöpään. Jon Seda on fantastinen niinkuin vain suuren tilaisuutensa saanut sälli olla voi.
Matkalla koetaan kaikenlaista niinku asiaan kuuluu ja kaverustutaan ja tottakai se kehittyjä on tää elämäänsä elämätön, takakireä valkoinen mies.
Hyvin vakuuttavasti kyllä, Harrelson on osaajamies.

Tämä kohtaus nostaa mulle palan kurkkuun joka kerta.
Kun kaksikko on miltei perillä mutta pahus, seriffit (jätkät on etsintäkuulutettuja ja aktiivisen ajojahdin kohteita) sulkee tien.
Ei muuta kuin Caddy epäröimättä elämääsuurempien navajosällien ajaman hevoslauman sekaan piiloon ja kaasua!



Tuo on muuten sama caddy, ehkes sama auto kuin Michaelin luja menopeli Kauriinmetsästäjässä.
Sopii tonne hevostn sekaan todella hienosti, auton koko olema huutaa lujia luita ja vahvaa asennetta. Kaasua vaan.
Mä huomasin jo seitkytluvulla että Michaelin caddy oli likainen mutta ruosteeton ja kuulosti terveeltä, jousetkaan ei niianneet sitenkuten isoissa autoissa yleensä.
Rouhea ja ylpeä käyttöpeli.

Mä tykkään Sunchaserista vaikka se lopullisesti upotti Ciminon kai.
Tulee tunne kuin ois saanu multaa käsiinsä, ja se multa on vahvaa ja kasvuvoimaista.

[Jani Rantalainen]

Scary Movie 3 tuli katsottua tänään jostain ihmeen syystä. Ei lukeudu niihin leffoihin mitä yleensä katson mutta oli siinä joitain hauskoja kohtia. Leslie Nielsen pressana ja Charlie Sheen pappina ovat mielestäni elokuvan parasta antia. Elokuvassa esiintyy myös George Carlin.

Miinusta tämä leffa saa räppimusiikista jota en todellakaan voi sietää.

[Poista käyttäjä 1747]

Under siege on todennäköisesti SSn paras elokuva. Tissit ja kakku oli sen verran kova! Vaikka olen henkeen ja vereen per..miehiä, niin sellaista asiaa ei ole olemassakaan, kuin turha tissikohtaus. Luupäätä harmittaa vietävästi naisten esineellistämisen väheneminen markkinoinnissa. Enivei SSn alkupään tuotannossa on useampi yhä kasarihengessä katsottava tekele. Esim. out for justicessa on mukavan väkivaltaista ja pöhköä meininkiä. Pakko kuitenkin nillittää koska Iowa luokan taistelulaivat ovat ihmiskunnan pornoimpia tuotoksia: elokuva kuvattiin paljon vähäisemmässä museolaivassa ja studiolla. Niih!

Jännä homma muuten miten kaikki tuntuvat leimaantuvan eniten alle omalle -40v aikakaudelle. Muistan kun isovanhemmatkin kaipailivat tuulen viemän kaltaisia wanhan hyviä ajan elokuvia. Teknologiakin on muuttanut aika paljon markkinoita mitä tulee musiikin, elokuvien ja sarjojen tuottamiseen liittyvään ansaintalogiikkaan. Matt Damon kuvaili osuvasti jossain haastattelussa, miten 90luvulla tuottajat pystyivät ottamaan ihan eri tavalla riskejä ja irtiottoja koska elokuvateattereissa flopanneet elokuvat tuottivat rahaa vielä dvd myynneillä. Videon, DVDn ja perinteisen television katoaminen on vaikuttanut valitettavasti tuotantoon vaikka esim. netflixiin on tuotettu suoraan laadukkaita eimarvelelokuvia.

Sinänsä suoratoistot ovat joka suhteessa parempia, mutta retron nimissä on tunnustettava, että kaipaan yhä niitä wanhan ajan videovuokraamoja, joissa oli kummajaisia/leffafriikkejä töissä joilta pystyi kysymään suosituksia tms. Ei arvostelujen lukeminen netistä ole lainkaan sama asia. Niissä oli sama ambienssi kuin wanhan liiton levykaupoissa, jossa oli aina töissä muusikon uraa havittelevia liimalettejä, jotka olivat saaneet edellisenä iltana turpaansa Tavastian jonossa. Tämä siis ennen kuin makuunit tms. miehittivät toimipaikat tuntipalkkaisilla koululaisilla. Siinäkin oli jotain kekkosslovakiamaista kilvoittelua kun sarjan uutta jakso piti odottaa viikon ja uutta kautta vuoden pari.

Nykyiset suoratoistot ovat pienoinen pettymys verrattuna niiden potentiaaliin. Muistan kun tein aikoinaan business casen hankenilla netflixistä DVD aikakaudella. Niillä oli järkyttävä 100000 tittelin DVD kirjasto, josta pystyi tilaamaan kiinteällä kk hinnalla 7 leffaa. Ne toimitettiin palautuskuorien kanssa ja kun palautit osan tai kaikki, niin pystyit tilaamaan seuraavan satsin. Nykyään pitää jonglöörata 3-5 eri palvelua ja tuntuu kuin omassakin vaatimattomassa DVD arkistossa olisi enemmän laatuelokuvia.

Ai niin, oli mulla jotain aiheeseen liittyvääkin. Tilasin www.filmihulluleffakauppa.com:sta DVD paketin jossa on molemmat kanuunakuularallit.

MUOKKAUS: www.pastemagazine.com/movies/netflix/ne ... d-closing/

[Jani Rantalainen]

Sitten oli vuorossa biljardimaailmaan sijoittuva The Hustler (1961) joka perustuu Walter Tevisin samannimiseen kirjaan.

Paul Newman on Eddie "Fast" Felson joka kiertelee ympäri Yhdysvaltoja haastaen ja huijaten paikallisia biljarditaitureita tavoitteenaan voittaa paljon rahaa. Vastaansa hän saa kuitenkin Minnesota Fatsin jota esittää Jackie Gleason. Muissa rooleissa nähdään Piper Laurie alkoholisoituneena Sarahina sekä George C. Scott Bertinä.

Tiesittekö muuten että Tom Cruisen tähdittämä Color of Money (1986) on jatko-osa tälle elokuvalle? Siinä Paul Newman uusii roolinsa Eddie Felsonina joka nähdään mentorin roolissa.

[Lasse Candé]

Muistaakseni tiirailin tuon joskus ja tykkäsin. Saatan kyllä muistaa väärinkin.

Antoisia viestejä ollut tässä ketjussa lähiaikoina!